Kovaa vaiko tarkasti (vai molempia)?

[S_L]

Mikäs muuten on sellaisen perinteisen kulmikkaan "taistelukepin" massa? Eikösse ole hieman suurempi kuin harjoittelukepin, vai olenko hakoteillä?

[Paappa]

.

Mikäs muuten on sellaisen perinteisen kulmikkaan "taistelukepin" massa? Eikösse ole hieman suurempi kuin harjoittelukepin, vai olenko hakoteillä?

Täytyy tuoda nähtäville, jos en ole jo joskus näyttänyt, Garrote jonka ostin Jahkailijalta. Poikkileikkaus ovaalin muotoinen eli puumiekka, tehty käsittääkseni Gamagong-puusta. Painava on, vaikka on hiukan lyhyempi kuin normikeppi. En ole punninnut mutta veikkaisin 500-600 gr tai enemmän.

[Mosa]

[800g on jo painava. Pituutta yli 90cm jos vahvuus jotain 3 cm?

Paksuus 3,5cm ja pituus noin 90 senttiä, tuo meikäläisen tikku. Ottelu semmoinen...

Mosa:
Se viisastelu heitto oli huumoria kun etkös sinä barbaareista puhunut yms... Mutta toisaalta sehän olis stä sca:ta

Oletinkin sen vitsiksi, mutta ajattelin selventää, kun tilaisuus siihen tuli. Jokainen tilaisuus selventää asioita ja kysyä niitä itseltäsi on minulle tilaisuus samalla selvittää itselle, miksi joku asia on näin. Näin tulee jatkuvasti kyseenalaistettua ja sitä kautta varmennettua asioita myös itselle.

[Miklu]

Anyway, vaikka kepin painolla tietenkin on vaikutusta, olen sitä mieltä että loppupelissä lyönnin voima lähtee ennen kaikkea vartalonmekaniikasta.

Minulla ei ole mitään muuta mahdollisuutta tuottaa tarvittavaa voimaa lyöntiin kuin vartalon käyttö. Uusilla harrastajilla unohtuu usein sparratessa vartalon käyttö, jonka takia lyönnit jäävät kevyiksi.

Ei aloittelijat 'unohda' lyödä oikein vaan aloittelijat eivät osaa lyödä oikein Tietysti jos jossain muussa yhteydessä on hiottu sopivaa kehonkäyttöä niin samat periaatteet ne pätee kepittelyssäkin.
Mitenhän tämän muotoilisi... Voimatreenin ajatteleminen enemmän lihasvoimaan nojaavana suoritteena ja taas tarkkuuteen pyrkivä rentoutena ja kehnomekaniikkaa harjoittavana ehkä avaa meikän ajatusmaailmaa aiheesta paremmin (Ehkä tässä on taas puhuttu samasta asiasta koko ajan.). Harjoittelijan on varsinkin alussa ja erityisesti silloin kun on jotain muuta taustaa tai väärin opittuja käyttömekaniikoita taustalla on parempi keskittyä ihan muuhun kuin kovuuteen/voimakkuuteen. Miehisellä sukupuolella (poislukien hernekepit) on taipumusta suorittaa lyönti 'miehisesti' vääntämällä (ilman rentoutta).
No tulipahan taas listattua itestänselvyyksiä näin aamun liian pieminä tunteina

[navajas]

Joo, alun perin (vain) pari vuotta filippiinolajeja harrastaneena ja nyttemmin SCA:ta 10 vuotta tahkonneena voin sanoa, että vaikka yhtäläisyyksiä onkin, niin eroja on kuitenkin enemmän.

Keppien pituus ja paino ovat niin paljon suurempia, että monia FMA-tekniikoita (esim. abaniko) ei voi käyttää. Päällä on myös enemmän varusteita eli liikkuminen vaikeutuu hieman. (Kypärä painaa tyypistä riippuen n. 3-5 kgm, ja koko setti materiaalista riippuen 10-25 kg). Pitemmälle treenanneet yleensä vähentävät suojien määrää radikaalisti ja keventävät materiaaleja.)

Voimalla on erittäin suuri merkitys, sillä ottelussa ei anneta pisteitä mistä tahansa osumista, vaan matsi päättyy yhteen hyvään osumaan joko päähän tai vartaloon. Eli kevyitä hipaisuja ja taputteluita ei oteta.

Eli jos aloittelija puetaan noihin varusteisiin, laitetaan sille astalot käteen ja tuupataan se ottelutilanteeseen, niin hän ei mitä suuremmalla todenäköisyydellä pysty lyömään riittävän lujaa. Syitä tähän on monia:

1. Vastustaja liikkuu.
2. Hän itse yrittää liikkua
3. Varusteet painavat ja haittaavat vartalon liikkeitä tehden lyöntitekniikan puhtaasta suorituksesta hankalampaa.
4. Hänellä on kuuma ja epämukava olo, ja suurin osa ajasta menee lähinnä hengittämiseen.
5. Hän jännittää liikaa (kipua, kolinaa, mitä milloinkin), mikä tekee liikkeistä erittäin tönkköjä.


Keppien optimaalisella painolla on aika suuri merkitys. Liian pitkät ja painavat ovat hitaita. Liian lyhyet ja kevyet eivät aiheuta riittävää "impaktia", vaikka olisi miten hyvä tekniikka. Suojat syövät aika paljon keppien tehosta, joten hyvän tekniikan lisäksi tarvitaan hyvät kepit.
Tietysti jos tekniikka on päin prinkkalaa, niin mitkään kepit eivät siihen auta.

[flammee]

Joo, alun perin (vain) pari vuotta filippiinolajeja harrastaneena ja nyttemmin SCA:ta 10 vuotta tahkonneena...

Mitäs se SCA olikaan ja luokitellaanko se kamppailulajiksi? Eli informaatiota Lajit Suomeen -listaukseen.. Vastaa vaikka siihen kyseiseen ketjuun.

[navajas]

Meneehän se varmaan hiukan ohi lajin, muttei kuitenkaan aiheen, kun täällä väiteltiin kovaa lyömisestä kepillä, mikä meillä on aika olennaisessa osassa. Ja toisaalta monet muutkin olivat jo vieneet tämän ohi FMA:n.


Vastaan myös kysymykseesi lyhyesti tässä, sillä aiheesta toiseen hyppiminen on myös hiukan rasittavaa, pahoittelut siitäkin näin etukäteen. SCA fighting on 60-luvulla kehitetty ottelupainoitteinen amerikkalainen kontaktilaji, jossa käytetään rottinkikeppejä. Suojat muistuttavat keski-ajan Euroopan haarniskoita. Ei kuitenkaan mitään tekemistä historiallisen miekkailun tai roolipelien kanssa.

[Naked]

Ja kyllä, kovaa lyömisessä on toki eronsa, se vaan että mitä varten pitäisi osata lyödä hel@@tin lujaa, sitä en ymmärrä.

Minusta tämä on aika tärkeä asia tässä keskustelussa.

Toki tarkkuutta ja voimaa molempia tarvitaan ja kaikki tasapainossa jne. jne. tästä voinee jatkaa loputtomiin.

Mutta kysymys onkin, että "miksi pitäisi osata lyödä hel@@tin lujaa?" Tai vieläpä palatakseen takaisinpäin keskustelussa, "miksi pitäisi treenatessa lyödä hel@@tin lujaa?"

Minusta treenatessa on tärkeää lyödä säännöllisesti niin lujaa kuin lähtee. Voiman tuottaminen kaikissa tilanteissa ei todellakaan ole mikään helppo juttu ja se vaatii paljon treeniä, että pystyy saamaan aikaan maksimaalisen voiman mahdollisimman lyhyessä ajassa ja tilassa. Näinpä tätä on hankala treenata erikseen (vaikka puntilla voi toki käydä), vaan treenin pitäisi tapahtua juuri niissä tilanteissa joissa sitä oikeasti sitten tulisi käyttämään.

Mutta tässä on vielä toinenkin asia, joka on vähän hienovaraisempi. Kun kaksi kepukkaa osuvat yhteen, on impaktissa kyse muustakin kuin pelkästään kahden liikkuvan kappaleen vapaasta törmäyksestä. Osumat tuollaisilla kappaleilla ovat kuitenkin perusteissaan kimmoisia. Niinpä on minusta ensiarvoisen tärkeää oppia miten impaktin voimasta maksimaalinen osa saadaan välittymään eteenpäin, eikä esimerkiksi vain omaan käteen takaisin. Ja tällaisia "kädentaitoja" ei minusta opi oikein muuten kuin nimenomaan niitä harjoittelemalla - eli ihmisen kätösessä olevaan keppiin lyömällä.

Tietysti on varmasti monessa harjoitteessa tärkeämpää oppia tarkkuutta ja tarkkuutta on helpompi harjoitella vähentämällä voimaa - mutta jossain vaiheessa tähän voimakkaaseen lyömiseenkin minusta pitäisi kiinnittää paljon huomiota.