Lauantai:
Ulkoilukuntoilua ja Tarkka-ampujatreenit merellisessä ympäristössä.
N klo 15:00 saavuin pelipaikoille sukulaisten omistamalle kalastustilalle Turun saaristossa. Vaihdoin kevytröllipuvun (
http://www.finnrappel.fi/Hawlmmk2.jpg) päälle, ja lähdin treenaamaan tarkka-ampujatoimintaa verenhimoisia ja sotarikoksiin syyllistyneitä sorsia, sekä muita hyvänmakuisia vesilintuja vastaan.
Siirtyminen kanadalaiskanootilla ensin noin 30 minuutin taival. Ja juuri kun lähestyn saarta, johon mulla on ennakkotiedustellut tuliasemat tuliasemakortteineen ja mitattuine etäisyyksineen valmiina, joku 5aatanan vetouistelija tulee kaislikon reunaa vastaan venellään. Samalla hetkellä kaksi sorsaa meloo kaislikosta kanootin eteen ja alkaa lähtökiihdytyksen minun ja vastaan tulevan uistelijan välistä. Hylkään samantien melan ja tartun haulikkoon, pakottaudun hakemaan neonkeltaisen täpän näkökenttään ja siirrän sen ennakkopisteeseen ja seuraan starttaavaa sorsaparia. Ja tietysti koko sen ajan, kun sorsat ovat alle kolmenkymmenen metrin päässä, uisteluvene on aivan suoraan piipun jatkeella. Jätän ampumatta, vaikka mieli olisi tehnyt.
Uisteluveneen kuljettaja tekee nopean 180 asteen käännöksen ja ajaa kauas pyyhkimään ulostetta housunlahkeestaan. Saatoi olla veret seisauttava kokemus tulla kasvotusten röllin kanssa, joka nappaa haulikon ja osoittaa sillä suoraa kohti...
Rantaudun kiukusta puhisten ja otan .22 kiväärin ja haulikon mukaan. Siirryn tuliasemaan. Hiljaiselta näyttää. Noin puolen tunnin odottelun jälkeen kuitenkin alle sadan metrin päästä kaislikosta kuuluu "Kwöök". Sorsat huutelevat toisiaan.
Otan aseet mukaan, haulikon vasempaan ja kiväärin oikeaan. Aloitan lähestymishiivinnän kohti parempaa tuliasemaa, sillä ensisijainen asema on tarkoitettu kaislikon reunaan ampumiseen, eikä paikasta näe kunnolla kaislikkoon.
Lähestyn arvioitua paikkaa, ja teen mentaalisuunnitelman: mikäli joku lentää nopeasti yli, tai näen kaislojen välistä alle 30m etäisyydellä hahmon, lasken oikeassa kädessä olevan aseen oikean jalkaterän päälle.
Kaislikko on hiljentynyt, ja jatkan hiipimistä. Nyt olisi pakko saada joku havainto siitä, mihin suuntaan rantaa täytyisi jatkaa. Odotan rantametsikössä puoli tuntia. Täysin hiljaista.
Otan riskin, ja kokeilen sorsankielen puhetaitoani: "RÖÖH" (eräänlainen poskilihaksilla ja kielellä uloshengitysilmasta muotoiltu värähtely, jonka huohotan torveksi käännettyyn kämmeneen). 20 sekuntia hiljaista, ja sorsa vastaa "Kwööh", vastaan sille "Rööh rööh" ja taas kohta saan vastauksen. Alan vaihtaa paikkaa rantaa pitkin, jotta saisin ristisuuntiman äänestä. Noin 15 minuuttia huutelemme toisillemme ja saan suunnittua sorsan noin 50m päähän rannasta, kaislikon keskellä olevalle kivelle. Kaislikon läpi näkyy huonosti, yritän tiirailla kiikaritähtäimen läpi. Ei havaintoa. Samalla alkaa kuulua sorsahuutoa kauempaa oikealta. Päivälliseni alkaa vaikuttaa huolestuttavasti karkaavalta päivälliseltä. Sorsat huutelee toisilleen ja minä yritän väliin. Mutta turhaan, äänet loittonevat ja hetken kuluttua 100m päästä nousee sorsapari ilmaan. Siirryn takaisin tuliasemaan.
Odottelen vielä tunnin tuliasemassa. Täysin hiljaista. Päätän lähteä puolen tunnin melontapartioon saaren ympäri. Heti kun olen päässyt vesille yksinäinen telkkä lentää kohti ja kaartaa vierestäni ampumaetäisyydellä. Seuraan haulikolla, mutta jätän ampumatta, sillä en erityisesti välitä haulikolla ampumisesta, varsinkaan kanootin kylkien suuntaan, etenkin kun kyseessä on vain telkkä.
Melon partiokierroksen saaren ympäri ja palaan vielä takaisin tuliasemaan kärvistelemään. Klo 19:30 alkaa olla niin nälkä ja hieman jo hämärtää, että päätän lähteä lämmittämään saunaa.
Rauhallisen siirtymisen jälkeen olen perillä maissa n klo 20.00.
Viisi tuntia keikalla, ilman saalista. Mutta silti ei v1tuta. Kaunis ilma, kaunis luonto.
Päivän treeni: puolitoista tuntia melontaa, tunti hiipimistä ja ryömintää sekä jäpitystä erilaisissa staattisissa asennoissa ja kuulostelua.