Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Pimeä vyöhyke

Filippiiniläiset ja Indonesialaiset lajit

Valvoja: Valvoja

Vastaa
Kuvake
kollegiassessori
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 2405
Lauteille: Kesäkuu 2006

Pimeä vyöhyke

#1

Viesti kollegiassessori »

Kiinalaisista lajeista en tiedä mitään, mutta toinen aivan pimeä vyöhyke on FMA-lajit. Hieman Kombatania olen kokeillut, mutta vain muutaman tunnin verran.

Voisiko joku siis hieman valaista (ylimalkaiset vastauksetkin käyvät :) ) filippiinien lajeja ja historiaa? Maaiman kamppailulajit-kirjassaoli äärimmäisen kiinnostava kuvaus ajasta, jolloin Filippiinien aluetta yritettiin saada siirtomaaksi, mutta alkuperäisasukkaat puolustautuivat tuliaseita vastaan menestyksellisesti kepukoillaan ja maaston (viidakkoa) avulla. Pystyykö kukaan kertomaan tästä lisää?

Sitten ihan lajeistakin vielä: muita FMA-lajeja en tiedä kuin kalin, kombatanin ja escriman, joten onko niissä paljonkin eroa ja jos on niin mitä? Onko aseettomalla kamppailulla kuinka suuri osa? Kuuluuko aseisiin muuta kuin kepit ja puukko? Harjoitellaanko kamppailua useampia vastustajia vastaan? Onko mukana mattokamppailua?

Siinä oli jo aika kasa kysymyksiä. Jos joku vielä tietää hyviä kirjoja joista voisi perehtyä historiaan ja lajeihin niin sein olisi hienoa.

Kiitos :bow:
"It's a good tonic, altruism. Nothing helps one put problems in perspective like allegiance to higher cause."
Kuvake
mronkain
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 8623
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Roihuvuori

#2

Viesti mronkain »

Et sitten ihan helppoa kysymystä heittänytkään...

Aloitetaan noista kirjoista, pari hyvää kirjaa filippiiniläisistä lajeista yleensä ja erityisesti historiapuolesta:
Wiley, Mark V. - Filipino Fighting Arts: Theory and Practice
Macachor, Celestino C. & Nepangue, Ned R. - Cebuano Eskrima: Beyond the Myth

Ja sitten vielä yleisesti Filippiinien historiasta, erityisesti espanjalaiskolonisaatiota edeltävältä ajalta:
Scott, William Henry - Barangay: Sixteenth Century Philippine Culture and Society

Aloitetaan siitä, että on olemassa oikeastaan kahdenlaista pääteoriaa. Toisen mukaan oli eräänlainen "emolaji", nimeltään kali, johon nykyiset filippiiniläislajit perustuvat. Toisen teorian mukaan mitään varsinaista yhtenäistä lajia ei ollut, oli vain heimojen omia taistelutaitoja. Varmaan kuuluisin legenda on se, jonka mukaan mactanilainen heimopäällikkö Lapu Lapu surmasi espanjalaisten laskuun maailman ympäri purjehtineen portugalilaisen Fernão de Magalhãesin (eli Ferdinand Magellanin), joka yritti valloittaa hänen alueitaan. Magalhães kyllä sai surmansa Lapu Lapun miesten käsissä, mutta tiettävästi isomman joukon toimesta, eikä ainoa säilynyt silminnäkijälausunto (Magalhãesin miehistoon kuuluneen Antonio Pigafettan kertomus) ainakaan mainitse että Lapu Lapu itse olisi ollut mukana häntä surmaamassa.

Varmaa on, että espanjalaiset eivät sillä kertaa saaneet Filippiinejä haltuunsa, mutta myöhemmin kyllä. Paikalliset taistelutaidot oletettavasti saivat runsaasti vaikutteita espanjalaisten taistelutaidoista, niitä alettiin jopa kutsua myöhemmin nimellä escrima, joka oletettavasti tuli espanjan sanasta esgrima, mikä tarkoittaa miekkailua. Joskus sana kirjoitetaan myös muodossa eskrima, koska filippiinien alkuperäisessä baybain-merkistössä ei ollut c-kirjainta. Mutta tämä on romantisointia, koska baybain ei enää ollut käytössä siinä vaiheessa kun miehitys tapahtui.

Aiemmin alueella olivat vaikuttaneet mm. intialaiset, kiinalaiset ja indonesialaiset kauppiaat ja hallitsijat, ja vaikka usein väitetään Filippiinien kuuluneen Majapahit- ja Srivijay- imperiumeihin, tiettävästi näin ei ollut, vaikkakin alue oli niiden vaikutuspiirissä. Oikeastaan ei siis varmasti tiedetä oliko alueella yhtenäisiä taistelutaitoja, eikä osata sanota mistä vaikutteet olivat tulleet. Mutta analysoitaessa tekniikoita ja tyylejä varmasti ainakin Indonesiasta, Kiinasta (Etelä-Kiina) ja espanjalaisilta.

Aseina oli espanjalaisvalloituksen aikaan lähinnä alkeellisia miekkoja, bambukeihäitä ja keppejä, sekä paikallisia aseita, kuten jojo, eräänlainen ritsa ja linko, joidenkin tietojen mukaan myös jousia. Ainoa tunnettu tuliase oli kiinalaisilta tullut pronssikanuuna, lantaka.

Espanjalaiskausi kesti 333 vuotta, minkä jälkeen Filippiinit siirtyi amerikkalaisten haltuun. II maailmansodassa miehittäjinä olivat lisäksi japanilaiset. Sodan jälkeen maa itsenäistyi

Tuolle ajalle mahtuu jos jonkinlaista taistelua, ja erittäin oletettavaa on, että taidot vähintäänkin kehittyivät ja hioutuivat tuona aikana runsaasti.

Kali ei siis ole mikään yksi tietty laji, eikä liion escrima tai arnis, joka muuten tulee nimityksestä arnes de mano, millä tarkoitettiin eräänlaisten näytelmällisten tanssien esiintyjien asusteita, käsiin kiinnitettyjä valjaita, joissa oli koristeita. Näissä näytelmissä esitettiin kuuluisten taistelujen kulkua, ja niissä oli usein autenttisia tekniikoita, joita näytelmän varjolla saatiin harjoitella vapaammin. Tiettävästi muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta taistelutaitojen harjoittamista tai aseenkantoa ei mitenkään yleisesti kieletty, vaikka toisinkin on väitetty.

Historian tutkimisen tekee vaikeaksi kirjallisten lähteiden puute, espanjalaista aikaa edeltävältä ajalta ei ole säilynyt oikeastaan mitään, ja espanjalaisajalta pääasiassa vain valloittajien tekstejä (loppuaikoja lukuun ottamatta).

Alueella on siis useita lajeja ja tyylejä, joista suurin osa on kategorian kali/arnis/escrima alla. Yleinen harhaluulo on, että kyseessä olisi vain keppitaistelu, tai keppi- ja teräasetaistelu. Joissain tyyleissä (moderneissa varsinkin) näin voi ollakin, mutta koska kyseessä ovat taistelulajit, kaikkea kättä pidempää on käytetty ja käyttöä harjoiteltu. Yleisimmin, se on toki totta, erilaisia teräaseita ja aseetonta kamppailua. Keppejä on käytetty teräaseiden turvallisempina korvikkeina harjoiteltaessa, ja toisinaan siksi, ettei teräaseita ole ollut saatavilla. Ampuma-aseita on toki käytetty kun niitä on ollut saatavilla, mutta niiden käyttöä harvemmin on systemaattisesti treenattu osana noita varsinaisia lajeja (poikkeuksiakin on). Sitten on ihan omia lajejaan, kuten potkunyrkkeily Yaw-Yan, erilaisia painimuotoja (buno ja dumog esim.), nyrkkeilyä (panantukan) jne. jne. Myös indonesialaisesta silatista on filippiiniläisiä versiota, samoin kuin kiinalaisesta kuntaosta. Myös monia muualta tulleita lajeja treenataan nykyään.

Yleinen varoitus on, että kaikkea netistä lukemaansa (tätäkin! ;-)) pitää lukea tietyllä varauksella, koska 100% varmaa tietoa ei ole, kukaan ei osaa sanoa millainen on oikeasti lajien historia joskus 300-500 vuotta sitten ollut, miten ne ovat kehittyneet ja mistä saaneet vaikutteita. Sen sijaan viime vuosisadan alkupuolelta eteenpäin historia alkaa jo olla tunnettua. Suuren harppauksen tunnettuutta kohtaan filippiiniläiset lajit ottivat Amerikkaan muuttaneiden siirtolaisten alettua avoimesti opettamaan taitojaan ja maailmalla kierrelleiden mestareiden myötä.

Tuohon tekniseen puoleen sanoisin että riippuu tyylistä. Aseettoman kamppailun osuus riippuu paljonkin tyylistä, mutta yleensä sitä on mukana, kepit ja veitset (puukkoa harvemmin, se kun on erityisen mallinen suomalainen veitsi) toki, mutta myös muita teräaseita, pitkät kepit ja joskus keihäät, erilaiset improvisoidut aseet, heittoaseet joissain tyyleissä. On myös tyylejä joiden opetukseen kuuluu hilot, filippiiniläinen hoitomuoto, ensiapu ja esim. puhallusputken käyttö, vaikka sitä on käytetty tiettävästi aika harvoin historiallisesti.

Aika sekava sepustus, mutta toivottavasti tuosta kiireessä kirjoitetusta vuodatuksesta jotain saa irti.

- Marko
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 8 kurkkijaa