Ahvenanmaan asema

[Atticora]

Ruotsihan voisi vapauttaa Ahvenanmaan natseista, niin kaikki ovat tyytyväisiä.

[Ile]

Näkisin että Suomi voisi kysyä Geneven sopimuksen allekirjoittajamailta, että sopiiko että tämä demilitarisointipykälä kumotaan. Voi olla, että se sopisi kaikille. Venäjä ei siitä tykkäisi, mutta kun ei ole sopijaosapuoli niin vaikeaa sen olisi asiaa kieltää. Samalla poistuisi tarve Venäjän konsulaatille, koska ei olisi enää demilitarisointia jota valvoa.

Ongelma on siinä, että Suomi sopi talvisodan jälkeen erikseen myös Neuvostoliiton kanssa demilitarisoinnista ja konsulaatti perustuu tuohon sopimukseen. Sopimusta ei ole toistaiseksi kumottu (toisin kuin esim. YYA-sopimus).

https://fi.wikipedia.org/wiki/Moskovan_ ... aa-sopimus

Moskovan Ahvenanmaa-sopimus eli Sopimus Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä Ahvenanmaan saarista on vuonna 1940 solmittu valtiosopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä Ahvenanmaan asemasta.

Sopimuksessa Suomi sitoutui demilitarisoimaan Ahvenanmaan saaret, olemaan linnoittamatta niitä sekä olemaan asettamatta niitä muiden valtioiden aseellisten voimien käytettäväksi. Neuvostoliitto sai oikeuden pitää Ahvenanmaan saarilla omaa konsulinvirastoaan, jonka toimivaltaan, tavanomaisten konsulintehtävien lisäksi, kuuluu valvoa sopimuksen noudattamista.

Venäjä tai Neuvostoliitto ei ollut osapuolena lokakuun 1921 Geneven sopimuksessa Ahvenanmaan asemasta. Talvisodan jälkeen Neuvostoliitto painosti Suomen solmimaan erillisen kahdenvälisen valtiosopimuksen Ahvenanmaan asemasta.

[Antti]

Tuosta sopimuksesta olikin puhetta aiemmin, itse itseäni lainaten:

Pariisin rauhansopimuksessa Geneven sopimuksen säätämää neutralisointia siis ei mainita, ja "nykyisin vallitseva tilanne" viittaa tuohon Timpan lainaamassa wiki-artikkelissa mainittuun, lokakuussa 1940 allekirjoitettuun sopimukseen Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Kyseisessä sopimuksessa "Neuvostoliitolle myönnetään oikeus pitää Ahvenanmaan saarilla oma konsulinvirastonsa, jonka toimivaltaan, tavanomaisten konsulintehtävien lisäksi, kuuluu valvoa, että tämän sopimuksen 1 artiklassa määrättyjä, Ahvenanmaan saarten demilitarisointia ja linnoittamattomuutta koskevia sitoumuksia noudatetaan."

On siis erotettava kaksi asiaa toisistaan: Venäjän erityisoikeus Ahvenanmaan demilitarisoinnin valvontaan, jonka jatkuva voimassaolo on ainakin minulle mysteeri, sekä virallisen Suomen jalustalle enemmän nostama Geneven sopimuksen demilitarisointi ja neutralisointi.

Sopimuksen irtisanominen Suomen suvereniteettia loukkaavana historiallisena omituisuutena tuskin olisi kovin monimutkainen toimenpide enää tässä maailmantilanteessa. Vastavuoroisesti Suomi varmaan menettäisi Murmanskin tai Petroskoin.

[Ile]

En tunne kovin hyvin valtiosopimusoikeutta, mutta valtiosopimuksia koskevassa Wienin yleissopimuksessa on tietääkseni kyllä jokin olennaista olosuhteiden muuttumista koskeva kohta, jonka perusteella sopimusta voi lakata noudattamasta. Muutenhan sopimus voidaan ensisijaisesti päättää osapuolten yhteisestä päätöksestä tai sen mukaan mitä itse sopimuksessa on sovittu. Toinen juttu on sitten se, että kovin tehokasta seuraamusjärjestelmää ei sopimusrikkomuksille ole.

Mutta ihan sormia napsauttamalla siitä ei taideta päästä eroon.

Se on tosiaan jännä juttu, miten demilitarisointi tuntuu olevan ahvenanmaalaisille itselleen jotenkin "rakas" asia, vaikka sehän kai juuri todennäköisemmin altistaa heidät vaaralle jos kansainvälinen tilanne kiristyy.

[Ile]

Venäjän erityisoikeus Ahvenanmaan demilitarisoinnin valvontaan, jonka jatkuva voimassaolo on ainakin minulle mysteeri,

En ole varma, mistä näkökulmasta pidät asiaa mysteerinä, mutta valtiosopimusoikeudellisena selvennyksenä yleisesti todettakoon, että Neuvostoliiton hajotessa tapahtui ns. valtioseuraanto, jossa Venäjä ilmoittautui NL:n seuraajavaltioksi kansainvälisten sopimusten osalta (tai ainakin ison osan niistä osalta) ja muut maat, Suomi mukaan lukien, asian laajalti hyväksyivät. Siinä mielessä esimerkiksi se, että "Neuvostoliittoa ei ole enää olemassa" ei sinänsä suoraan vaikuta sopimuksen sitovuuteen.

[Antti]

Tosiaan huono (ja lennokas) sanavalinta, joten tarkennan, että siinä ei ole tietenkään mitään epäselvää, että Venäjä seuraa Neuvostoliittoa sopimusosapuolena, vaan siinä, miksi tälle mainitulle asialle ei ole Suomen puolelta katsottu tarpeelliseksi tehdä mitään.

[Ile]

Totta.

Varmaan siinä tiettyä varovaisuutta on ollut. Vaikea uskoa, että Venäjä olisi konsulaatistaan ihan mutinoitta luopunut. Ja toisaalta tähän kevääseen asti on ollut varmaan myös tuudittautumista johonkin totuttuun rauhantilaan.

Eiköhän tuo saada järjestykseen jos saadaan isompi selkänoja lännestä.

[Aihki]

Silloin oli Koivisto vallassa ja kuten muistetaan hän ei uskaltanut tehdä mitään, tämä oli täysin vanhan suomettumisen hengessä.

[Lasse Candé]

Minä en pidä tuota mitenkään ihmeellisenä asiana. Minkä tahansa maan sotakoneiston näkökulmasta muiden sotiaallinen heikkous on liittolaisia lukuunottamatta kai lähinnä positiivinen asia.

Esimerkiksi täällä on ilmaistu iloa Venäjän sotiaallisesta heikkenemisestä, tähän ajatteluun perustuen. Ihmeellistä lähinnä olisi, jos he eivät ajattelisi täysin samoin. Menemättä tässä yhtään sen enempää aggressori-puolustaja -näkökulmiin, jotka historian pitkässä juoksussa voivat mennä ihan miten tahansa ja siihen, että sotiaallisella voimalla voi dominoida myös muussa politiikassa.

[Ile]

Silloin oli Koivisto vallassa ja kuten muistetaan hän ei uskaltanut tehdä mitään, tämä oli täysin vanhan suomettumisen hengessä.

Tosin YYA-sopimuksesta irtauduttiin. Aika varovaista kyllä yleisesti ottaen oli.

Kirjoitin ylioppilaaksi 1990 ja olin mielestäni jo jossain määrin poliittisesti valveutunut, Itäblokin romahdustakin oli tullut seurattua tarkkaan.

Täytyy sanoa, omissa muistikuvissani debatti ja ylipäänsä huolestuneisuus Ahvenanmaan kysymyksestä kyllä loisti poissaolollaan noina vuosina. Uskaltaisin väittää, että sitä ei pidetty kovin urgenttina asiana siinä myllerryksessä.

[Antti]

Veteraanidiplomaatti René Nyberg kirjoitti vuonna 2015 aiheesta. Puolustusministeriön kansliapäällikkö oli pyytänyt häntä lokakuussa 1990 selvittämään, voitaisiinko puolustusvalmiuden rajoitteista Ahvenanmaan suhteen päästä eroon (samalla kun "Pax"-operaatiossa päästiin Pariisin rauhansopimuksen rajoituksista), mutta homma jäi kesken.

Nybergin mukaan se, että Suomi toimisi asiassa yksin, on absurdia, mutta ajatus vuoden 1940 sopimuksen purkamisesta voidaan ymmärtää sitäkin taustaa vasten, että Neuvostoliitto suunnitteli syksyllä 1940 Ahvenanmaan miehitystä Baltian maiden jälkeen. Hän mainitsee myös ahvenanmaalaisten muutosvastarinnan ja halun saada takeita suomalaisten uhkaa vastaan:

Men träknutens paradox förblir den åländska inställningen som tvärt motsatte sig alla förändringar och, som Koivisto i sina memoarer uttrycker sig, även letade efter nya garantier, och den här gången mot Finland. Den viktigaste förklaringen varför Finland i Ålandsfrågan inte följde exemplet Pax förblir enligt min uppfattning Koivistos försiktighet och ovilja att över huvud taget öppna frågan.

Eli hänen käsityksensä mukaan asia menee Koiviston varovaisuuden piikkiin. Nybergin mukaan myös Venäjän Maarianhaminan-konsulaatin sulkemisen pelättiin Ahvenanmaalla vaikuttavan Ahvenanmaan erityisasemaan. Ahvenanmaalaisten suhtautuminen kaikkeen tähän on kieltämättä kiehtovaa.

[Aihki]

Tosin YYA-sopimuksesta irtauduttiin. Aika varovaista kyllä yleisesti ottaen oli.

Hämärästi muistelen, että tuo ei olleut Koiviston ajama asia, mutta voin hyvin muistaa väärinkin. Ei kuitenkaan tainnut pistää julkisesti vastaan.

[Antti]

YYA-sopimus irtisanottiin käsittääkseni yhteisymmärryksessä samalla kun sen korvaava naapuruussopimus solmittiin.

[Ile]

Tosin YYA-sopimuksesta irtauduttiin. Aika varovaista kyllä yleisesti ottaen oli.

Hämärästi muistelen, että tuo ei olleut Koiviston ajama asia, mutta voin hyvin muistaa väärinkin. Ei kuitenkaan tainnut pistää julkisesti vastaan.

Koivisto ei luultavasti ollut suomalaisista kärkkäin näissä asioissa mutta kaikki tapahtui vasta hänen tahdostaan ja siinä kohtaa valtiojohto oli kyllä yksimielinen asiasta.

YYA-sopimus irtisanottiin käsittääkseni yhteisymmärryksessä samalla kun sen korvaava naapuruussopimus solmittiin.

Joo, sopimukseen päästiin hyvin mutta homma eteni niin, että nimenomaan Suomi näki tilaisuuden tulleen ja ajoi aktiivisesti YYA-sopimuksen jättämistä myös sisällöllisesti historiaan.

Venäläisillä taas neuvottelujen lähtökohta oli YYA-sopimuksen jättäminen jonkinlaiseksi pohjaksi uusille sopimuksille.

[Ile]

Veteraanidiplomaatti René Nyberg kirjoitti vuonna 2015 aiheesta…

Erittäin mielenkiintoista faktaa!