Taiji kamppailullisena lajina

[halmehe]

Olin joku 24 ehkä ja löin säkkiä. Takaani kulki teini joka sanoi - Sä voit lyödä noin hamaan tappiin etkä opi ikinä lyömään.

Käännyin ympäri ja koululainen oli kävelemässä liikuntatunnilta veks. Kysyin mitä meinaat. Sanoi ettei mulla ollut paino lyönnin takana. No kysyin mitäs pitäs tehdä. Sanoi, että lyö kämmenryvillä säkkiä kuin syöttäisit koripallon jollee noin pallean korkeudelle. Kädet ja selkä rentona. Tunsin sen melko nopeasti miten kaikki resonointi osui dantieniin. Hän kertoi nyrkkeilyvalmentajansa opettaneen tuon ja olevansa itse sm pronssimitalisti. Tajusin todella nopeasti pointin. Käteen ei juurikaan tarvinnut panostaa muuta kuin rennon heiton . Kroppa väsyi tasaisesti joka puolelta ja sama impacti säkkiin neljäsosalla aiemmasta. Opin siirtämään painon osuman päälle. Olen tuolla metodilla saanut kaverin "pystymetsästä" koordinoitua lyömään kohtalaisen kovaa alle puolessa tunnissa. Vähän samankaltaisella metodilla tuplannut joidenkin kiertopotkun, takapotkun tai suoran.

[Paappa]

Samanlaisia kokemuksia tuli itselläni, kun älysin mikä voi olla tai chin vartalomekaniikan yhteys lyömiseen. Oudoin yhtälö oli se, kun maistelin liikettä "pilvikädet" jolla ei pitäisi olla lyömisen kanssa ihan hirveästi tekemistä. Vartalon käännön ja käsien liikkeen yhteys koukkulyöntiin alkoi yhtäkkiä aueta, niin että aloin tehdä ikään kuin askeleen lyönnin aikana niin, että juuri kun käsi osui pistariin oli paino sen takana putoamassa alaspäin. Siis esim. oikea yläkoukku - vasen jalka liikkuu lyönnin suuntaan ja paino "putoaa" lyönnin suuntaan. Nyrkkeilijöistä Dempsey puhui voimalinjasta ja putoavasta askeleesta lyönnin aikana. Painon vajoaminen on yksi tai chin periaatteita.
"The "falling step" (or dropping step) is a boxing technique popularized by Jack Dempsey that maximizes punching power by shifting the body’s center of gravity forward and downward, creating momentum that feels like "falling" into a punch."
Jännää on sekin, että meidän harjoituksissa opettaja painottaa sitä, että käden pitää liikkua ensin ja sitten vartalo seuraa. Työnnössä tämän ymmärrän, lyönnissä tätä on vaikeampi käsittää. Yleinen havaintoni kuitenkin on ollut, että mitä rennompi on, ihan huomaamattaan lyö kovempaa ja väsyy vähemmän. Eli yrittämättä lyödä kovaa, lyökin kovempaa.

[halmehe]

Tuohon liittyen hauska muisto Kisahallista -80 luvulta. Treenattiin karatea ja vieressä miekkailijat. En tiennyt kyseessä olevan maajoukkueen ja kyseessä floretti. Kattelin siinä miten näytti hassulta, kun floretti aloitti liikkeen. Olimme tottuneet siihen, että etenevä jalka tömähtää ja päälle lyönti. Se jokainen lyönti tappaa you know. Se heebo vieressä oli hetken kuin olisi ollut vapaana ja eikun kysymään. - Liikkuuks teillä toi ase ensin? Sälli katsoi mua jokseenkin kyllästyneenä. - Joo. Teillä se näyttää tulevan takana.
Hyvä herja on kuulema sellainen, et aukee kohteelle myöhemmin. Mulle vuosien päästä.
Istuin urheilutalon katsomossa. Takana juice ja Elis Ask. Yks sun toinen hyökkäykseen etukädellä lähtenyt karateka putos ja Askia nauratti. Vasta myöhemmin tajusin mikä. Nyrkkeilijä liikkuu lyönnin takana. Ei lyö vasta, kun on liikkunut etäisyydelle. Siinä tulee nokka kipeeks. Saattoi olla se pieni ero Härskin ja Joken välillä.

[Paappa]

Ja tähän taas muistoja menneiltä ajoilta. Yliopiston karateseuran harjoituksissa eräs jolla oli kokemusta nyrkkeilystä pudotti minut kaksi kertaa peräkkäin lattiaan maksalyönnillä. Tulin omaan lyöntiini HOJOO! ja saman tien tipahdin. Toisella kerralla rupesi jo harmittamaan kun en kerta kaikkiaan tajunnut mitä tapahtui, en edes nähnyt niitä lyöntejä. No selvisi se sitten aikanaan.

[Aihki]

Liikkuuks teillä toi ase ensin? Sälli katsoi mua jokseenkin kyllästyneenä. - Joo. Teillä se näyttää tulevan takana.

Kun joskus esihistoriassa ekan kerran sparrailin karatea niin tein vanhasta muistista miekkailusyöksyn nyrkillä, läpihän ne meni. Sain välittömästi haukut epäkaratenomaisesta käytöksestä, ei yhtään auttanut vaikka kuinka selitin, että iskut osuivat. Se helppo tapa lyödä on seisoa juurtuneena paikallaan ja löydä, vaatii paljon parempaa ajoitus/etäisyys yhdistelmää tehdä se liikkeestä, tosin onhan tuohon isoja poikkeuksia, etukäsi zenkutsudachista onnistuu hyvin samoin gyakuzuki. Hmmm ... jos mietin niin olen tainnut saada moitteet kummastakin

Miekkailussa, varsinkin kalvassa juokset kyllä kärkeen jos et oikaise kättä ennen liikettä. Siperia opettaa, joskin pääsee helpommalla jos ensimmäisellä kerralla uskoo opettajaa.

[Paappa]

Tung-perheen Yang tai chi - liikesarja jaetaan kolmeen osaan, yhteensä 89 liikettä. Verrattuna lyhyeen 24-sarjaan jotkin näistä liikkeistä ovat yhdistelmiä, eli liikkeitä on kuitenkin enemmän (eli yksi nimetty liike sisältää useampia osia). On varmaan hyödyllistä suhtautua näihin kolmeen osaan erillisinä liikesarjoina kuten karaten katat, vaikka kokeneemmat voivatkin tehdä koko sarjan putkeen. Osien treenaaminen erikseen auttaa myös liikkeiden tarkoituksen hahmottamista. Nopea liikesarja on vielä erikseen ja lisäksi löytyy suoralle miekalle ja sapelille omansa.

Nyt olen varmaan taas kerettiläinen ja rikon lajin konventioita, mutta en mahda itselleni mitään ja voin olla aivan metsässä. Tässä on hämmästyttävän paljon tuttua aikaisemmista lajeista mitä olen kokenut. Eräässä itsepuolustusoppaassa on kuva jossa pallo lentää kohti katsomoa Wimbledonin ottelussa ja kaikilla katsojilla on sama asento, kädet ylhäällä kasvojen edessä. Luonnollinen reaktio. Arvatkaa löysinkö tämänkin erään liikkeen aikana? Toisissa askeleissa tuntuu että mennään 45 asteen kulmassa sivulle kädet suojaamassa kasvoja, oikea käsi on nyrkissä ja menee alas, vasen sen jälkeen ojentuu eteen jonka jälkeen oikea lyö. Siis väistöaskel, vasen käsi sitoo vastustajan käden, siirtää sen pois linjalta (tai torjuu) ja toinen käsi iskee. Kuvittelenko vain ja kuinkahan monta kertaa olen vastaavaa tehnyt muualla? Näitä deja vu - kokemuksia tulee usein.

Eli liikesarja sisältää suuren määrän informaatiota jota voi soveltaa, se on lajin kirjasto kuten esim. karaten katat, liikesarjat. Soveltamisen oppiminen on tietenkin erikseen eikä enää tässä +60 - iässä niin tärkeääkään, mutta olisi hyvä ymmärtää mitä liikkeissä tapahtuu, jotta osaa ne tehdä oikein. Tätä informaatiota kaipaisin lisää, mutta oma motivaationi on varmaan erilainen kuin muilla treenaajilla ja opettajilla.

[Paappa]

Eilen näimme joitakin liikesarjan sovelluksia. Se lähti siitä, että kysyin tarkoitusta liikkeelle jossa astutaan 45 astetta oikealle, torjutaan ja ojennetaan vasen käsi eteen sormet suorina jonka jälkeen lyödään oikealla nyrkillä. Pohdin onko se vasemman käden ojennus vastustajan käden sitominen, "trap". Ei ollut, vaan sovelluksessa isketään sormenpäillä kohti vastustajan kasvoja, tarkoituksena saada hänet väistämään taaksepäin, pois tasapainosta. Jos osuu silmiin niin se on tietysti bonus. Liike jatkuu nyrkiniskulla keskivartaloon, vastustajan tekemällä vastaliikkeellä ja sen torjunnalla, päättyen molempien käsien työntöön. Eli liikesarjassa on "piilossa" kaikenlaista mitä en ole tullut ajatelleeksi.

Tämä oikeastaan alleviivaa sitä, että näiden sovellusten tunteminen olisi aika tärkeää jotta osaa tehdä liikkeet oikein. Toki tässä 60+ iässä tämä on terveysliikuntaa ja meditaatiota, mutta ainakin itseäni nämä sovellukset kovasti kiinnostavat. Eihän sitä tiedä vaikka joskus olisi hyötyä.