aikido ja toselämä

[aikidoka]

onko aikidosta TEIDÄN MIELESTÄNNE apua tosielämän tilanteissa??

minun mielestä siitä on jossain määrin hyötyä,tekniikoista en oikein tiedä:/ mutta lukot ovat jossain määrin hyödyllisepiä kuin esim ikkyo

tähän o kaikkien mielipide mutta haluisin kuulla asiallisia mielipiteitä tästä

[AriJ]

Jos ei muuta niin varmaan pitää terveyttä yllä laittamalla liikkumaan erilaisin tavoin....

[Mjölnir]

Riippuu opettajasta.

[AriJ]

Riippuu opettajasta.

Näinhän se aina. Ja siitä harjoittelijasta itsestään.

Hmm, eikös tästä vasta ollut joku äänestyskin

[Beorn]

Riippuu opettajasta.

Oman (vähäisen) kokemukseni mukaan asia on juuri näin, opettaja ja sen myötä tapa treenata ratkaisee paljon.

(Ikkyo, esim. tässä,

" onclick="window.open(this.href);return false;

muuten on yllättävän inhottava tekniikka, kun se tehdään vahvasti lantiota käyttäen sellaiselle, joka ei tiedä mitä on tulossa. Käsi ja etenkin olkapää on lujilla, jos yhtään pistää vastaan.
Tällainenhan tilanne on kai useimmiten niissä kuuluisissa tosielämän tilanteissa.)

[Kyynikko]

Ne kuuluisat tosielämän tilanteetkin ovat usein "yllättäviä ja inhottavia". Tuskin aikidoa koskeva kritiikki yksittäisiin tekniikoihin liittyy. Ehkä enemmän siihen miten niitä harjoitellaan. Ja siihen aikidokujen "inhottavuuden sietokykyyn"...

[Pete H]

Olen saanut kokea/nähdä sen aikidon toimivuuden käytännössä. Hyvin toimii, tarvii vain osata.

[AriJ]

Olen saanut kokea/nähdä sen aikidon toimivuuden käytännössä. Hyvin toimii, tarvii vain osata.

Joka lienee jatkumoa "toteuttamiskelpoisen asian opettavan opettajan oppien omaksuminen omaan käyttöön"

[Lasse Candé]

Arvelisin että kyseessä on laji jolla on itsepuolustuksellistakin arvoa... kuten yleensäkin kun touhuillaan fyysisesti ihmisten kanssa lyöntien ja potkujenkin jne parissa.

Opettajissakin on varmaan eroja. Tuli vain tässä mieleen sellainen Seagalia ja Aikidoa käsittelevä ohjelma jossa on myös melko action-pitoista Aikidoa. Olikohan "The Path Beyond Thought" tai vastaava... Ihan vakuuttavaa settiä.

On aina mielenkiintoinen kysymys mitä se "tosielämä" on. Joillekin taito väänneellä ja käännellä ranteita, toisille taito mättää, kolmansille vääntöä maassa, neljänsille "pärjäämisoptiolla" höystettyä väkivallan välttämistä ja viidensille näiden yhdistelmiä ja/tai jotain muuta. Joillekin taito olla järkkärinä, toisille taito pärjätä sovitussa ottelussa kehässä tai kadulla... Kai se tosielämässä pärjääminen tapahtuu lajien kautta parhaiten siten että harjoittelee sitä mitä kokee tarvitsevansa ja sitä mihin mieltymykset vievät.

[CrazyCatt]

Sitten kun tajuaa että mistä niissä harjoitteissa on kysymys niin sitten pärjää. Tietysti täytyy muistaa ne 20 000 toistoa tehdä vielä siihen päälle...
Ja tietysti ottaa huomioon että et varmaankaan tule koskaan tekemään sitä tekniikkaa "oikeasti" niin kuin se dojolla tehdään.

Itse olen ainakin selvinnyt ko. lajin tarjoamilla taidoilla, tosin vähän on haettu tukevaa oppia muualtakin.

Mutta varmasti löisin kovempaa jos olisin treenannut vaikkapa nyrkkeilyä yhtä paljon kuin aikidoa. Tosin sitten olisin jossain muussa huonompi.

Eikä aikido ole laji jokaiselle. Mutta niille jotka osaa kaivaa sen jutun sieltä esiin niin se voi olla parempi kuin pussillinen muita lajeja.

[DeusVult]

Sitten kun tajuaa että mistä niissä harjoitteissa on kysymys --
Ja tietysti ottaa huomioon että et varmaankaan tule koskaan tekemään sitä tekniikkaa "oikeasti" niin kuin se dojolla tehdään.

Eikos nuo tarkoita vahan niinkuin samaa asiaa...? Noin niinkuin yleisesti, aikidostahan maa en tia mittaa.

[Kari Aittomäki]

Oommää repiny ranteita lukottamalla, osan ihan pafkaksi asti.

Ihan hyvin pelittivät.. se, että ne kiännöt löytyy sekä aikidosta että jiujitsusta että taitopainista että koukkupainista että jne.. ei kai asiaan suuria vaikuta, minähän siinä vääntelin, kaikkineni.

Tutustuin aikanaan aikidoon eikä mua kiusannut se, että treenitilanne oli niin voimakkaasti painottunut joustamisen ideaan.
Koin hänet tietynlaisena metodiin sisäänrakennetuna ihanteena, ihanteellisuutena, treeni itsessään on pitempi tie kuin vaikkapa kravmaga tai semmoset mutta ihan jäyhää sinänsä..

Mua vähä ihmetyttää tämä jokin perusajatus että metodit jotenkin taannuttais ihmisen älyä, että se ehdollistuminen on niin väkevää ettei osata erottaa treenitapaa sovellustilanteesta.
Tästä aivopierusta kärsii markkinoinnissa nykypäivin etenkin budolajit. Paitsi tietenkin judo koska olympia&bjj..
Muut mielletään liidokkien taitteluksi, koska karkea-elementit on painettu ulkoisen muodon alle.

Ja juujuu, "how you train is how you react"..
Mutta ei kai se sitä tarkoita, että koska homosapiens noin yleensä friikkaa kun omaliha repeää, niitä reaktioita tulisi ylikorostaa? Korottaa jonkinlaiselle toiminnan hyperasteikolle?
Realityjutuissa kyse on pikalähestymisestä, nopeesti oppi kaaliin.
Solttumentaliteetista.
Surkea sählääminen mahd minimiin ja ukkoo turpaan.
Kontrollista.

Ihan samasta kontrollista josta ylikorostuneen rauhalliset lajit ytimensä ottavat.
Metodit on vaan niin kovin erilasiet.

Ei pitäis takertua ulkoisuuksiin, tytöt.
Ydin on kuitenkin kaikissa kamppailujutuissa sama. Sörsselsönit siinä päällä on sitte olevinaan niitä "lajeja".


Loppujen lopuks kyse on keskittymisestä käsillä olevan ongelmaan.

[J. Suojanen]

Täällä puhutaan rykimisestä. Se on sitä, kun lukot "ryitään" kerralla pohjaan. Aikidosta sanoisin, että se on nättiä ja pehmeätä niin pitkään, kun kumpikin tekee hitaasti ja tietää mitä tekee, mutta sitten kun se "treenipari" ei tiedä mitä vastassa on ja aikidon käyttäjä rykäisee kerralla sen lukon loppuun niin siihen loppuu harmoonisuus ja tilalle tulee kipu ja todellisuus.
Aikido on ehkäpä yksi väkivaltaisimmista lajeista oikealla mentaliteetilla varustettuna mikäli näin voitaisiin sanoa.

Aloittelin minäkin joskus mukulana aikidolla. Siinä välissä pyörähtelin vähän muillakin parketeilla, kokeilin aikidoa uudelleen ja järkytyin sitä "hippien" määrää, joka salilla oli. Eräs pidemmän aikaa treenannut (veteli joskus treenejä muiden ohjaajien ollessa poissa, sen verran pidemmän aikaa treenannut oli) valitti minulle, koska minun tekemänä lukot sattuivat. Lukkojen ei kuulunut sattua, vaan minun olisi pitänyt tehdä lukot siten, että hän taipuu ilman kipua sinne lattiaan...
Vastaisella tyypillä sitten tuli tippa linssiin siinä vaiheessa kun yritti saada minua lattiaan enkä taittunutkaan henkisellä voimalla. Se treenikerta jäi jotenkin mieleeni (ja jäi viimeiseksi kerraksi, koska kyseisen sällin treenejä oli liikaa makuuni).

Aikido on hauskaa vääntelemistä ja rykimällä erittäinkin tehokasta. Itse näen mokoman vääntelyn jopa väkivaltaiseksi... Toinen raukka lyö kohti ja vastatekniikkana murretaan jokin paikka. Atemitkin kun tapaavat tavoitella muistieni mukaan nenän kärkeä, kaulaa ja muita paikkoja, jotka on mukava pitää ehjänä. Treeneissä ei kosketusta tietenkään, mutta treenien ulkopuolella tietenkin atemitkin läpi asti lyötyinä sitten.

Hauskanen laji, mutta itselläni ei hermot kestänyt sitä henkistä puolta, jota seurassa tarjottiin. Samaten olen lukenut miten aikidoa harrastaneet henkilöt ovat kertoneet miten heidän lajinsa on hyvä, koska tappelutilanteessakin uskaltaa toimia ilman, että toiseen sattuu.
En tiedä mitä aikido oikeasti on, enkä tiedä mitä varten aikido on alun perin tehty, mutta arvelen, että morihein tekemä tekniikka hitaasti ja harmonisesti johtunee videoilla siitä, että hän on niissä vanhempi kuin useat maassa olevat kivet.
Tosipaikassa sovellettuna ja läpi vietynä aikido toimii... useasti tosin vaatii pidemmän ajan ennen kuin lajin on sisäistänyt niin hyvin, että sillä alkaa turpaan potkimaan. Itse elän siinä uskossa ettei aikidokoille kettuilla ja mikäli se tilanne iskeytyy päälle ei enää tappelutilannekaan lopu siihen, ettei hyökkääjään satu yhtään.
Niin ja tietenkin mikäli osaa tehdä kovasti, osaa myöskin tehdä pehmeästi ja mikäpäs olisikaan mukavempaa kuin muutamat pienet hallintaotteet ja...

[Mjölnir]

Treeneissä ei kosketusta tietenkään, mutta treenien ulkopuolella tietenkin atemitkin läpi asti lyötyinä sitten.

Itseäni jäi aikanaan aikidossa tämä häiritsemään: joihinkin tekniikoihin kuului atemi, mutta yhtään kertaa ei lyömistä harjoiteltu sinä aikana, jonka aktiivisesti treenasin (kolme vuotta). Nykytietämykseni valossa kyseenalaistaisin voimakkaasti opettamismenetelmän, jonka mukaan joku taito pitäisi suorittaa stressitilanteessa ilman, että sitä on kertaakaan harjoiteltu.

[J. Suojanen]

Mjölnir. Minua jäi paljonkin häiritsemään opetustyylissä, mutta koska potkun piti olla paikka, joka yhdistää eri lajien treenaajia niin tämän voisimme myös olettavan tarkoittavan aikidoa eikä vain muita lajeja, joten en ala opetusmetodeja nyt kyseenalaistamaan.
Totean vain tylyhkösti: Siellä pinnan alla sykkii rykiminen ja aatamin omenaan lyöminen jos niin haluaa... Toisissa seuroissa opetellaan eri tavalla ja painoitetaan eri asioita kuin toisissa. harmikseni osuin toisenlaiseen.