Lapsena pelasin futista ja yleisurheilin, nuorena ja aikuisiällä tuli käytyä aerobic- ja erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla, kokeiltua salitreeniä ja lenkkeiltyä. Nuo liikuntamuodot olivat 'ihan kivoja' mutta eivät mitenkään erityisemmin koukuttavia ja niitä tuli harrastettua koska halusin pysyä kunnossa, ei siksi että itse lajit olisivat olleet erityisen kinnostavia. Viimeiset 6v. olen tehnyt istumatyötä, mikä alkaa tässä iässä näkymään jo niska-hartiaseudun vaivoina. Valiteltuani asiaa hierojalle hän suositteli kuntonyrkkeilyä hyväksi avuksi niska-hartiaseudun jumituksiin. Kaivoin kotipaikaltani esiin kuntopotkunyrkkeilyryhmän, jossa aloin käymään säännöllisesti. Jumitukset katosivat nopeasti ja ekaa kertaa tunnilla tuli sellainen fiilis, että hitto tää on siistiä. Kuntoilin ahkerasti ryhmässä puolisen vuotta ja nyt siirryin potkunyrkkeilyn peruskurssille toiselle salille, jossa harrastuksessa on mahdollista edetä oman tason mukaan. Mutta mikä onkaan varjoneidon potentiaali - se selviää tässä matkan varrella. 8-)
Ekoissa potkistreeneissä (1,5h) vedettiin alkujumpan jälkeen potkuja ja lopuksi lihaskuntoa. Tunti ei juurikaan eronnut käymästäni kuntopotkiksesta paitsi että kuntoryhmässä käytetään hanskoja mitä tässä ryhmässä ei ollut vielä kenelläkään. Kuntoilen potkiksen lisäksi muutenkin, nyt keväällä lenkkeilen ja ulkoilen koirani kanssa, punttijumppaan, pyöräilen ja retkeilen. Joka liikuntakertaa en välttämättä kirjaa tänne, mutta potkiksen tärkeimmät jutut tuon tänne jotta kehitys (ja taantumus) jäävät muistiin ja joista voi oppia jatkoa varten.
Saa haastaa, kritisoida, neuvoa, kommentoida, kysyä, haukkua, kehua, ihmetellä ja tsempata - mitä vaan.
Koska olen ihan polkuni alussa enkä mikään ihan nuori niin aikaa tulisi hukata mahdollisimman vähän turhiin asioihin kuten väärään treeniin, turhaan patsasteluun tai älyttömiin jatkosuunnitelmiin. Olen kuitenkin luonteeltani aikamoinen rämäpää (kotiseudullani isäni kutsuu mua pyryharakaksi), joten tavoitteenani tässä uudessa harrastuksessa on ottaa kaikki mahdollinen itsestäni irti ja katsoa miten pitkälle se kantaa. Tähän ikään mennessä on kuitenkin tullut nähtyä jo kaikenlaista (eikä aina mitään kivaa) joten ihan pienestä en pelästy. Mikä ei tapa, se vahvistaa - eikö? 
Näin nopeasti silmällä arvioiden olen ryhmän vanhimpia jollen ehkä jopa vanhin. Sitä ei kyllä huomaa jaksamisen osalta, jotkut selkeästi nuoremmat jampat pitivät taukoa välillä kun puhti loppui kesken. Iän puolesta ei siis hävettävää, kunto suht kohdillaan. Tekniikat toki hakusessa mutta niitähän siellä hiotaan hyvien ohjaajien opastuksella. Jes, tästä jatketaan! 
Notkeudessa mulla on vielä paljon tekemistä mutta aerobinen kunto on aika kohdillaan. 
