Potkulaisten kamppailevat harjoituspäiväkirjat

Disturbedin häiriintyneet hetket

Potkulaisten harjoituspäiväkirjat, joiden lukeminen edellyttää kirjautumista.

Valvoja: Valvoja

Kuvake
Disturbed
etupotkija
Viestit: 753
Lauteille: Lokakuu 2011
Paikkakunta: Europa
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Disturbedin häiriintyneet hetket

Viesti Disturbed »

Ilmeeni eilen illalla:


[youtube][/youtube]





Mutta mitä... Mitä tapahtui?

Kolkattuna lattialta heräsin... Kauanko olen ollut poissa pelistä, vai olenko ollut poissa ollenkaan? Sumeisin silmin löysin jotain...


Kuva


Mutta mitä... Mitä se sisältää?


Kuva


Uskallanko kurkatakaan? Jos tämän teen, paluuta entiseen ei ole. Uskallanko katsoa menneisyyttä silmiin?


Pakko.




paljastus:
Kuva


Kirottua! Pohjalla taas. Tästä ei pääse ikinä irti. Vahvempi kuin kovimmatkaan huumausaineet. Järkyttävimmät vieroitusoireet ikinä. Mahdollisia sivuvaikutuksia: korkea kuume, kuolema sekä väkivaltainen ripuliyskä. Yleensä tuossa järjestyksessäkin.

Kaakao. Jumalien lahja sekä kirous maailmalle.

Mutta siitä viis sillä tänään...

I AM THE KING OF EVERYTHING!






Pääsen ilmeisesti ensiviikolla käymään potkunyrkkeilyssä naapurikylässä. Mukava homma!


Sain myös uuden ystävän. Katsokaa häntä. Miksi hän on näin iloinen? Mitä hän tietää mitä minä en? Mikä on hänen salaisuutensa? Kutsun häntä nimellä Frank.



Kuva




Mutta tuli tässä mieleen kun muistin jotain.. Tarvitsen jotain mitä minulla oli asuessani toisella paikkakunnalla. Alue oli rauhallinen, pihalla oli varastorakennus. Öisin menin kyseisen varastorakennuksen katolle (noin 3 metriä korkea, viereisen aidan kautta joutui kiipeämään) makoilemaan. Laitoin hyvän musiikin soimaan ja katselin vain tähtiä. Se oli hyvin rentouttavaa. Toivottavasti löydän samanlaisen paikan vielä täältäkin


[youtube][/youtube]
There is no peace, no release, no cure for this disease
Kuvake
Disturbed
etupotkija
Viestit: 753
Lauteille: Lokakuu 2011
Paikkakunta: Europa
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Disturbedin häiriintyneet hetket

Viesti Disturbed »

Red Bull virtaa suonissani. Silver edition. Red edition. Blue edition. Kohta lienee Red Bull Colan vuoro? Sydän ei vielä tykytä kovaa. Onhan minulla nuo beetasalpaajat sydäntä rauhoittamaan jos tarvetta tulee. Pidän näistä, punainen versio yllätti eniten. Loistava. Mitään muitakaan en moiti.

Yö. Teknomusiikki soi korvissani. Hikoiluttaa, taidan olla alasti. Mikä onkaan tämä tunne?

Tämäöinen UFC tapahtuma on ollut erinomainen tähän asti. Alves vs Baczynski oli loistava. Alvesin pystyotteluklinikka on aina hienoa katseltavaa. Opettavaa. Ihailen Alvesia kovasti. Tekee mieli rymistellä, olispa nyrkkeilysäkki ja omakotitalo. Yöt paukuttaisin säkkiä. Potkisin, löisin ja loisin rumia katseita silloin tällöin. Paininukkea heittäisin. Kahdesti, sillä enempää en jaksa

Kana on uunissa. Riisiä kattilaan. Mausta riisi kurkumalla ja yrttisuolalla, vedessä kanaliemikuutio. Kanaan broilerimaustetta ja ripaus reipasta vihaa. Naurattaa, selkääni särkee..

Mainiota.

Punnerruksia. 20 kappaletta, taukoa, 20 kappaletta, taukoa, 20 kappaletta, taukoa, 20 kappaletta, taukoa sekä viimeiset 20 kappaletta. Omia vatsalihasliikkeitä, 25 toistoa, yhteensä 3 kertaa. Polvilleni lattialle ja muutaman kerran voimapyörällä liikettä. Taukoa kaikkien välissä, tietysti. Vähän hauistreeniä käsipainoilla. Lopuksi vein roskat ulos, yksi toisto.

UFC jatkuu. Seuraavaksi Tavares vs Romero. Odotan kovasti Cerrone vs Barboza matsia, taitaa tulla hieno potkufestivaali. Viihdyttävää väkivaltaa tänäyönä

Tulin, näin, hävisin.

Vaan ei se haittaa

Ei tänään.

[youtube][/youtube]
There is no peace, no release, no cure for this disease
Kuvake
Disturbed
etupotkija
Viestit: 753
Lauteille: Lokakuu 2011
Paikkakunta: Europa
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Disturbedin häiriintyneet hetket

Viesti Disturbed »

Köh köh... Kurkkua kuivaa. Juomat alkaa olemaan vähissä.. Alkoholia taas on vaikka muillekin jakaa, mutta en ole ollut humalassa pitkään aikaan. Eikä tee muutenkaan ko. ainetta mieli. Kauan sitten opin ettei se turruta oloa edes hetkeksi vaikka moni niin on väittänytkin. Tai kenties en vain ole juonut tarpeeksi? En ota kuitenkaan selvää



Tänään kävin nyrkkejä heiluttamassa. Alussa oli tuota minulle turhauttaa tekniikkatreeniä, eli tuollaiset "tikkaat" lattialle, aina tietynlaisia askeleita ja lyöntejä tietyssä rytmissä. Nämä ovat minulle vaikeita, hyvin, hyvin vaikeita. Tulee mieleen koulun musiikkitunnit. Aina piti olla tietty rytmi joka piti säilyttää, samalla piti joko yhtäaikaa tai heti peräjälkeen tehdä asiat. Tämä on minulle aina ollut vaikeaa, välillä suorastaan jopa mahdotonta. Jälleen kerran askeleet menivät jatkuvasti mihin sattuivat, välillä pysähdyin tahtomattakin ja päässä pyöri pelkät kysymysmerkit. Siihen rytmiin pääseminen ei näissä asioissa tunnu ikinä toimivan. Kun tahtoo olla vaikeuksia jo normi pädien lyöntikomboissakin..

Lopussa sparria. Oli ihan mukavaa, joskin olin kovin väsynyt kuten aina. Viimeisen parin ollessa oli meno vähän kovempaa kuin muiden kanssa, pari kertaa jostain syystä menin seinään johon ilmeisesti peruutin. Jossain vaiheessa polvi kolahti seinään, tämä on nyt alkanut kipuilemaan. Kotiin pyöräilykin teki kipeää, suorastaan vitutti tuo jo tapahtuessaan.

Huomenna tai torstaina pääsen näillä näkymin tosiaan potkunyrkkeilemään naapurikylään, mukava juttu vaan kun nyt alkaa tosiaan olemaan kipeä tuo jalka, kuinkas muutenkaan..

On vain taas viimeaikoina häirinnyt treeneissä se tunne ettei kehity. Opetus on loistavaa, treenikaverit mukavia, treeneissä on mukavaa.. Mutta fyysisesti olen jotenkin niin saamaton. En opi monimutkaisia asioita vaikka kuinka jankkaisi. Vieläkin monet yksinkertaisetkin asiat tuovat hankaluuksia. Olen aina tekniikkatreenissä muutenkin huono. Paremmin toimin otellessa/sparratessa kun vain teen asiat miten teen sen kummemmin miettimättä. Ei sillä että sekän vaihtoehto hyvä on, saatika toimisi.. Mutta turhauttaa vaan.

Piti myös pädeihin lyödessä tehdä tiettyä komboa nopeaa, en vain saanut sitä nopeutta siihen. Vielä enemmän sen jälkeen turhautti kun pädien pitäjä näytti miten lyödä, lyöjän tehtävä oli lyödä yksi KOVA lyönti perille aina. Vaan mihinkään lyönteihin en saanut minkäännäköistä voimaa. En ole maailman kovin lyöjä, mutta yleensä edes olen saanut ihan OK painoisen lyönnin perille kun ottaa huomioon millainen hobitti olen. Mutta ei... Vaikka kovasti yritin, lyönnit olivat kuin neitokaisen läpsäyksiä epäonnistuneiden treffien jälkeen.



Juuri nyt muistelen menneitä ja toivon pikaista vapautumista, olotila ei ole häävi. On oikea ja väärä reitti. Minä valitsin vasemman... Ja sitä taakkaa kannan vieläkin

Tämän kaiken tein koska olin nuori ja tyhmä. Nykyään olen vanhempi ja typerämpi.

Ahdistaa siis ihan perkeleesti. Se on jännä, tunne joka on päivittäin mukana enemmän tai vähemmän vuosien ajan, siltikään siihen ei vain totu eikä turru. Aina se tuntuu yhtä sietämättömältä, näinä hetkinä se järki sumenee ja ajatukset menee ihan muualle

Vaan pelko pysäyttää. Aina.




Aika laittaa pitkävedot tulille, on sellainen jännä tunne että tänäänkin häviän..





Allekirjoitus: The foolish magician from beneath


[youtube][/youtube]
There is no peace, no release, no cure for this disease
Kuvake
Disturbed
etupotkija
Viestit: 753
Lauteille: Lokakuu 2011
Paikkakunta: Europa
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Disturbedin häiriintyneet hetket

Viesti Disturbed »

There is a place in a distance, place with no existence

Pitkävedossa hävisin.




Jalka on kipeä vieläkin, käyn hermona. Eilen jäi tuon takia treenit väliin. Tänään myös. Sattuu kun painoa laittaa jalalle. Ei satu niin paljoa että jotain vikana olisi, mutta hieman heikonlainen ja kipeä, maahanviennit ja muut olisvat tuskaisia ja epäonnistuneita yrityksiä. Yleensä ovat pelkästään epäonnistuneita.

Kävin yöllä kuitenkin lenkillä, noin 02:20 taisin lähteä. Hölkkäsin, mutta todella vähän. 100 metrin jälkeen alkoi kipu kovenemaan entisestään aina, joten jäi aikalailla siihen sitten muutaman kerran jälkeen. Lopuksi kävelyä ja harhailua. Tästä tykkään, paljon pyöri päässä taas kaikenlaiset. Häviäminen, jokaisessa suhteessa, monessa asiassa, elämäni teema jos sallitte moisen surkuhupaisan ilmaisun :hammas:

Oli mulla omalla tavallaan taas mukavaakin. Olo ei ollut mukava, mutta nämä yölliset harhailut jollain tasolla on aina rauhottanut mua. Ahdistaa, mutta ei tee mieli hajottaa tavaroita, väkivaltaiset ajatukset vähenee, jollain tavalla se on hyvin tunnelmallista. Hävettää myöntää, mutta myönnän silti koska miehenä en kummoinen koskaan ole ollutkaan: pari viikkoa sitten kävelin yöllä metsässä ja sain ihme itkukohtauksen, I cried like a bitch, niinkuin eräs näyttelijä asian ilmaisisi. Mutta jotenkin tuo ulkona oleminen yksin ja pimeässä hyvän musiikin kera on terapiaa itsessään. Sitä huomaa tarvitsevansa. Ainakun esim. tyttöystävän luona käy tuolla toisessa kaupungissa alkaa parin päivän jälkeen jo järki lähtemään kun ei voi yöllä ulos lähteä. Sitä on hermostunut, ahdistaa enemmän kun yleensä ja ei vaan tunne oloaan niin vapaaksi, se on jännä miten noinkin pieni asia kuin öiset lenkit ulkona voi tuoda helpotusta enemmän kuin suurinosa muista asioista...

Tuosta lenkistä ja muusta asiasta vielä... Minulla on viimeisen viikon täällä ollut tuskalian kuumottavaa täällä sisällä. Kuumuus on kova, hikoilen jatkuvasti. Ikkunat on auki, mutta kuumaa on... Tässä kämpässä on hieman outoa tämän lämpötilavaihtelun kanssa. Pattereita ei oikein voi säätää.. Viime kesänä oli kuin meksikossa, 3 päivän ajan oli 31 astetta lämmintä sisällä. Helmikuussa kun palasin Kouvolasta tänne, oli 5 päivän ajan 13 astetta lämmintä, meinasi tulla vilpoisaa... Nyt tästä kuumuudesta johtuen päätin mennä tuonne lenkille t-paidan ja tuon uuden ohuen lenkkeilytakin kanssa. Ja mikä tunne se olikaan! Vilpoisaa, mistä pidän, ei kuitenkaan varsinaisesti kylmä, hikeäkään en tuntenut. Oli todella mukavaa olla tuon kanssa. Pidän muutenkin vilpoisasta kovasti, olen aina pitänyt. Talvisin kun vien roskat ulos yöllä, menen monesti t-paidalla ja avojaloin koska tämä on mielestäni huvittavaa. Menisin pelkissä boksereissa jos asuisin omakotitalossa joka olisi katseilta suojassa. Lapsena olin monesti talvet ulkona t-paidan kanssa, tämä aiheutti huolta mm. psykiatreissa ja terapeuteissa, ainakin näin noista papereista käy ilmi. Mutta minä vain yksinkertaisesti pidin siitä, vaikkei se ehkä terveydelle paras ajatus olekaan... Mutta mitäpä sitä ei lapsena tehnyt. Välillä tulee kyllä toteutettua vieläkin...




Vaan mitäs se tämä oikeen on! Muurahaisia lattialla! Kasapäin pipari, vipeltelämässä lattialla. Noita ollut kokoajan täällä asuessa enemmän tai vähemmän. Pahimmillaan useita satoja lattialla. Vähän väliä saa olla myrkyttelemässä, itse en siedä pikkuotuksia, parasiitteja tai ötököitä ollenkaan. Hämähäkkejä tai muurahaisa huoneessa? En nuku siellä kahteen päivään. Ei vaan pysty. Heikkoa ja epämiehekästä, mutta ei voi mitään. En vaan siedä noita otuksia.




Sopimuksen tänään allekirjoitin.. Muutto alkaa pian! Varmaan seuraavan kuun alussa. Saa tulla juomaan mun viinakset jos haluaa.



Taidan taas lähteä tänä yönä lenkille tuon mukavan Jacon lenkkeilytakin kanssa. Eilen loppui patteri soittimesta, heti kun on vähänkään vilpoisaa niin simahtaa soitin..



Taisin muuten viime yönä nähdä tutut kasvot metsässä, tämä huolestuttaa



[youtube][/youtube]
There is no peace, no release, no cure for this disease
Kuvake
Disturbed
etupotkija
Viestit: 753
Lauteille: Lokakuu 2011
Paikkakunta: Europa
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Disturbedin häiriintyneet hetket

Viesti Disturbed »

And so I came across the medicine man...

Poppamies teki taikojaan. Olen lähes terve jälleen! Löysin tänään itseni alasti sängystä lukemassa kirjaa Mossadista. Tämä on kyllä mielenkiintoinen, epäonnistumisia on ollut mutta myös ovelia operaatioita, mm. natsirikollis Eichmannin kidnappaaminen Argentiinasta Israeliin sekä Herberts Cukursin (toinen natsirikollinen) tutustuminen, luottamuksen ansaitseminen ja lopulta teloittaminen Uruguyassa. Myös nuo Iranilaisten tiedemiesten salamurhaamiset sekä laboratorioiden sabotoimiset ovat erittäin mielenkiintoista luettavaa.



Hain avaimet. This time it feels good man, not batman. On se komia tuo uus vuokrakämppä. Ehana suorastaan. Olen innoissani, viikonloppuna alkaa sitten tavaroiden siirto jolloin olen vähemmän innoissaan. Saa nähdä mitä menee rikki ja mitä jää hukkateille. Ja monestikko menetän hermoni, hnngh. Mutta oli mukava tuolla kävästä, vähän oli repussa tavaraa mukana ja yksinäinen muumilimppari tölkki jonka join lattialla maaten.

Kuva




Nyrkkeilyä tänään. Aluksi sitä tikapuu jalkatyöskentelyä... Luojan kiitos, ilman lyöntejä! Tämä on limitoituneille aivoilleni todella hyvä, vähemmän tekemistä yhtäaikaa = sujui kohtalaisesti, vaikkakin parissa kohtaa meni jo aivan yli ja empisin jälkeen astuin pois ja katsoin suu auki ja silmät ristissä, "miten ne ton tekee?". Myöhemin parin kanssa jalkatyöskentelyharjotteita, sitten lyötiin pädeihin ja lopuksi sparria. Olin pädien kohdalla kuolemaa tekemässä, en vaan jaksa. On se kumma kun on puolitoista vuotta harrastanut ja samalla alkanut pyöräilemään kilometrejä ja vieläkään ei pysty 500 metriä hölkkäämään eikä vieläkään ole tuo kunto mihinkään muuttunut :D Sparrissakaan ei hyvin mennyt. Iskuja tuli otettua kuonoon kun ei jaksanut liikkua, ei jaksanut pitää suojaa eikä jaksanut väistää. Kuulostaa laiskalta, vaan se tosiaan tuntui fyysisesti mahdottomalta. Yhden sparrierän jälkeen oksetti jostain syystä, en kovia iskuja mahaan tai kylkeen varsinaisesti ottanut, taisi vaan johtua tuosta kun ei jaksanut ja oli sen takia niin huono olo. Mukavat treenit mutta oma teko oli taas suorastaan surkeaa.



Vaan silti... Hirveä hinku häviämään, eli ottelemaan. Tulokset eivät kovin hyviä ole niissäkään, mutta mä nautin siitä. Vaikka samaan aikaan ahdistaa ja vetää olon vaikeaksi se yleisö, se ite otteleminen on muuten itessään parasta terapiaa mitä on. Mutta voipi olla että seuraavan kerran vasta syksyllä sitten



Jaa. Vaan uusi Game of Thrones jakso tuli tänään. Pitänee lienee alkaa katsomaan... Jos samalla söisi Skyrin. Huomenna teen wokkia ja lihasuikaleita. Hyvin harvoin vieläkin tulee kasviksia syötyä joten hyvä että edes harvoin tulee nykyään tätä wokkia tehtyä. Tosin lihan kanssa, mutta silti...




Vaan valehteliko Elfen? Miksi olemme täällä? Vasen vai oikea?

Maksoin jokunen vuosi takaperin prostitoidulle 20 euroa halauksesta, tämän jälkeen lähdin. Tosi tarina, muuten.


[youtube][/youtube]
There is no peace, no release, no cure for this disease
Kuvake
Disturbed
etupotkija
Viestit: 753
Lauteille: Lokakuu 2011
Paikkakunta: Europa
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Disturbedin häiriintyneet hetket

Viesti Disturbed »

Tiistaina oli vapaaottelua. Jälleen tuo vaparihanska puristi ikävästi keskisormen rystystä joka on näistä rystysistä isoin. Vasemmalla kädellä ei taaskaan ollut ongelmaa. Kipua on nyt paljon vähemmän koska ei lyöty pädeihin tai lyöty muutenkaan paljoa.

Aluksi omatoimista venyttelyä, heiluttelua ja vastaavaa muutama minuutti. Sitten lämmiteltiin shooteilla, ensin vain jalkoihin vuorotellen, myöhemmin niin että kaveri nostettiin ilmaan, lopuksi lyönti + shootti.

Lämmittelyn jälkeen todella kevyttä sparrimaista harjoitusta, lyöntejä molemmilta ja hyvän paikan tullen shootti jalkoihin. Sitten painia, oliko 5 minuutin eriä muutama

Loppuun jumppaa. Askelkyykkyjä ja normi kyykkyjä sen jälkeen x 3 päästä päähän. Sitten jono ja leukoja vetemään aina 5 kappaletta. Tein 2 ensimmäistä myötäotteella, seuraavan vasta, sitä seuraava myötä ja sitten taas vasta. Seuraavaksi vuorossa punnerruksia, aina 5 nopeaa kun vetäjä niin sanoi. Lopuksi vatsalihaksia jonkunverran. Hyvät treenit oli, mutta piiputin kuten aina jo treenien alkupuolella..



Kotiin tullessani söin viinirypäleitä ja join hieman vettä. Myöhemmin tein lihasuikaleet ja thai-wokin. Maustoin lihasuikaleet cayenne pippurilla, sitten laitoin wokin. Wokin sekaan mustapippuria, paprikaa ja cajunia, pilkoin myös sipulia joukkoon iloiseen.



Unet olivat raskaat. Harvemmin oikeastaan näen unia, tai ainakaan muistan näkeneeni. Tein jotain peruuttamatonta ja pakenin. Ahdistava uni ahdistavalla ilmapiirillä. Jäin kiinni, loppuosa oli outoa..



Keskiviikko. Söin erittäin epäterveellisesti ja typerästi. Rahaakin kului, turhaan. Tällainen kostautuu aina. Vastapainoksi illalla minitreeni, mitätön mutta silti hyvä jotain tehdä ennen suihkua. Ns. hyppypunnerruksia (ilmassa kädet kerran yhteen) 4x10, hammerkääntöä käsipainoilla 4x10, linkkuveitsiä 2x20, käsipainoilla olkapäätreeniä 4x15, polviltaan voimapyörällä 2x7 ja kahvakuulalla noita eteen heilautuksia 4x15. Aina yhdestä harjoitteesta seuraavaan pienellä tauolla, en siis tehnyt ensin kaikkia punnerruksia ja siitä siirtynyt seuraavaan, vaan ensin punnerrukset, sitten hammerkäännöt, linkkuveitset jne. Tämä "kierros" siis 4 kertaa, mutta vatsalihakset jaoin kahteen eri harjoitteeseen, laiska ja saamaton kun olen

Kaupasta oli tarttunut mm. tuota salmiakkijauhoa mukaan pieni purkki. Vähän oli vielä jäljellä... Muistin kun nuorina vedimme nenään jauhetta kilpaa kaverin kanssa ihan vain että pääsimme nauramaan toisen tuskaisille ilmeille. Good times. Nämä olivat AINA hauskoja ja olisivat minulle vieläkin.. Hetken tuijotin lähes tyhjää purkkia, otin loput kämmenellä ja vedin nokkaan. HYÄÄÄÄGH! Nokkaa ja silmiä kirveli. Ensin sana "MIKSI?" pyöri päässä. Sitten huvitti ja nauratti ääneenkin. On mukava vammailla yksin. Teen myös muita todella hölmöjä ja typeriä asioita yksin ollessani, mutta ei niistä enempää, jokuhan saattaa jo pikkuhiljaa kyseenalaista älykkyyteni..

Vaan haitanneeko tuo.



Torstai. Vapaaottelua. Vappu saatana. Paikalle mennessä meitä oli 3, joista yksi oli tullut vain painimaan. Painin sitten hänen kanssaan jonkun aikaa. Jäin lukkoihin/kuristuksiin noin 103 kertaa. Huomenna lukkopainia ja tavaroiden siirtämistä uuteen kämppään





[youtube][/youtube]
There is no peace, no release, no cure for this disease
Kuvake
Disturbed
etupotkija
Viestit: 753
Lauteille: Lokakuu 2011
Paikkakunta: Europa
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Disturbedin häiriintyneet hetket

Viesti Disturbed »

Muutto 92% suoritettu. Uusi kämppä on loistava. Tilava, komea, hyvällä paikalla (rauhallinen alue, palvelut lähellä) ja hyvä kaikinpuolin! Harmi vain että yksityisen omistuksessa, pelkään että vuoden, parin päästä joutuu jo tästä luopumaan jos hänelle tulee tarvetta... Toivoisin vaan että vihdoin saisin pysyä ja heti kunnon ajan. Vuosia ja lisää vuosia. Kerrankin on paikka joka tuntuu kodilta.

Treenit jäänyt vähiin. Nyt maanantaina olisi nyrkkeilyä jonne on hinku, mutten pääse. Valvon yön (tahtomattani valvon, harvinainen tapaus) joten treenaaminen iltapäivästä ei varmaan terveydelle se paras vaihtoehto olisi. Aamulla on pari tapaamista ja psykologillakin pitäisi käydä. Sänkyä etsitään ja pyykinpesukone käydään hakemassa.

Volt Cola auttaa yksinäiseen yöhön. Viimeaikoina ollut syöminen erittäin surkeaa ja epäterveellistä. Toivottavasti saan pian palattua takaisin parempaan.

Treeneistä vielä.. Alkujaan ei tuo nyrkkeilytreeni hirveästi innostanut, olen itse pitänyt enemmän potkuista joten potkunyrkkeily on ollut suosiossani enemmän. Olen myös isompi potkunyrkkeilyn fani lajina kuin nyrkkeilyn. Kuitenkin viimeaikoina (parin viime vuoden aikana) on nyrkkeily alkanut kiinnostamaan enemmän kuin aikaisemmin. Nautin treeneistä enemmän ja katson enemmän otteluita ja luen nyrkkeilyn historiasta ja ottelijoista tietoa. Hinku oppia uusia tekniikoita ja keksiä kaikkea omaa kivaa nyrkkeilyn parissa.

Yön pelivalinnat ovat CS ja Fallout: New Vegas. Kirjana luen tuota Mossadia joka alkaa olemaan loppusuoralla. Osan ajasta olen netissä. Ulkona haluaisin käydä mutta vieraita on käymässä jotka nukkuvat sohvalla/lattialla patjalla joten en lähde kolistelemaan

Tiistaina olisi vaparitreenit.


[youtube][/youtube]
There is no peace, no release, no cure for this disease
Kuvake
Disturbed
etupotkija
Viestit: 753
Lauteille: Lokakuu 2011
Paikkakunta: Europa
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Disturbedin häiriintyneet hetket

Viesti Disturbed »

Kohtasimme toisemme taas, jäljelle jäi kysymyksiä, kuinka kovaa voi toista satuttaa, saako toisen tuhota tuosta vaan? Vaikka kaikki lienee unta vaan, sen siitä saa kun virheitä tekee yhä uudestaan

Ymmärrä en, voiko elämän enää kunniakkaasti lopettaa vai täytyykö läpi väkisin puskea? Tiedänkö mitä teen, kaiverranko nimeni vielä kerran rekeen, jonkinlainen muisto maanpäälle

Heikkohan sitä on, kuin vanha raunio, kannattaako enää yrittääkään, pelko estää, koita kestää, pian on taas päivä uusi, loppu lähenee, toivo hälvenee, vielä kun viha lakkaisi...

Totuutta pakenen ja menneisyyden yritän unohtaa mutta siinä - kuin lähes kaikessa - epäonnistun. Katkeruus nousee kolmanneksi, tämä järjen sumentaa

Vastaukset tiesin jo kauan sitten, vieläkään en niitä ole hyväksynyt


Fueled by hatred and fear


[youtube][/youtube]
There is no peace, no release, no cure for this disease
Kuvake
Disturbed
etupotkija
Viestit: 753
Lauteille: Lokakuu 2011
Paikkakunta: Europa
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Disturbedin häiriintyneet hetket

Viesti Disturbed »

Toissa yönä kävin ensimmäistä kertaa yöllisellä harhailuretkelläni täältä uudesta kämpästä. Felt good man, felt good. Se on helvetin tunteikasta mulle tuo yöllä yksin oleminen ulkona. Tää on hyvin rauhallista aluetta, tässä kaupunginosassa ei juurikaan kerrostaloja näy, rivitaloja ja omakotitaloja. Ketään en ulkona nähnyt, ääniä ei kuulunut muuta kuin nuo päässä olevat kuiskaukset ja musiikki mitä korvilla oli. Liikutuin syvästi syystä tai toisesta lenkkini loppupuolella.

Itse lenkillä hölkkäilin hieman silloin tällöin ja kävin vetelemässä leukoja, joka oli tosin aika nihkeää. Myötäotteella lasten kiipeilytelineessä. 7 kertaa nostin itseni ylös, sitten hölkkäsin. Palasin takaisin ja jostain syystä en jaksanut kuin 5 enää. Taas hölkkää ja 5 ja sama vielä kerran. Sitten kävelin muualle päin ja hölkkäsin sielläkin. Todella lyhyet määrät sillä olenhan Heikkomus Maximus Maratoonarius Minimus II



Eilen oli nyrkkeilyä. Jalkatyöskentelyyn painoteltiin tänään aikalailla. Lopussa sparria. Meni normaalisti, kunto loppui heti alussa kuten aina. Sparrissa piiputin jo aika paljon. Treeneistä lähtiessä tajusin jonkun matkan pyöräilyn jälkeen että hammassuojani ovat suussa... Ja että kotelokin jäi!

Tein treenien jälkeen marjarahkaa: vispikermaa, rahkaa, marjoja ja sokeria. Sokeri on huono lisä tuohon, mutta tuo maun hyvästä erittäin hyvään. En tiedä miksi sokeri sopii tähän marjarahkaan näin hyvin.

Yöllä CS, Voitto ja tasapeli.

Tarvitsen uuden treenirepun. Saatana kun tämän nykyisen kanssa on vaikeaa kun yrittää sulloa nyrkkeilyhanskat, säärisuojat, juomapullon, urheiluteipin, vapaaotteluhanskat, jääpussin ym samaan. Todella tiukkaa tekee.



Tänään vapaaottelua. Hyis satana, sanon minä. Kun ensin juostiin, sitten sprawlailtiin, sivuttain askeljuoksua ym. Sitten varjonyrkkeilyä, burbee kun vetäjä niin sanoi. Seuraavaksi kaksi. Sitten kolme... Neljä ja viisi... Näin jatkettiin kymmeneen asti. Olin kuolemaa tekemässä. Ajattelin että kymppiin lopetettaisiin mutta seuraavaksi sanottiin että 12! Ja tämän jälkeen 20!! 20 oli sitten viimeinen, olin väsynyt, niin väsynyt. Tämän jälkeen shootteja erilaisin tekniikoin parin kanssa. Minä jäin ilman paria (olen hyvä tässä!) joten venyttelin ja tein paikoillani shootteja sekä laiskottelin. Katsoin tarkasti kahden muun treeniä jotka tekivät erikseen, ottivat potkunyrkkeilysparria. Katsoin siis tätä mielenkiinnolla kunnes vetäjä tajusi että Disturbed siellä vain laiskottelee, menkööt kolmanneksi tuohon ryhmään. Yleensähän näin käykin, jos yksi jää ilman niin sitten kolmanneksi. Vaan itse olen niin burgeri etten saa itteäni tuputettua mihinkään, en halua häiritä ja tiedän että kolmantena oleminen myös rajoittaa nniiden kahden muun treenejä. Noh, shoottitreenejä, sitten hyvin, hyvin kevyttä sparria, lyöntejä ja samalla piti etsiä hyvää paikkaa shootata. Siinä jatketaan tovi, yritetään saada maahan ja toinen yrittää estää. Jos sai maahan niin pikkuhetki siinä jatkettiin. Lopuksi sitten kuntopiiriä: köydellä noustiin ylöss käsillä, sitten seinää vasten käsiseisontaa ja heitettiin jalat ylös 10 kertaa, tämä toistettiin 3 kertaa, sitten eräänlainen vatsalihasliike tuolla köydellä ja taas seinää vasten. Finito.

Ruokana nostalgiaa: varhaisperunoita, nakkeja sekä voikastike mihin pilkoin ruohosipulia. Tätä huoltajani teki monesti kun yläasteiässä olin. Simppeliä mutta erittäin hyvää. Ruohosipulille muutenkin pisteet. Loistava asia.




Olo on nyt hieman tyhjä, näen kolme koiraa helvetissä, en enää syntyseudulle Ouluun aio matkustaa sillä uskon kuolleeni menneisyydessä

Ko. kaupunkiin liittyen on useita virheitä tullu tehtyä, mutta viimeisimpinä on toisaalta tuo ettei siellä tullut käytyä. Tatu (levätköön rauhassa) lähti oman käden kautta viime vuoden puolella. Viikkoa ennen juteltiin facebookissa, lupasin tulla käymään vaikka tiesin varsin hyvin etten itseäni saa sinne enää tuotua. Paljon muutakin juteltiin, puhelimella soiteltiin pari kertaa yöaikaan aivan tuosta vaan, juteltiin pitkään. Mielessäni kans viimeisimpiä viestejä minkä sain kun oltiin juteltu yksinolosta ja rauhasta: "Se ei aina pysy niin isona se kaveripiiri. Kyllä sitä silti tarvii kavereita, vaikkakin niitä vähäisiä." Itse tykkään yksin olla pitkiä aikoja, välillä mietin että voisin vaikka vuoden tai pari olla näkemättä ketään perheenjäsentä tai tuttua/"kaveria" (treenikaverit poislukien, vuoden treenitaukoa en kestäis), mutta jotain peräähän tuossakin oli...

Ääh. Peilissä näen vihaisen ja itsetuhoisen epäonnistuneen ihmisen, mutta onhan tuo totuus monimutkaisempaa kuin ensisilmäys peiliin, kai meillä jokaisella? En näe ihmiselämää hirveän arvokkaana lahjana mutta ihmisten taustat kiinnostaa, vaikken niistä juurikaan koskaan utele

Joku päivä näen heidät jälleen



[youtube][/youtube]
There is no peace, no release, no cure for this disease
Kuvake
Disturbed
etupotkija
Viestit: 753
Lauteille: Lokakuu 2011
Paikkakunta: Europa
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Disturbedin häiriintyneet hetket

Viesti Disturbed »

Keskiviikko yö, 1:57 lähdin taas ulos lenkille.

Söin lehtipihviä, valkosipulilohkoperunoita sekä punaista että keltaista paprikaa näiden lisänä. Olen oppinut pitämään paprikasta lihan kanssa. Erittäin hyvää, aikaisemmin en ole oikeen perustanut paprikasta sen kummemmin.

Vaan olen silti syönyt erittäin huonosti viimeaikoina. Herkutellut. Liikaa herkkuja ja ruokaa. Ja limsaa. Läski, saatana.

Vaan taashan sitä tuli motivaatiopiikki, iski kovempaa kuin laittomat piristeet, ainakin henkisesti. Syyt motivaatioon eivät olleet hyvät, mutta pääasia että on halua itseään parantaa. Ruokavaliota paremmaksi. En paina paljoa, mutta en halua lisääkään painoa ja aina on plussaa jos yrittää syödä TERVEELLISEMMIN. Tuo terveys alkanut viime vuosina kiinnostamaan. Ironista sinänsä!

Ulkona täysikuu, erittäin mukava tunnelma muutenkin. Pari astetta lämmintä, ei tuulta kuitenkaan. Kävin vetelemässä niitä leukoja myötäotteella. 7 toistoa, taukoa jonka aikana tasapainottelua ja kävelyä. Toistin tämän 4 kertaa yhteensä, tosin kahtena viimeisenä leuat olivat melko huonoja, eivät kädet menneet edes suoraksi asti ja leukakin hipoi rajaa. Plääh... Sprinttasin myös nelisen kertaa tollaisen 40-50 metrin spurtin niin lujaa kun pääsin. Eli en kovinkaan lujaa. Happea ei tahtonut saada vaikka matka oli hyvin lyhyt. Surkea esitys. Taukoa aina muutama minuutti näiden välillä ja samalla oli niitä leukoja ym. Lopuksi harhailin muualle ja rupesin hölkkäilemään, aina sen verran ettei jaksa enää (eli 200-400 metriä?) ja sitten kävelyksi. Toista muutamia kertoja.

Tähän liittyen... Teinkin täällä threadin kerran tuosta kunnostani. Nyt tulee treenipäivänä yhteensä yli 13km pyöräiltyä (6.6km yhteen suuntaan), treeneissä tulee rymyttyä 1.5h ja yksikseenkin käyn lenkkeilemässä, silti tuo kunto on naurettavan huono. Tätähän minulla tutkittiin mikä mättää, kusikokeet otettiin, verikokeet myös, spirometriaa ja muita tutkimuksia tehtiin myös. Astmaa epäiltiin, spirometrian mukaan on vajetta vaan tuskin on kuitenkaan astmaa. Viimeisimpänä juttuna otettiin keuhkoista kuvat, tätä ennen oli lääkäri sanonut että sen jälkeen keuhkotutkimuksiin... Tämä oli siis viime kesänä. Sanottiin että ilmoitetaan kun tutkitaan mutta koskaan en enää mitään sieltä kuullut. Itse kävin turhauttavan monta kertaa tuolla ja turhauduin koko juttuun, aina vain uusia juttuja, ei ratkaisuja. En vain ole saanut itseäni enää hoitamaan tätä asiaa. Tämä harmittaa, haluaisin tietää missä mättää. Ehkä olen vain normaalistikin laiska ja huonokuntoinen, en tiedä, mutta ei mielestäni ole normaalia että olen normaalipainoinen, liikun mielestäni tarpeeksi (3-4 kertaa viikossa treenit + omat jutut ja tuo pyöräily) enkä silti voi edes puolta kilometriä HÖLKÄTÄ. Myös sparrissa huomaa miten väsynyt olen muihin verrattuna: välillä en yksinkertaisesti jaksa edes suojata itseäni vaan otan kopit päähän ja alistun kun olen niin helvetin väsynyt koko kehostani. Välillä myös huomannut että treenien/sparrin jälkeen kädet tärisee. Yleensä minulla kädet tärisee vain sosiaalisissa tilanteissa tai kun ahdistaa tai on jotain kohtausta tulossa. Ei tuo hirveän yleistä ole treenien jälkeen, mutta välillä kuitenkin. Minulle kaikki aikojen varaaminen ym. on muutenkin todella hankalaa, varsinkin puhelimella. En vain saa itseäni tekemään sitä, vaikka asia itsessäänhän on hyvin simppeli ja nopea juttu. Minulle ei niinkään. Lääkäri epäili astman lisäksi keuhkoahtaumaa, vaan saa nähdä jos saisin tutkimukset jatkumaan. Tai jos heillä on halua enää edes jatkaa, ehkei sieltä mitään löydykään?

Pah.




Torstai. Counter-Strikeä 3 peliä, 1 tasapeli, 2 voittoa! Distinguished Master Guardian taso tällä hetkellä, taitaa jäädä tähän. Noh, väliäkö tuolla...

Söin herätessäni kreikkalaista jugurttia ja puuroa. Sitten treeneihin, vaparin vuoro jälleen.. Maahanvientejä, seinää vasten painia ym. Lopuksi vähän lukkopainisparria. Porukkaa yli puolet vähemmän kun tiistain treeneissä oli

Söin ruokaa. Join piimää.

Oikea jalka on ollut kipeä ja jumissa koko tämän viikon. Takareisi ja pohje lähinnä. Tympeää, venyttely ei ole auttanut juurikaan.




Pyhä Perjantaimme, lukkopainilla. Tai ainakin piti aloittaa. Heräsin ensimmäisen kerran aamu 6 tai 7 aikaan, täysin tokkurassa. Havahduin hetken päästä siihen että istuin sängyllä enkä makoillut, en tiedä tosin olinko noussut ylös ja käynyt vessassa tai jotain, oli täysi jumitus päällä. Sitten heräsin ??? aikaan, en muista kelloa katsoneeni, todella iso jumitus taas päällä ja outo fiilis. Nukahdin jälleen ja sitten heräsin 3 aikaan päivällä vihdoin, vaikka en viime yönä pitkään valvonutkaan. Ja edelleen täydessä tokkurassa. Vasta noin viiden aikaan aloin olemaan virkeämpi. Varmaan tämän unilääkkeen syy, muutenkin olen pitkään miettinyt tämän vaihtamista, myrkkyähän tämäkin antipsykoottisen lääkkeen pitkäaikainen käyttö on. Mutta kaipa nuo lääkärit tietävät parhaiten... Ja onhan tämä lääke sinänsä toimiva sillä saa minut nukkumaan ainakin. Harmi etten saanut itseäni treeneihin tänään, oli niin puutunut olo. Huomenna sitten kotona pikkutreeniä, vatsalihaksia, voimapyörää, punnerruksia, venyttelyä ja kahvakuulaa. Ei tuossa järjestyksessä.


[youtube][/youtube]
There is no peace, no release, no cure for this disease
Kuvake
Disturbed
etupotkija
Viestit: 753
Lauteille: Lokakuu 2011
Paikkakunta: Europa
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Disturbedin häiriintyneet hetket

Viesti Disturbed »

Sunnuntai alkoi etuvarpaan potkulla pöydänjalkaan. Tunsin kuoleman kaltaisen tuntemuksen varpaassani, söin puuroa tämän jälkeen

Yöllä kävin lenkillä, lähdin hieman ennen kahta. Omituinen reissu kertakaikkiaan: Aloitin taas parilla sprintillä, kerran vedin leukoja. Sitten ei muuta ku hölkkäilemään. Upea tämä puoli asuttamaton reitti minkä itselleni olen löytänyt. Heti alussa meni jo höpöksi kun alikulkutunnelin kohdalla näin jotain outoa. Kello kaksi yöllä joten tarkkaan en nähnyt mikä se oli. Näytti että joku tumma elukka olisi ollut ja ilmaa täynnä oleva muovipussi vieressä. Tai näin ainakin asian kuvittelin. Tumma elukka paljastui miehen jaloiksi mustissa housuissa, muovipussi oli iso maha valkoisessa paidassa. Vähän vierustalla oli pyörä mitä en ollut huomannut. Känninen ukkohan se siinä, oli kaatunut ja lyönyt päänsä ja varmaan ehtinyt sammuakin siihen. ALkomahooli haiskahti. Ukko oli kuitenkin tajuissaan kun jututin, kyselin tarviiko apua, ei tarvinnut. Kyselin tuleeko verta, ei tullut. Kyselin onko mitään murtunut, ei ollut. Kysyin että onko varma tarviiko apua, oli varma.

Näin kuitenkin verta maassa mutta en alkanut väittämään vastaan. Kunnioitin tahtoa miehen juopuneen ja jatkoin lenkkeilyä. Ukon puhe oli suht. selvää ja sanoi että lähtee pian kotiin. Hieman enemmän hölkkäämistä kuin yleensä tuli tehtyä. Takaisin tullessa ukko makasi siinä vieläkin! Perkele. Yritin jututtaa vaan vastausta ei kuulunut. Ajattelin että se on sammunut tai sitten se löi päänsä oikeesti vähän kovempaa. Lähdin kotiin hakemaan puhelinta, ajattelin että soitan jonku kattomaan onko kaikki kuitenkaan OK. Puhelimen kanssa menin vielä paikanpäälle katsomaan että onko se vielä siinä ettei tuu turhaa soittoa. Tuli kuitenkin ukko vastaan! Ja komeasti huojuen. Kyselin onko kaikki OK, kyllä näytti olevan, mutta puhe oli jo vähän sekavampaa. Komea haavakin näytti päässä olevan. Hyvä kuitenkin että pääsi kotiin nukkumaan

Kotona heittelin noita kolmea hyvin kevyttä palloa sängyn päällä, jonglööraus tyylillä. En kovinkaan hyvin osaa, yleensä jää muutamaan heittoon ja parhaimmillaankin vain 20-30 sek onnistuu. Mutta ajattelin että tämä koordinaatiokykyä vähän saattaisi parantaa. Muutenkin tällaiset lajin ulkopuoliset, yksittäiset yksin tehtävät harjoitukset kiinnostavat kovasti.




Jaa, maanantai. Treeniaikataulut vaihtuneet. Tiistain ja torstain kohdalla ei ole mitään!? Perkele, onko niin ettei noina päivinä ole kesällä ollenkaan treenejä? Ugh.

Tänään siis lukkopainia. Ajattelin että pääsen t-paidalla menemään treeneihin kun kesäkin on tulossa. Mittari näyttää 20 vaan aurinko ei paista. Päinvastoin. Sataa niin helvetisti ja kovaa. Ukkonen tulossa. Huppari siis päälle ja menoksi... Virhe!

Helvetinmoinen hikoilu, todella kuuma ilma vaikkei aurinko paistanutkaan, erittäin epämiellyttävä. Monella oli ulkona vielä t-paita, tunsin itseni hölmöksi hikoilevaksi siaksi.

Martin Aedma tuli taas Seinäjoelle käymään ja veti meille lukkopainitreenit. Martin on erinomainen etenkin noissa guardin ohituksissa, niitä harjoiteltiin, tehtiin drillejä ja painittiin lopuksi. Tarviiko edes lisätä että olin väsynyt?

Ulkona ukkosti ja salamoi treenien loppupuolella. Vitutti. Pyöränpenkki oli likomärkä, ukkonen oli lähes kokonaan tosin jo lakannut, ei satanutkaan paljoa. Todella kuuma ilma taas ja hikoilu sen kun jatkui. Tällä kertaa viisastuin ja jätin hupparin reppuun (reppu joka on nyt ERITTÄIN likainen, hmph) ja lähdin t-paidalla. Tällä kertaa olin ainoa jolla oli t-paita ulkona, monella oli jostain syystä jopa takkia, en voi edes kuvitella kuinka epämukavaa se olisi. Tunsin silti itseni jälleen eksyneeksi lampaaksi

Plääh. Huomenna ei ole treenejä, mutta psykologikäynti kylläkin

Teen lihasuikaleita ja thai wokkia nyt.




Tuhannen psykoosin siunausta meille ja teille jokaiselle

[youtube][/youtube]
There is no peace, no release, no cure for this disease
Kuvake
Disturbed
etupotkija
Viestit: 753
Lauteille: Lokakuu 2011
Paikkakunta: Europa
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Disturbedin häiriintyneet hetket

Viesti Disturbed »

Salilla käynti kiinnostaa. Aina selitän hölmön unelmistani että jos voittaisin Eurojackpotissa niin ensimmäinen asia mitä tekisin olisi matkustaminen, kauas ja pitkälle, useampaan paikkaan. Mutta täytyy myöntää että oman talon omistaminen missä olisi kookas KOTISALI olisi yhtä juhlaa. Ei muita ihmisiä, oma rauha, omat musiikit, omat jutut, ei jonotusta. Kotona tulee pientä treeniää tehtyä, mutta eihän näillä tätä voimatasoa hirveesti saanostettua. Itse olen tällainen mänletti, 173cm ja 68kg. Ottelen 65 kiloisissa joissa ei vastustajat hirveän voimakkailta ole yleensä tuntuneet kun on tottunut meidän salin kavereihin jotka on melkeen kaikki mua isompia. Mutta silti, eihän siitä voimasta koskaan haittaakaan olisi!




Keskiviikko. MMA/Nyrkkeily olisi tänään mutta poikkeuksellisesti painia kun Martin Aedma on vielä paikalla. Hyvät treenit, vaan helvetin kuuma oli ulkona sekä sisällä.




Tämä toistui myös perjantain lukkopainitreeneissä. Säälimättömän kuuma on ilmastomme poikkeuksellisesti täällä maassa pohjoisessa. Huh huh. Puolessa välissä matkaa kotiin tullessani vannoin että olin valmis tappamaan miehen tölkistä jääkylmää Red Bull Red Editionia. Treeneissä alkulämmöt saivat väsymään. Pystypainiharjotteita ym, lopuksi sparria. Meni ihan ok. Kait.




Lauantai. Istuin koneella päivän ja yön, aamuyöllä UFC 173.




Sunnuntai. Ruokana perunoita, grillitassuja, perunasalaattia, paprikaa ja ruohosipulia. Ruohosipuli on paras. Ja tissit. Mausteena cajunia, yrttisuolaa, perunamaustetta, ripaus soijakastiketta sekä kourallinen epätoivoa


Kuva

Kuva

Kuva


Ruokani on rumaa mutta syömäkelpoista. Ja hyvin täyttävää; tämän syötyäni vannoin etten syö enää koskaan. Lupaus jonka petin 3 tunnin päästä...



Kuulin uutisia perheenjäsenistä, kahdesta läheisestä. Ei mieluisia uutisia, päinvastoin. Otin ne silti vastaan Zeniläisen tyynesti enkä silmiäkään räpsäyttänyt. Niitä harvoja asioita joista olen ylpeä, en vähästä hätkähdä.


Kotona yöllä punnerruksia, vatsalihasliikkeitä ja hauiskääntöjä (pleb), sitten lenkille. Tai se oli ajatuksena. Päivällä satoi ja ukkosti, ulkona oli vielä tympeän märkää. Ajattelin mennä silti. Ukkonen näkyi olevan taas tuloillaan. Noh, taidan mennä silti. Noin 13,2 metriä otettuani huomasin että alkaa taas satamaan.

Ei sitten.



[youtube][/youtube]
There is no peace, no release, no cure for this disease
Kuvake
Disturbed
etupotkija
Viestit: 753
Lauteille: Lokakuu 2011
Paikkakunta: Europa
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Disturbedin häiriintyneet hetket

Viesti Disturbed »

Vaikeavammaisten kuljetuspalvelu
Päätös: Myönnetään


Kuva



[youtube][/youtube]
There is no peace, no release, no cure for this disease
Kuvake
Disturbed
etupotkija
Viestit: 753
Lauteille: Lokakuu 2011
Paikkakunta: Europa
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Disturbedin häiriintyneet hetket

Viesti Disturbed »

Keskiviikkona oli nyrkkeilyä. Ei sujunut. Hyvät treenit, vaan en vaan osaa, enkä ymmärrä, enkä pysty. Turhauttaa aivan helvetisti kun yksinkertaisetkaan asiat eivät toistoina onnistu. Jäädyn kesken kaiken tai sitten yritän vaan mutta menee väärin jokaikinen kerta kun yrittää. Hermostuttaa.

Perjantaina painia. Pitkästä aikaa pelailtiin alussa, otettiin jalkapalloa joka oli hauskaa, vaan porukkaa oli liikaa joten ei juurikaan mahtunut hirveästi kikkailemaan joka harmitti. Sitten käsipalloa, pallon haltija ei saanut liikkua, mutta sovittiin niin että tiimikaveri saa kantaa pallonhaltijaa... Se oli ihan hauskaa peliä. Itse paini... En osannut. Ehen.

Eilen pientä kotitreeniä. Vatsoja/voimapyörää hieman, käsipainotreeniä käsille ja olkapäille ja 4x10 "hyppypunnerrusta" joissa siis ilmassa löin kerran kädet yhteen.

Ensi yöllä sitten lenkille ja maanantaina painimaan.

[youtube][/youtube]
There is no peace, no release, no cure for this disease
Kuvake
Disturbed
etupotkija
Viestit: 753
Lauteille: Lokakuu 2011
Paikkakunta: Europa
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Disturbedin häiriintyneet hetket

Viesti Disturbed »

Maanantain painit nukuin ohi. Heräsin kuudelta illalla vaikken edes myöhään jättänyt unia. Todella tokkurainen olo oli, ainakin sen verran mitä muistan. Tiistaistain herätyksestä en muista. Tänään nukuin treenit ohi... Ja todella tokkurainen olo...

En ymmärrä. Valvomisesta ei ole kyse nyt ollut. Tämä lääke on aina saanut todella tokkuraisen olon eikä herätyksiin voi koskaan luottaa, mutta nyt enemmän kuin yleensä. Lääkettä eivät lääkärit haluaisi vaihtaa sillä entiset eivät juurikaan ole toimineet ja tämä toimii kätevästi unilääkkeenä mutta MYÖS antipsykoottina. Tämän takia haluavat tällä jatkaa. Mutta myrkyksihän ne tätäkin lääkettä kutsuvat ja selvästihän sanotaan ettei pitäisi pitkäaikaiseen käyttöön olla. Mulla ollut muutaman vuoden nyt

Salam aleikum, veljet ja sisaret. Taidan alotella tuon koraanin lukemisen kunhan saan tämän hetkisen kirjan luettua. Mick Foleyn "Have a nice day! Tale of blood and sweatsocks", vapaapainijan kirja, hyvin mielenkiintoinen vaikken ole vuosiin showpainia seurannutkaan eikä se enää kiinnosta. Foley kuitenkin jännä henkilö, kovasti ottanut osumaa mutta fiksu kaveri silti vielä



[youtube][/youtube]
There is no peace, no release, no cure for this disease

Seuraajat

Kuvake
Disturbed
Kalle Toroska