Painoindeksistä on tietysti hyvä keskustella myös lihaksikkaiden näkökulmasta. Toisaalta juuri taannoin jossain kirjoitettiin ns. laihaläskeistä, joille painoindeksi tarjoaa peukkua, mutta joilla keskivartaloon keskittynyt rasva on kaikkea muuta kuin terveellistä. Mutta siksi se vyötärönympäryksen mittaaminen on tärkeää.
Niin tai näin, vaikka rasva% olisi kuinka matala, BMI 30 alkaa olla sydämelle ja nivelille jo jonkinmoinen taakka, vaikkei vielä mistään vakavista terveysriskeistä puhutakaan.
Suurimman osan aikuisiästäni olen painanut noin 64 ja 67 kilon välillä. Joskus lomilla tai muuten rötvätessä paino saattoi nousta hetkellisesti yli 70 kilon. Joinakin stressaavina elämänaikoina paino pysyi vähän yli 70 kilossa, mutta parempien aikojen koittaessa se taas laski.
Punttia aloin treenata voimanostajakavereiden valvovien silmien alla vähän yli parikymppisenä. Silloiseen asuntooni kuului autotalli, ja lämpimämpään vuodenaikaan treenasin siellä. Ne tangot, penkit ja muut kulkivat vuosikausia mukanani. Osan otti
@millhill auttaessaan minua muutossani 2010 tai 2011, ja osan jätin edellisen kämppäni kellaritiloihin 2017, kun muutin nykyiseen kämppääni.
Puntti kulki aina mukana, mutta kun aika oli kortilla, se oli ensimmäinen joka jäi pois. Kaikki muu treeni oli tärkeämpää. Vasta koronakeväänä, kun omat työni jäivät tauolle, aloin puntata säännöllisesti. Koska olen rakenteeltani aika hoikka, yllätyin miten lihasta alkoikin vähän kasvaa. Ei sitä minusta huomaa, jos ei tunne minua (
@sumbeam joskus pari vuotta huomasi sen, kun tulin suihkusta), mutta vaatekokoni muuttui. Painan nykyään liki 80 kiloa. Toki myös rasvaa on kertynyt ja tavallaan olenkin tuollainen laihaläski, joista puhuttiin jo yli 25 vuotta sitten. Voimatasoni eivät ole samanlaiset kuin joskus 30-vuotiaana, mutta vaihtelevalla ohjelmalla kehitystä tapahtuu ja mieli pysyy virkeänä. Myöskin loukkaantumiset ovat saaneet aikaan sen, etten enää yritä kaikkea sata lasissa. Jääkööt nuo kolmekymppiset tulokset sinne paraatipaikalle sitten. Nyt höntsäillään
