Etsitkö kamppailuharrastusta? Aloita suoraan tästä uusi aihe valmiiden kysymysten kanssa ja odota, kun konkarit vastaavat sinulle. :boxing2:

Sisu

Potkulaisten harjoituspäiväkirjat, joiden lukeminen edellyttää kirjautumista.

Valvoja: Valvoja

IIsakki
kylkeenpotkija
Viestit: 1623
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: E-Pohojanmaa
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Sisu

Viesti IIsakki »

Ei voi muuta todeta kuin: Tsemppiä! :peukku:

ps: Kyllä tätä päikkyä luetaan vaikka ei aina kommentoidakaan :)
Potkuholisti
"The Art is in the Person, all we have to do is Bring it Out!"
"Kun harjoittelee ahkerasti, onni potkii useammin." -Mjölnir
"Mora. Kun sanat ei auta ja kädet ei riitä"
Griy
munillepotkija
Viestit: 976
Lauteille: Elokuu 2008
Paikkakunta: Kotka
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Sisu

Viesti Griy »

Niin luetaan! Kirjoitat tosi hyvin ja ajatuksia herättävästi. Tsemppiä minultakin!
Minna N
Kuvake
Sisu
etupotkija
Viestit: 729
Lauteille: Huhtikuu 2009
Paikkakunta: Sydney
Etulaji: batto & kake
Tykännyt: 0
Tykätty: 9 kertaa

Sisu

Viesti Sisu »

Köötös, köötös, kyllä se tästä vielä jälkikasvuksi suttaantuu vaikka nyt ei tärpännyt. Positiivista on, että olen viimeisen viikon aikana saattanut itselleni selväksi kuinka moni meikäläisestä aidosti välittää, yllättäviltäkin tahoilta.

Ja juu, kyllä täällä tuntuu lukijoita olevan. Tuskin kukaan urpo viitsii kahtatuhatta kertaa yhdellä sivulla itsekseen käydä. :smt003
puen valkeaan / käyn polvilleni / hengitän valoa / hengitän tulta
CMX: Marian ilmestys


Treenipäiväkirja
Kuvake
Sisu
etupotkija
Viestit: 729
Lauteille: Huhtikuu 2009
Paikkakunta: Sydney
Etulaji: batto & kake
Tykännyt: 0
Tykätty: 9 kertaa

Sisu

Viesti Sisu »

Tiistai 10/08/2010 – karate 2.5 h, general syllabus, intermediate class, conditioning + sparring

Käytiin sitten lääkärillä kuulemassa odotetut uutiset. Olihan se vähän semmoinen non-event tai antikliimaksi, kun oltiin molemmat viikonlopun aikana hyväksytty tapahtunut, mutta silti ei mitään herkkua. Lääkäri sanoi, että hyvä puoli oli keskenmenon näinkin aikainen tapahtuma ja että uusimman tutkimustiedon mukaan ei tartte odottaa uudelleen yrittämisen kanssa. Kysyin, että mites nää hommat alkaa tasottua kierron kannalta johon lekuri sanoi, että eipä sitä heti alkuun tiedä joten pitäkää nyt vaan hauskaa älkääkä murehtiko turhia. Sehän vain käy! :tramppa:

Lääkäri oli sen verran myöhässä, että treeneihin piti ajaa rallivaihteella. No mutta, sehän vain käy! Etenkin kun alla on upouusi pikkuinen japsiurheiluauto, eli sitruunan keltainen Suzuki Swift Sport. Vrrooom! Suoralla siitä ei saa paljon irti, mutta ruuhkaliikenteessä ja kornereista lähtee, mies piti penkistä kiinni eikä puhunut mitään koko ennätysnopealla matkalla. Vasta jälkeenpäin tuo sanoi puhelimessa kaverilleen, että vaimo sitten vähän testasi uutta autoa. Khi, khi.

Treeneissä vedettiin tuttuun tyyliin vyökokeen jälkeinen eka tunti peruskamaa. Drillien jälkeen sensei istutti meidät alas ja kertoi, että materiaaliin on tullut muutoksia. Näitä käytiin läpi leirillä jossa miehen kanssa olin ja nyt sensei alkaa opettaa uusia juttuja, meidän avustuksella. Hiukkasen nimittäin pelottaa, että mitä jos nämä menee ihan päin metsähallitusta ja seuraavaan dan-kokeeseen menevät passitetaan dojolle takaisin häntä koipien välissä. Iiik! No, pitää vaan uskoa siihen mitä meille opetettiin (+ niihin 17 sivuun muistiinpanoja mitä tein) ja olla vakuuttavan näköinen kun sensei pyytää meitä näyttämään tekniikoita. Mentiin porukalla läpi muutokset perus-IP-tekniikoihin ja näitä harjoiteltiin vyöarvoittain.

Lyhyellä "välitunnilla" käytiin vanhempien kanssa läpi intermediate IP-tekniikoihin tehdyt muutokset. Tässä vaiheessa alkoi jo vetää kroppaa veteläksi, kroppa on vieläkin vähän rasittunut kaikesta viime aikaisesta ja työstressi ei tod. auta.

Sparriin meitä jäi muutama, senseille sanoin jo heti alkuun että on parempi että otan rauhallisesti. Nyt ei vaihteeksi sparrattu, vaan tehtiin lukemattomia sarjoja mitseihin, loppuun muutama 2.5 minuutin vapaa erä lyöntejä mitseihin sparrin sijaan, hiki oli suunnaton. Loppurutistuksen aikana oli pakko himmata, meinaa verenpaine olla vielä sen verran alhaalla että burpeet ym. eivät välttämättä pääty hyvin. Loppuun sanchin kata ja kumarruksista kotia kohti.

Tunnin jälkeen juteltiin vielä sensein kanssa tovi ja kerroimme lääkärin uutiset. Harmihan se on, mutta yritettiin porukalla nähdä asian valoisat puolet.


Torstai 12/08/2010 – karate 2.5 h, general syllabus, meditation, conditioning + sparring

Mies jäi kotiin, oli työpäivän jäljeltä väsynyt ja satoi ja oli talvinen ilma ja plääh. Väsytti itseäkin, mutta ajatellin että menen treeneihin vaikka terapian vuoksi ja hyvää teki. Samoin mielessä oli tiistaina läpi käydyt tekniikkamuutokset ja ajattelin, että ois hyvä jos olisin paikalla auttamassa.

Ensimmäinen tunti meni samalla kaavalla kuin tiistaina, mutta tempo oli hurja: heti ensimmäisistä drilleistä luulot pois ja hiki päälle. Tunnin teemana oli nyrkin koossa pito, eli pidetään nyrkit kiinni ja peukalot oikealla paikalla turvassa. Syllabus-osiossa käytiin taas IP-tekniikoita läpi, ainoana ylempänä vihreänä treenasin ruskeavöisten kanssa ja käytiin yhdessä läpi tekniikoiden muutoksia.

Meditaatiossa tehtiin alun istuntaharjoituksen jälkeen silmät kiinni meditaatio kake dachissa. Tämä alkaa sujua, johtuu varmaan myös vahvemmista ja varmemmista jaloista.

Sparriin jäi sensein lisäksi yksi shodan ja meitä värivöisiä kolme kappaletta. Alussa tehtiin muutama rundi varjonyrkkeilyä ja nyt alkaa taas olla uusi vaihe päällä potkuissa. Pari viikkoa sitten jokin loksahti perustavalla tavalla paikalleen maegerin kanssa ja nyt sama tuntui tapahtuvan takajalan mawashigerin kanssa. Hmmm, I like! Varjoerien aikana löysin myös uuden, toimivan potkukombon: takajalan yokogeri + spinning back kick toisella jalalla heti perään. Huraa! Edistystä!

Taaskaan ei sparrattu, mutta sen sijaan tehtiin kohtuu kovia perussarjoja ilman suojia sekä meikäläisen yhtä lempiharjoitetta eli perusiskuja puhelinluetteloon. En tiedä mikä siinä on, mutta mie tykkään. Olen haaveillut, että jos jonnekin pääsisi tameshiwari-seminaariin, niin kyllä menisin rusto soirona vaikkei mulla rustoa olekaan. :smt003 Olen tänään jälkikäteen ihaillut rystysten rosoittavaa väriä ja karheaa pintaa, pitäisköhän sitä alkaa laittamaan makiwaraa tonne terassille.

***

Katselin vyökokeen otoksia, kun en itse graduoinut niin oli tilaisuus ottaa kuvia. Alla oleva on tyypillinen ryhmäkuva: ensin otetaan pari vakavampaa potrettia ja sitten painitaan lattialla kokeen lopuksi. Tämä oli niin hyvä että tein tästä töihin taustakuvan, siitä olen saanut energiaa viikon aikana tiukan paikan tullen.

Huom. kuvassa on pääasiassa junnuja kun kokeessa ei ollut juuri aikuisia kokelaita. Sisun saattaa erottaa hiustenväristä, miehen käsivarren näkee etualalla olevan, iloisesti nauravan sensein yläkropan ympärillä.

Kuva

:heart: Voi miun mussukat, maailman paras tukiryhmä. :heart:
puen valkeaan / käyn polvilleni / hengitän valoa / hengitän tulta
CMX: Marian ilmestys


Treenipäiväkirja
Kuvake
Sisu
etupotkija
Viestit: 729
Lauteille: Huhtikuu 2009
Paikkakunta: Sydney
Etulaji: batto & kake
Tykännyt: 0
Tykätty: 9 kertaa

Sisu

Viesti Sisu »

Lauantai 14/08/2010 – karate ~1.5 h

Kannattaako ennen lauantai-aamun kovempia treenejä vetää edellisenä iltana kuntosalitreeni, juoda pullo punaista, tai paremman älynväläyksen sattuessa tehdä molempia? No ei kannata, mutta silti näin tulee tehtyä. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa, pää lähinnä. Mies kävi perjantai-iltana salilla ja minä keskityin rentoutusharjoituksiin sohvalla viinilasin kanssa, tätä jatkettiin miehen kotiuduttua aamuyhteen asti.

Senpai veti taas veren maku suussa. Ei auttanut että suurin osa porukasta ei ollut viettänyt taiteilijaelämää pikkutunneille (no ku siellä oli taas vaan lapsukaisia, lähinnä) mutta olivat silti puoliunessa ja meitä sen taatta piiskattiin hereille. Sarjoja sarjojen perään, liikkumista rei dachissa ja kiba dachissa, miljoona yoko geria eri variaatioilla ja jos osu ja kiai tippui, lattiaan ja parinkympin sarja punnerruksia. Yökkö. Tunnin loppupuolella vielä muutama satsi sivupotkuja potkutyynyihin ja odotellessa 8-punnerruksia ja vatsoja.

Miehen kanssa selvittiin tunnista, ei muuta kuin OSUA peliin kun alkaa lihakset lannistua. Sitä senpain kanssa jäljestä päin naurettiin, että tunnilla piti oikein panostaa spirittiin ja vakuuttaa itselleen, että ei väsytä vaikka meinasi kuolo tulla. Hyvä tunti silti, tästä oli hyvä jatkaa viikonloppua levollisimmissa merkeissä.
puen valkeaan / käyn polvilleni / hengitän valoa / hengitän tulta
CMX: Marian ilmestys


Treenipäiväkirja
IIsakki
kylkeenpotkija
Viestit: 1623
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: E-Pohojanmaa
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Sisu

Viesti IIsakki »

Sisu kirjoitti: ....
Ja juu, kyllä täällä tuntuu lukijoita olevan. Tuskin kukaan urpo viitsii kahtatuhatta kertaa yhdellä sivulla itsekseen käydä. :smt003
:smt039 .... :oops: :D
Kuvake
Sisu
etupotkija
Viestit: 729
Lauteille: Huhtikuu 2009
Paikkakunta: Sydney
Etulaji: batto & kake
Tykännyt: 0
Tykätty: 9 kertaa

Sisu

Viesti Sisu »

Onpi kanuna. Pum. Meni eiliset vaalivalvojaiset vahan pitkaksi ja kosteaksi, oltiin dojon naispuolisen shodanin luona yon yli ja nyt vasyttaa. Oih aih. Tassa jonkunlainen raportti viikon treeneista.


Tiistai 17/08/2010 - karate 2.5 h, general syllabus, intermediate class, conditioning + sparring

Sensei oli kuin sahkoiskun saanut, virtaa ihan hulluna. Talla intensiteetilla vedettiin sitten tunti lapi, drilleja ja syllabus-osiossa kataa. Opetin yhdelle uudelle ylemalle keltavoiselle Pinan III:a pikakelauksella, aikaa oli vahan. No, paastiin ainakin homman alkuun.

Drillien aikana olin takarivissa, vieressa oli yksi reilu nelikymppinen, intialainen mies, ylempi valkoinen vyo joten juuri aloittanut. Mies antaa tunnilla kaikkensa mutta on vahan ujo, mukava tyyppi kuitenkin. Seistiin siina zenkutsu dachissa ja annoin pikavinkin laittamaan etujalalle enemman painoa, hetken paasta sensei kaveli ohi:

- Your zenkutsu dachi is looking very good, it's getting much better!
- Well, I'm standing next to her...
- I feel very sorry for you.


:D

Valitunnilla jatkettiin kataamista. Vedettiin kaikki alempien vyoarvojen katat lapi ja aina valiin kympin sarja erilaisia punnerruksia. Huaah!

Ja sitten viimeiselle tunnille jossa sama tahti jatkui. Alkuun 3 x era hyppynarulla + varjonyrkkeilya, sitten sarjoja mitseihin joissa tehtiin chusoku mawashigereja, eli potkaistiin jalkapohjan paksulla, isovarpaan alapuolella olevalla osalla. Au. Noin ylipaataan meikalaisen "jalkatyo" on sparrissa ja potkuharjoituksissa vahan heikkoa, lieko perua jalkasuojien kaytosta. Poh.

Lopuksi sparrattiin. Tai siis muut sparrasivat ja mina menin lukkoon. Vtu. Heti ensimmaisesta erasta lahtien tuntui etta tanaan ei kulje ja sensein kanssa meni ihan persheelleen. Taitaa olla niin, etta jos stressi tms. painaa mielta, se vie itsevarmuuden kontaktista pois. Ei kiva, teki taas mieli heittaa sparrikamat nurkkaan.


Keskiviikko 18/08/2010 - kuntosali ~1 h

Edellisillasta vielakin pottuuntuneena makasin sohvalla ja mies komensi kanssaan salille. Puntin sijaan menin suoraan juoksumatolle ja paatin holkata tunnin vyokokelaiden kunniaksi, kun kerran tuli luvattua. Ostin aiemmin viikolla Ministry of Soundin "Running Trax"-kokoelman, kolmoslevylla tahtia antaa mm. Daruden Sandstorm. No hitto, eihan sita hyvaa klassikkoa voi valista jattaa. :lol:

En ole juossut vahaan aikaan ja piti muutamaan kertaan miettia aionko todella juosta tunnin. Ajattelin niita kolmea keltavoista vyokokeessa enka sitten peraantynyt. En ole mikaan maailman nopein juoksija, joten pidin keskivertoa holkkavauhtia ylla ja keskityin enemman pitamaan sykkeen 170 - 180 kieppeilla. Ensimmainen puoli tuntia meni yllattavan helposti ja jalkimmainen puolisko tuntui tutummalta, loppuun piti jo vahan tsempata itseaan. Viimeiselle minuutille laitoin neljanneksen vauhtia lisaa ja spurttasin "maaliin". Hieno fiilis, nyt tekee taas mieli juosta (mita nyt etta jalkeen pain olen hoitanut rakkuloita ja kramppaavia pohkeita). Laitoin viela jalkeenpain sahkopostia niille kolmelle kokelaalle ja kiitin inspiraatiosta.


Torstai 19/08/2010 – karate 2.5 h, general syllabus, meditation, conditioning + sparring

Aamulla yllatyin positiivisesti, lonkkien sivuja ja ojentajien ylaosia lukuunottamatta jalat eivat olleet taysin tukossa.

Lauantai-aamun tunnin yleensa vetava shodan piti torstain tunnit, sensei oli aiemmin viikolla menehtyneen kyoshin muistotilaisuudessa. Senpai painotti tunnin aluksi Seidon perusarvoja ja yhteenkuuluvuutta, on tarkeaa kunnioittaa "perheenjasenen" muistoa.

Ensimmaisella tunnilla tehtiin perusdrilleja, painotus yokogerissa ja soto ukessa. Taas oli tappotahti, heti jos porukalla energia tippui oltiin lattiassa hikoilemassa. Sitten taas kataa, opetin vihreavoisille Gekisai Dain ja menin Yansun lapi yhden ylemman vihrean kanssa. Voi ristus, en tieda oliko porukka tullut tai chi-tunnille vai minne, mutta energiaa ei ollut yhtaan, teki mieli kolauttaa pari kalloa yhteen mutta maltoin mieleni ja kieleni.

Joku on vienyt salista tuolit, joten meditaatiossa kokeilin istumista semmoisella lankun patkalla jossa on matalat jalat. On ollut mielessa josko mies voisi tehda niita meille pari kappaletta.

Lopuksi sparritunti, alkuun hypittiin taas hyppynaruilla ja tehtiin muutama minuutin mittainen hoveri + kympin vatsalihassarja. Sitten sarjoja mitseihin ja potkutyynyihin, yokogeria ja mawashi ushirogeria lahinna. Senpai kannusti kovasti ja antoi vinkkeja takapotkun kiertoon (kaanna paa nopeammin, nosta polvi ylos vartalon kierron aikana).

Sparri meni taas miten meni, marginaalisesti tiistaita paremmin. Meita jai sparraamaan vain nelja, senpain ja minun lisaksi mies seka yksi ylempi keltainen junnu. Vtutti jo valmiiksi, vaara asenne sparriin. Mies sanoi jalkeenpain, etta olin kuulemma agressiivisempi kuin tiistaina, mutta itsesta se tuntui vaaralta. Ei siella pitaisi olla agret paalla vaan yrittaa sparrata hommaan keskittyen ja sopivalla itsevarmuudella. Se junnu meinaa potkia ilman hyvaa kontrollia ja paatin, etta pidan etaisyyden lyhyena enka paasta potkuja sisaan - pari eraa tulikin sitten melkein juostua kaverin perassa ympari salia kun tuo otti pakkia.

Ei edelleenkaan mikaan sankarin fiilis tuntien jalkeen, mutta paranemaan pain.
puen valkeaan / käyn polvilleni / hengitän valoa / hengitän tulta
CMX: Marian ilmestys


Treenipäiväkirja
Kuvake
Sisu
etupotkija
Viestit: 729
Lauteille: Huhtikuu 2009
Paikkakunta: Sydney
Etulaji: batto & kake
Tykännyt: 0
Tykätty: 9 kertaa

Sisu

Viesti Sisu »

Lauantai 21/08/2010 – karate ~1.5 h

Mies vei koirat hoitoon aamulla ja jatti treenit valiin, joten laksin salille yksin. Yllatys yllatys, sensei kaartoi dojon eteen ja alkoi lastata autosta tavaroita. Han on sanonut aiemmin, etta aamut ovat erittain raskaita unettomuuden ym. kanssa, mutta nyt virtaa olisi ollut vaikka pienen kylan pyorittamiseen.

Tunti alkoi hieman myohassa, sain vetaa lammittelyn jonka aikana sensei korjasi porukan asentoja ja antoi positiivista palautetta meikalaisen notkeudesta, sen saa harjoittelemalla. Sitten tehtiin muutama perussarja ensin kiba dachissa ja sitten rei dachissa, jonka jalkeen sensei vei meidat ulos salin vieressa olevaan puistoon. Tehtiin mielenkiintoinen sarja nurtsilla rei dachissa: eteen jodan uke + shotei + maegeri, vasemmalle soto uke + shuto uchi uchi + yokogeri, oikealle uchi uke + uraken sayu uchi + mawashigeri, taakse gedan barai + uraken furi uchi + ushiro geri. Lopussa sarjojen valeihin viela 10 punnerrusta ja akkia takaisin rei dachiin.

Takaisin sisatiloihin ja katan harjoitteluun, vihreavoisilla edelleen tehtavana Gekisai Dai ja Yansu. Meita oli vain kolme ja paasin opettamaan naita kahta, tunnelma oli ihan eri kuin torstai-illan satubaletissa. Loppuun sensei teki viela bo-kataa senpain kanssa, sita on aina mukava katsoa. Lopuksi sensei kertoi torstain muistotilaisuudesta seka puhui hetken toisten kunnioittamisesta.

***

Sensei toi aamulla mukanaan tarvikkeita pulujen haatamiseen (salilla on ongelma valikatossa pesivien lintujen kanssa). Katselin sensein kaytosta ja kuuntelin 220 km/h vauhdilla ulos tulevaa puhetta ja tuumasin, etta voi olla parempi etta jaan apumieheksi jos tuo meinaa minnekaan kiipeilla. Senpai jai myos auttamaan ja tunnin jalkeen sensei alkoi puhua meille molemmille terveydentilastaan aika avoimesti.

Sensei sanoi, etta han on jattanyt unilaakkeet pois ja saa nyt nukuttua enemman ja ilman kemiaa, olo on kuulemma paljon parempi. Tai no, han sanoi "1% improvement", mutta paranemaan pain silti. Han sanoi myos ymmartavansa etta han puhuu talla hetkella paljon ja on koko ajan liikkeessa, energiaa siis on - itse asiassa senpailla ja minulla oli taysi tyo pysya miehen perassa aamulla. Sanoin siina keskustelun lomassa, etta naetko nyt miten paljon ihmiset valittavat (care, ei complain, sori ei oo skandeja), sita kun on melkein mahdotonta nahda mustimmassa sieluntilassa.

Keskustelun aikana sensei ehdotti jotain aika yllattavaa. Han haluaa aloittaa erilliset tunnit 6 - 10-vuotiaille ja toivoi etta opettaisin miehen kanssa yhta ryhmaa lauantai-aamuisin. :shock: Han sanoi, etta ei han tata ehdottaisi jos han ei olisi tosissaan tai ei luottaisi meihin. Viikon toisen tunnin han meinasi opettaa tiistai-iltaisin ennen nykyisten tuntien alkua. Olin otettu, olen edelleen. Asiaa mietitaan viela ja annoin hanelle yhden ehdon jonka sanoin suoraan senpain ollessa mukana keskustelussa: hanen pitaa miettia onko tassa vaiheessa hanen terveyden kannalta viisasta ottaa lisaa toita ja vastuuta omille harteille. Han ymmarsi huolenaiheen ja eikohan tasta keskustella viela.

Eipa me niita puluja sitten sen suuremmin karkotettu kun ei ollut tikkaita eika paasty valikattoon mitenkaan. Homma kuuluisi oikeastaan vuokraisannalle, mutta kun niita ei kiinnosta kiinteiston yllapito yhtaan. Sen sijaan sensei kysyi, etta lahteeko kukaan kahville. Senpain piti lahtea kotia kohti, mutta mina sanoin tulevani mielellani ja soitan miehen myos mukaan. Mietin itsekseni, etta lahden mukaan ihan vaikka siksi etta sensei saa puhua ja hanella on seuraa, ei han yleensa meita tuntien jalkeen paljon nae, vahan yllattava pyynto siis.

Istuimme reilun tunnin kahvilassa ja sensei kertoi miehelle uudesta tunti-ideasta. Mies oli vahan varauksellisempi, mutta luulen etta han haluaa auttaa ja opettaa myos. Puhuttiin kaikesta maan ja taivaan valilla, kevyemmista aiheista ("Why are we talking about ice cream?") aina vakavampiin juttuihin. Sensei paljasti enemman itsestaan ja siita mita han ihmisista ajattelee - mielenkiintoinen keskustelu, vaikkakin pidin sita kuitenkin enemman terapiana kuin dialogina.

Miehen kanssa juteltiin jaljesta pain aamun tapahtumista ja myohemmin paivalla puhuttiin myos sen naispuolisen shodanin kanssa joka tietaa miten senseilla menee. Hyva juttu on, etta sensei tuntee voivansa paremmin, mutta pelottava puoli tassa on etta hanen kayttaytyminen oli jollain tapaa maanista. Pelottavaa etenkin, kun olen itse kokenut saman. Toivon, etta hanen energiatasonsa tasaantuu hieman, mutta ei tule kertarysayksella alas. Jos tulee, niin yritan ottaa kopin tai ainakin pitaa miesta pystyssa.
puen valkeaan / käyn polvilleni / hengitän valoa / hengitän tulta
CMX: Marian ilmestys


Treenipäiväkirja
Kuvake
Sisu
etupotkija
Viestit: 729
Lauteille: Huhtikuu 2009
Paikkakunta: Sydney
Etulaji: batto & kake
Tykännyt: 0
Tykätty: 9 kertaa

Sisu

Viesti Sisu »

Tiistai 24/08/2010 – karate 2.5 h, general syllabus, intermediate class, conditioning + sparring

Sparri meni taas vaihteeksi niin v1tun putkeen, etta taman illan treeneista laitan ainoastaan seuraavan merkinnan:

Kuva
puen valkeaan / käyn polvilleni / hengitän valoa / hengitän tulta
CMX: Marian ilmestys


Treenipäiväkirja
Kuvake
Sisu
etupotkija
Viestit: 729
Lauteille: Huhtikuu 2009
Paikkakunta: Sydney
Etulaji: batto & kake
Tykännyt: 0
Tykätty: 9 kertaa

Sisu

Viesti Sisu »

Rakas päiväkirja,

edellisen merkinnän jälkeen lähetin senseille viestiä, että nyt v1tuttaa. Kerroin, että sen jälkeen kun alkuvuodesta sain sparrissa selkään siltä ylemmältä ruskeavöiseltä ei ole oikein otteleminen kiinnostanut. Joinakin iltoina menee hyvin, mutta useammin ei ja silloin iskee oikein kunnon rimakauhu. Ja armoton ketutus jäljestäpäin, luonnollisesti. Vastaus tuli melkein saman tien, hän huomasi että kaikki ei ole ihan mallillaan mutta en ole hänen mukaansa dojolla kenenkään aikaa hukkaamassa jos teen parhaani joka elämäntilanteen ym. vaikutuksesta ei ole vakio, pyysi että keskustellaan aiheesta ja mennään yhdessä esteen yli. Lumihanki ja mummoihmiset, nih.

***

Torstain tunnelmat työpaikalta voitaneen tiivistää näihin kuviin, näihin tunnelmiin:

Kuva

Siinä oli vähällä ettei lähtenyt ovi karmin kanssa matkaan kun poistuin yhden johtajan huoneesta pienelle tauolle, ts. istuin parkkipaikalla autossa 10 minuuttia ja raivosin miehelle puhelimeen ja mietin ajamista kotia kohti pysyvästi. No, mies sai puhuttua järkeä päähän, menin takaisin toimistoon ja jatkettiin rakentavaa keskustelua.

(Olen viimeiset 3 kk tehnyt kolmen ihmisen työt kun pomo on käyttänyt tilaisuutta ja meikäläisen suomalaista työmoraalia lievästi sanottuna hyväkseen. Mitta tuli täyteen. Tilanne on valitettavasti edelleen päällä, mutta olenpahan saanut suurimmat huolet pois harteilta ja tuki on meikäläisen puolella.)

Kotiin päästyä olin niin poikki, että jätin treenit väliin. Yksi isompi keskustelu mieltä painavasta aiheesta per päivä saa riittää, vaikka tiesin että sensei olisi halunnut puhua sparrista ym. Mies sen sijaan lähti dojolle ja palattuaan kertoi, että senseillä oli taas rallivaihde päällä, huolestuttavissa määrin. Sensei on muutaman viikon sisään muuttunut masentuneesta, väsyneestä, hajalla olevasta miehestä hirmuiseksi energiapakkaukseksi. Hän on kyllä kertonut ihan suoraan mitä muutoksia hän on terveyden eteen tehnyt, mutta nyt alkaa jo huolestuttaa, homma on menossa pelottavaan suuntaan.

Miehen ja sen naispuolisen shodanin kanssa tästä keskusteltiin, että mitäs nyt. Asiasta on pakko jollain tapaa puhua sensein kanssa, etenkin kun nuoremmat oppilaat ovat olleet hämillään tuon käytöksen kanssa. Päätimme, että viikonloppuna mennään puhumaan asiasta ja sitä ennen pistän viestiä sensein vanhimmalle pojalle. Kirjoitin hänelle, että olemme molemmat huolissamme tilanteesta vaikka asian tolan tiedämmekin ja että haluamme puhua asiasta silläkin uhalla että se laittaa oppilas- ja kaverisuhteet koetukselle.

***

Perjantai-iltana olin illallisen jälkeen lähdössä kuntosalille kun miehen puhelin soi.

Sensei: Have you had dinner yet?
Mies: Yes, we've just finished.
Sensei: Huh, that's early. Well, come over and have another dinner!

Jaha. No ei kait siinä sitten. Itse olin edellisiltana vetänyt patterivotkoo jonka seurauksena nukuin 3 tuntia ja töissä oli mielialat edelleen lukemissa 9.3 Richterin asteikolla. Olenhan siis hassun hauska mainio seuramies.

Sikspäkki kainaloon ja sensein taloa kohti (asuu n. 5 min. ajomatkan päässä) ja siellä oli sensein kolmen pojan lisäksi se shodan joka vetää lauantain tunnit ja sensein vanhimman pojan tyttöystävä. Sensein kokkaillessa muut pelasivat pleikkarilla jotain mättöpeliä ja me juteltiin kolmeen pekkaan keittiössä ja aihe kääntyi sensein terveydentilaan. Hän kertoi lisää terveydestään ja nyt meneillään olevasta tunnetilasta ja sanoi, että hän on aina ollut tämmöinen ja vanhin poika voi asiasta kertoa enemmän. Piti nimittäin jonkun aikaa keskustella ennen kuin aloimme vakuuttumaan, että hän on oikeasti parantumaan päin.

Mies painui olohuoneeseen paukuttamaan Street Fighteria muiden kanssa ja jäin keittiöön juttelemaan, olo oli sen verran vetelä että ajatus videopelin katselusta ja kuuntelusta teki pahaa. Sensein kanssa turistiin aiheesta ja aiheen vierestä, lapsuudesta, perheestä, kotimaasta jne. ja todettiin että yllättäviä yhtäläisyyksiä löytyy, vaikka välillä on 20 vuotta ja kaksi mannerta.

Iltaa päädyttiin istumaan aamuyhteen saakka. Lähtiessä vaihdoin pari sanaa vanhimman pojan kanssa joka kertoi saaneensa viestini ja arvostaa huolenpitoa. Hän on optimistinen sensein nykytilan suhteen mutta edelleen varuillaan, etenkin jos tuulensuunta kääntyy yllättäen. Sanoin että sopii ottaa yhteyttä jos ikinä mitään tarvitsevat, sovittiin että näin tehdään.

***

Lauantai 28/08/2010 – karate 1 h

Senpai kysyi ennen tunnin alkua, että oliko pitkä ilta. Aika ilkeän naurun tuo päästi kun kerrottiin, että oltiin kotona puoli kahden kieppeillä ja olo sen mukainen.

Ja treeni menikin sitten odotetun loisteliaasti. :oops: Ei muuta kuin Osu! ja Kiai! kympille kun kone hyytyi. Senpai lähti edellisiltana kotiin yhdentoista aikoihin ja parikymppisenä kollina veti aamulla semmoisen satsin taas että vaikka ei olisi itseaiheutetusti heikottanut, olisi noin muutoin alkanut vetää kiduksia vihreälle.

***

Jälkikirjoituksena mainittakoon, että jos joku ihmettelee miten uskallan kirjoittaa tänne näin henkilökohtaisia asioita totean vaan, että kukaan meidän treeniporukasta näitä tuskin osaa lukea, löytää, kääntää, tai ymmärtää. En esim. millekään Lontoon kielisille laudoille näistä huutelisi kun pienten piirien vuoksi nämä joku hoksaisi ja siinä sitten olisi sarvipäätä kalahalsterissa.
puen valkeaan / käyn polvilleni / hengitän valoa / hengitän tulta
CMX: Marian ilmestys


Treenipäiväkirja
Kuvake
Sisu
etupotkija
Viestit: 729
Lauteille: Huhtikuu 2009
Paikkakunta: Sydney
Etulaji: batto & kake
Tykännyt: 0
Tykätty: 9 kertaa

Sisu

Viesti Sisu »

Sunnuntai 29/08/2010 – kuntosali ~1.5 h

Käytiin miehen kanssa yhdessä salilla vetämässä ohjelmat läpi. Testasin alkuun yhdessä studiossa salin nyrkkeilysäkkiä, mutta eipä sitä viitsinyt kauan hakata tahi potkia kun lattialla oli kokolattiamatto = jäi potkut potkimatta. Pyysin sen sijaan miestä pitämään potkutyynyä toisen studion tiloissa ja vedin kympin toistoja erilaisia potkuja ja sarjoja. Työstressiä tuli lähinnä purettua ja mies siinä osumien välillä asentoa korjatessaan kysyi, että ketäs ja mitäs ajattelet. :x

Saliohjelmaa kuitatessa yksi nuorempi ohjaaja tuli juttelemaan ja kysyi, että mites treeni meni. Siinä juteltiin kaikenlaista ja treenitaustasta kuultuaan pyysi lähtemään mukaan boot campiin. Kiitin kohteliaasti kutsusta ja sanoin, että kun tulee karatea reenailtua 6-7 tuntia viikossa ja siihen kuntosali päälle alkaa viikko olla täysi. :shock: Poika oli niinku ööö ja muut aakkoset päälle ja tuumasi, että ehkä mä teen jo ihan tarpeeksi. Khi khi...
puen valkeaan / käyn polvilleni / hengitän valoa / hengitän tulta
CMX: Marian ilmestys


Treenipäiväkirja
Kuvake
Sisu
etupotkija
Viestit: 729
Lauteille: Huhtikuu 2009
Paikkakunta: Sydney
Etulaji: batto & kake
Tykännyt: 0
Tykätty: 9 kertaa

Sisu

Viesti Sisu »

Tiistai 31/08/2010 - karate 2.5 h, general syllabus, intermediate class, conditioning + sparring

Sensei innostui tuomaan miekan mukanaan treeneihin (mistäpä tuo ei nykyään innostuisi). Ensimmäisellä tunnilla taas perusdrillejä joiden jälkeen mentiin läpi yonju godoa. Hienoa on, että nyt sitä mawattea ei tartte enää miettiä niin kuin muutama kuukausi sitten ja samoin kiba dachi on paljon vankempi ja syvempi. Kiitos kuulunee osittain kuntosaliohjaajalle ja jalkaprässille.

Välitunnilla jatkettiin yonju godon hinkkausta ja vaikka jalat ovatkin timmimmässä kunnossa, vartin perästä alkoi jo nuudelit pehmetä.

Ja sitten sparraten. Grrr. Puoli työpaikkaa oli tullut korvien välissä lattialle mukaan ja reisille meni. Sensei sanoi, että yritä vaan nauttia kyydistä äläkä huolehdi liikoja. No, nautitaan sitten. Yhtä nidania vastaan meni joten kuten (sillä on aina yhtä hölmistynyt ilme kun napautan mawashigerilla kypärään, pituutta yli 180 cm), sensein kanssa olin taas nyrkkeilysäkkinä ja eka erä miestä vastaan ihan päin fakkendaalia. Ihme että miehen kanssa kaikki antipatiat tulevat kovimmin läpi ja kun herra yritti semmoisilla kevyillä, mitään sanomattomilla iskuilla saada minua hommaan mukaan tulin vaan entistä vihaisemmaksi. Seison siinä edessä suojaus auki ja sanoin, että lyö nyt jumalauta kunnolla. Pum! Ei kun kunnolla! PUM! ”Is that all you’ve got?” KA-BOOM! Takakädeltä semmoinen tälli mahaan että meinasi yrjö lentää, mutta seisoin vaan patsaana edessä ja sanoin että no ni, nyt voidaan aloittaa. Samalla eräkello soi.

Viimeiseen erään sensei laittoi meidät taas vastakkain. No perskales. Samasta tunnetilasta eukkoa eteenpäin. Sieltä tulikin sitten vihan keskeltä kaikkea kanarianlinnusta tikapuihin, mies yritti jossain vaiheessa vetää maihin mutta iskin niin kovaa kiinni ja karjuin raivosta että ei se uskaltanut. No okei, ainakin tein erän aikana jotain mutta tuntuu että stressin kanssa nää hommat lähtee ihan väärästä paikasta. Mies sanoi että olin aggressiivinen ja hyökkäsin enemmän, mutta minusta se ei ollut totaalisesti parempi juttu.

Treenien jälkeen puhuttiin vielä miekoista ja kokeilin varovasti sensein tuomaa miekkaa. Ei mekugia, muoviset kahvaosat jne. josta seurasi kaunis pyyntö että josko pitäisit tämän vaan seinällä. Sensei sanoi ostaneensa myös miekan kunnon terällä. Sanoin että tuo näytille joskus, minä tuon myös omani ja voidaan ”vertailla ulottuvuuksia”. Ha ha.

Nauru loppui lyhyeen, kun sensei sanoi että voinkin sitten vetää torstaina battodo-demon.

Aha.


Keskiviikko 01/09/2010

Toyama Ryu katat läpi helvetinmoisella kiireellä takaterassilla.


Torstai 02/09/2010 - karate 2.5 h, general syllabus, meditation, conditioning + sparring

Sensei oli tulossa dojolle myöhässä ja senpai veti tunnin alkuun perusdrillejä rei dachissa. Mawashigeria tehtiin molemmille puolille pitkään ja hartaasti ja jos kädet tippuivat tai tukijalan rotaatio oli heikkoa, mentiin porukalla lattiaan punnertamaan.

Sensein saavuttua tunti jatkui vielä kovemmalla intensiteetillä. Kun hän aloitti senpain kanssa bo-katat poistuin laittamaan gin päälle (kendo-takki, iaido-obi ja hakama) ja valmistauduin henkisesti niin hyvin kuin voin. Salin puolella sensei ilmoitti, että tänä iltana onkin luvassa erikoisherkkua. Ja lyhyellä varoitusajalla. Ha! Kerroin lyhyesti mistä lajista on kyse, kuinka pitkään olen harjoitellut ja mitä aioin tehdä.

Siirryin takaseinän keskivaiheille ja käännyin shinseniä päin, pieni kumarrus. Odotin että sensei käveli omalle paikalleen, siirryin lattian keskiosaan ja tein muodollisen rei hon, mukaan lukien kumarrus senseille.

”Toyama Ryu kata, one to eight!”

Katat menivät melko hyvin vaikka alussa oli ihan selvää että jännitti. Panostin hyvään saya bikiin ja haran käyttöön, sekä omaan vahvaan puoleen eli hyvään ja sulavaan jalkatyöhön. Se mikä tenouchissa ja terän liikeradassa jäi vajaaksi, tuli korvattua kovalla kiailla sekä liikkeiden varmuudella. Pidin huolta siitä että vähintäänkin joka katan loppuun tuli terävä tome ja että liikkeen ja liikkumattomuuden välillä oli kristallinkirkas ero. Ei hapuilua. Viimeisen katan jälkeen askel lähtöpisteeseen, pieni kumarrus, raikuvat aplodit!

Sensei oli varsin otettu ja samalta vaikutti muukin porukka. Muutaman kysymyksen jälkeen sensei sanoi, että hän piti erityisesti liikkeiden selkeydestä sekä erosta ja kontrollista liikkeen ja pysähtymisen välillä. Nothing – everything. Tästä on puhuttu useasti tuntien aikana iskuihin liittyen.

Jälkeenpäin senseille kerroin, että olen käynyt esittämäni katat noin puolen tusinaa kertaa läpi viimeisen puolentoista vuoden aikana. Ei tuo meinannut uskoa korviaan, kai ne sitten vaan ovat jääneet jonnekin selkärankaan niin voimakkaasti että ne tulevat vaikka unissaan.

Pikainen meditaatiosessio, jonka alun käytin gin vaihtoon. Ehdin loppuun mukaan ja syke palautui jännityksen jälkeen normaalille tasolle.

Sparrissa oli paljon parempi fiilis, liekö tuon miekkailun ansiota kun sain tehdä edellisen tunnin aikana jotain jossa tiedän olevani hyvä ja onnistuin. Ensin senpain kanssa erä käsitekniikoita, sitten sensein kanssa potkuja ja onnistuin viljelemään sekaan muutaman takakiertopotkun joita tuo on pyytänyt erityisesti harjoittelemaan. Sitten miestä vastaan erä normaalimeiningillä ja molemmilla oli kannustava ote ja kaikkea tuli kokeiltua.

Viimeinen erä senpain kanssa oli taas ihan parasta ikinä. Senpailla on pituutta 190 cm ja tykkää potkia enemmän kuin tehdä käsitekniikoita. Sinne kun pääsee tämmöinen hukkapätkä alle muksimaan alakoukkuja ja polvipotkuja niin a vot. Oltiin molemmat väsyneitä mutta yritystä ja tekniikkaa oli, huomasin myös että kun olen sparrissa ”oma itseni” tuppaan viemään senpaita taaksepäin ja pari kertaa piti keskeyttää ja siirtyä seinustalta pois. Hyvä meininki.

Tuntien päätteeksi katsastin sensein miekat ja puhdistin terät. Mitä niistä nyt osaa sanoa, kuin että ovat sen näköisiä mistä ne on hankittukin. Harmitti hänen puolestaan sen uutena myydyn terävän miekan kanssa: terässä oli selkeästi iskujälki ja saya niin kulunut että terään tarttui koko ajan puuhileitä ja suuaukolla oli selviä teränjälkiä. No, onhan tuolle tullut pari kertaa kysyttäessä sanottua, että jos miekkakaupoille lähdet niin ota joku asiaa enemmän tunteva mukaan.


Lauantai 04/09/2010

Jäin kotiin, tarvitsin täydellistä hiljaisuutta. Sitä kun kukaan ei kysy minulta mitään, ei tarvitse keskustella mistään, eikä etenkään tarvitse pitää huolta kuin omasta navasta muutaman tunnin ajan. Laitoin koirat takapihalle ja söin aamiaista äänettömyyden keskellä.

Mies tuli treeneistä muutaman tunnin viiveellä, oli vienyt sensein hakemaan autoa huollosta ja kävivät kahvilla. Mies oli suoraan sanottuna poikki, treenit olivat kuulemma enemmän kuin kaoottiset ja päivän jatko ei juuri rauhallisempi. Hän saapui puolipimeään taloon jossa ei kuulunut ääntäkään, halasi minua ja kiitti onneaan että on saanut suomalaisen vaimon joka rauhoittuu hiljaisuudessa.


Sunnuntai 05/09/2010 – kuntosali 2 h

Ja salia kohti, kroppaa vedätti sen verran että piti lähteä, etenkin kun olin aamupäivän katsellut netistä Atsuko Wakain kata-videoita.

Sunnuntaisin salilla on tyhjää ja studioissa ei ole tunteja puolen päivän jälkeen ennen kuin myöhään iltapäivällä. Treenasin tunnin verran tekniikoita ja liikesarjoja peilin edessä ja myönnettävä on, meikäläisen potkuissa on... potkua. Voi saasta sentään, kyllä tiesin että niissä on ollut valtava kehitys viimeisen vuoden aikana, mutta ei sitä ennen usko kuin itse näkee.

Kihon kumite vitosen lopussa ponnistetaan lattiasta kyljeltään loikka taaksepäin ja siitä saman tien ristiaskel eteen ja hypyn kanssa yokogeri. Kauheeta äkellystä enkä ole oikein saanut itseä uskomaan että siitä mitään tulee, mutta nyt näin itse miten se tällä hetkellä suttaantuu. Se lopun hyppy nyt on vielä jokseenkin vaatimaton, mutta jumankavita siihen perään yokogeri nousee meikäläisen otsatukkaa korkeammalle.

Milläs tämä sama varmuus saataisiin potkuihin sparrin aikana?

Vetäsin sitten vielä perään tunnin setin, yläkroppaa ja keskivartaloa lähinnä. Se sama jamppa joka pyysi boot campiin oli taas salilla ja olinko näkevinäni oikein että pojalla oli aika klassinen ”lost puppy”-ilme päällä kun meikäläisen suuntaan katseli. Ei kai sentään.
puen valkeaan / käyn polvilleni / hengitän valoa / hengitän tulta
CMX: Marian ilmestys


Treenipäiväkirja
Kuvake
Sisu
etupotkija
Viestit: 729
Lauteille: Huhtikuu 2009
Paikkakunta: Sydney
Etulaji: batto & kake
Tykännyt: 0
Tykätty: 9 kertaa

Sisu

Viesti Sisu »

Tiistai 07/09/2010 - karate 1 h, general syllabus

Toissa on siirrytty sekasorrosta kaaokseen. Otin treenikamat ja pikaillallisen duuniin mukaan ja porhalsin suoraan toista dojolle. Siella oli sama kaaos taas, sensei tuli salille myohassa ja otti aikansa etta tunti alkoi.

Perustunti noudattaa yleensa kaavaa alkuvenyttely - tekniikkasarjat - venyttely - syllabus-osio - loppuleikki - palautus. Nyt sensein ollessa vahintaan omintakeisella tuulella osa tunnista kuunnellaan sensein selostusta milloin mistakin, eika siina mitaan on hyva etta valilla mietitaan Seidon arvomaailmaa, mutta nyt sita tuntuu olevan liikaa. Muutama nuoremmista sanoi tunnin jalkeen, etta olipas ihmeellinen tunti. Mitenhan sille osaisi ystavana sanoa, etta take it easy tiger.

Kiitin senseita tunnin jalkeen ja sanoin lahtevani kotiin, tulin tunnille lahinna terapiatarkoituksessa. Han ihmetteli etta ylipaataan ehdin dojolle mutta oli tyytyvainen kun tulin.

Toiden puolesta nayttaa silta etta seuraavan kerran treenataan vasta ensi viikolla. Grrr. Puntille on vahintaan paastava vaikka sunnuntaina, muuten hajoo paa.
puen valkeaan / käyn polvilleni / hengitän valoa / hengitän tulta
CMX: Marian ilmestys


Treenipäiväkirja
Kuvake
Sisu
etupotkija
Viestit: 729
Lauteille: Huhtikuu 2009
Paikkakunta: Sydney
Etulaji: batto & kake
Tykännyt: 0
Tykätty: 9 kertaa

Sisu

Viesti Sisu »

Tiistai 14/09/2010 - kuntosali ~1.5 h

Tyopaiva venahti, niin kuin se on venahtanyt joka helkkarin paiva viimeisen kahden viikon ajan (viikonloput mukaan lukien), joten ei treenia. Olin kuitenkin kotona sil viisii ihmisten aikoihin, etta ehdin kuntosalille aheltamaan.

Ensimmaiset puoli tuntia raakkasin juoksumattoa, yritin neljan minuutin valein kiristaa tahtia minuutin ajaksi ja loppuun laitoin viela lisaa vauhtia. Tuntuu etta juoksumatto ei enaa nappaa, pitaa lahtea ulos juoksemaan ja etsia joku hyva ylamaki jota spurtata. Tai siis minun mittapuulla holkata vahan kovempaa ylamakeen.

Ajoitin salille menon niin, etta juoksutuokion jalkeen alakerran salit olivat tyhjillaan ja menin peilin eteen hojoilemaan. Ei oikein lahtenyt. Menin muutaman IP-sarjan lapi, vahan yakusoku kumitea ja loppuun kataa. Sitten saliin ilmestyi siivooja imurin kanssa jossa vaiheessa poistuin venyttelyjen kautta poreammeeseen puoleksi tunniksi. Mmmmaaaahhhh.
:bade:

***

Sensei aloitti talla viikolla junnuryhman jota paastaan miehen kanssa opettamaan. Tiistaina oli eka tunti ja mies meni dojolle auttamaan. Junnuja aloitti yhteensa kahdeksan, sensei veti ekan tunnin ja mies seurasi mukana auttamassa. Tunti on hieman lyhyempi, 45 minuuttia, ja koostuu melko lailla samoista asioista kuin tavallisilla tunneillakin, mutta naita 6 - 10-vuotiaita luonnollisesti pitaa opettaa eri lailla.

Mies sanoi etta mukavaa oli, joskin hieman pelottavaa, etenkin kun paikalla oli vanhempia seuraamassa tuntia. Lauantain tunneilla tarkoitus on, etta meista toinen opettaa koko tunnin ja toinen auttaa. Talla viikolla sensei sanoi tulevansa lauantain tunnille, aloittavansa tunnin ja sitten jompi kumpi meista vetaa loput. IIIIKKK!!!! :)

Mies jutteli tuntien jalkeen sensein kanssa ja tama sanoi rauhoittuneensa hieman tajuttuaan miten kovassa vedossa on ollut viime viikot. Hyva niin. Sensein kanssa on ollut melkein vaikeampaa verrattuna parin kuukauden takaiseen kun han oli masentunut. Kylla se tasta, omasta kokemuksesta tietaen.
puen valkeaan / käyn polvilleni / hengitän valoa / hengitän tulta
CMX: Marian ilmestys


Treenipäiväkirja
Kuvake
Sisu
etupotkija
Viestit: 729
Lauteille: Huhtikuu 2009
Paikkakunta: Sydney
Etulaji: batto & kake
Tykännyt: 0
Tykätty: 9 kertaa

Sisu

Viesti Sisu »

Lauantai 18/09/2010 - karate ~3 h, general syllabus, Pocket Rockets

Ryhmässä aloitti uusi kaveri, 25-vuotias sveitsiläinen nuori mies jolla on armeijatausta ja kohtalaisen hyvänoloinen kunto (nuoret poikansa liittyivät junnuryhmään). Ennen tunnin alkua pistin merkille, että pyyntö viedä tavarat salin lattialta keittiöön ym. meinasivat mennä vähän ohi ja muutenkin tyyppi oli vähän omalaatuisella asenteella liikkeellä. Hmmm.

Ensimmäinen tunti senpain komennuksessa tavallista perussettiä, lämmittelystä drillejä ja perustekniikkaa ja sitä rataa tunti läpi. Kohtuu iso ryhmä vaihteeksi ja nyt alkaa aamuisin olla jo lämmintä, hyvin tuli hiki pintaan. (Lyhyt kuvaus, tässä on taas aikaa vierähtänyt enkä muista kaikkea.)

Tunnin loppupuolella junnut alkoivat saapua dojolle vanhempiensa kera ja sensei saapui myös auttamaan tunnin vetämisen kanssa. Alku käytettiin univormujen pukemiseen, sydän meinasi sulaa kun sain kahden pienokaisen kanssa leikkiä "dress ups"-leikkiä, etenkin kun toisen tytön puku oli ainakin yhden koon liian iso. Cute! Tunnin alku meni lievän kaaoksen vallassa kun vietiin lapsia pukeutumaan ja osa vanhemmista halusi olla hommassa mukana, lopulta saatiin kuitenkin kaikki takaisin riviin valkoiset puvut päällä. Tunnille tuli mukaan pari vanhempaa jotka treenaavat myös, senioreita oli avittamassa puolen tusinaa, eli populaa oli.

Sensei veti tunnin alun ja puolivälin tienoilla pyysi miestä jatkamaan perustekniikoiden ja Sanbon kata I:n kanssa. Mites päin ne kädet taas pistettiin... Hehe. Tekniikoita tehtiin seniorien avustuksella mitseihin ja yritys ja henki oli kova, molemmin puolin. Sitten tuli allekirjoittaneen vuoro opettaa jodan uke ja siinä oli miettimistä että mitenhän sen saisi tenaville läpi jonkun esimerkin kautta. No, en huolehtinut turhia, annoin porukan kokeilla tekniikkaa ja muut seniorit auttoivat, näin toisella tunnilla kun vasta ollaan niin ei tullut vaadittua liikoja.

Jossain vaiheessa tuntia sensei pyysi yhtä senioria demoamaan kiertopotkuja tyynyihin ja pyysi meitä istumaan alas komennolla "sit and relax", eli risti-istuntaan ja seuraamaan opetusta. Tämä uusi tyyppi josta mainitsin yllä jäi istumaan seizaan.

Sensei: - Istu vaan alas.
Oppilas: - Ei, kun mä treenaan.
Sensei: - Ei kun istu vaan alas kun pyydetään, jos annan komennon niin sitä pitää seurata kurinalaisuuden vuoksi, 20 punnerrusta.
Oppilas: ...

Sensei kääntyy takaisin ja tyyppi istuu edelleen lattialla, tässä vaiheessa oli itsellä hälytyskellot pärisemässä. Ilman sen kummemmin ääntään korottamatta tai äänensävyä muuttamatta sensei laittoi tämän uuden oppilaan tekemään rapiat 150 erilaista punnerrusta, viimeiset 50 ruskea- ja mustavöisten kanssa ja meidän muiden kannustaessa. Ylös päästyään kaveri meni istumaan takaseinustalle seinään nojaten, bad move, ajattelin, eikä mennyt muutamaa sekuntia kauempaa kun sensei pyysi olla nojaamatta seinään. Nipping things in the bud, I guess.

Lopputunti oli lievästi sanottuna sekava. Junnutunnin lopetus ei ollut oikein selkeä ja sensei teki senioreiden kanssa omia juttuja, bo-kataa jne. Semmoista impulsiivistä menoa niin kuin viime viikot ovat olleet. Ei muuten, mutta kun töissä tällä hetkellä suurimmat kiistanaiheet liittyvät siihen että standardia prosessia ei joko ole tai sitä ei noudateta, niin tätä samaa kaaosta on perin ikävää sietää siellä missä eniten odottaa järjestystä ja kurinalaisuutta.

Yhteensä oltiin salilla lähes kolme tuntia, en oikein tiedä mistä se toinen tunti alkoi ja mihin päättyi, mutta puhki oltiin molemmat. Mies sanoi autossa, että ois kiva tietää jos sensei meinaa vetää kolmen tunnin treenit, tätä veikkaan että muutama odottamassa ollut vanhempikin toivoi.

Summa summarum, epäjärjestyksestä huolimatta junnutunti oli helkkarin hauska ja lapset tekivät aamusta tekemisen arvoisen. Parasta oli jutella yhden ujon seiskavuotiaan tytön kanssa jälkeenpäin, hän ei osannut sanoa mikä oli kivointa kun kaikki oli niin kivaa. :smt049


Sunnuntai 19/09/2010

Kuva

Käytiin kattomassa thaikku- ja potkunyrkkeilyä taas vaihteeksi. Sama promoottori kuin parilla aiemmalla kerralla, mies uhkasi lopettaa promootioiden vedon mutta aloitti uudelleen. Mikäs se, hieno ilta, tosin tunnelma oli latteampi kuin edellisillä kerroilla ja taso ei ollut niin kova. Muutama räväkämpi matsi illan aikana oli ja etenkin tuo Tomaras vs. Maitland oli tiukka vaikkakin loppui (muistaakseni) tokassa erässä. Naisiakin oli muutaman matsin verran ja työkaverin salilta pari ottelijaa jotka valitettavasti molemmat hävisivät ottelunsa, toinen poika sai kuusi tikkiä silmäkulmaan muistoksi.

Ko. työkaveri, 38-vuotias kahden lapsen äiti otteli tätä edeltävänä iltana ensimmäisen oman thaikku-matsin kokeneempaa ja 15 vuotta nuorempaa naista vastaan, täpärästi häviten. Oli kuulemma lähellä ettei voitto irronnut ja nyt hän yrittää saada marraskuulle seuraavan vastustajan. No mikäs, onhan tuo kai kuutisen vuotta omia matsaajiaan opettanut ja tuntuu olevan helkkarin tekninen ottelija, toivon mukaan päästää jossain vaiheessa seuraamaan naisen ottelua. :notworthy:
puen valkeaan / käyn polvilleni / hengitän valoa / hengitän tulta
CMX: Marian ilmestys


Treenipäiväkirja

Seuraajat

Kuvake
Karhu-mami
Kuvake
T.A.G