Tae Kwon Do

[Kari Aittomäki]

Käsittääkseni yhteistyötä olisi haikailtu hiukan molemminpuolin mutta jäänyt sitten toteuttamatta.

Erittäin sääli, kilpamuodot yhdistämällä olis tulos ollut superia.
Tai sitten ei. Alapotkut ei välttämättä houkuta potkukomboihin.

[MaKo]

[TKD] Ei sovi minun olemiseni olomuodoksi mutta hyvä metodi.. ja eihän huonoja lajeja olekkaan.

Kun aikoinaan olin tuossa Kannuksen Wado-Kai -seurassa ja sitten yritin Oulussa harrastaa Shotokania, niin eihän siitä tullut mitään - mutta kun tässä vuosi puolitoista sitten aloittelin TKD:tä, niin olo tuntui heti tosi kotoisalta.

On ehkä keinotekoista, mutta jotenkin tuntuu että TKD (ITF) on lähempänä Wado-Kaita kuin Shotokan? Nimet on tietysti ihan erilaisia eikä paljoa yhteistä löydy liikesarjoistakaan, mutta tekniikoiden suorituksissa on paljon samaa. Wado-Kai on kyllä suoraviivaisempi / arkisempi eikä siinä tunneta aaltoliikettä, mutta molempia yhdistää pyrkimys rentoon suoritukseen.

Eli mun olomuodolle tuo TKD soveltuu ainakin vielä ihan hyvin :-)

EDIT: Ja tästä mulle on sitten herännyt sellainen ihmettelyn aihe, että miksei karaten ja TKD:n ottelusääntöjä yhdistettäisi tai jotain sellaista?

[Jussi Häkkinen]

Ja tästä mulle on sitten herännyt sellainen ihmettelyn aihe, että miksei karaten ja TKD:n ottelusääntöjä yhdistettäisi tai jotain sellaista?

Miksi tälle olisi tarvetta?

[MaKo]

Ja tästä mulle on sitten herännyt sellainen ihmettelyn aihe, että miksei karaten ja TKD:n ottelusääntöjä yhdistettäisi tai jotain sellaista?

Miksi tälle olisi tarvetta?

En tiedä... Vaikkapa enemmän kilpailijoita, enemmän kisoja jne. Oikeastaan mua vaan mietityttää se, että kun lajit ovat niinkin samanlaisia, niin mikseivät kisasäännöt voisi olla samanlaisia? Mutta en oikeasti usko, että sääntöjä voitaisiin koskaan yhdistää.

Mua toisinaan riepoo se, että TKD-säännöillä otellessa tarttumiset ja sellaiset on kiellettyjä, mutta taas toisaalta se kyllä tekee ottelun selkeämmäksi. Karaten vapaaottelut menevät kyllä helposti sellaiseksi kyttäilyksi (jos on kaksi samantasoista), kun se vastustaja on vähän niinkuin sellainen tervapallo, että sama mitä raajaa kohti ojentaa, niin se jää sinne kiinni :-(

[Jussi Häkkinen]

Ja tästä mulle on sitten herännyt sellainen ihmettelyn aihe, että miksei karaten ja TKD:n ottelusääntöjä yhdistettäisi tai jotain sellaista?

Miksi tälle olisi tarvetta?

En tiedä... Vaikkapa enemmän kilpailijoita, enemmän kisoja jne.

Tuota, karatekilpailuja on jo nykyisellään maailmanlaajuisesti paljon, laji on harrastajakunnaltaan valtava ja kilpailutapahtumat erittäin suuria - usean liiton voimin.

Lisäväkeä ei yksinkertaisesti tarvita.

Liikesarjapuolella yhdistäminen sitten olisikin aikalailla täysin mahdotonta. En usko, että kriteereistä päästäisiin koskaan yhteisymmärrykseen (etenkin kun jo lajien sisällä on yllin kyllin erimielisyyksiä).

Oikeastaan mua vaan mietityttää se, että kun lajit ovat niinkin samanlaisia

Ovatko?

kun se vastustaja on vähän niinkuin sellainen tervapallo, että sama mitä raajaa kohti ojentaa, niin se jää sinne kiinni :-(

Aina kun/jos tällaisen ottelun näkee, voi onnitella itseään siitä, että edes jotain on kilpakarateen juurilta jäänyt.

[MaKo]

Lisäväkeä ei yksinkertaisesti tarvita.

No ei väkisin, tietenkään.

Liikesarjapuolella yhdistäminen sitten olisikin aikalailla täysin mahdotonta. En usko, että kriteereistä päästäisiin koskaan yhteisymmärrykseen (etenkin kun jo lajien sisällä on yllin kyllin erimielisyyksiä).

Joo, tätä en kyllä ajatellutkaan.

Oikeastaan mua vaan mietityttää se, että kun lajit ovat niinkin samanlaisia

Ovatko?

Noh, ainakin näin aloittelevan TKD-harrastajan silmistä vanhalla Wado-Kai -pohjalla katsottuna. Se iso ero ottelussa ovat pyyhkäisyt ja tarttumiset. Niiden puutteesta johtuen taas TKD:ssä voi käyttää paljon rohkeammin potkuja.

kun se vastustaja on vähän niinkuin sellainen tervapallo, että sama mitä raajaa kohti ojentaa, niin se jää sinne kiinni :-(

Aina kun/jos tällaisen ottelun näkee, voi onnitella itseään siitä, että edes jotain on kilpakarateen juurilta jäänyt.

Joops, veikkaan, että jos TKD-kisaaja menisi kylmiltään karate-kisaan, niin löytäisi itsensä suhteellisen tiheästi kentästä (suunnilleen samantasoista kisaajaa vastaan otellessaan). Nyt, kun olen muutamia kertoja TKD-säännöillä sparrannut, niin on alkanut jo unohtua se "karatemaisuus", että potkussa olisi hyvä tavalla tai toisella suojella tukijalkaansa (hämäys tms), samoin kuin on alkanut jäämään pois se vastustajan etujalan hakeminen pyyhkäisemistä varten.

Karatesparrissa takajalan potkuja piti alustaa jollain tavalla, ihan kylmiltään tehtynä vastustaja kyllä pyyhkäisi omalla etujalan ashibarailla ulottuvillaan olevan tukijalan alta pois... Opin tuon aikoinaan kantapään kautta, kun sparrasin judoa harrastanutta kaveria vastaan - tuli lattia tutuksi... Etukättäkään ei liiemmin kannattanut ehdoin tahdoin syöttää vastustajalle, joka kyllä tarrasi siihen kiinni ja pääsi selkäpuolelta rokottamaan.

Mutta se huono puoli noissa karaten matsisäännöissä on se, että se jää vähän vajaaksi noiden kaatamisten ja heittojen osalta. Mutta jos mentäisiin pidemmälle, niin ottelu muuttuisi ensin judoksi ja sitten painiksi ja se ei sitten enää tietenkään ole ihan karatematsin tarkoitus...

[johannes]

Karaten vapaaottelut menevät kyllä helposti sellaiseksi kyttäilyksi (jos on kaksi samantasoista), kun se vastustaja on vähän niinkuin sellainen tervapallo, että sama mitä raajaa kohti ojentaa, niin se jää sinne kiinni :-(

Potki kovempaa

[MaKo]

Karaten vapaaottelut menevät kyllä helposti sellaiseksi kyttäilyksi (jos on kaksi samantasoista), kun se vastustaja on vähän niinkuin sellainen tervapallo, että sama mitä raajaa kohti ojentaa, niin se jää sinne kiinni :-(

Potki kovempaa :badgrin:

Ei se auta, jos kaveri on suunnilleen samalla tasolla... Jos ei se saa jalasta kiinni, niin se vetää tukijalan alta pois. Tietysti, jos olet mahdottoman paljon vastustajaa nopeampi, niin ei ole huolen häivää, mutta silloin ottelet väärässä sarjassa. EDIT: Tai muuten kyvykkäämpi, esim. osaat lukea vastustajasi aikomukset ennenkuin tämä edes tajuaa yrittävänsä sitä...

[Kari Aittomäki]

Minä taasen näkisin hyvin terveenä ilmiönä lajeja yhdistävät seikat, vaikkapa vaan ja juuri etenkin erilaiset skabat.
Koska jos se peukku otetaan hetkeksi vek sieltä poskien välistä niin voidaan havaita että samasta jutusta on lopultakin kysymys.
Sekä tekemisessä että hahmottamisessa.

Karate ja taekwondo ovat sama laji, erojen korostaminen sulkee vain turhaan ovia nuorten leijonien kehittyä ja asiaan juurtajaksain perehtymään pyrkivien tietoa saada.

Eroja korostavat ne, joille siitä on hyötyä. Joko egopuolella tai suorastaan taloudellisesti.
Minulla kun on tämä reaalimaailmaan suuntautuneisuus rasitteena, näen hyvää kaikkialla. Koska kaikkialla on suurenmoisia ihmisiä tekemässä suurenmoisia asioita, jopa ja etenkin tässä kamppailumetodien mikrokosmoksessa.
Ja onhan se nyt sattans jos hyvää asiaa pantataan!

Ajatellaanpa että oltaisi perillä Paratiisissa.
Olsi jonkinlainen kansallinen kattojärjestö kaikille turpiinvetelumetodeille ja muuhun maailmaan nojautuvat pelisäännöt amatööripelejä järjestää.

Kwondokat, kugfutaajat, light-kikkarit ja karatekat voisivat toistensa kisoihin kirkkain silmin ilmaantua kokemusta ja elämystä hakemaan.
Jaa paljo ottelijoita?
Niinku minä ja John Holmesvainaa todettiin, liian paljon kans pärjää aina.
MM-tasolle tähtääville oma rankingluokitus, muut ottaa yleisessä sarjassa.

Sama kuvio toimisi ongelmitta grapplingpuolella.

pyramidin kärjessä odottaisi vale tudo, k1-kickboxing, proboxing.

Ei huvita paneutua yksityiskohtiin, mutta tuo olisi toteutettavissa jos lajeja treenattaisiin puhtaalla sydämellä.

Muttaku se politikointi ja muu sosiaalinen hieronta on niin kivaa. Tärkeily.

[Jussi Häkkinen]

Kwondokat, kugfutaajat, light-kikkarit ja karatekat voisivat toistensa kisoihin kirkkain silmin ilmaantua kokemusta ja elämystä hakemaan.

Avoimia kisoja lienee järjestettykin. Se, ettei kyseisentyyppinen kisailu ole kovin suosittua (ja että tuollaista "yleiskisakiertuetta" ei ole olemassa), kertonee jotain sen tarpeesta.

Tietenkin sen järjestämistä voi kukin kokeilla. Toivotan onnea kaikille sopivien sääntöjen kehittämiseen.

[Kari Aittomäki]

Kertonee enemmän seuratoiminnan sielunmaisemasta. pitäytymisen tarpeen alleviivaamisesta.

Sillä yhä, yhä saa aikajoin lukea Masterscupin tapahtumista.
Kyllä se jännite on olemassa.
Sitä vois ihan oikeestikin hyödyntää. Sillä kaikki mikä on kehittymisen tiellä on vain pa$kaa ladulla. ikävää sielä suksenpohjassa ja inhaa raapia vek mutta lopultakin vain jonku pikkusielun pätemistä.

[fatman]

Aittomäki maalailee taas kauniita haavekuvia kaikkien kamppailijoiden yhteisistä riennoista. Mukavia olisivat varmasti monen mielestä, mutta heti sen jälkeen kun kisat olisi päätetty järjestää, alkaisi tappelu siitä kuka saa rahat lipputuloista ja kenen säännöillä otellaan ja ja ....
Siksipä noita karkeloita ei liiemmälti ole taidettu järjestellä.

Mutta varsinainen syy tällekin postille oli seuraava lausahdus:

Ja onhan se nyt sattans jos hyvää asiaa pantataan!

joka kirvoitti hilpeän naurun heti aamutuimaan.

[Kari Aittomäki]

Täsmennetäänpä nyt vielä että toimivimmaksi näkisin tilanteen, jossa urheilija voisi osallistua sukulaislajien koitoksiin sen kummemmitta kotkotteluitta.
Eli karateka voisi omana itsenään omaa seuraansa edustaen käydä testaamassa taekwondokisaajat heidän omassa pelissään. Ja vastoinpäin.
Savateurit, kickboksaajat ja thaipaukuttajat voisivat kävellä toistensa kisoihin ja kaikki tavata vielä bokrailuskaboissa.
Jne.

Juttu toimii jo mutta mutkan kautta, urheilijan tulee edustaa jotakin järjestävän kattojärjestön seuraa, joka ei nyt niin suuri este ole kiertää mutta ottaa oman vaivansa.
Kun kyse on lopultakin vain sopimustason päätöksestä, en näe muutakuin nilkkitason motiiveja sille ettei pienen maan koko kapasiteettia yhdistettäisi.

näitä on niin naurettavia juttuja, niinkuin silloin kun Reima ja Klockars kävi hakemassa bokrailun SM-pytyn.. Alkoi vinkuminen ammattilaisista amatöörikehissä. Kuitenkin tapahtuma nosti nyrkkeilyn tasoa heti loikalla.

Rupponen kävi kokeilemassa painia ja pärjäsi, olisi päässyt Olympiarenkaaseen.. Jos olisi lopettanut vapaaottelun.

Typerää minusta.
Antaa kaikkien kukkien kukkia ja joka ukko sinne pellolle koikkelehtimaan. Ja eipä aikakaan kun selviää kenen takissa kaulus kestää.

Käytännön tasolla tämä tarkoittaisi tämän lajeista raikkaimman eli vapaaottelun pioneerityötä, lupaa osallistua skaboihin minkä tahanasa liiton passilla (vakuutukset), C-tason profiilin nousua ja jonkinlaisen peruskisajärjestelmän luomista.
Jne.

Mutta suora kehitystoiminta on miltei mahdotonta niin kauan kuin löytyy ihmisiä joille machiavelli on makoisampaa kuin rystysvoileipä.

[sanppa75]

Kari:

Idea yhteisluvasta "kuokkia" tarvittaessa toisten kisoissa kuulostaa sinällään hyvältä ja varsin höveliltä tavalta bustailla myyttejä ja luoda kanssakäymistä. Ja kokeilla itseään. Mutta mutta, itselläni on hyvin pitkälti sellainen kuva (vääräkin se voi olla) että vaikka niitä yksittäisiä kisaajia ja harrastajia moinen kiinnostaisikin, niin niitä henkilöitä jotka moisista yhteiskoitoksista oikeasti päättää ei kiinnosta. Politiikka, henkilösuhteet, raha, valta....jne.

Idea olisi kyllä todella hyvä. Ja paremmalta tuntuu mitä enämpi sitä ajattelee.

Onhan sinulla Kari kokemusta (vaikka muille jouluksi antaa) ja varmasti tunnet paljon oikeita henkilöitäkin...toteuta unelmasi!

[MaKo]

... niitä henkilöitä jotka moisista yhteiskoitoksista oikeasti päättää ei kiinnosta. Politiikka, henkilösuhteet, raha, valta....jne.

Sitähän tuo Kari on tuossa jurnuttanut...

Vaikka itse en välttämättä enää karate-kisaan lähtisi, niin olisi kyllä ihan mukavaa, jos tuollainen "krossaaminen" sukulaislajien välillä tehtäisiin vähän helpommaksi. Ei se ehkä kovia kisaajia niin hirveästi kiinnosta, kun siinä joutuu ottamaan säännöistä ja niiden sallimista tempuista kaikki irti, mutta onhan näitä paikallisempia ja epävirallisempia mittelöitä.

Tiedä tuota... Ehkä pitäisi keskustella tuon mun TKD-porukan ja jonkun paikallisen karateseuran kanssa jostain epävirallisesta yhteismittelöstä...?

Yksi tekijä paikallistasolla on ainakin se, että kaikilla seuroilla ei välttämättä ole tarpeeksi harrastajia paikallisten skabojen järjestämiseksi ja/tai sopivan kokoisen treenikaverin löytämiseksi. Siinä voisi hyvinkin sitten lyödä hynttyitä yhteen jonkun toisen seuran kanssa ja sopia jonkinlaisista yhteisistä säännöistä.

EDIT: Sanotaanpa vielä semmoinenkin sananen, että silloin karate-aikoina olisi ollut kyllä ihan hyväksi tutustua TKD-otteluun (eli miltä ottelu tuntuu, kun kampit ja tarttumiset on kielletty). Ja kuten sanottu, minusta TKD-harrastajien olisi ihan hyvä tutustua tuohon ottelemiseen kamppien ja tarttumisten kanssa.