Kritiikkini on kyllä toisaalta hieman epäreilua ja yksioikoista ja antaa vähän väärän kuvan suhtautumisestani lajiin - mielestäni itf tkd on yksi parhaista kamppailulajeista omien kriteerieni kannalta ja voi olla että menen jossain välissä taas kokeileen että miltä se maistus.
Eri lajien liikesarjoista itf:n liikesarjoja on mielestäni mielekkäin treenata. Kamppailullisesta hyödystä en tiedä, mutta perusteknisillä asennoilla ainakin venytellään ja terveysjumpataan jalkoja/alakroppaa (se punatakkinen ITF:n lopettanut miekkonenkin toisella videollaan mainitsi tästä vaikutuksesta perinteisten lajien perusteknisten asentojen suhteen). Ei tätä näkökohtaa sillon aiemmin osannut tokikaan arvostaa, mutta kyllä sitä nyt jälkeenpäin muistelee kuinka jalat oli pääsääntöisesti vetreän tuntoiset, kun ne nyt juoksua treenatessa on yleensä aina jostain vähän jumissa. Lisäksi kait liikkeestä itsestään on terveysjumpallisesti hyötyä, että ei tarvitse edes aina olla vahvistamassa tai venyttämässä jotain, vaan liikkeen toistaminen ilman vastustakin tekee jotain hyödyllistä kropassa. Liikesarjoilla on hivenen innostavampaa tehdä tämä kuin jumppaliikkeillä, jotka ovat vaan jumppaliikkeitä. Voi olla että jokin jooga tai mobbaus on optimaalisempaa, mutta niiden tekeminen on vaan sellasta hyötyvaikutukseen tähtäävää tylsää puurtamista, liikesarjan tekemisessä on "spirittiä".
Ottelusäännöt on ainakin noista päähänlyöminkisäännöistä ehkä jopa parhaimmat. Muutkaan osa-alueet ei varsinaisesti haittaa, ihan mielellään niitäkin treenaa. Että kun on niitä mielestäni "teknisesti tiiviimpiä/yhtenäisempiä/koherentimpia" lajeja, niin olen katellut että niistä sitten puuttuu jotain oleellista, esim. kunnollinen sporttimatsailu, liikesarjailu ei vaan natsaa samalla tapaa, tai ei harjoitella potkuja mielekkäällä (="korealaisella") tavalla. Tai jotain muuta.
ITF:ää harjoitellessani silloin aiemmin, kaipasin tiettyjä juttuja joita muissa lajeissa oli, mutta sitten kun vaihtoi lajia niin alkoi kaivata tiettyjä juttuja ITF:stä.. Ruohon vihreysvertailut lajiaidan toiselta puolelta tiirailtuna ei ole niin helppoa touhua kuin luulisi. Ja sitten kun lähtee jotain "hyötyjuttuja" arvottaan, että jotain toista lajia harjoittelemalla oppisi jotain, niin se on ainakin mulle aika heikko treenimotivaatiotekijä, verrattuna siihen että onko se treeni itsessään mielekästä. Aikaisemmin olen esim. kokenut aikidon estetiikan, wingin käsitekniikoiden tai judon vääntöpuolen tavoittelemisen arvoisena, mutta aina jossain kohtaa on alkanut tökkiin että "hitto kun täällä ei potkita, jos harrastaisi jotain toista lajia, niin sitä voisi olla juuri tällä hetkellä treenaamassa"...