Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

FMA ja MMA

Filippiiniläiset ja Indonesialaiset lajit

Valvoja: Valvoja

Vastaa
Kuvake
mronkain
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 8623
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Roihuvuori

FMA ja MMA

#1

Viesti mronkain »

Marc Denny Dog Brotherseistä pisti hiljattain mielenkiintoisen artikkelin Eskrima Digest -listalle, sama artikkeli löytyy DB-foorumilta (linkki).

Olen itse ihmetellyt pitkään miksei filippiiniläisiä lajeja tai niiden tekniikoita ole laajemmin nähty MMA-areenoilla. Tosin voi olla että onkin, en itse ole niitä kovin ahkerasti seurannut. Tanskalainen Muay Thai -ottelija Ole Baguio Laursen on puoliksi filippiiniläinen (hänen äitinsä on sieltä kotoisin) ja joskus hänen otteluissaan kuulee selostajilta sellaisia kommentteja kuin "Filipino style", mutta itse en ainakaan ole nähnyt miten erityisen filippiiniläistä noissa tekniikoissa. Hän on treenannut Filippiineillä, mutta ihan oman lajinsa tekniikoita, ei varsinaisia filippiiniläisiä. Filippiineillä on erilaisia aseettomia tekniikoita, kuten dumog ja buno (mattotekniikoita), yaw-yan ja sikaran (potkut) tai panantukan (nyrkkeily). Tyypillistä on, että ne eivät rajoitu pelkästään noihin kategorioihin, vaikka ne perässä sulkuihin laitoinkin, ne ovat vain suuntaa antavia. Esim. dumogia ja panantukania kutsutaan usein nimellä pangamut, ja se on periaatteessa täydellinen aseeton järjestelmä tai jopa oma lajinsa kattaen kaikki aseettoman taistelun osa-alueet.
Kyselin asiaa myös filippiiniläisellä MMA-foorumilla ja sain suurin piirtein saman vastauksen mitä olen itsekin päätellyt, ja jonka myös Marc Denny sai pyytäessään UFC:n järjestäjiltä että Dog Brothersien tyyliset täyskontaktiottelut kepeillä pääsisivät mukaan UFC:hen: se on liian vaarallista. Koska filippiiniläiset lajit ovat historialtaan ja nykytekniikoiltaankin etupäässä taistelutaitoja, niiden tekniikoiden tarkoitus on lopettaa taistelu mahdollisimman nopeasti, toisin sanottuna surmata tai rampauttaa vastustaja. Torjunnat, lukot, heitot ja muut tekniikat tähtäävät nivelten ja luiden rikkomiseen, hermopuristuksiin, kuristuksiin ja arkoihin paikkoihin (jalkoväli, silmät, kurkku jne.) tehtäviin iskuihin, eli juuri niihin, jotka MMA-turnauksissa ovat kiellettyjä, mutta jotka tositilanteessa ovat tehokkaimpia.
Nyt kuitenkin Dennyn on vakuuttunut siitä että Kalin ja Vale Tudon yhdistäminen (Kali Tudo) on mahdollista ja treenaa MMA-ottelijoita sillä mielellä että vuoden-parin sisällä he voisivat käyttää tekniikoita MMA-areenoilla. Itse ainakin odotan mielenkiinnolla, miten FMA-tekniikat soveltuvat MMA-sääntöihin ja onko niillä mahdollista saavuttaa sellaista etua, että käytännössä muidenkin on pakko muuttaa treenaustapaansa.

- Marko
Kuvake
Kuhmu
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 2558
Lauteille: Toukokuu 2005

#2

Viesti Kuhmu »

Niin paljon puhutaan Dumoqista, pangamutista, sikaranista ym. Filippiiniläisistä aseettomista jutuista, mutta niiden taitajia ei juurikaan näe tällä pallonpuoliskolla.
Luin joskus Daniel "mumbakki" Forondan haastattelun, jossa hän puhui filippiinien MMA kisaamisista. Noissa kommenteissa hän tiesi, että kuka mistäkin heimosta tulee ja toki heidän omista tekniikoistaankin oli puhe, kuinka ne toimivat MMA-otteluissa.
Silmiin ja sukuelimiin ynnä muihin vaarallisiin paikkoihinkin pitää ensin osua, ennen kuin voi puhua vaarallisista ja tappavista tekniikoista, eikä se tee vielä jonkun tietyn lajin taitajista ylivertaisesti muita parempia. MMA on mielestäni hyvä tapa otella kohtalaisen turvallisesti mahdollisimman vapailla säännöillä. Ja toisaalta mitä muuta asioista oikeastaan voisi tulla, jos kaikki kamppailun osa-alueet ovat kuvioissa mukana, kuin vapaaottelua.
Mitä likaisiin jekkuihin tulee, niin luulisin, ettei niitä ole vaikea käyttää tarvittaessa, vaikka osaakin tehdä asiat niin, ettei otteluissa ja harjoituksissa tarvitse tökkiä vastustajaa silmiin. Ehkä ennemminkin on kyse siitä, että mitä yleensä omalla kehollaan osaa tehdä, jos ajatellaan kamppailua.
Ja vaikka filippiiniläiseen painiin voi sisällyttää lyöntejä ym. niin se on silti painia.
Luulen, että jokaiselle on hyväksi, että tietää, kuinka harjoittelemansa lajin asiat toimivat käytännössä, oli se sitten kadulla tai kehässä. Ja lajit joissa otteleminen/sparraaminen kuuluu harjoittelumuotoihin pääsäntöisesti, antavat realistisemmat eväät harjoittelijalle, kuin lajeissa, joissa harjoitellaan tiettyjä tilanteita varten, sillä vastustaja on aina arvaamaton oltiinpa sitten kadulla, tai kehässä. Ja siksi jo harjoittelussa olisi syytä korostua sen, että tilanteet vaihtelevat, ja että noihin vaihteleviin tilanteisiin löytyisi aina lääkettä.
Vapaaotteluun tutustumista voisin suositella kaikille siksi, että se on kohtalaisen hyvä mittari näyttämään, että toimiiko se oma laji noin kaiken kattavasti. Vapaaottelu harjoittelu saattaa olla hyvin valaiseva kokemus, vaikka satori ei olisikaan päämääränä.
Mitähän Mark Denny ajaa takaa Kali-tudollaan, sillä kaikki voivat huomata, että DBMA-otteluista tulee helposti vapaaottelua, kun mennään iholle, ja sikäli kun ko. piireissä on treenattu Brassi-jutsua mattokamppailua varten, niin onko se nyt loppujen lopuksi kali-tudoa? Eikö riitä, että saadaan aikaiseksi kattavasti toimiva soppa. Pidän vapaaottelu nimikkeestä siksi, että se voi pitää sisällään mitä vaan. Voisi sanoa, että vapaaottelussa toteutuu JKD filosofiakin mukavasti, koska jokainen rakentaa omaa osaamistaan ja lisää soppaan sitä mikä toimii. ;)
Miklu
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 2126
Lauteille: Tammikuu 2005

#3

Viesti Miklu »

Kuhmu kirjoitti: Silmiin ja sukuelimiin ynnä muihin vaarallisiin paikkoihinkin pitää ensin osua, ennen kuin voi puhua vaarallisista ja tappavista tekniikoista, eikä se tee vielä jonkun tietyn lajin taitajista ylivertaisesti muita parempia. MMA on mielestäni hyvä tapa otella kohtalaisen turvallisesti mahdollisimman vapailla säännöillä.
Vapari eri muodoissaan on urheilua. Siksi säännöt on kehitetty kaksi näkökohtaa mielessä:
1) Ottelutilanne ei saa altista urheilijoita kohtuuttoman suurelle riskille alttiiksi.
2) Kilpailun täytyy olla viihdyttävää seurata.
Kyse on siis viihteestä.

Marko, pistit aivan liian perusteellisen alotuspostauksen. Ei jäännyt mitään keskusteltavaa. Tästä johtuen kertauksena:
mronkain kirjoitti: Koska filippiiniläiset lajit ovat historialtaan ja nykytekniikoiltaankin etupäässä taistelutaitoja, niiden tekniikoiden tarkoitus on lopettaa taistelu mahdollisimman nopeasti, toisin sanottuna surmata tai rampauttaa vastustaja. Torjunnat, lukot, heitot ja muut tekniikat tähtäävät nivelten ja luiden rikkomiseen, hermopuristuksiin, kuristuksiin ja arkoihin paikkoihin (jalkoväli, silmät, kurkku jne.) tehtäviin iskuihin, eli juuri niihin, jotka MMA-turnauksissa ovat kiellettyjä, mutta jotka tositilanteessa ovat tehokkaimpia.
Treenimetodit on tietysti tehokkaita mutta tavoite on aivan erilainen. FMA = Staying alive Vs. MMA = Saturday night fever :rr:
Kuhmu kirjoitti: Pidän vapaaottelu nimikkeestä siksi, että se voi pitää sisällään mitä vaan. Voisi sanoa, että vapaaottelussa toteutuu JKD filosofiakin mukavasti, koska jokainen rakentaa omaa osaamistaan ja lisää soppaan sitä mikä toimii. ;)
Vaparin eri tyypit asettavat säännöillään esteen JKD:n keskeisen ajatuksen, itsensä ilmaisemisen, toteutumiselle. But let's not get there... ;)
Bruce Lee elää!
Kuvake
mronkain
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 8623
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Roihuvuori

#4

Viesti mronkain »

Kuhmu kirjoitti: Niin paljon puhutaan Dumoqista, pangamutista, sikaranista ym. Filippiiniläisistä aseettomista jutuista, mutta niiden taitajia ei juurikaan näe tällä pallonpuoliskolla.
Kyllä esim. Saksassa on melkoisen paljon FMA-treenaajia, määrä on useissa tuhansissa. Suomessa puhutaan kymmenistä, Ruotsin ja muiden pohjoismaiden luvuista en tiedä. Englannissa satoja ainakin, ehkä tuhansia. Ja sitten vielä muut Euroopan maat. USA:ssa varmasti useita tuhansia, ehkä kymmeniä tuhansia. USA:ssa harrastetaan pääasiassa niitä tyylejä, joita toivat mukanaan 60- ja 70-luvulla (jolloin lajit tulivat tunnetuiksi USA:ssa) tai sitä ennen maahan muuttaneet filippiiniläiset. Dan Inosanton työ ko. lajien pioneerina maassa on vertaansa vailla, samoin kuin Leo Gajen, joka on vuosikymmeniä edistänyt lajien tunnettuutta niin USA:ssa kuin muuallakin maailmassa. Eurooppaan lajit ovat tulleet pääasiassa USA:sta, joissain tapauksissa suoraan Filippiineiltä tai sitten on kehitetty omia variantteja (kuten Jay Dobrinin B.I.F.F. Escrima, jota on Suomessakin harrastettu jo pitkälti kolmatta kymmentä vuotta). Eniten harrastettu laji on Remy Presasin Modern Arnis. Osittain harrastetuista lajeista tai tyyleistä johtuen aseettomat tekniikat eivät ole kovin tunnettuja, koska tyyleissä joko keskitytään pääasiassa tai kokonaan asetekniikoihin (kepit ja teräaseet), tai sitten ainakin aseettomat tekniikat tulevat mukaan vasta suhteellisen myöhäisessä vaiheessa. Ja kun taistelulajeissa yleensä keskeyttämisprosentti on aika suuri, harva pääsee todella tutustumaan aseettomiin tekniikoihin. Ja jos on harrastanut lajia useita vuosia, voi olla että siinä vaiheessa kun aseettomiin tekniikoihin asti päästään, tarve kokeilla taitoja esim. MMA kehässä on kadonnut kokonaan, sikäli kuin sellaista on koskaan ollutkaan.
Kuhmu kirjoitti: Luin joskus Daniel "mumbakki" Forondan haastattelun,

Tässä
muuten hänen itse kirjoittamansa juttu.
Kuhmu kirjoitti: jossa hän puhui filippiinien MMA kisaamisista. Noissa kommenteissa hän tiesi, että kuka mistäkin heimosta tulee ja toki heidän omista tekniikoistaankin oli puhe, kuinka ne toimivat MMA-otteluissa.
Silmiin ja sukuelimiin ynnä muihin vaarallisiin paikkoihinkin pitää ensin osua, ennen kuin voi puhua vaarallisista ja tappavista tekniikoista, eikä se tee vielä jonkun tietyn lajin taitajista ylivertaisesti muita parempia.
Niin, mikä oli pointti? Ei kai kukaan väittänytkään että joku laji olisi ylivoimaisesti muita parempi?
Kuhmu kirjoitti: MMA on mielestäni hyvä tapa otella kohtalaisen turvallisesti mahdollisimman vapailla säännöillä. Ja toisaalta mitä muuta asioista oikeastaan voisi tulla, jos kaikki kamppailun osa-alueet ovat kuvioissa mukana, kuin vapaaottelua.
Jep, sen vuoksi itseäni juuri kiinnostaakin miten filippiiniläisten lajien aseettomat tekniikat toimisivat MMA-otteluissa. Ne ovat kuitenkin melko erilaisia kuin esim. BJJ-tekniikat, tai vapaaotteluissa yleensä nähtävät tekniikat. Ja ennen kaikkea kiinnostaisi todella nähdä mahdollisimman vapailla säännöillä käytävää ottelua, jotta näkisi miten paljon vaikutusta oikeasti on sillä että tiettyjä tekniikoita rajoitetaan. En siis todellakaan ole verta janoamassa, ja itse en moiseen otteluun lähtisi, mutta kun kerran on olemassa ihmisiä, jotka ovat valmiita suunnilleen millä vain säännöillä ottelemaan, niin miksei.
Okei, täytyy muistaa että ottelu on aina ottelua, siinä on AINA jotain sääntöjä ja taistelu on aina taistelu, missä ei voi odottaa minkään sääntöjen olevan voimassa.
FMA-lajien käyttö MMA-otteluissa on melkoinen ongelma, koska mitä enemmän rajoitetaan sallittuja tekniikoita, sitä enemmän karsitaan tehoa pois. Se on vähän niin kuin otettaisiin joku vaarallinen eläin, vaikka leijona, kiskottaisiin siltä hampaat ja kynnet pois ja sidottaisiin sen raajat, keihästettäisiin se häkin kaltereiden läpi ja todettaisiin ettei se nyt niin vaarallinen ollutkaan (ei mikään erinomainen vertaus, mutta suuntaa antava).
Kuhmu kirjoitti: Mitä likaisiin jekkuihin tulee, niin luulisin, ettei niitä ole vaikea käyttää tarvittaessa, vaikka osaakin tehdä asiat niin, ettei otteluissa ja harjoituksissa tarvitse tökkiä vastustajaa silmiin.
Juu, jos puhutaan ihan perusjutuista niin kuin silmiin tökkiminen ja munille potkiminen. Mutta erilaiset nivelten rikkomiset, vastahyökkäykset joissa rikotaan vastustajaa (filippiiniläisissä lajeissa ei yleensä torjuta, vaan tehdään vastahyökkäys, jonka tarkoitukena on esim. rikkoa niveliä tai luita tms.), joiden osaaminen niin hyvin, että ne toimivat perustekniikkatasolla (eli "tulevat selkäytimestä") vaativat pitkällistä treenausta, silloin on eroa sillä onko niitä todella treenannut vai tekeekö niitä vain "tarvittaessa".
Kuhmu kirjoitti: Ehkä ennemminkin on kyse siitä, että mitä yleensä omalla kehollaan osaa tehdä, jos ajatellaan kamppailua.
Pohjimmiltaan siitä on kyse kaikessa kamppailussa, ja siksi kai juuri taistelulajeja treenataan. Ei kukaan synnynnäisesti niitä osaa, vaan osaamista hiotaan treenaamisella.
Kuhmu kirjoitti: Ja vaikka filippiiniläiseen painiin voi sisällyttää lyöntejä ym. niin se on silti painia.
Tämä jäi vähän hämäräksi, mitä tarkoitat painilla? Jos esim. dumogia sanoo painiksi niin siitä tulee äkkiä väärä mielikuva, kun tulee mieleen joku länsimainen paini. Se on vain erittäin kaukaisesti sukua sille.
Kuhmu kirjoitti: Luulen, että jokaiselle on hyväksi, että tietää, kuinka harjoittelemansa lajin asiat toimivat käytännössä, oli se sitten kadulla tai kehässä. Ja lajit joissa otteleminen/sparraaminen kuuluu harjoittelumuotoihin pääsäntöisesti, antavat realistisemmat eväät harjoittelijalle, kuin lajeissa, joissa harjoitellaan tiettyjä tilanteita varten, sillä vastustaja on aina arvaamaton oltiinpa sitten kadulla, tai kehässä. Ja siksi jo harjoittelussa olisi syytä korostua sen, että tilanteet vaihtelevat, ja että noihin vaihteleviin tilanteisiin löytyisi aina lääkettä.
Tästä olen samaa mieltä. Tietysti voi treenata lajiaan esim. vain kuntoilumielessä, ilman mitään aikomusta koskaan käyttää sitä muualla kuin salilla. Silloin tilanne on vähän sama kuin treenaisi vaikka uintia.
Kuhmu kirjoitti: Mitähän Mark Denny ajaa takaa Kali-tudollaan, sillä kaikki voivat huomata, että DBMA-otteluista tulee helposti vapaaottelua, kun mennään iholle, ja sikäli kun ko. piireissä on treenattu Brassi-jutsua mattokamppailua varten, niin onko se nyt loppujen lopuksi kali-tudoa?
Ainakin minä sain tuon artikkelin perusteella sen kuvan, että hänen mielestään filippiiniläisistä lajeista löytyy tekniikoita, jotka ovat ratkaisevasti erilaisia kuin nykyisin vapaaotteluissa nähtävät, ja että niillä olisi jotain annettavaa vapaaottelulle urheilumuotona. Olen itsekin sitä mieltä että DB-otteluissa ottelun loppu on erittäin paljon vapaaottelua muistuttavaa, sillä erotuksella että usein kepit ovat mukana. Mutta ottelijat ovat kuitenkin amatöörejä, jotka eivät treenaa läheskään samalla intensiteetillä kuin vapaaottelukilpailijat. Filippiiniläisissä lajeissa tekniikat ovat sellaisia (varmaan muissakin lajeissa), että tärkeintä on saada aikaan hyvä perusta, eli oppia mikä on järkevää ja toimivaa, mikä ei, ja kouluttaa niin mieli kuin vartalokin oikeisiin tapoihin tehdä asiat, sekä saada vartalon mekaniikka toimimaan oikein. Sitten varsinaisten tekniikoiden opettelu on vain uuden omaksumista toimivan perustan päälle, ja riittävällä määrällä toistoja tekniikat osaa niin hyvin että niitä voi kutsua perustekniikoiksi, eli niitä voi käyttää paineen alla vaistonvaraisesti. On kuitenkin aivan eri asia käyttää niitä treenikaveria vastaan leikkimielisessä (vaikkakin vakavassa) ottelussa kuin tuntematonta vastustajaa vastaan ottelussa joka loppuu vain tyrmäykseen tai antautumiseen (tai loukkaantumiseen). Sen vuoksi usein homma menee aika peruspainiksi, jos ei ole todella pitkää kokemusta. Samoin juuri todella vaarallisten tekniikoiden poissaolo pitkittää otteluja.
Kuhmu kirjoitti: Eikö riitä, että saadaan aikaiseksi kattavasti toimiva soppa. Pidän vapaaottelu nimikkeestä siksi, että se voi pitää sisällään mitä vaan. Voisi sanoa, että vapaaottelussa toteutuu JKD filosofiakin mukavasti, koska jokainen rakentaa omaa osaamistaan ja lisää soppaan sitä mikä toimii. ;)
Ongelma vain on, että tällä hetkellä ei taida olla vapaaotteluturnauksia, missä tosiaan olisi mikä vain sallittua.

- Marko
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

#5

Viesti Andy »

Mutta ottelijat ovat kuitenkin amatöörejä, jotka eivät treenaa läheskään samalla intensiteetillä kuin vapaaottelukilpailijat.
99% vapaaottelukilpailijoista on amatöörejä.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Kuvake
mronkain
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 8623
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Roihuvuori

#6

Viesti mronkain »

Andy kirjoitti:
Mutta ottelijat ovat kuitenkin amatöörejä, jotka eivät treenaa läheskään samalla intensiteetillä kuin vapaaottelukilpailijat.
99% vapaaottelukilpailijoista on amatöörejä.
Mutta kuinka paljon he treenaavat?

Väittäisin että keskiverto FMA-treenaaja treenaa 3-6 tuntia viikossa (toki löytyy niitäkin, jotka treenaavat vaikkapa 15 tuntia viikossa tai enemmänkin), ja luulisin että vapaaottelijat treenaavat enemmän, amatöörejä tai ei.

- Marko
Kuvake
Kuhmu
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 2558
Lauteille: Toukokuu 2005

#7

Viesti Kuhmu »

Vapaaottelua voi harjoitella myös puolustautumis mielessä ja siihen se on varsin tehokas laji, eikä suinkaan rajoita harjoittelijan vapautta itsensä ilmaisemiseen.
Vapaaottelusta tulee urheilua vasta kun astutaan kehään, jossa on säännöt. Eikö kenellekään ole tullut mieleen, että sitä voi harjoitella myös hyvin rajoittamattomasti, aivan kuten fma:takin.
En tarkoittanut Mumbakki Forondan lehtihaastattelulla tuota Bankok tarinaa, vaan haastattelua, joka oli eräässä filippiiniläisessä lehdessä ja joka käsitteli vapaaottelua filippiineillä. Foronda muuten kykenee hyödyntämään yhdessä PKT-harjoittelun ja vapaaottelun.
Luulen, että hyvin monen mielipiteet vapaaottelusta pohjautuvat videoilta nähtyyn ym. eikä niinkään omaan kokemukseen vapaaotteluharjoittelusta. kannattaisiko joskus vaan rohkeasti kokeilla? Absorb what is useful, vai miten se meni? Ensin vain on kokeiltava, mikä on usefull, sillä muutenhan sitä ei voi tietää, kuin kokemuksen kautta.
Mitä dumoqiin tulee, niin en ole vielä törmännyt keneenkään kuka sitä olisi osannut kattavasti, ennemminkin ripauksia sieltä ja täältä, mutta kokonaisuus on uupunut. Nyt siis kaikki Dumoqin taitajat postaamaan tänne kokemuksiaan.
Kuvake
mronkain
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 8623
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Roihuvuori

#8

Viesti mronkain »

Kuhmu kirjoitti: Vapaaottelua voi harjoitella myös puolustautumis mielessä ja siihen se on varsin tehokas laji, eikä suinkaan rajoita harjoittelijan vapautta itsensä ilmaisemiseen.
Vapaaottelusta tulee urheilua vasta kun astutaan kehään, jossa on säännöt. Eikö kenellekään ole tullut mieleen, että sitä voi harjoitella myös hyvin rajoittamattomasti, aivan kuten fma:takin.
Eikös kuitenkin vapaaottelutreenaus ole pääasiassa kilpailutilanteeseen tähtäävää? Vai onko perustreenissä mukana myös osa-alueita, jotka kuuluvat kokonaisuuteen, mutta joita ei vain voi kilpailuissa käyttää? Itselläni on ainakin se kuva (jo nimenkin perusteella) että kilpailu kuitenkin on se pääasia.
Kuhmu kirjoitti: En tarkoittanut Mumbakki Forondan lehtihaastattelulla tuota Bankok tarinaa, vaan haastattelua, joka oli eräässä filippiiniläisessä lehdessä ja joka käsitteli vapaaottelua filippiineillä. Foronda muuten kykenee hyödyntämään yhdessä PKT-harjoittelun ja vapaaottelun.
Et satu muistamaan missä lehdessä? Voisin yrittää jotain kautta saada kopsun siitä.
Kuhmu kirjoitti: Luulen, että hyvin monen mielipiteet vapaaottelusta pohjautuvat videoilta nähtyyn ym. eikä niinkään omaan kokemukseen vapaaotteluharjoittelusta. kannattaisiko joskus vaan rohkeasti kokeilla? Absorb what is useful, vai miten se meni? Ensin vain on kokeiltava, mikä on usefull, sillä muutenhan sitä ei voi tietää, kuin kokemuksen kautta.
Itse en ainakaan ole nähnyt vapaaottelua kuin kilpailuissa ja muutamalla opetusvideolla, kuulisin ihan mielelläänkin kommentteja siitä mitä ja millaista sen treenaus oikeasti on, joten asiasta tietävät, kommentteja peliin.
Kuhmu kirjoitti: Mitä dumoqiin tulee, niin en ole vielä törmännyt keneenkään kuka sitä olisi osannut kattavasti, ennemminkin ripauksia sieltä ja täältä, mutta kokonaisuus on uupunut. Nyt siis kaikki Dumoqin taitajat postaamaan tänne kokemuksiaan.
Dumogia ei varmaankaan sellaisenaan treenata Suomessa, mutta se kuuluu kyllä osana monia filippiiniläisiä lajeja. Mikä sitten on kattavasti, sitä on paha mennä sanomaan, dumogistakin on eri tyylejä ja ymmärtääkseni mitään yhtenäistä curriculumia ei ole, vaan eri tyyleissä ja eri opettajille on eri painotukset. Mutta yleisesti ottaen siihen kuuluvat erilaiset hallintaotteet, kaadot, heitot, lukot, nivelten ja luiden murskaukset, painannat arkoihin paikkoihin (hermopisteet ja muut herkät kohdat) ja vaihtelevasti myös lyönnit ja potkut.

Esim. Leo Gaje käyttää usein termiä "dumpag", mikä on yhdistelmä dumogista ja pangamutista (tai panantukanista).

- Marko
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 23 kurkkijaa