Salikuri ja sen merkitys japanilaisissa lajeissa

[Lasse Candé]

Joo ja kun olen tässä viime aikoina pyrkinyt purkamaan about jokaisen esitetyn jutun auki parhaani mukaan ja jatkaa mielenkiintoiseksi kokemiani kohtia keskustelusta, tuollainen "mitä yrität sanoa" -tyyppinen tiivistelmän pyytäminen on vähän erikoista. Samantien voisit kysyä mitä minä väitän noin yleisesti täällä foorumilla kaikista aiheista.

Mutta ellei sinulla ole jotakin ihan lajiasioihin liittyvää kysyttävää tai esim huvita ihan kysyä jostakin kirjoittamastani, niin ehkäpä jatketaan ihan itse aiheessa eteenpäin.

[tapsaattori]

Tässä nyt esimerkkipätkä, miten lapset voi treenata judoa japanissa.
äkkiseltään näyttäis siltä, että lapset osaavat hyvin odottaa, istua rivissä ja noudattaa yhteisiä sääntöjä. Kuri ja järjestys ei kuitenkaan näyttäisi siltä, että se olisi jotenkin pelolla tai väkisin saavutettu, vaan lapset tekevät temppuja innoissaan ja tunnelma aika välitön (mikä nyt videon kautta välittyy).
Huomattavaa, että ohjaajia on useita. Nassikkaryhmissä suomessa usein vain yksi ohjaaja.

Mun mielestä siis tuommoinen kuri on omiaan, että treenistä tulee onnistunut ja siellä tehään oikeita asioita. Tässä siis viitekehyksenä hieman foorumin linjasta poikkeava nassikkaikäisten kamppailu.

[Mjölnir]

mutta noin puoli vuosikymmentä sitten puhuttiin Mjölnirin kanssa samasta asiasta potkumiitissä. Muistaakseni hekin käyttävät moderneissa lajeissa jokseenkin vastaavaa systeemiä joskus johonkin tarkoitukseen.

Joo, harjoitus aloitetaan riviin järjestymisellä, jossa lasken harjoittelijat, joka vaikuttaa välittömästi siihen, että millaisen harjoituksen voi vetää. Lisäksi siinä toivotan hyvät illat, kerron vähän, että mitä tänään tehdään ja kysyn samalla, että onko jollakulla rajoitteita tai vammoja, jotka pitää ottaa huomioon harjoittelussa.

Sitten kumarretaan harjoituksen aloituksen merkiksi. Tämä on "tärkeä" sen takia, että ihmisen myös mieltävät sen, että tämän alku- ja loppukumarrusten välillä tapahtuu juttuja, jotka ovat osa "treenipersoonaa", eli ohjaaja saattaa puhua rumasti, irvailla, suunnilleen sylkeä ja halventaa harjoittelijoita, kun se on osa harjoitusta, esim skenaario. Mutta koska se tehdään treenissä, sovitun alku- ja loppumerkin välissä, se on osa tätä leikkiä, jota ei pidä ottaa henkilökohtaisesti. Lisäksi se myös irroittaa ihmiset siitä tylsästä arjesta toimimaan tietyllä mentaliteetilla.

Toinen valmistautumismerkki on ennen välineharjoitusta tms. vedettävä "VALMIINA", johon kaikki huutava yhteen ääneen "VALMIS!" Tämä on triggeri itselle, että jos tulee vaikka tosielämässä paikka, jolloin joutuu käyttämään ennakoivasti voimaa, mutta ei uskaltaisi tehdä päätöstä, niin sanoo itselleen VALMIS, ja tämä ehdollistuminen auttaa kroppaa tekemään juttuja, joita ei ehkä muuten uskaltaisi tehdä.

[Mika]

Ketjun anti vain paranee. Näen ihan uudella tavalla noiden japanilaisten lajien tietyt aspektit. Mielenkiintoista on tuo yhteys nykyaikaisiin lajeihin. Samaa kauraa nämä lajit niin monessa mielessä ovat.

[Kyynikko]

Myös meidän salillamme on käytössä löyhä salikuri. Mekin menemme riviin treenin aluksi ja lopuksi, lopuksi kumarretaan jne.

Anteeksi mitä?

Kickboxingissa? Miksi?

Me teemme niin ymös Defendossa... Itselläni se on myös tapa ja kumartaminen on myös ihan länsimaisessa kulttuurissa tunnettu tervehtimismuoto ja kunnianosoitus.

Rivissä kumartaminen vyötäröstä ei ole millään tavoin länsimaista perua vaan ilmiselvästi japanilaisista lajeista tähän lainattu asia. Siksi se on vähän huvittavaa. Samoin kuin musta vyö lajissa jonka harjoitteluasussa vyöllä ei ole mitään funktiota. Sellainen etiketti on minusta vähän huvittavaa.

Saman asian ajaisi varmaan kiva diplomi tai tietynvärinen harjoitus-t-paita?

[Kyynikko]

ketju on kyllä ollut erittäin informatiivinen koskien salikurin merkitystä. Aiemmin Andy ihmetteli mitä hyötyä tiukan psyykkaavan mutta silleen.."uhoamattoman" katsekontaktin oppimisesta voi olla katutilanteessa. Se kertoo kyllä paljon siitä miten urheilu ja kamppailu eroavat toisistaan.

Ja että vaaditaan tietynlaista mielenlaatua että ymmärtää mitä toinen ihminen ajattelee tuollaisissa tilanteissa...tai oikeastaan juuri niitä ennen

[JanneM]

Myös meidän salillamme on käytössä löyhä salikuri. Mekin menemme riviin treenin aluksi ja lopuksi, lopuksi kumarretaan jne.

Anteeksi mitä?

Kickboxingissa? Miksi?

Me teemme niin ymös Defendossa... Itselläni se on myös tapa ja kumartaminen on myös ihan länsimaisessa kulttuurissa tunnettu tervehtimismuoto ja kunnianosoitus.

Rivissä kumartaminen vyötäröstä ei ole millään tavoin länsimaista perua vaan ilmiselvästi japanilaisista lajeista tähän lainattu asia. Siksi se on vähän huvittavaa. Samoin kuin musta vyö lajissa jonka harjoitteluasussa vyöllä ei ole mitään funktiota. Sellainen etiketti on minusta vähän huvittavaa.

Saman asian ajaisi varmaan kiva diplomi tai tietynvärinen harjoitus-t-paita?

Ei meillä (eikä missään missä olen Defendoa treenannut) tehdä sellaista vyötäröstä selkä suorana nitkautusta mitä tehtiin esim taekwondossa (oei siellä päätä laskettiin vielä hieman alemmas kumarruksessa) tai karatessa. Enemmänkin semmonen nyökkäys jossa kroppa hieman myötäilee liikettä. Näin olen nähnyt tehtävän esim armeijassa tai käteltäessä tai kautajaisissa tai teatterissa... Ihan normaali kotimainen kumarrus.

[Mjölnir]

Saman asian ajaisi varmaan kiva diplomi tai tietynvärinen harjoitus-t-paita?

Juu. Mutta koska tärkeintä on mainosarvo, niin suurin osa ihmisistä tajuaa, mikä on musta vyö. Vähän samoin, kuin se, että penkkitulosta kysytään, muttei juuri koskaan kyykkyä tai mavea.

Pitää pystyä sanomaan, että mulla on vihreä baretti karaokessa

[Invictus]

Saman asian ajaisi varmaan kiva diplomi tai tietynvärinen harjoitus-t-paita?

Juu. Mutta koska tärkeintä on mainosarvo, niin suurin osa ihmisistä tajuaa, mikä on musta vyö. Vähän samoin, kuin se, että penkkitulosta kysytään, muttei juuri koskaan kyykkyä tai mavea.

Pitää pystyä sanomaan, että mulla on vihreä baretti karaokessa

En minä kyllä itsekään näe mm. mustassa vyössä ei-japanilaisissa lajeissa mitään huvittavaa tai erikoista. Japanilaisten lajien vaikutus koko nykyiseen kamppailumaailmaan näyttää olevan kohtalaisen suuri ja kaikki liittyy kaikkeen. Sen jo sitten näkisin kohtuu huvittavana jos vaikka krav magaan alettaisiin tuomaan jotain japaninkielisiä termejä jne tai vaikka kuntonyrkkeilyyn jotain "japanilaista" vyöarvo systeemiä...

[Andy]

Rivissä kumartaminen vyötäröstä ei ole millään tavoin länsimaista perua vaan ilmiselvästi japanilaisista lajeista tähän lainattu asia. Siksi se on vähän huvittavaa. Samoin kuin musta vyö lajissa jonka harjoitteluasussa vyöllä ei ole mitään funktiota. Sellainen etiketti on minusta vähän huvittavaa.

Saman asian ajaisi varmaan kiva diplomi tai tietynvärinen harjoitus-t-paita?

Tämä ei nyt enää oikein liity salikuriin, mutta vyö on oikeasti aika käytännöllinen arvomerkki. Vyöarvon mukaista harjoituspaitaahan on yritetty esim nogi-jujutsussa brändätä, mutta se on monestakin syystä hankala. Ensinnäkin paidat maksavat kymppejä (etenkin jos on tekninen vaihtoehto) ja niitä pitäisi olla useita jokaisella. Vyöarvon vaihtuessa pitäisi sitten aina jättää pois käytöstä useita ehjiä paitoja. Nyt tarvitsee ostaa vain vyö, joka maksaa alle kympin.

Seuran varastossa pitäminenkin on ongelmallista, kun pitäisi olla 5-7 kokoa kutakin väriä ja vielä miesten ja naisten mallit erikseen. Jos on vaikka neljää väriä niin se tekee 40-56 eri paitamallia. On paljon helpompaa pitää varastossa vöitä, jotka sitäpaitsi maksavat paljon vähemmän, jolloin seuran pääomaakaan ei sitoudu niihin kovin paljon.

Sitten on vielä se että porukka käyttää kuitenkin osittain omia "siviilipaitoja" ja ne ovat sekalaisia värejä. Jokainen mustapaitainen potkunyrkkeilijä ei todellakaan ole lajissa mustalla vyöllä.

Housuihin ommeltava merkki olisi kätevämpi, mutta niitäkin pitäisi olla useampia, kun harrastajilla on useampia treenihousuja.


Kumarruksen sijaan se lopetusrituaali voisi olla joku muukin, vaikka taputtaminen tai se että vetäjä kulkee rivin editse ja läppää jokaisen kanssa käsiä tai jotain. Kutenkin juuri potkunyrkkeilyllä on aika kiinteät siteet Japaniin ja se on toinen lajin pääasiallisista syntymaista. Ja nimenomaan se maa jossa potkunyrkkeilyä ensimmäisenä treenattiin. Itseasiassa WAKO:n K1-säännöissä lukee ihan alussa näin:

Art. 1. Definition
WAKO K-1 comes from Japan which is the country where it originated

[kenttiensankari]

Toi Mjölnirin mainitsema baretti olisi aika siisti erityisesti Krav Magaan ja Defendoon. Lisäksi ohjaajien pitäisi kasvattaa viikset.

Karatessa tehtiin aikoinaan nuo kumarrukset polviltaan ja puhuteltiin ohjaajaa joko sensei tai sempai tittelillä. Ei siinä mielestäni ollut mitään stressaavaa tai edes opeteltavaa. Tuli aika luonnostaan. Välillä tuli tosin kumarrettua liikunnan opettajalle koulutreeneissä... Thaikussa Puolassa seisottiin aluksi ja lopuksi rivissä ja kumarrettiin, ei siinäkään minusta mitään ihmeellistä ollut. Krav Magassa oli kanssa sama. Suomessa thaikussa sitten ei ole mitään tuollaisia ainakaan BJJ centerillä.

Lucio Linhares piti joskus Imatralla tästä salikuri aiheesta pienen jutustelutuokion. Sanoi vaan että hänen treeneissään voi olla rennosti mutta se ei saa tarkoittaa kunnioituksen puutetta. Eli jotakuinkin että kun tehdään niin tehdään.

Mitä tulee mustiin vöihin länsimaisissa lajeissa tai edes ei-lakanalajeissa, niin minusta se on aika hassua. Ei vaan jotenkin sovi. Sama olisi sitten vaikka lajitella aloittelija, kokenut, ohjaaja ja vaikka kommando suurimmalle gurulle. Andy tosin esitti hyvin jossain keskustelussa, että silleen saa perusharrastajat leireille kun voi saada tummempaa vyöarvoa palkintona.

[Lasse Candé]

Ei kai noissa vöissä tai kumartamisissa ole sen kummempaa vikaa missään lajissa. Jos tästä kuitenkin halua hakea pointtia keskusteluun, niin niitä sovitettiin alunperin sellaiseen kokonaisuuteen, joka edustaisi ulkokamppailullista turhuutta. Tämän jälkeen oletettiin että tämä turhuus on jotenkin mystisesti tekemisestä pois. Kun vähintään kyseiset käytännöt ovat turhempia lajeissa, joissa ne eivät ole kiinteitä osia, joko kumarruksen tapauksessa tapakulttuuria tai vöiden tapauksessa opetusjärjestelmää (mitä ei käytännössä kai täysin erillistä vyökoejärjestelmää lukuunottamatta ole), niin eikös näiden käyttäminen ole sitten enemmän "kyseenalaista" tällaisissa kilpalajeissa? Ja miten tuo haitallisuushypoteesi sitten käyttäytyy tässä kohtaa?

Itse siis en näe ongelmaa, mutta nähdäkseni näistä ei puhuttaisi jos ei vöissä ja kumarruksissa olisi tätä oletettuaulkokamppailullisen rasitteen ongelmaa.

[Andy]

Mikä tuo "täysin erillinen" vyökoejärjestelmä on?

[Njor]

Lucio Linhares piti joskus Imatralla tästä salikuri aiheesta pienen jutustelutuokion. Sanoi vaan että hänen treeneissään voi olla rennosti mutta se ei saa tarkoittaa kunnioituksen puutetta. Eli jotakuinkin että kun tehdään niin tehdään.

Kunnioitus luo tarvittavan salikurin. Oletteko törmänneet siihen että ohjaaja salikurilla pyrkisi peittämään omaa epävarmuuttaan?

[Lasse Candé]

Mikä tuo "täysin erillinen" vyökoejärjestelmä on?

Sellainen, jossa yksi tie lajissa on kerätä vöitä ja toinen on urheilla. Missä kovan luokan urheilijoilla on usein alhaiset vyöarvot ja vyösysteemi on suhteessa urheilulajiin jotakuinkin täysin päälleliimattu systeemi. Missä laji on sellainen jossa ei oikeastaan edetä vaan toivottavasti kehitytään ja on vain tarkoitus voittaa matsi toisensa jälkeen sekä taas taustajoukkohommissa esim valmentajana luotsata ottelijansa tehokkaasti kohti voittoa.

Missä lyhyesti vöillä ei oikein ole mitään urheilulajiin liittyvää funktiota vaan ne ovat ainoastaan jotenkin kivoja.