Kerran tavatessamme Carenza tosiaan suhtautui varsin kielteisesti blokkaamiseen, käsittääkseni hänen tyylissään pyritään mieluummin osumaan hyökkääjän käsiin tai "saattamaan" hyökkääjän ase ohi kohteen. Carenza voi varmaan selventää mitä hän on tarkoittanut. Itse uskon, vaikka en mikään guro olekaan, että kummallakin on paikkansa, vaikka onkin ehkä taloudellisempaa ja tehokkaampaa olla blokkaamatta ja puolustautua muilla tavoilla, etäisyyden hallinnalla ja väistöillä.Paappa kirjoitti:Itse olen huomannut kummallisen asian: sparratessa en nykyään varsinaisesti pyri torjumaan kovin aktiivisesti, en jälkeenpäin ainakaan muista sellaista, mutta yritän olla pois tieltä ja ajoittaa oman toimintani siihen kaverin lyöntien väliin. Carenzakin tavatessamme korosti sitä että torjunta, varmaan passiivisena toimintona, ei ole hyvä idea. Kuitenkin varmasti tulee tilanteita joissa on pakko blokata, jos vain kerkiää. Pitäisi varmaan joskus treenata sitä että antaa kaverin hyökätä ja pyrkii vain torjumaan ettei se blokkaaminen unohtuisi silloin kun sitä tarvitsee.porky kirjoitti:Tunsin kyllä tänään itseni perin nerokkaaksi kaikkia lukuisia selittämättömiä mustelmia ihastellessani .Mosa kirjoitti:Aina kun osuu itseään, tuntee itsensä perin nerokkaaksi.
Jotain tällaista voisi tehdä ensi kerralla. Muistaakseni BIFF:ssä on jollain leirillä ollut harjoitus jossa toinen seisoi selkä seinää vasten ja toinen hyökkää jatkuvasti, jolloin puolustaja ei voi liikkua kuin sivuttain ja torjua. SL tästä kertoi, muistaakseni.
Joka tapauksessa uskon siihen että keppiottelussakin hyökkäys on paras puolustus. Myös sen etäisyyden hallinta korostuu. Keppi liikkuu parhaimmillaan sellaista vauhtia että jos jää käkäilemaan etäisyydelle ei varmasti ehdi torjua, puhumattakaan vastahyökkäyksestä.
Mitä mieltä viisaammat?