Valmentajan ominaisuudet

[Antti91]

Olen elämäni aikana kohdannut jos jonkinnäköistä ohjaajaa ja ohjaajaksi haluavaa. Hyvän ohjaajan ominaisuudet on varmaan helppo määrittää, koska kyse on kuitenkin yhteisestä harrastuksesta. Mutta millainen on hyvä valmentaja? Jämäkkä? Autoritaarinen? Despootti?!

[Mika]

Vastaan ensin lyhyesti. Hyvä valmentaja on sellainen, joka mahdollistaa urheilijan tai harrastajan saavuttavan tavoitteensa.

Tohonhan liittyy paljon psyykettä myös eli hyvä valmentaja osaa lukea harrastajan ajatuksia jopa silloin, kun harrastaja ei itse niitä tiedosta. Pelkät fyysiset harjoitteet ja niiden jaksottaminen ja rakentaminen (niin älyttömän vaikeaa kuin sekin voi olla) ei riitä, vaan valmentajan on osattava lukea ja manipuloida (hyvällä tavalla, siis) valmennettavaansa. Aikamoista nuorallakävelyä, ainakin huipputasolla...

Sitten vähän toiselta kantilta. Taistelulajeissa on käynnissä eräänlainen murros, ollut jo varmaan hyvän aikaa. Tämä muutos on hidasta, mutta siitä aina silloin tällöin keskustellaan. Koska kyseessä on kahden erilaisen kulttuurin (yksinkertaistan nyt itämaiset kulttuurit yhdeksi ja länsimaiset toiseksi) kohtaaminen, ovat vaikutukset ja tekijät lajien piirissä laajat ja moninaiset.

Valmentaminen on yksi näistä tekijöistä. On suhteellisen varmaa, että entisaikoina valmentaminen oli kovempaa monessa mielessä, kuten oli elämäkin. Tämä ei silti tarkoita, että treenaaminen olisi välttämättä ja poikkeuksetta ollut kovempaa. Ainakin monissa kiinalaisissa lajeissa - kun kyseessä oli suhteellisen rauhallinen aikakausi eikä esim. Bokserikapina - paikka oppilaana piti usein ansaita. Vaikka ehkä rivioppilaaksi pääsikin jollakin konstilla, varsinainen lajin opettelu ja sen taitojen tehokas soveltaminen oli monelle varsin vaikeaa. Tai näin ainakin minä olen asian ymmärtänyt. Asian tekee loogiseksi se, että koska entisaikojen ilmapiiri oli nykyiseen (ainakin monissa länsimaissa) verrattuna melko epäluottavainen, ei lajin tehokkaimpia sovelluksia sopinut opettaa aivan kelle tahansa. Olisi voinut nopeasti tulla oma oppi itseään vastaan. Ja huomatkaa, en nyt puhu mistään "salaisuuksista", en ainakaan siis mistään mystisistä voimista, vaan lähinnä tietyistä virheiden korjauksista ja varsinkin asetekniikoiden osalla ehkä jopa hieman harvinaisimmista tekniikoista. Oli miten oli, kovaa treenaaminen ja jatkuva harjoittelu itseään parempia vastaan opettavan silmän alla lienee ollut se päätaso monessa lajissa.

Länsimaissa taas arvostetaan tätä nykyä sitä, että mitään ei pantata, vaan kaikille suodaan sama mahdollisuus. Mitä harrastaja tällä mahdollisuudella sitten tekee, on hänen asiansa. Tähän ajatustapaan liittyy myös tiettyjen vanhojen tapojen kuten kumartaminen tarkoituksellinen poisjättäminen.

Hieman kärjistäen voisi sanoa, että entisaikoina opettajan ja korkealla tasolle edenneen oppilaan välinen suhde oli hyvinkin henkilökohtainen. Vaikka kaikki aina tietenkin perustuu ainakin jollakin tasolla vastapalveluksiin, on ehkä hieman eri asia vaikka siivota opettajan kotia kuin maksaa hänelle ennalta määrätty kuukausimaksu, jonka kaikki muutkin maksavat.

Tämä kaikki vaikuttaa sitten myös valmentajan persoonallisuuteen ja siihen, mitä häneltä hyväksytään ja odotetaan ja mitä ei. Uskoisin että länsimaissa opastava, asiansa osaava ja ystävällinen valmentaja on melko haluttu henkilö. Ehkä arvostus pitää tietyssä mielessä ansaita?

Tällaisia hajatuksia. En tiedä, onko tuossa mitään järkeä, mutta siinä se seisoo...

[Simpanssi]

Minun mielestäni lajin osaaminen on se tärkein asia. Jos perusasiatkin ovat vähän itsellä hakusessa niin hyvin vaikeatahan sitä on muita ohjata edes oikeaan suuntaan. Opettajahan aina ohjaa oppilaitaan oman visionsa mukaan huolimatta siitä onko se oikein vai väärin. Jos valmentaja osaa tekniikan väärin niin aika varmasti hän opettaakin sen väärin. Tämä pätee kaikkeen muuhunkin asenteesta lähtien, sillä mehän opimme hyvin paljon juuri matkimalla. Oma esimerkki myös on todella hyvä keino motivoida oppilaita.

Eli..
+osaa tekniikat erinomaisesti ja jos ei osaa niin myöntää tämän myös oppilailleen.
+omaa hyvän asenteen
+osaa motivoida
+kekseliäs
+määrätietoinen
+ei liian tuttavallinen

[Manki]

Pakko kyllä sanoa, että hyvällä valmentajalla täytyy olla koulutustakin. Kaikki eivät silti voi olla hyviä valmentajia, vaikka kokemusta ja koulutustakin olisi.

Hyvä valmentaja on oikeastaan niin kuin hyvät opettajat ovat - tiukka, mutta sopivalta osin reilu ja rento; asiantunteva ja psykologisesti taitava. Varsinkin murrosikäisiä valmentavilla tietty autoritäärinen osaaminen korostuu - täytyy olla aikuinen johtohahmo eikä yrittää olla liikaa "kaveri".

[zorro]

Miekkailussa(kalpa,floretti,säilä) alkeet annetaan ryhmäharjoituksissa,
myöhemmässä vaiheessa miekkailuvalmentaja antaa oppilaille oppitunteja
ja opastaa heitä lajin hyökkäyksiin, väistöhin yms lajin ominaisiin liikkei-
siin.

Miekkailuvalmentajalta vaaditaan hyvää ammattitaitoa.mm. Koulutusta, pitkää kokemusta miekkailun opettamisesta, myöskin ripaus kovaa
harjoittelussa auktoritääristä kuria, ja pilkettä silmäkulmassa...
sekä myös mittarina oppilaat ovat menestyneet kilpakentillä MC-EM-MM jopa Olympiatasolla asti.

Sekä samaan aikaan valmentajalta vaaditaan psykologista silmää
havaita urheilijan mielenliikkeet pääkopan sisällä, oikea hetki psyykata
urheilijaa, keskustella treeneistä, kilpailusuorituksista jne.

Ja nämä ominaisuudet eivät kehity hetkessä, vaaditaan pitkä tie ehkäpä
10-20 vuotta, valmentajalta saavuttaakseen opetuksessa hyvä taso, sekä
ehkä mittarina menestyneet oppilaat kisoissa.

Ja varmasti suurin haaste opettajalta/valmentajalta on päästä käsiksi
valmennettavan pääkopan sisään, jossa kilpailusuorituksessa tehdään
lopulliset päätökset.

Itselleen rehellinen ja tasapainossa oleva ohjaaja/opettaja/valmentaja
myöntää oppilaalleen, jos ei kykene ohjaamaan häntä eteenpäin, vaan
tarpeen vaatiessa suosittaa seuraavan tason valmentajaa, joka kykenee
viemään urheilijaa seuraavalle etapille. Tämä vaatiinee rohkeutta!!

[Mika]

Hyvä viesti, itse olen samoilla linjoilla. Pari kohtaa erityisesti:

Sekä samaan aikaan valmentajalta vaaditaan psykologista silmää
havaita urheilijan mielenliikkeet pääkopan sisällä, oikea hetki psyykata
urheilijaa, keskustella treeneistä, kilpailusuorituksista jne.

Ja varmasti suurin haaste opettajalta/valmentajalta on päästä käsiksi
valmennettavan pääkopan sisään, jossa kilpailusuorituksessa tehdään
lopulliset päätökset.

Itselleen rehellinen ja tasapainossa oleva ohjaaja/opettaja/valmentaja
myöntää oppilaalleen, jos ei kykene ohjaamaan häntä eteenpäin, vaan
tarpeen vaatiessa suosittaa seuraavan tason valmentajaa, joka kykenee
viemään urheilijaa seuraavalle etapille. Tämä vaatiinee rohkeutta!!

Tuo pään sisään pääseminen on taatusti se vaikein juttu monelle valmentajalle, ja vaikka urheilupsykologia on ihan virallinen oppiaine tätä nykyä, tiedän ihan faktana, että esim. Yhdysvalloissa siitä leipänsä saavia on vain muutama. Oppimalla voi oppia, mutta aika paljon jää varmasti henkimaailman varaan, ns.

Ja tuo toinen juttu, valmentajan omien rajojensa myöntäminen itselleen ja urheilijalle....joopa, kuinka monta kertaa pitää voittaa oma egonsa tuon myöntämiseksi? Onneksi kilpaurheilussa ulkopuolisetkin tahot osaavat sitten kyseenalaistaa, jos niikseen tulee. Niin, ja siis kuten sanoit, kilpaurheilussa kuitenkin menestykselläkin voidaan mitata valmentajan kykyjä.

Ja zorro, tervetuloa palstalle!

[Tapani]

Moi!

Simpanssi: mitä tarkoitat sillä, että valmentaja ei saa olla liian tuttavallinen? Johtamistapojahan on monenlaisia ja minusta tasapuoliseen ystävyyteen perustuva valmennussuhde sopii kamppailulajeihin aivan yhtä hyvin kuin vaikkapa jonkin toimiston pyörittämiseen. Tämähän ei kuitenkaan tarkoita tuollaista antaa-olla -johtamista, jossa asioihin ei puututa.
Oma valmentajani on hyvä esimerkki siitä, että tuttavallisellakin valmentajalla voi olla auktoriteettia.

Tapani

[eepee]

Eli..
+osaa tekniikat erinomaisesti ja jos ei osaa niin myöntää tämän myös oppilailleen.
+omaa hyvän asenteen
+osaa motivoida
+kekseliäs
+määrätietoinen
+ei liian tuttavallinen

Tähän erinomaiseen listaan lisäisin vielä:

Harjoituksen valmisteleminen ennakolta.

[Simpanssi]

Moi!

Simpanssi: mitä tarkoitat sillä, että valmentaja ei saa olla liian tuttavallinen? Johtamistapojahan on monenlaisia ja minusta tasapuoliseen ystävyyteen perustuva valmennussuhde sopii kamppailulajeihin aivan yhtä hyvin kuin vaikkapa jonkin toimiston pyörittämiseen. Tämähän ei kuitenkaan tarkoita tuollaista antaa-olla -johtamista, jossa asioihin ei puututa.
Oma valmentajani on hyvä esimerkki siitä, että tuttavallisellakin valmentajalla voi olla auktoriteettia.

Tapani

Vedettäessä isompaa ryhmää, jossa on vaikkapa 30 henkilöä niin on mahdotonta vetää treenejä "ystävä" pohjalta. Jos tahdot opettaa kaikille tekniikan oikein niin sinun on käsiteltävä ryhmää kokonaisuutena. Yhtä paljon huomiota jokaiselle jne.. En tarkoita, että valmentajan tulisi olla liian etäinen, mutta että hän näkee kokonaisuuden(harjoituksen) selvästi ja sen vaatimat elementit(tempo/teho/tavoitteet). Valitettavasti tämä tarkoittaa silloin sitä, että aikaa ei jää kaveraamiselle. Valmentajan auktoriteetti harjoitustilanteessa vaatii aina tietyn asenteen valmentajalta. Valmentajan tulee pystyä vaatimaan valmennettavaltaan paljon harjoituksen aikana. Entäs jos harjoituksessa on vaikkapa harjoitus, joka on vaikea tehdä ja valmennettevat eivät sitä heti ymmärrä ja pitävät sitä naurettavana? Entäs jos valmennettevat eivät ota treeniä täysiä? Ei harjoituksia voi pyytää tekemään vaan määrätä ne.

Minut on opetettu niin, että vaikka harjoituksessa olisi neljä mustaa vyötä ja yksi heistä vetäisi harjoituksen niin muut eivät puutu harjoituksiin tai tekniikoihin treenin aikana. Korkeintaan kahden kesken voi jotain juttua ehdottaa. Tietty etäisyys mahdollistaa tehokkaamman treenin kaikille.

Tätä minä tarkoitin tuttavallisuudella.

[mronkain]

Olen elämäni aikana kohdannut jos jonkinnäköistä ohjaajaa ja ohjaajaksi haluavaa. Hyvän ohjaajan ominaisuudet on varmaan helppo määrittää, koska kyse on kuitenkin yhteisestä harrastuksesta. Mutta millainen on hyvä valmentaja? Jämäkkä? Autoritaarinen? Despootti?!

Ei mitenkään tyhjentävä vastaus, mutta aiheeseen liittyen mielestäni hyvä sitaatti:

He who knows not and knows not he knows not, He is a fool - Shun him.
He who knows not and knows he knows not, He is simple- Teach him.
He who knows and knows not he knows, He is asleep - Awaken him.
He who knows and knows that he knows, He is wise- Follow him.

Bruce Lee

- Marko

[carenza]

Itse tarvitsen aina välillä tuota herättämistä, hence opettajieni vierailut täällä.

[Kikudo]

hyvä valmentaja osaa opettaa jokaista eri tavalla.

[mronkain]

Itse tarvitsen aina välillä tuota herättämistä, hence opettajieni vierailut täällä.

Tästä tuli mieleen tuo toisessa ketjussakin esille tullut asia, eli jatkuvan oppimisen idea. Ei siis riitä että hyvä valmentaja opettelee jotkin asiat, saa sertifikaatit ja arvot ja on sitten opettaja. Hyvä opettaja on aina myös itse oppilas ja kehittää itseäänkin jatkuvasti, oppii sekä opettajiltaan että oppilailtaan. Ei ylenkatso mitään näkemyksiä ennen kuin on itse tutustunut niihin.

Lisää henkilökohtaisia mielipiteitäni hyvästä opettajasta:
- osaa niin teorian kuin käytännönkin
- ei ole dogmaattinen ("vain tämä laji on oikea", "vain minä tiedän tämän", "tämä on näin" ovat vääriä asenteita. Näkemyksiä on aina useita)
- ei rajoita oppilaitaan, jos näillä on näkemys siitä mitä haluavat tehdä ja miten oppia, hyvä opettaja tukee sitä, ei tukahduta oppilaidensa halua oppia
- hyvä opettaja neuvoo, ei käske, joskus pitää ehkä antaa selvempiä viestejä mutta jankuttaminen ei kannata
- hyvä opettaja pitää sopivan etäisyyden: ei ole liian läheinen mutta ei myöskään jalustalla

Tuossa muutamia.

- Marko

[Tapani]

Moi!

Simpanssi, ok, puhuimme siis melkein samasta asiasta. Olen vain huomannut, että usein kamppailulajien perinteestä(kungfutselaisuus) johtuen ajatellaan, että modernimmat johtamis- ja opettamisopit eivät pätisi. Olen voimakkaasti eri mieltä, minusta kamppailulajin opettaja voi käyttää samoja keinoja opettamisessaan ja johtamisessaan kuin jonkin projektityötä tekevän ryhmän johtajakin tai vaikka jalkapallovalmentaja. Erot tulevat tietty esiin sisällössä.
Mutta siis minusta hyvä valmentaja tuntee itsensä niin hyvin, että osaa hyödyntää valmennuksessaan omia vahvuuksiaan. Toisaalta omia heikkouksiaan hän täydentää omalla koulutuksellaan ja muiden ihmisten vahvuuksilla. Tämä pätee ennenkaikkea valmentamisen henkiseen puoleen, miksei tosin tekniikkaankin.


Tapani

[DaNjA]

Hyvä ohjaaja on perehtynyt lajiin, jota ohjaa ja on harrastanut tätä jonkin aikaa.
Ohjaajan pitää osata hoitaa ohjaamassa lajissaan tulevat pienet vauriot.
Olla tsemppaava ja ystävällinen. Juttelee monen kanssa, vaikka heti ei vasta kaikua saakkaan.
Mitäköhän muuta tuohon lisäisisi...muissa viesteissä on todellakin saman laisia ominaisuuksia yms.