Wado-ryu karate

[airakti]

Wadokan on suomen vanhin karateseura ( kuollaan varmaan sukuputtoon 3:n vuoden sisällä). Sääli. Koko seuramme, noin 10 treenaajaa, hyvänä päivänä. Olemme pohtineet, mitä voisimme tehdä, saadaksemme lisää harjottelijoita. Viidakkorumpu on onneksi tuonut pistaritreeneihin Renshinkalaisia. Meillä on parhaat jutut Olemme kaikki niin vanhoja, että ketään ei kiinnosta enää aktiivinen seuran hallinta, tai kurssien vetäminen. Pari vuotta sitten, pari hahmoa seurastamme kävi Suomen Wadokai leirillä, siellä oli alustavaa juttua, josko me liityttäisiin Wadokai tyylisuuntaan. Pidettiin pikapalaveri treenien alussa, katseet kääntyivät muhun??? Ajatus Wadokaista vs Karateliiton "karatesta" vastaus oli helppo: Wadokai. Nyt, parin vuoden kokemuksella, päätös ei mua miellytä. @Riviharrastaja kävi 1 dan graduissa. Hylättiin. Varpaat oli jossain tekniikassa väärään suuntaan. Siis mitä helvettiä? Tiedän ja tunnen @Riviharrastaja hänellä on aivan loistava tekniikka ja matsissa hakkaisi varmasti jokaisen joka hylkäsi hänet. Jotenkin musta tuntuu, että Wadokanilaiset emme ole tervetulleita Wadokai yhteisöön. Mun puolesta voitte pitää tunkkinne. Jos, todella iso jos, mulla olisi päätäntä valtaa mun treenikavereihin, niin unohdettaisiin koko Wado, ja mentäisiin Seibukan PKS, treenamaan oikeata karatea. Ehkä joku päivä.....

[nisukka]

Wadokan on suomen vanhin karateseura ( kuollaan varmaan sukuputtoon 3:n vuoden sisällä). Sääli. Koko seuramme, noin 10 treenaajaa, hyvänä päivänä. Olemme pohtineet, mitä voisimme tehdä, saadaksemme lisää harjottelijoita. Viidakkorumpu on onneksi tuonut pistaritreeneihin Renshinkalaisia. Meillä on parhaat jutut Olemme kaikki niin vanhoja, että ketään ei kiinnosta enää aktiivinen seuran hallinta, tai kurssien vetäminen. Pari vuotta sitten, pari hahmoa seurastamme kävi Suomen Wadokai leirillä, siellä oli alustavaa juttua, josko me liityttäisiin Wadokai tyylisuuntaan. Pidettiin pikapalaveri treenien alussa, katseet kääntyivät muhun??? Ajatus Wadokaista vs Karateliiton "karatesta" vastaus oli helppo: Wadokai. Nyt, parin vuoden kokemuksella, päätös ei mua miellytä. @Riviharrastaja kävi 1 dan graduissa. Hylättiin. Varpaat oli jossain tekniikassa väärään suuntaan. Siis mitä helvettiä? Tiedän ja tunnen @Riviharrastaja hänellä on aivan loistava tekniikka ja matsissa hakkaisi varmasti jokaisen joka hylkäsi hänet. Jotenkin musta tuntuu, että Wadokanilaiset emme ole tervetulleita Wadokai yhteisöön. Mun puolesta voitte pitää tunkkinne. Jos, todella iso jos, mulla olisi päätäntä valtaa mun treenikavereihin, niin unohdettaisiin koko Wado, ja mentäisiin Seibukan PKS, treenamaan oikeata karatea. Ehkä joku päivä.....

En ole kovin aktiivinen potkulainen, että tuntisin täällä ihmisiä, mutta jos @Riviharrastaja on etunimeltään Juha, niin tiedän tapauksen. Erittäin mukava tyyppi ja varmasti osaava kamppailija. Myös Pauli samasta seurasta on käynyt Wadokai-leireillä. Hänkin todella mukava tyyppi ja avoin Wadokain periaatteille ja tekotavoille (en haluaisi hirveästi korostaa, että Wadokaissa olisi mitenkään erilainen tekotapa, vaan kyse on enemmänkin ohjaajien henkilökohtaisten näkemyksien erilaisista painotuksista. Kaikki tehdään kuitenkin Wadoa ).

On ollut kunnia saada osallistujia Wadokan-seurasta ja aivan taatusti olette tervetulleita ko. yhteisöön. Mainitusta 1.dan vyökokeesta voin lyhyesti kommentoida sen, että jos arviointiperusteena olisi pelkkä kumite, niin se olisi varmaankin ollut kirkkaasti läpi. Kokeessa arvioidaan kuitenkin myös kihon ja kata, ja näiden suorituksessa tulee näkyä tietyt vaaditut periaatteet. ”Varpaat väärään suuntaan” kuulostaa hyvin kärjistetyltä. Voisikohan kyse ollakin jalkaterän suunnasta tai itse asiassa koko jalassa (lonkasta lähtien), jolloin se ei ole tuottanut vaadittavaa tukea jollekin käsitekniikalle?

Toivottavasti Wadokan-seura ei kuihdu, vaan toiminta säilyy aktiivisena vielä vähintään vuosikymmeniä. Saisiko lähialueen muiden Wadoseurojen kanssa luotua enemmän yhteistyötä ja esim. sitä kautta jotenkin uuden sukupolven jalkauttamista mukaan toimintaan?

[Riviharrastaja]

No joo, tekniikka voi olla sinänsä hyvää, mutta jos siitä puuttuu ne voimantuotolliset elementit, joita haetaan niin... Jos tosiaan vaikka tobikomitsukissa takimmaisen jalan varpaat sojoittavat takaviistoon on reisiluun pää kääntynyt lonkkamaljassa liikaa ja asento "vuotaa". Takimmainen jalka lonkasta jalkaterään saakka ei tarjoa tukea asennolle eikä kehon massa ole lyönnin takana. Kun kun takimmainen jalkaterä on 90 asteen kulmassa on reisiluun pää oikeassa asennossa ja lyönnin osuessa nyrkistä takimmaiseen jalkaan kulkee suora ja vahva linja ja lyönti maadoittuu. Shutoukessa mä olen oppinut tekemään enemmän yläpainotteisesti, vähän kuin Seibukanin räväytys. Wadokaissa voimaa tuotetaan eri tavalla ja se pitäisi myös näkyä tekemisessä. Katoissa esim Pinan Yondanin neljännessä liikkeessä asento on hanmi no neko asti dachi, ei mahanmi no neko ashi dachi. Kun meikis otti pitkän kissa-asennon, tuli siitä myös pitkä miinus. Eli varpaiden asennolla on väliä, koska asento on väärä.

[Jussi Häkkinen]

Yleensä 1.dan kokeessa arvioidaan tyylistä kuin tyylissä perustekniikan tyylinmukaisuus (yleensä se keskeisin asia) ja muut tyylin periaatteita työstävät, yleensä muodolliset, harjoitteet. Jiyu-kumiten osuus on tuon painopisteen vuoksi hivenen alhaisempi arvoltaan.

Koska perustekniikan pitäisi dan-kokelaalla olla nimenomaisesti perusmuodossa lähellä moitteetonta, niin esim. lyöntien asennon hajoaminen - esim. taemman jalan varpaiden kääntyminen takaviistoon tai edes liiaksi sivulle - on hieman merkkinä siitä, että tekniikassa on vielä keskeistä omaksumista ja ehkäpä opettaja on unohtanut teroittaa teknisten periaatteiden merkitystä.

Nyt vain sitä jo hyvin kulkevaa matsia vähemmälle ja sitä itse teknistä karatea pönttöön niin eiköhän vyö tummu.

[Lasse Candé]

Itse olen reputtanut kaksi kertaa 1. dan kokeen ja kerran 3. dan kokeen. Mitäpä sitten? Totta kai se kyrsi silloin, mutta erityisesti nuo ykkösen reputtamiset tekivät kehitykselle hyvää. Hylsy vyökokeesta on ihan hyvä asia.

Ainoa mahdollisesti huono asia on se, jos ottaa vyökokeita niin tiheään tahtiin, ettei koskaan saa rauhaa avata pakettia ja korjata perustavanlaatuisia virheitä, koska on kiire kasata puutteellinen kokonaisuus vyökokeeseen. Muuten vyökokeisiin kannattaa mennä, meni läpi tai tuli hylsy. Se pitää mielen virkeänä ja motivoi.

Rivari onneksi itse näyttää ottavan asian oikein. Paljon väliä. Ei se treeni siihen lopu ja eikös sen jatkuminen ole se tärkein asia?

Karateliiton Wadoa ei ole enää kollegiomielessä olemassa. Viime vuosikymmenellä kollegio alkoi pitämään Wadokai-kokeita, koska kovan työn lopputuloksena toissa ja viime vuosikymmeninä kollegion muutkin jäsenet kuin Jari ja Yrsa sensei (sekä Markku sensei) ovat suorittaneet Wadokain vöitä. Oleellisesti kollegion karate oli Wadokaita jo 00-luvulla ja oli vain muodollinen seikka, etteivät vyöt olleet kaikilla. Itse suoritin ekan danin vielä kakeliittomeiningeissä, mutta vahvistin sen Ruotsissa Wadokai-arvoksi ja sen jälkeen suoritin kaksi seuraavaa myös siellä.

Wadokan on tärkeää historiaa ja hienosti elää vielä. Toivottavasti ei kuole sukupuuttoon. Pitäkää lippu korkealla. Ja ilman muuta kannattaa olla Wadokaita tai Academya tai WIKF:iä. En tiedä maailmalta yhtään hyvää esimerkkiä näiden liittojen ulkopuolisesta Wadosta. Itsenäisyys tarkoittaa katon asettamista laadulliselle kehitykselle, eikä sellaisessa ole mitään järkeä. Kehityksessä pitää olla vain taivas rajana ja jokainen kolmesta päähaarasta toimii tuohon. Itsenäisyys taas ei. Millä konstilla joku kehittyisi ilman hyvää opettajaa korkealle tasolle? Ei millään.

[halmehe]

Itse olen reputtanut kaksi kertaa 1. dan kokeen ja kerran 3. dan kokeen. Mitäpä sitten? Totta kai se kyrsi silloin, mutta erityisesti nuo ykkösen reputtamiset tekivät kehitykselle hyvää. Hylsy vyökokeesta on ihan hyvä asia.

Joo. Hylky on ehdottomasti hyvä asia. Mitä useempi sitä parempi. Palkitsee pitkällä juoksulla ja kehittää suhteellisuudentajua.

[Lasse Candé]

Pidän toisaalta kiinni tuosta ”klausuulista”, ettei pidä rynniä vyökokeisiin vyökokeiden perään, ellei kehitystä tapahdu välissä. Ja sille taas pitänee lajista riippumatta antaa aikaa.

Riippuu sitten lajista, yhteisöstä ja tasosta, mikä tässä on oikein.

Itse esim demoaisin jokaisessa suhteessa huonomman suorituksen nyt kuin mitä demosin kymmenen vuotta sitten. Enkä tarkoita sitä, että pappaantumisesta seuraa pappamaista heikkenemistä, vaan sitä, että tämän lisäksi demoaisin jokaisen entisen meriitin huonommin kuin tuolloin vyökokeessa. Jokaisen. En demoaisi edes mitään ns kypsyyntymistä tai muutakaan oppineisuutta. Kaikki olisi huonommin.

Katselin omia videoita äskettäin omalta ihan yhden ukkelin kesäleiriltäni pari vuotta sitten ja se on ihan hirveää kuraa. Aiemmissa vyökoefilmauksissa tein tietysti paremmin, koska olin treenannut aktiivisesti, mutta huolestuttavaa oli, ettei edes mikään kypsyminen näy positiivisesti vaan kaikki on yksinkertaisesti jokaisella mittarilla huonompaa.

On tullut elämä tielle ihan hemmetin ikävästi jo jostain about 2013 alkaen, enkä ole osannut oikein toipua siitä vielä. Mutta tavoitteena on oppia näyttämään jotain uutta paremmin ja sitten kun tuntuu, että sitä löytyy ja myös ikään nähden hyviä tehoja, niin sitten on vyökokeen aika. Ei sen pidä olla missään iässä tai edes terveydentilassa helppoa, vaan aina haaste.

Vähän itseterapioin avatessani näitä tuntoja ja paljon ylittää lajirajat ja siis on tunnistettavaa. Mutta Wadossa on onneksi tilanne niin, että ainakin tyypillisesti seuraava taso tarkoittaa aidosti nousemista osaamisen tasossa. Ja lisäksi tämä vaatii yleensä melko kovia fyysisiä ponnisteluja, jotta tähän voi päästä. Internalisoi tekotapoja ja näyttää riittävän lajinomaisen fysiikan.

Paljon on tekemistä. Kun tuskin koskaan enää pääsen/päädyn opettajaksi (haluaisin kyllä, mutten jaksa ainakaan nyt sitä kaikkea duunia, aloittaa seuraa esimerkiksi Loviisassa) mahdollinen seuraava taso on ihan oma henkilökohtainen tavoite. Ja nuo vyöarvot ovat oikeasti lakanneet kiinnostamasta noin muuten samaa tahtia kuin kaikki lajiopettajuus on jäänyt enemmän taka-alalle ajatuksissa. Kun ei ole sparria, ei senseitä käskyttämässä ja korjaamassa paria kertaa viikossa, eikä opetusvastuuta, on ollut välillä aika tiukkaa löytää motivaatiota rakentaa jokin tällainen kuvio itse. Mutta melko kauan tein sitäkin aktiivisesti, joten se ei ole mahdotonta.



Aiheeseen: Ei vyökokeisiin ole mitään kiirettä. Mutta ei sitä pidä myöskään viivyttää. Paras on jos sensei-vetoisesti sensei kertoo milloin ja taas vähemmän sensei-vetoisesti jokin relevantti yhteisö antaa signaaleja. Vöillä on hyvin vahva sosiaalinen merkitys. Ne ovat oikeastaan ainoastaan sitä. Tämä on myös ihan hyvä asia.

Erityisesti, koska se motivoi ihmisiä kehittymään ja ainakin pääasiassa olen itse kokenut tuolla tiellä etenevien olevan kaikin vöistä piittaamatta kehityskelpoisia.

Korkeimpia senseitä lukuunottamatta, en ole vielä nähnyt yhtään Wadossa kehittymisestä aidosti kiinnostunutta, joka ei samaan aikaan tähtää seuraavaan vyöhön. Vaikka se ei ole se tavoite, nämä kaksi tuntuvat kulkevan hyvin käsi kädessä.




Vöihin ei ole kiire ja niiden missaaminen kertoo vain kehityspotentiaalista.

[airakti]

Taitaa olla @halmehe puolesta ironaa: Hylky on ehdottomasti hyvä asia, mitä useampi sitä parempi. Oikeastaan, Hessun hylkääminen 1 Dan kokeista, ja noin monta kertaa, ilman oikeita perusteita, oli Dan kollegion mielivaltaa. tårta på tårta kollegio. Pieniä ihmisiä, pääsivät pätemään. Silloin -93 kun suoritn Danin, päätin, että en ikinä, koskaan, milloinkaan, tule suorittamaan lisää daneja, kenellekkään, jos en henkilökohtaisesti tunne, ja tiedä osaamistaan, jota itse arvostan, niin pitäköön daninsa. Näillä on menty, vuosikymmeniä. Wadossa ainoa henkilö, jolle voisin kuvitella graduoivani, on Pauli Nerg, Pave on ehkä kokonaisvaltaisesti paras karateka jota olen koskaan nähnyt. Seibukanissa on myös hyvää tekemistä, tulen ehkä jonain päivänä koittamaan josko saisin keltaisen vyön

[halmehe]

Eka hylky jäi parhaiten mieleen tai oikeestaan sen jälkeiset pikkujoulut. - Ei sun vyökokeessa ollut vikaa, mutta kaikkia ei voi päästää läpi niin sä olit ehkä vähän unisen oloinen.

Tokassa oli sovittu, et matsi järki päässä. No heebo kävi päälle kuin yleinen syyttäjä ja mun huulet aukes. En viittinyt lyödä takas niin puudutin molemmat olkavarret mawoilla niin lyöminen taukos hetkeks. Tai tulla hylsy väkivaltaisuudesta.

Kolmannessa Raittinen moitti spirittiä ja kömpelyyttä. Teennäinen kiekuminen lajissa on ollut aina vastenmielistä.

Neljännessä Raittinen palautti passin tauolla ja saate sanoina voimaton tekniikka. Kiitin ja passi päätyi Vierumäen roskikseen. Tajusin etten tule tarvitsemaan kyseistä läpyskää enää mihinkään.

[nisukka]

Eka hylky jäi parhaiten mieleen tai oikeestaan sen jälkeiset pikkujoulut. - Ei sun vyökokeessa ollut vikaa, mutta kaikkia ei voi päästää läpi niin sä olit ehkä vähän unisen oloinen.

Tokassa oli sovittu, et matsi järki päässä. No heebo kävi päälle kuin yleinen syyttäjä ja mun huulet aukes. En viittinyt lyödä takas niin puudutin molemmat olkavarret mawoilla niin lyöminen taukos hetkeks. Tai tulla hylsy väkivaltaisuudesta.

Kolmannessa Raittinen moitti spirittiä ja kömpelyyttä. Teennäinen kiekuminen lajissa on ollut aina vastenmielistä.

Neljännessä Raittinen palautti passin tauolla ja saate sanoina voimaton tekniikka. Kiitin ja passi päätyi Vierumäen roskikseen. Tajusin etten tule tarvitsemaan kyseistä läpyskää enää mihinkään.

Huhhuh, toivottavasti nykyisessä/nykyisissä dan-kollegioissa ei enää ole tuon tasoista toimintaa!

[TimoS]

Seibukanissa on myös hyvää tekemistä, tulen ehkä jonain päivänä koittamaan josko saisin keltaisen vyön

Jos oikein tsemppaat, saatat päästä läpi

[Riviharrastaja]

Hylsy on aina hyväksi jos se herättää treenaamaan enemmän ja/tai oikein. Mulla oli muuta treenitaustaa kun aikoinaan aloitin wadon. Se kanto alussa pitkälle ja siniseen saakka suoritin vyöt sillee aika heittämällä. Ruskean kokeessa tulikin sitten hylsy. Olin aluksi hieman hämmästynyt asiasta, mutta kokeen pitänyt Pauli Nerg avasi asiaa. Kokelaan pitää tietenkin täyttää kullekin vyöarvolle asetetut minimivaatimukset, mutta sen lisäksi kokelaan pitää yltää omalle tasolleen, täyttää oma potentiaalinsa. En siis suoriutunut yhtään muita huonommin, mutta suoriuduin huonommin kuin mikä olisi ollut minulle mahdollista. Pave ripitti mua sanoen, että nyt on viimeinen hetki tajuta, että pelkällä liikunnallisella lahjakkuudella ja vanhoilla tadoilla ei pääse pidemmälle. Nyt on harjoiteltava tosissaan ja oikein. Evästys meni perille ja puolen vuoden päästä meni läpi, koska olin ihan eri tasolla. Danin graduoiminen sitten jäikin erinäisistä syistä. Yksi merkittävä tekijä oli tunne omasta osaamattomuudesta. Oon aina ajatellut, että karate on kamppailulaji. Ei riitä, että osaa potkia nätisti ilmaan ja hallitsee muodolliset paritekniikat, pitää myös osata soveltaa ja kamppailla. Mutta kun otin treeneissä matsia edellä mainitun Paven kanssa, olin täysin vastaantulija. Okei, ei ehkä ollut fiksua verrata itseään yhteen Suomen wadon pioneereista ja muutenkin harvinaisen etevään karatekaan, mutta näin tuli tehtyä. Toki järjellä ymmärsin, että danin suorittaminen on oikeastaan vasta polun alku eikä siinä vyön värin tummuessa mitään ihmettä tapahdu, mutta tunsin kuitenkin, että en niillä ottelutaidoilla kehtaisi Paven eteen mustalla vyöllä astua. No, sitten tuli perhettä, työtä, muita lajeja sun muuta ja koko vyöasia menetti merkityksensä. Vaikka taidot varmaan paranivatkin, ei vyön suorittaminen tuntunut mitenkään tärkeältä. Nyt tilanne on muuttunut paristakin syystä. Wadokan siirtynee noudattamaan wadokain oppeja ja seura tarvitsee jatkuvuutta. Mun vyöni ei ole vain mun oma juttuni, vaan myös seuran vyö. Lisäksi oma elämäntilanne mahdollistaa vihdoin taas tavoitteellisen harjoittelun. Oon vähitellen päässyt hitusen jyvälle siitä, mitä mun täytyy opetella tekemään toisin. Oon myös huomannut, että wadossa on uskomatonta syvyyttä, jota en ole aiemmin ymmärtänyt. Innoissani kiristin kevään kuluessa harjoittelutahtia liikakin ja seurauksena oli rasitusmurtuma vasemmassa koivessa. Ainakin alkukesä kuluu pitkälti kuntoutuessa, ainakaan vielä jalka ei kestä juuri kävelyä kummempaa liikuntaa. Mutta heti kun jalka kestää, aloitan taas lajiharjoittelun. Haasteena ei tule olemaan tekemisen määrä, vaan sen laatu. Ja tietysti iän tuomat haasteet kropan kestävyydessä ja palautumisessa. Mutta eiköhän se oppi ajan kanssa mene perille .

[halmehe]

Mitä noihin vyöarvoihin tulee niin sen ekan danin vois myöntää ihan ilman graduointeja. Kakkosesta vois ruveta katsoo tarkemmin. Nuoruudessani tuohon daniin liittyi myös omat riskinsä ainakin omassa kaveripiirissä. Sä olit sen jälkeen avointa riistaa. Kaikki haluu testaa ootko vyösi arvoinen. Et sikäli varsinkin bjj:ssä joutuu tosissaan miettii mitä haluaa. Sanoisin toi pätis kaikissa aikido ja judo mukaan lukien. Mulle on oma polku wadon parissa auennut sen jälkeen, kun en ole enää karatea treenannut ihan omalle levelille ja katan merkitys pakkopullasta muotoa kopioiden sen todelliseen merkitykseen ja tarpeellisuuteen oman kehityksen tiellä. En itseasiassa ymmärtänyt minkä kanssa olin tekemisissä ja miten olisi pitänyt treenata. No onneks ne tietyt katan osat on selkärangassa ja niiden merkitys on nyt tullut esiin. Toi osata soveltaa on aika monisyinen juttu ja vaatii ihan sikana omanlaistaan harjoittelua. Näkee parhaiten, kun kuvaa omaa "sparria" ja katsoo etäisyyden hallintaa ja paineistettuja tilanteita. Ja niin kornilta kuin voi kuulostaa ne vastaukset on siellä katassa oikein harjoiteltuna. Kun itse harjoittelin niin silloiset sovellukset oli aika teennäisiä ja kaukana siitä kehonsa hallinnasta sekä tilanteen hyväksi käytöstä vastapuolen voiman suuntien suhteen.

[Lasse J]

Eka hylky jäi parhaiten mieleen tai oikeestaan sen jälkeiset pikkujoulut. - Ei sun vyökokeessa ollut vikaa, mutta kaikkia ei voi päästää läpi niin sä olit ehkä vähän unisen oloinen.

Minulla taas 2. danin koe hylättiin, koska olin aiemmin kollegion jäsenenä ollessani kehdannut ehdottaa silloiselle opettajalleni 3. dania. Kun se sitten myönnettiin, niin silloinen puheenjohtaja, 3. dan hänkin, veti siitä herneen nenään ettei hän enää ollutkaan yksin Suomen korkein vyöarvo.

Kollegiossa silloin ollut Pauli Nerg tuli kokeen jälkeen ikään kuin pyytelemään anteeksi todeten, että hänen mielestään koneeni meni kirkkaasti läpi. Myöhemmin siihen tuo ”oikeusmurha” tavallaan hyvitettiin sillä, että liiton hallitus myönsi minulle kakkosdanin. Seuraavan kerran dan-kollegion eteen kokeeseen menin vasta kun porukka siinä oli kokonaan vaihtunut. Tosin minulla oli silloin jo 3. dan Japanista käsin myönnettynä, joten kyseessä oli vain vielä silloin tapana ollut arvon vahvistaminen.

[Lasse Candé]

Onnittelut Suomen Wadokaille ja Jari senseille itselleen Jari Niemisen 7. dan vyöarvosta Wadokaissa.

Huikea suoritus. Wadokaissa ei ole Otsuka sensein jälkeen ollut 8. dan arvoa korkeampaa, joskin vaikkapa Arakawa senseillä oli Japanin karateliiton, JKF:n, 9. dan.

Jari sensei on panostanut jatkuvaluonteisesti kehitykseensä ja tehnyt paljon Suomen Wadokain ja sitä edeltävän kollegiojohtoisen edeltäjän eteen.

Kun itse aloitin 00-luvulla, erityisesti Jari ja Yrsa sensei panostivat porukkamme kansainväliseen validiteettiin paljon tuon aikakauden henkeä enemmän. Jo 2010-luvulle mentäessä meitä oli sitten jo enemmän ja nykytilassa Suomen Wadokaissa on yhteys Japaniin ja osana olo kansainvälisessä Wadokaissa normi. Suomen taso on kansainvälisesti erittäinkin kova.

Tämä oli hieno uutinen tässä kokonaisuudessa.