Ydinvoima

[Mika]

Eli et siis tiennyt mitään konkreettista tästä nimenomaisesta tapauksesta vaan puhuit yleisellä tasolla. OK, onhan siinäkin oma mielenkiintonsa. Sekin nyt jäi epäselväksi, miksi tuo työsuhde oikeasti purettiin (sinäkin vain spekuloit) ja miksi puhuttiin tai ei puhuttu eläköitymisestä.

Tuota työsuhteen purkamista enemmän tuossa kiinnosti itseäni nuo turvallisuuskysymykset.

[PetriP]

Yleisellä tasolla, joka liittyy tähän nimenomaiseen tapaukseen. Tyyppi laitettiin lähtemään kun oli omin luvin mennyt ottamaan viranomaisiin yhteyttä. Se on kiistatonta. Samaten kuin se, että työsuhde päätetään eläkkeelle siirtymisen myötä. Mutta sitten on kaksi hieman toisistaan poikkeavaa tarinaa. Lähinnä siltä osin onko sovittu kerrottavaksi vain onko määrätty kerrottavaksi, että johtaja siirtyy vapaaehtoisesti eläkkeelle. Ja totuutta tuosta ei liene pysty selvittämään, molemmat voivat kokea oman tarinansa todeksi

[ka1]

Nyt hän meni salaa ja ilmeiseti yllättyi kun jäi kiinni. Ei käy sääliksi.

Tyyppi laitettiin lähtemään kun oli omin luvin mennyt ottamaan viranomaisiin yhteyttä. Se on kiistatonta.

Aiemmin linkatusta Ylen uutisesta:

Voimaosakeyhtiöstä irtisanottu Merikanto kertoo Ylelle, että hän oli ilmoittanut työnantajalleen olevansa menossa käymään Säteilyturvakeskuksessa ja informoinut myöhemmin, mitä asioita tapaamisessa oli käyty läpi.

[Mika]

Tuo kiistattomuus olisi varmaan kiistatonta, jos tietäisi tuon väitteen olevan kiistanalaista.

Edelleen on siis auki, miksi työsuhde purettiin.

[Lasse Candé]

Noniin, nyt on sitten ympäristöjärjestö omaan makuuni:

http://www.fennonen.fi/artikkelisivu/uu ... valta.html

Chicagossa perustettiin uusi kansainvälinen ympäristöliike, jonka tarkoituksena on edistää puhtaan energian osuutta maailman energiantuotannosta. Yllätyksellistä on se, että nämä ympäristöihmiset haluavat pelastaa ydinvoiman, joka on monissa maissa ennenaikaisen sulkemisuhan alla.

Sika säkissä -tyyliin kävin etsimässä tuon liikkeen fb-sivut ja samantien vain tykkäämään. Ja hälyttelin fb:ssa nassesetääkin.

Ydinvoima on itselleni se kysymys, mistä minulla on vahvin poliittinen kanta. Olenkin viime aikoina tarkastanut kaikissa mahdollisissa vaaleissa, joissa on vain riittävän iso ehdokaslista, että ehdokkaani kannattaa ydinvoimaa. Kasvihuonepäästöt alas!

(Varoitus, viesti sisältää sitä paljon haukkumaani poliittista julistamista.
Olen toki valmis keskustelemaan asiasta...)

[Daddy]

Hyvä liike noin periaatteessa, mutta olipa aneemiset FB-sivut :/

[fudo]

Hanhikivi 1 jatkaa samaa sarjaa kuin Olkiluoto 3:

Fennovoiman Pyhäjoen ydinvoimalan kokonaiskustannuksiksi arvioidaan 6,5–7 miljardia euroa, yhtiön hallituksen puheenjohtaja Esa Härmälä kertoo. Alun perin Fennovoima arvioi, että kustannus voisi jäädä jopa vain neljään miljardiin euroon.

Hanhikiveen tuo lisämausteensa Venäjä-kytkös, jonka Härmälä kääntää parhain päin Maaseudun Tulevaisuuden mukaan:

Härmälän mielestä Fennovoima vähentää Suomen riippuvuutta tuontienergiasta ja samalla Venäjästä, josta tänne tuodaan sähköä.

[PetriP]

no se voimala olis suomessa ja silloin suomalaisten hallussa. Mutta kovasti hankalalta tuntuu kun myöhästymiset alkaa jo ennen lupahakemuksen jättämistä. Voi olla että koko hanke kaatuu.

Pienet voimalat taitaa olla se tulevaisuuden ratkaisu. ennustettavuus olisi mahdollista saada järkeväksi

[ka1]

Fennovoiman edustajan mukaan kokonaiskustannusarvio on ollut tuo alusta alkaen:


Ydinvoimalaksi tuo on käsittääkseni halpa (https://www.talouselama.fi/uutiset/muua ... b1c8e132f9).

Osakkaat toki joutuvat ostamaan Fennovoimasta sähköä omakustannehintaan, joka taitaa ensimmäiset 12 vuotta olla 50 €/MWh. Sähkön markkinahinta saattaa olla tätä alhaisempi, joten tässä on osakkaille taloudellinen riski.

Fennovoimalla tulee olemaan kahden vuoden varastot polttoainetta. Lisäksi polttoaineen hankkiminen läntisiltä toimittajilta on mahdollista (esim. ruotsalainen Westinghouse on kyennyt toimittamaan venäläisiin reaktoreihin). Fennovoiman vaihtoehtona olisi tuontisähkö, todennäköisesti merkittävissä määrin Venäjältä.

Tämä on siis käsittääkseni aika lailla edullisin mahdollinen tapa pienentää tuontisähkön osuutta ja siten vahvistaa Suomen energiaturvallisuutta, mikä on ollut pyrkimyksenä Suomen energiapolitiikassa.

Herkkyyttä myötäillä erilaisten venäläisten toimijoiden intressejä projekti voi suomalaisessa yhteiskunnassa valitettavasti aiheuttaa. Hanke on itsessäänkin poliittinen riski; sen joutuminen vastatuuleen heijastuisi Suomen ja Venäjän suhteisiin.

Venäjälle ja Rosatomille Fennovoimassa on nähdäkseni kyse ennen muuta tärkeästä referenssiprojektista, eli Suomella on perinteinen näyteikkunnan rooli. Venäjän tiedustelukoneiston sekaantumisen hankkeeseen selittää Rosatomin elimellinen suhde Venäjän valtioon. Oletettavasti Kremlissä on arvioitu myös hankkeen mahdollisesti suomalaiseen yhteiskuntaan aiheuttamat polkuriippuvuudet positiiviseksi asiaksi, mutta ennen kaikkea kyse on kuitenkin ihan vain tärkeästä ydinvoimalaprojektista.

Fennovoimaa on runnottu läpi likaisella pelillä. Esimerkiksi Fortum lienee omien Venäjän toimintojensa takia käytännössä ollut pakotettu lähtemään mukaan. Tässä vaiheessa on minusta kuitenkin järkevää pohtia lähinnä sitä, kummasta on enemmän haittaa: hankkeen kaatumisesta vai loppuun saattamisesta? Tarjolla on kuitenkin edullinen, vähäpäästöistä sähköä tuottava ja Suomen huoltovarmuutta parantava laitos. Vaihtoehtona on vaikea ja oletettavasti kallis, ulkopoliittisen kriisin aiheuttava alasajo ja sähkön hankkiminen epäekologisemmista lähteistä.

[fuusetsu]

Tällainen kirjoitus tuli joskus uutissyötteeseeni:

https://thoughtscapism.com/2017/11/27/n ... -solution/

Siinä käsitellään paljon sitä, miten halpaa ja vihreää ydinvoima on. Vaikka laitoksen rakentamiseen menee yli 10 vuotta ja miljardeja rahaa, on se silti ylivoimaisesti halvinta sähköä. Esimerkkinä käytetään mm. Olkiluoto 3:sta.

Ydinvoimala tuottaa niin järkyttävän paljon energiaa ja se on käytössä ennen romutusta paljon kauemmin kuin "vihreät vaihtoehdot" (tuuli, aurinko). Tuulivoimala on käytössä enintään 20 vuotta ("The analysis of almost 3,000 onshore wind turbines — the biggest study of its kind —warns that they will continue to generate electricity effectively for just 12 to 15 years."), ydinvoimala 60 vuotta. Kumpi on ekologisempaa, taloudellisemmasta puhumattakaan?

Considering one huge plant takes years (and with delays, sometimes more than a decade) to build, it seems slow. But that’s mostly because we don’t really have a useful everyday intuition about how frigging massive amounts of energy nuclear plants produce once they are online, and then keep on producing, for over half a century.

[Mika]

Ennustin maksumuurit arkisiksi jossakin ketjussa täällä jo edellisvuosikymmenellä. Näinhän siinä kävi. Siksi en näe tätä koko artikkelia. Voisiko joku tilaaja kopioida (hui!) tai tiivistää koko tekstin?

https://tieku.fi/teknologia/energia/ydi ... i-energiaa

[TimoS]

En ole tilaaja, mutta silti näen jutun

Lämpötila ja paine nousevat reaktoriastiassa.

Yleensä tässä tilanteessa hälytyskellot pärähtävät soimaan ja varoitusvalot alkavat vilkkua ydinvoimalan valvomossa ja työntekijät kiirehtivät hillitsemään ketjureaktioita, jotta reaktoriastia ei räjähdä rikki.

Nyt eletään kuitenkin 2030-lukua, eikä muutos hetkauta valvojia lainkaan.

Uusi sulasuolareaktori vaimentaa radioaktiivista hajoamista ja laskee lämpötilaa omia aikojaan.

Valvojat eivät panikoi edes siinä tapauksessa, että laitoksesta katkeavat sähköt – niin kuin tapahtui japanilaisessa Fukushiman ydinvoimalassa maanjäristyksen ja siitä seuranneen tsunamin seurauksena.

Reaktoriastian kuuma suola sulattaa sulkutulpan ja valuu suuriin maanalaisiin varastosäiliöihin. Niissä suola leviää niin paljon, että sen sisältämän ydinpolttoaineen ketjureaktiot pysähtyvät.

Sulasuolareaktoriin kohdistuu paljon odotuksia. Jos se lunastaa ne, käyttöön saadaan varmatoimista ydinvoimatekniikkaa, joka tuottaa sähköä tehokkaasti.

Reaktoriin syötetään toriumia
Kehitteillä olevassa ydinreaktorityypissä voidaan käyttää polttoaineena toriumia, joka taas tarjoaa melkein ehtymättömän energialähteen. Torium itse ei hajoa, mutta siitä syntyy reaktorissa neutronisäteilyn vaikutuksesta hajoavaa uraani-233:a.

Sulasuolareaktori polttaa toriumia äärimmäisen tehokkaasti verrattuna siihen, että nykyään ydinvoimaloissa palaa uraanista parhaimmillaankin vain 6,5 prosenttia.

Koska uudet reaktorit hyödyntävät kaiken toriumin energian, polttoaineen tarve jää pieneksi.

Tyypillinen 1 000 megawatin ydinvoimala kuluttaa vuodessa 35 tonnia rikastettua uraania. Tämän määrän väkevöinti vaatii 250 tonnia raakauraania. Yhtä paljon sähköä tuottava sulasuolareaktori tarvitsee vain tonnin toriumia, jota ei edes tarvitse rikastaa. Niinpä radioaktiivista jätettä syntyy vähän.

Plussaa on sekin, että jäännöstuotteiden radioaktiivisuus laskee merkittävästi jo 300 vuodessa. Nykyisiä runsasaktiivisia ydinjätteitä pitää säilyttää 100 000 vuotta loppusijoituspaikoissa.

Toriumia esiintyy maankuoressa 3–4 kertaa niin paljon kuin uraania. Koska toriumia kuluu vähemmän, esiintymät riittävät pitkälle tulevaisuuteen. Sen sijaan uraanista tulee pulaa parissa sadassa vuodessa.

Käytössä jo nykyvoimaloissakin
Torium, jota esiintyy luonnossa monatsiittimineraalissa, on puhtaana heikohkosti sätei­levä hopeanvalkoinen metalli. Sitä on löydetty kaikista maanosista. Kiinnostus toriumin hyödyntämiseen energiantuotannossa on luonnollisesti suurinta niissä maissa, joissa sitä on tarjolla suhteellisen runsaasti.

Norjassa, jonka toriumvarat tiedetään suuriksi, Thor Energy-yritys kehittää yhdessä Haldenin energiatekniikan tutkimus­laitoksen kanssa keraamisia polttoainesauvoja, joiden ansiosta toriumia on mahdollista hyödyntää nykyisissä ydinvoimaloissa muuttamatta niitä mitenkään.

Tarkoitusta varten sekoitetaan yhteen toriumia ja uraania tai plutoniumia, jotta saadaan ketjureaktio, jossa toriumista syntyy uraania. Neutronit muuttavat toriumia isotoopiksi 233.

Torium-233 hajoaa nopeasti protaktinium-233:ksi, joka puolestaan ha­joaa uraani-233:ksi. Radioaktiivinen hajoaminen pitää yllä jatkuvaa ketjureaktiota.

NYKYÄÄN
Toriumia lisätään ydinpolttoaineeseen
Norjalaisyritys Thor Energy kehittää polttoainesauvoja, jotka sisältävät sekä uraania että toriumia.

ntia, jonka alueella on neljänneksi eniten toriumia, panostaa voimakkaasti vaihto­ehtoiseen ydinpolttoaineeseen. Maassa on toiminut vuodesta 1996 koereaktori, joka polttaa toisessa reaktorissa neutronisäteilyn avulla toriumista tuotettavaa uraani-233:a.

Intian uuden, kymmenen megawatin, tutkimusvoimalan on sen sijaan määrä tuottaa sähköä ensi­sijaisesti plutoniumilla, mutta reaktoriydintä ympäröi toriumvaippa, josta saadaan neutroneilla pommittamalla uraani-233:a täydentäväksi polttoaineeksi.

Lisäksi Intia yrittää saada jo ensi vuosikymmenellä käyntiin 300 megawatin voimalan, joka polttaa toriumin, uraanin ja plutoniumin seosta. Tavoitteena on, että 60 prosenttia energiasta tulee toriumoksidirakeista. Intia tähtää siihen, että vuoteen 2050 mennessä toriumilla tyydytetään kolmasosa koko maan sähköntarpeesta.

Intialaisten kehittäessä kiinteällä polttoaineella toimivaa toriumvoimalaa kiinalaiset ovat suunnitelleet vielä edistyksellisempää sulasuolareaktoria – ja päässeet sen kehitystyössä jo melko pitkälle.

Kiinalaisen kymmenen megawatin koevoimalan pitäisi valmistua 2022. Se käynnistetään hajoavalla uraanilla, mutta sen toimintaa pitää yllä toriumvaippa, josta neutronisäteilyn avulla saadaan hajoavaa uraani-233:a.

Syntyvää uraania siirtyy reaktoriastiaan sitä mukaa kuin alkuperäistä polttoainetta kuluu. Siksi reaktori toimii käynnistyksen jälkeen yksinomaan toriumin varassa.

Kiinassa on vireillä myös hanke, joka tähtää vuonna 2030 rakennettavaan 100 megawatin pilottivoimalaan. Sen on tarkoitus valmistella kaupallisen sulasuolareaktorin tulemista ja toriumsähköön siirtymistä.

Suuronnettomuusriski minimiin
Toriumiin perustuvassa ydinvoima­lassa polttoaineena käytetään uraani-233:a, joka on liuennut litium- ja berylliumfluoridista koostuvaan sulaan suolaan.

Suolaseos on kemiallisesti erittäin vakaata, eikä se kärsi neutronisäteilystä. Suola ei myöskään voi syttyä palamaan eikä räjähtää. Reaktorin käyttölämpötila on 700 astetta, ja suola alkaa kiehua vasta 1 400 asteessa.

Jo ennen kuin suola kuumenee vaarallisesti, se laajenee. Silloin uraaniatomien välinen etäisyys kasvaa ydinreaktioita haittaavan pitkäksi. Niinpä radioaktiivinen hajoaminen hidastuu, lämpö­tila laskee ja suola supistuu.

Sulasuolareaktori toimii siis itsesäätöisen termostaatin tapaan. Siinä kuumenemisprosessi ei voi riistäytyä hallinnasta niin kuin esimerkiksi Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudessa. Myöskään polttoaine ei voi sulaa katastrofaalisin seurauksin, koska se on valmiiksi nestemäisessä olomuodossa normaalinkin toiminnan aikana.

Sähköä sulasuolavoimala tuottaa samalla periaatteella kuin tavallinen ydinvoimala. Syntyvä lämpö saadaan siirretyksi lämmönvaihtimen avulla kaasuun, joka pyörittää sähkögeneraattoriin yhdistettyä turbiinia.

10 VUODEN PÄÄSTÄ
Sulasuolareaktori pitää huolta itsestään
Sulasuolareaktorissa toriumista syntyy jatkuvasti hajoavaa uraani-233:a. Reaktorityyppi on myös sikäli itsesäätöinen, että se ikään kuin termostaatin tavoin katkaisee sellaisen kriittisen lämmönnousun, jollainen aiheutti katastrofin Tšernobylin ydinvoimalassa 1986.

Reaktorin sisällöstä ¾ on sulaa suolaa. Jos ketjureaktiot yltyvät liikaa, suola kuumenee ja laajenee. Silloin uraaniatomien väli pitenee, ja radioaktiivinen hajoaminen alkaa vaimentua. Lämpötila kääntyy laskuun, suola supistuu ja reaktorin toiminta normalisoituu.

Sähköä jauhetaan ydinjätteestä
Toriumilla käyvässä sulasuolareaktorissa ei synny aineita, jotka säteilevät voimakkaasti hyvin pitkään. Jäljelle jäävää ydinjätettä täytyy säilyttää turvallisesti 300 vuotta.

Sinä aikana sen radioaktiivisuus laskee turvalliselle tasolle. Sen sijaan käytetty ydinpolttoaine on aluksi niin runsasaktiivista, että sitä käsittelevät kauko-ohjauksiset robotit.

Ydinjätehuollon näkökulmasta tarkasteltuna sulasuolareaktori tarjoaa vielä yhden merkittävän edun. Siinä voidaan polttaa sitä uraani-235:tä, joka jää yli, kun nykyiset ydinvoimalat ovat käyttäneet polttoaine­sauvansa loppuun.

Parhaassakin tapauksessa uraani-235:stä on hyödynnetty vain 6,5 prosenttia. Polttoainesauvoissa ei kuitenkaan ole enää niin paljon hajoavaa uraania, että ketjureaktiot jatkuisivat varmasti.

Kaikki hajoava materiaali saadaan hyötykäyttöön, kun ydinjätettä käytetään sulasuolareaktorin polttoaineena. Teknisesti ydinjätteen polttoon tarkoitettu sulasuolavoimala on yksinkertaisempi kuin toriumvoimala.

Reaktoriastia ei nimittäin tarvitse toriumvaippaa, jota pommitetaan neutroneilla. Riittää, että ydinjäte liuotetaan sulaan suolaan, joka toimii reaktorissa myös lämmönvälitysaineena.

Syöpyminen kuriin keramiikalla
Vaikka sulasuolareaktori on vieläkin aika lailla vision asteella, se on vanha keksintö. Ideaa testattiin jo 1960-luvulla yhdysvaltalaisessa Oak Ridgen ydinvoimalassa.

Koereaktori ei tuottanut pettymystä, mutta se paljasti tekniikan haavoittuvuuden. Sula suola sai metalliosat syöpymään rikki.

Nikkeliseoksesta valmistetut putket ja reaktori­astia kestivät vain nelisen vuotta. Se on lyhyt aika, kun otetaan huomioon, että ydinvoimalan käyttöiän pitää olla vähintään 30–40 vuotta. Sulasuolareaktorin kehittäjät etsivätkin hyviä vaihtoehtoja metalleille.

Tavoitteena on löytää materiaaleja, jotka sietävät kuumaa suolaa ja säteilyä. Erityisen lupaavana pidetään piikarbidia eli hiilipiitä, joka on piin ja hiilen keraaminen yhdiste.

Suomi on ydinjätehuollon edelläkävijä
Eurajoen Olkiluotoon suunnitellun ydinjätteen loppusijoitusluolaston rakennushankkeessa ollaan jo hyvin pitkällä. Ideana on varastoida runsasaktiivinen ydinjäte geologisesti vakaaseen kallioperään noin puolen kilometrin syvyyteen.

äytetyt polttoainesauvat jätetään sinne, ja seuraavien 100 000 vuoden aikana radioaktiivisuus laskee tasolle, joka vastaa kallion normaalia säteilyä. Ruotsi on päätynyt samaan ratkaisuun Forsmarkissa. Kumpikin loppusijoituspaikka otetaan käyttöön ensi vuosikymmenellä.

USA:ssa on tarkoitus aloittaa 2048 ydinjätteen varastointi Yuccavuoreen Nevadassa.

ENNEN PITKÄÄ
Käytetty ydinpolttoaine otetaan hyötykäyttöön
Eri puolilla maailmaa on väliaikaisissa varastoissa 350 000 tonnia runsasaktiivista ydinjätettä. Sulasuolareaktorit voivat vähentää sen määrää.

Nykyiset ydinvoimalat polttavat parhaimmillaankin vain 6,5 % polttoainesauvojen hajoavasta uraani-235:stä. Käytön jälkeen polttoainetta ei kannata hyödyntää.

Sulasuolareaktori sen sijaan pystyy käyttämään hyväksi kaikki käytetyn polttoaineen hajoavat aineet, eikä sen tuottamaa radioaktiivista jätettä tarvitse varastoida kuin joitakin satoja vuosia.

Sulasuolareaktoreista on kuitenkin turha odottaa nopeaa ratkaisua ydinjäteongelmaan. Yhdysvaltalaisen Flibe Energyn mukaan pitäisi avata 93 vuoden ajan joka päivä yksi 100 megawatin sulasuolavoimala, jotta jo olemassa olevista ydinjätteistä päästäisiin eroon.

On siis selvää, että niille tarvitaan loppusijoituspaikkoja.

Jutun kuvia ja niissä olevia tekstejä en saanut kopioitua

[PetriP]

toi sulan suolan käsittely ei ole varmasti ongelmatonta. Mutta passiivnen turvallisuus on hieno juttu. Kun reaktio ylikuumenee sulattaa se alla olevan suolalattian ja tipahtaa niin isoon tilaan että reaktio pysähtyy
Wikipediasta saa samat tiedot kuin tuosta artikkelista. joka on maksumuurin takana mutta kyllä sitä hetken sai lukea
https://en.wikipedia.org/wiki/Thorium-b ... e_benefits

[Andy]

Helen kaavailee miniydinvoimaloita Helsinkiin.

https://yle.fi/uutiset/3-12098463

[Daddy]

https://www.hs.fi/talous/art-2000008512664.html

Ihan heti ei tule mieleen, että ihminen olisi tehnyt yhtä typerää päätöstä vähään aikaan: suljetaan hiilivapaita energianlähteitä, jonka takia joutuu käyttämään enemmään fossiilisia polttoaineita. Tämä siis sinällään on jo typerää, mutta erityisen typeräksi sen tekee maakaasu: hinta on pompsahtanut aikas miehekkäästi, että turvallisuuspoliittisesti maakaasun tärkein toimittajan, Venäjän, sapelinkalistelu ei kuulosta ollenkaan kivalta.