Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Kirjavinkkejä kaivataan!!!
Valvoja: Valvoja
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 4
- Viestit: 1173
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Vihti
Miten paljon haluat laittaa painoa sanalle oikeasti? Heistä kun ei ole hirveästi mitään täysin historiallista faktaa.Paappa kirjoitti: Mitähän ne Berserkit muuten oikeasti olivat?
Islantilaisten saagojen mukaan berserkit olivat sotureita, joilla oli mystisiä voimia. He pystyivät muuttumaan taistelussa eläimiksi yleensä karhuiksi tai susiksi. Yhden lingvistisen teorian mukaan termi juontaa juurensa karhupaitaa tarkoittavaan sanaan. Toisen yleisemmän mukaan se tarkoittaa paljasta paitaa eli siis ihoa. Ensimmäisen teorian pohjana se, että he toisinaan pukeutuivat eläinten nahkoihin ja toisen se, että he eivät käyttäneet taistelussa haarniskaa.
Toinen termi kys. soturityypille on Ulfhedinn, (En saanut tähän d:n tilalle oikeaa islantilaista kirjainta.) joka tarkoittaa susinuttua.
Heidän kerrotaan pureskelleen kilpiään ennen taistelua, ja aseet eivät pystyneet heidän nahkaansa. Tosin saagoissa kys. veijareille käy yleensä kättelyssä kalpaten. Sankari listii heidät välittömästi.
Jonkin uskomuksen mukaan hemmot napsivat psykoaktiivisia sieniä ja sekoilivat niiden voimalla.
Kuvatodisteita löytyy: Vendelin ajan metallikaiverruksissa on pedonpäisiä sotureita ja Skotlannista löytyneestä shakkisetissä on nappuloina mm. kilpiään pureskelevia uroita.
Kai
- JariR
- reiteenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 331
- Lauteille: Lokakuu 2005
- Paikkakunta: Espoo
Berserkeistä ja kilpien pureskelusta oli kyse...
(oisko threadin haarauttamisen paikka?)
Kun kuvittelee itsensä tuohon paikalle niin täytyy sanoa että mielestäni harvinaisen hyvin tunnetilaa kuvaava vanha kielikuva. Siinä kilpimuurissa seisoskellessa täysissä adrenaliinitäpinössä (tai sienihumussa) niin mihinkäs sitä muuhunkaan nuor' mies energiaansa käyttäisi kun just siinä leuan alla olevan kilvenreunan jäystämiseen. Erityisestikin jos ei ihan vielä saa lähteä rynnäköimään. Tai jos ei vastapuolikaan ole lähtenyt vielä tulemaan päin mutta ihan kohta lähtee.
t. Jari
(oisko threadin haarauttamisen paikka?)
Korjatkaas jos olen väärässä mutta eikös tuo kilpien pureminen ole ollut aika laajalti esi-keskiaikaisissa eepoksissa käytetty ikäänkuin tehokeino jonka tarkoitus on ollut korostaa taistelijoiden raivokkuutta ja/tai epätoivoa? Ei oo nyt lähteitä käsillä mutta tulee mielikuva että useammissakin saagoissa ja kronikoissa on poijjaat kilpimuurissa "purreet kilpiensä reunaa niin että suusta tulee vaahtoa." Ja siis monet muutkin kuin viikinkien berserkit?navajas kirjoitti: Islantilaisten saagojen mukaan berserkit olivat sotureita, joilla oli mystisiä voimia. (clip)
Heidän kerrotaan pureskelleen kilpiään ennen taistelua, (clip)
Skotlannista löytyneestä shakkisetissä on nappuloina mm. kilpiään pureskelevia uroita.
Kun kuvittelee itsensä tuohon paikalle niin täytyy sanoa että mielestäni harvinaisen hyvin tunnetilaa kuvaava vanha kielikuva. Siinä kilpimuurissa seisoskellessa täysissä adrenaliinitäpinössä (tai sienihumussa) niin mihinkäs sitä muuhunkaan nuor' mies energiaansa käyttäisi kun just siinä leuan alla olevan kilvenreunan jäystämiseen. Erityisestikin jos ei ihan vielä saa lähteä rynnäköimään. Tai jos ei vastapuolikaan ole lähtenyt vielä tulemaan päin mutta ihan kohta lähtee.
t. Jari
- Risto R
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 3062
- Lauteille: Toukokuu 2005
- Paikkakunta: Joensuu
No, ilmiselvät Jan Guilloun ristiretkikirjat on ihan lukemisen arvoisia.
Joensuun historiallisen miekkailun seura
"I [sword] am Royal, enforce justice, propagate goodness and destroy evil." -Fiore dei Liberi, 1409
Liity etupotkijaksi!
"I [sword] am Royal, enforce justice, propagate goodness and destroy evil." -Fiore dei Liberi, 1409
Liity etupotkijaksi!
-
- nilkkaanpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 38
- Lauteille: Huhtikuu 2005
- Paikkakunta: Kitee
Henri Charrieren Vanki nimeltä Papillon, Jeff Longin Helvetin piirit, Andy McNabin BravoKaksiNolla (muista tyypin kirjoista en pidä), Mark Bowdenin Isku Mogadishuun, Jean M. Auelin kivikauteen sijoittuvat kirjat(paljon pornokohtauksia!), Pietiläisen Legioonalainen Peters. Niin ja Guilloulta myös Carl Hamilton kirjat on viihdyttäviä. Svenska Neivi Siil Kik Joor Ääs!
- TimoS
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 11
- Viestit: 23358
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Hesa
- Etulaji: Shorin ryu Seibukan karate
- Sivulajit: Matayoshi kobudo
- Takalajit: Matsuoi-ha Shorinji ryu Renshinkan karate
- Yhteystiedot:
TeLa kirjoitti: Andy McNabin BravoKaksiNolla (muista tyypin kirjoista en pidä)
Minä taas pidän, samaten kuin Chris Ryanin kirjoista (Ryanhan oli samassa partiossa McNabin kanssa Irakissa, mutta ei jäänyt kiinni)
Olen lukenut tuon ja muistaakseni ainakin aika sekavaMark Bowdenin Isku Mogadishuun
Timo Saksholm
Karate wa kunshi no bugei
Karate wa kunshi no bugei
- bodyguard
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 4
- Viestit: 22944
- Lauteille: Syyskuu 2005
- Paikkakunta: Helsinki
Hmmm... olin jo ihan varma että olin vastannut tähän ketjuun, mutta ilmeisesti sitten en ollutkaan
Dostojevski, Rikos ja Rangaistus on vähintäänkin loistava kirja, kellariloukko mielestäni vähintään yhtä hyvä, joskin erilainen (ja noin kymmenen kertaa lyhyempi). Tällä hetkellä minulla on kesken Riivaajat, joka ei tosin tunnu etenevän meikäläisellä yhtään. Siinäkin kirjassa on vähintäänkin loistokkaita hetkiä, mutta suvantovaiheet tuntuvat todella raskailta lukea. Olen sen kirjan välissä lukenut ehkä viisi kirjaa.
Kafkan oikeusjuttu on myöskin kirjojen aatelia mielestäni, se oli varsinainen ahaa-elämys kun sen aikoinaan luin. Jos Dostojevski uppoaa, kannattaa tutustua myös Herman Hesseen, hänellä on aikapaljon Dostojevski- tyylistä tekstiä, mutta helppolukuisempana. Kotimaisesta kirjallisuudesta kannattaa pysyä erossa ehkä Mika Waltaria lukuunottamatta, joskin Kari Hotakainenkin on kirjoittanut jotain mukiinmenevää.
Jos Kauhu uppoaa, niin Stephen Kingin Hohto on pakkolukemistoa. Kirjan rinnalla Kubrickin elokuva tuntuu pikkulasten iltasadulta
Siinäpä ne ensimmäiset mieleen tulleet, palaan asiaan mikäli keksin lisää...
Dostojevski, Rikos ja Rangaistus on vähintäänkin loistava kirja, kellariloukko mielestäni vähintään yhtä hyvä, joskin erilainen (ja noin kymmenen kertaa lyhyempi). Tällä hetkellä minulla on kesken Riivaajat, joka ei tosin tunnu etenevän meikäläisellä yhtään. Siinäkin kirjassa on vähintäänkin loistokkaita hetkiä, mutta suvantovaiheet tuntuvat todella raskailta lukea. Olen sen kirjan välissä lukenut ehkä viisi kirjaa.
Kafkan oikeusjuttu on myöskin kirjojen aatelia mielestäni, se oli varsinainen ahaa-elämys kun sen aikoinaan luin. Jos Dostojevski uppoaa, kannattaa tutustua myös Herman Hesseen, hänellä on aikapaljon Dostojevski- tyylistä tekstiä, mutta helppolukuisempana. Kotimaisesta kirjallisuudesta kannattaa pysyä erossa ehkä Mika Waltaria lukuunottamatta, joskin Kari Hotakainenkin on kirjoittanut jotain mukiinmenevää.
Jos Kauhu uppoaa, niin Stephen Kingin Hohto on pakkolukemistoa. Kirjan rinnalla Kubrickin elokuva tuntuu pikkulasten iltasadulta
Siinäpä ne ensimmäiset mieleen tulleet, palaan asiaan mikäli keksin lisää...
-I thought you were cool.
-I am. And you know what makes me cool? The fact that your opinion means less than squat to me.
Blogi
-I thought you were cool.
-I am. And you know what makes me cool? The fact that your opinion means less than squat to me.
Blogi
- TimoS
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 11
- Viestit: 23358
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Hesa
- Etulaji: Shorin ryu Seibukan karate
- Sivulajit: Matayoshi kobudo
- Takalajit: Matsuoi-ha Shorinji ryu Renshinkan karate
- Yhteystiedot:
Yhden luin ja toista en ihan heti viitsi lukea. Liian selvästi naisille suunnattu kirjasarjaKenzu kirjoitti: Patricia Cornwellin Kay Scarpetan tutkimuksia
Yritin tässä muutama vuosi takaperin lukea nuo kaikki uudelleen, kun ne satun omistamaan ja pääsin muistaakseni toista vai olisko ollut kolmatta kirjaa vähän alkua pidemmälle kun piti laittaa pois. Oli sen verran paksua tuubaaLustbaderin Ninja plus jatkot
Timo Saksholm
Karate wa kunshi no bugei
Karate wa kunshi no bugei
Cornwell alkaa nasevasti, mutta - kuten monet kirjasarjatehtailijat (<- hieno sanahirviö) - irtautuu jossain vaiheessa ihan omalle kiertoradalleen. Kotimaisista sama on havaittavissa toisessa juuressa mainitulle Mäen Vares -sarjalle.
van Lustbader on, tuota noin... sex&ninja&violence -akselilla aika hupaisa.
Mainitsin dekkarijuuressa Lansdalen ja Vachssin, edellinen lienee tosimaailmassa jonkin sortin turpaanlyöntilajien harrastaja (hapkidoin?), jälkimmäinen muuten vaan kova hemmo. Morrelliin ja O'Donnelliinkin viitattiin jo toisaalla, sanotaan vielä kerran: Morrel ja O'Donnell (Rambon ja Modesty Blaisen luojat, samassa järjestyksessä).
Clive Barker pesee Kingin koska tahansa, joskin tämä Musta Torni -sarja on parasta Kingiä vuosikymmeneen tai jotain.
Margaret Atwoodin Oryx ja Crake on tuoreesta scifistä yksi oivalluksekkaimmista. Avaruusoopperan uudistajista on jo mainittu ainakin Reynolds ja Banks, kolmas kaanoniin on Vinge - Vingellä on aidosti outoja alienrotuja Avaruuden Äärissä ja Taivaan Syvyyksissä.
Holdstock kirjoittaa edelleen samaa mytagokirjallisuuttaan uudelta nurkalta, nyt menossa Merlin -saaga. Ei paha, mutta Bernard Cornwellin Talvikuningas on enemmän omaan makuuni - Cornwellia, tätä Cornwellia, on käännetty aika niukasti, mutta mieheltä taitaa olla ilmestynyt jotain muitakin soturin tie eri aikoina - henkisiä teoksia. Ja sitten soturin tien historiallisen fiktion uusi kulmakivi: Stephen Pressfieldin Tuliportit - Thermopylain taisteluun sijoittuva romaani ("Viholliset ovat niin runsaslukuiset, että heidän ampumansa nuolet pimentävät taivaan!!" "Hyvä. Saadaanpa tapella varjossa.")
Hyviä kirjoja on maailma täynnään, postaan lisää myöhemmin. Saatan mainita jonkin huononkin .
Riku Ylönen
van Lustbader on, tuota noin... sex&ninja&violence -akselilla aika hupaisa.
Mainitsin dekkarijuuressa Lansdalen ja Vachssin, edellinen lienee tosimaailmassa jonkin sortin turpaanlyöntilajien harrastaja (hapkidoin?), jälkimmäinen muuten vaan kova hemmo. Morrelliin ja O'Donnelliinkin viitattiin jo toisaalla, sanotaan vielä kerran: Morrel ja O'Donnell (Rambon ja Modesty Blaisen luojat, samassa järjestyksessä).
Clive Barker pesee Kingin koska tahansa, joskin tämä Musta Torni -sarja on parasta Kingiä vuosikymmeneen tai jotain.
Margaret Atwoodin Oryx ja Crake on tuoreesta scifistä yksi oivalluksekkaimmista. Avaruusoopperan uudistajista on jo mainittu ainakin Reynolds ja Banks, kolmas kaanoniin on Vinge - Vingellä on aidosti outoja alienrotuja Avaruuden Äärissä ja Taivaan Syvyyksissä.
Holdstock kirjoittaa edelleen samaa mytagokirjallisuuttaan uudelta nurkalta, nyt menossa Merlin -saaga. Ei paha, mutta Bernard Cornwellin Talvikuningas on enemmän omaan makuuni - Cornwellia, tätä Cornwellia, on käännetty aika niukasti, mutta mieheltä taitaa olla ilmestynyt jotain muitakin soturin tie eri aikoina - henkisiä teoksia. Ja sitten soturin tien historiallisen fiktion uusi kulmakivi: Stephen Pressfieldin Tuliportit - Thermopylain taisteluun sijoittuva romaani ("Viholliset ovat niin runsaslukuiset, että heidän ampumansa nuolet pimentävät taivaan!!" "Hyvä. Saadaanpa tapella varjossa.")
Hyviä kirjoja on maailma täynnään, postaan lisää myöhemmin. Saatan mainita jonkin huononkin .
Riku Ylönen
- Abe Simpson
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 1565
- Lauteille: Maaliskuu 2006
- Paikkakunta: Springfield Retirement Castle
Punertava Orm löytyy hyllystä joo.
Tällaiset triidit aiheuttavat aina hieman paineita siitä, että suositeltavan teoksen pitäisi olla ehdoitta jotain elämää suurempaa - vaan tarjoan silti ehdolle Jon Krakauerin kirjaa Into the wild (Erämaan armoille). Teos tuskin muuttaa keenenkään elämää, mutta itse pidin siitä. Kyseessä on siis dokumentinomainen tarkastelu nuoren Christopher McCandlessin elämän loppuvaiheista. Lukemisesta on jo pari vuotta, mutta muistelen että kirjoittajan kiihkottomuus teki lukemisesta kohtuullisen kiintoisaa.
Tällaiset triidit aiheuttavat aina hieman paineita siitä, että suositeltavan teoksen pitäisi olla ehdoitta jotain elämää suurempaa - vaan tarjoan silti ehdolle Jon Krakauerin kirjaa Into the wild (Erämaan armoille). Teos tuskin muuttaa keenenkään elämää, mutta itse pidin siitä. Kyseessä on siis dokumentinomainen tarkastelu nuoren Christopher McCandlessin elämän loppuvaiheista. Lukemisesta on jo pari vuotta, mutta muistelen että kirjoittajan kiihkottomuus teki lukemisesta kohtuullisen kiintoisaa.
"Pallomerimies on erimies"
- Abe Simpson
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 1565
- Lauteille: Maaliskuu 2006
- Paikkakunta: Springfield Retirement Castle
Barkerin ongelma on tuotannon epätasaisuus, mukana on todellisia helmiä, mitkä pesevät perus-Kingin mennentullen, vaan se kääntöpuoli on luvattoman huonoa. Liekö samasta syystä niin, ettäKingin teokset ovat ehkä pitkäjänteisyydessään toimivampia, kun taas Barker loistaa enemmän kohtaustasolla?
"Pallomerimies on erimies"
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 4
- Viestit: 1173
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Vihti
H.P. Lovecraft ja E.A. Poe kauhun ystäville.
Michael Moorcockin Elric-, Corum-, Hawkmoon- ja Von Bek -tarinat erilaisen fantasian ystäville (ei söpöjä hahmoja sitten missään).
Suomesta Mika Waltarin Palmut dekkarifriikeille. Kevyenä bussilukemistona Harri Nykänen, Leena Lehtolainen ja Reijo Mäki
Edgar Rice Burroughsin Tarzanit menee itsellä uudelleen lukuun tämän kesän aikana. Pitää verestää lapsuusmuistoja. Samaten ajattelin yrittää päästä korkeakulttuurikrapulasta eroon pikku hiljaa ja lueskella vihdoin taas "parempaa" kirjallisuutta. Pitänee aloittaa kevyesti Hemingwayn testosteronia tihkuvilla tarinoilla...
Michael Moorcockin Elric-, Corum-, Hawkmoon- ja Von Bek -tarinat erilaisen fantasian ystäville (ei söpöjä hahmoja sitten missään).
Suomesta Mika Waltarin Palmut dekkarifriikeille. Kevyenä bussilukemistona Harri Nykänen, Leena Lehtolainen ja Reijo Mäki
Edgar Rice Burroughsin Tarzanit menee itsellä uudelleen lukuun tämän kesän aikana. Pitää verestää lapsuusmuistoja. Samaten ajattelin yrittää päästä korkeakulttuurikrapulasta eroon pikku hiljaa ja lueskella vihdoin taas "parempaa" kirjallisuutta. Pitänee aloittaa kevyesti Hemingwayn testosteronia tihkuvilla tarinoilla...
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 109 kurkkijaa