Plus "Zaphod Beeblebrox plays it safe" joka on jonkin sortin novelli tahi prologi. Eli viisi ja puoliosainen trilogia.TimoS kirjoitti: Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille (trilogia viidessä osassa).
Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Kirjavinkkejä kaivataan!!!
Valvoja: Valvoja
- joksanen
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 5
- Viestit: 3170
- Lauteille: Helmikuu 2005
- Paikkakunta: Turku
Melko keskeneräiseltä se tuntuikin. Melkoista tajunnanvirtaa josta jonkinlaisen juonirangan löytäminen oli aika hankalaa. Varsinkin kun kokoelmassa se sijoittui osien neljä ja viisi väliin, ja jolloin itse trilogian lukeminen on jo melko tylsää.TimoS kirjoitti: Muistaakseni se jäi Douglas Adamsilta kesken, kun meni potkaisemaan tyhjää
Starship Titaniciin pitäisi tutustua vähän paremmin kuin pelkän nimen osalta. Sielun synkkä teehetki (vaimikäsenyton) puolestaan on melkoisen ala-arvoinen, kirjoittajansa pitkien lauseiden maineeseen perustuva tekele. Onkohan se Liftari-tarina itsessään niin hyvä juuri siksi että sitä on kirjoitettu ees ja taas uudelleen ja uudelleen. Koko homma taisi lähteä vogonien moottoritiekuunnelmasta ja paisui vuosien myötä isommaksi kuin olisi ansainnut.
- TimoS
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 11
- Viestit: 23356
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Hesa
- Etulaji: Shorin ryu Seibukan karate
- Sivulajit: Matayoshi kobudo
- Takalajit: Matsuoi-ha Shorinji ryu Renshinkan karate
- Yhteystiedot:
Itse pidin siitä, samoin kuin Dirk Gently's Holistic Detective Agencystäjoksanen kirjoitti: Sielun synkkä teehetki (vaimikäsenyton) puolestaan on melkoisen ala-arvoinen, kirjoittajansa pitkien lauseiden maineeseen perustuva tekele.
Joo, BBC:n kuunnelmastahan se kaikki lähti. Itselläni on sekä tuo kuunnelma että YLEn versio (tosin YLEn versiota en ole kuunnellut kokonaan)Koko homma taisi lähteä vogonien moottoritiekuunnelmasta ja paisui vuosien myötä isommaksi kuin olisi ansainnut.
Timo Saksholm
Karate wa kunshi no bugei
Karate wa kunshi no bugei
- joksanen
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 5
- Viestit: 3170
- Lauteille: Helmikuu 2005
- Paikkakunta: Turku
Itse aiheesta:
Joseph Connolly - Stuff
Hugh Laurie - The Gun Seller
Brian Gallagher - The Feng Shui Junkie ja
Neil Gaiman - Neverwhere sekä elokuvaa parempi Helen Fielding - Bridget Jones
Joseph Connolly - Stuff
Hugh Laurie - The Gun Seller
Brian Gallagher - The Feng Shui Junkie ja
Neil Gaiman - Neverwhere sekä elokuvaa parempi Helen Fielding - Bridget Jones
- Kari Aittomäki
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 6
- Viestit: 16105
- Lauteille: Helmikuu 2006
- Paikkakunta: Kokkola
Heh, aika hauskaa että kirjallisuuskeskustelussa käytetään leikkaa-liimaa-kenttiä.
Olen aivan rähmälläni Isonpojan eli Hemingwayn edessä, tuoltahan hyllystä nuo kaikki löytyvät. Mieluisin ittelleni on Kuolema Iltapäivällä, jo pelkän aiheensa takia. Olen aina ihaillut härkätaistelijoita.
Ja päinvastoin kuin esikuvani, pidän enemmän Etelä-Amerikan toreroista. Se "intiaanikylmyys" on vain jotain niin viileää, spanskien takapuolen pyörittely on turhanaikaisen machoa.
Luin tuossa taasen Conradin matkan Pimeyden ytimeen, tällä kertaa silkkana matkakertomuksena, kuten viimetulkinnat edellyttävät. Olihan se ainakin asenteellinen.
Tuossa heittäytymisetäisyydellä odottaa Divina Commedia, jospas tällä kertaa pääsisi Paratiisin läpi.. On se nyt perhana, että se kiirastuli ja helvetinkattilat menee kuin perhepizza mutta heti kun se virrenveisuu alkaa liimautuu käikäle kitalakeen.
Onkos kuka lukenut Edgar Wallacen Afrikkataruja, Sandi ja Bosambo?
Mukavan raikkaan rasistisia, kuin vanhat Tarzanleffat.
Olen aivan rähmälläni Isonpojan eli Hemingwayn edessä, tuoltahan hyllystä nuo kaikki löytyvät. Mieluisin ittelleni on Kuolema Iltapäivällä, jo pelkän aiheensa takia. Olen aina ihaillut härkätaistelijoita.
Ja päinvastoin kuin esikuvani, pidän enemmän Etelä-Amerikan toreroista. Se "intiaanikylmyys" on vain jotain niin viileää, spanskien takapuolen pyörittely on turhanaikaisen machoa.
Luin tuossa taasen Conradin matkan Pimeyden ytimeen, tällä kertaa silkkana matkakertomuksena, kuten viimetulkinnat edellyttävät. Olihan se ainakin asenteellinen.
Tuossa heittäytymisetäisyydellä odottaa Divina Commedia, jospas tällä kertaa pääsisi Paratiisin läpi.. On se nyt perhana, että se kiirastuli ja helvetinkattilat menee kuin perhepizza mutta heti kun se virrenveisuu alkaa liimautuu käikäle kitalakeen.
Onkos kuka lukenut Edgar Wallacen Afrikkataruja, Sandi ja Bosambo?
Mukavan raikkaan rasistisia, kuin vanhat Tarzanleffat.
- joksanen
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 5
- Viestit: 3170
- Lauteille: Helmikuu 2005
- Paikkakunta: Turku
Hemingway on outolintu kirjallisuudessa omalta kohdaltani. Miehen kirjoissa ei juuri tapahdu mitään ja joistain lauseista tuntuu puuttuvan sanoja välistä. Mutta niistä paistava fiilis on jotain täysin uskomatonta. Vaikka Papa ei koskaan kuulemma pitänyt päiväkirjaa, tuli tutusti seesteinen olo kun istui paidatonna bulgarialaisen vuoristokylän hiihtohissitolpan juurella keskellä kesäistä näreikköä kirjoittelemassa pienimuotoista muistiinpanellusta.Kari Aittomäki kirjoitti: Olen aivan rähmälläni Isonpojan eli Hemingwayn edessä
kortty.net kirjoitti: vaikea antaa mitään tähtimääreitä, tai edes sanoa oliko se hyvä vai huono kirja. Se ei kuitenkaan pistänyt minua juuri ajattelemaan sotaa ja sen hirveyksiä, vaan enemmänkin alkoholismia ja naisvihaa. Hemingwayn naishahmot ovat usein melko yksinkertaisia typeryksiä hokien yksinkertaisia lauseita monimutkaisista asioista. Naiset ovat kuin ihan keitätahansa avustajia tai rekvisiittaa, jotka juoksevat Papan asioilla kymmenen liiran setelin toivossa. Papa itse puolestaan juo grappaa ja viiniä ja viskiä ja viiniä ja olutta ja viiniä ja syö siinä samalla pari lohkaisua juustoa, mutta ei koskaan tunnu käyvän töissä.
- Jussi Häkkinen
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 12
- Viestit: 19109
- Lauteille: Helmikuu 2005
Myönnän itsekin pitäväni Blairin kirjoista. Minulle stoppari oli Eläinten vallankumous. Johtuen ehkä siitä, että kahlasin sen läpi yhdeksän vuoden herkässä iässä. 1984 oli taas yläasteella jonkinlainen vitsiluettava (loistava teos, mutta jotenkin osui kieroontuneeseen huumorihermooni silloin).Paappa kirjoitti: Orwell: 1984. Aiheutti lukioaikana unettomuutta. Saman kirjailija "Puilla paljailla" on hieno kuvaus 1900-luvun alun vähävaraisten hanttityöläisten elämästä.
Kun banaaleissa syvyyksissä ryvetään, on Hugon Kurjat mainittava. Samoin on muristava "Lem" ja "Strugatski". Lisäksi Heinleinille on nostettava kahvikupillinen maljaksi, eikä pidä kuvitella, etteikö voisi inahtaa Saganin taidolle kiitosta...
Jussi Häkkinen
"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."
"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."
Kukaan ei ole vielä tainnut mainita Stewart Homea, tuota lyyrisen herkkää brittiläistä nykykirjailijaa joka teoksissaan niin oivaltavasti valottaa urbanisoituneen ihmisen angstia ..
Bridget Jones ykkönen, sekä kirjana että elokuvana, on varsin loistava. Kuitenkaan Fieldingin muut teokset - eikä elokuvan jatko-osa - ole juuri muuta kuin kaavan toistoa.
Heinleiniin on vähän ambivalentti asenne: enimmältään teksti rullaa kyllä, mutta on helppo nähdä, mistä Harrison on saanut parodiamateriaalia Bill (kahdella ällällä) - Linnunradan sankari -sarjaansa.
Lian Hearnin Otoron klaani -sarja (kaksi osaa suomeksi tällä hetkellä, tietääkseni) on miellyttävän kevyttä luettavaa, joskin kirjoittajan veto pallotella näennäisjapanilaisessa maailmassa ("Tää olis niinku Japani keskiajalla, mutta jos tässä on niinku virheitä, niin sit se on fantasiaa..") ei välttämättä kaikkia houkuttele. Toisaalta, sarjafantasioissa pseudokeskiaikaiset miljööt nyt ovat lähestulkoon lajityypin konventio.
Riku Ylönen
Bridget Jones ykkönen, sekä kirjana että elokuvana, on varsin loistava. Kuitenkaan Fieldingin muut teokset - eikä elokuvan jatko-osa - ole juuri muuta kuin kaavan toistoa.
Heinleiniin on vähän ambivalentti asenne: enimmältään teksti rullaa kyllä, mutta on helppo nähdä, mistä Harrison on saanut parodiamateriaalia Bill (kahdella ällällä) - Linnunradan sankari -sarjaansa.
Lian Hearnin Otoron klaani -sarja (kaksi osaa suomeksi tällä hetkellä, tietääkseni) on miellyttävän kevyttä luettavaa, joskin kirjoittajan veto pallotella näennäisjapanilaisessa maailmassa ("Tää olis niinku Japani keskiajalla, mutta jos tässä on niinku virheitä, niin sit se on fantasiaa..") ei välttämättä kaikkia houkuttele. Toisaalta, sarjafantasioissa pseudokeskiaikaiset miljööt nyt ovat lähestulkoon lajityypin konventio.
Riku Ylönen
- Jussi Häkkinen
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 12
- Viestit: 19109
- Lauteille: Helmikuu 2005
...hoippui taaksepäin sylkien suustaan satunnaisen palan särkynyttä hammasta.riku kirjoitti: Kukaan ei ole vielä tainnut mainita Stewart Homea, tuota lyyrisen herkkää brittiläistä nykykirjailijaa joka
Ihmettelinkin, kauanko tämän nimen esiin pomppaaminen kestäisi.
Marx, Kristus ja Saatana!
Jussi Häkkinen
"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."
"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."
- Alioppilas
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 5053
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Helsinki
Iloni oli suuri kun onnistuin bongaamaan ko. teoksen alakerran divarista Gustave Dorén mahtavalla kuvituksella varustettuna kovakantisena painoksena. Normaalisti klassikkokirjojen kuvitus on jo ajatuksena vähän niin ja näin, mutta tämä on silkkaa taidetta.Kari Aittomäki kirjoitti: Tuossa heittäytymisetäisyydellä odottaa Divina Commedia, jospas tällä kertaa pääsisi Paratiisin läpi.. On se nyt perhana, että se kiirastuli ja helvetinkattilat menee kuin perhepizza mutta heti kun se virrenveisuu alkaa liimautuu käikäle kitalakeen.
Chuck Palahniukin Fight Club on tosiaan suomennettu, Jyväskylän seudulla saa kirjastosta parhaiten kun tekee seutuvarauksen. Kysyntä on näet asianmukainen.
Mutta vituttipa ettei voinut unohtaa leffaa mielestä. Kokoajan ne muistikuvat puskivat pintaan mielikuvien päälle. Monasti se tuli katsottuakin, ja onhan se mainio. Kirjassa muutama juttu enemmän, hitusen erilaistakin, pääosin oli kyllä filmiin vangittu kirjan sydän.
Kirjailijan teos "Eloonjäänyt" kannattaa katsastaa myös.
Mutta vituttipa ettei voinut unohtaa leffaa mielestä. Kokoajan ne muistikuvat puskivat pintaan mielikuvien päälle. Monasti se tuli katsottuakin, ja onhan se mainio. Kirjassa muutama juttu enemmän, hitusen erilaistakin, pääosin oli kyllä filmiin vangittu kirjan sydän.
Kirjailijan teos "Eloonjäänyt" kannattaa katsastaa myös.
- taekwondoin
- polveenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 161
- Lauteille: Maaliskuu 2006
- Kari Aittomäki
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 6
- Viestit: 16105
- Lauteille: Helmikuu 2006
- Paikkakunta: Kokkola
Saapas nähdä onko suomennos veroiseni.
Käänsin ihan kirjoitusharjoituksena tuon vetelyn ja sanoisin ettei nyt ihan huonostikaan. Nimittäin jos joskus on uskonnollista kokemusta ollut leffateatterissa niinse oli Fight Club.
Joten pitihän se alkuteksti hankkia ja olihan se.
Chuck Palahniukilla on aikamoinen kynä, tulee etsimättä Ken Kesey mieleen..
Muuten, jos joku EI ole lukenut Käenpesää eli One flew over'ia, lukekaa ihmeessä. Sen jälkeen Jack Nicholsonin sinänsä mahtava roolityö tuntuu vaan.. ei riittävältä.
Fight Clubissa sama juttu, leffa painaa lukukokemusta.. vaan nytpä puhutaankin siihen mittaan järeästä elokuvasta että haastaa kyllä kirjankin.
Käänsin ihan kirjoitusharjoituksena tuon vetelyn ja sanoisin ettei nyt ihan huonostikaan. Nimittäin jos joskus on uskonnollista kokemusta ollut leffateatterissa niinse oli Fight Club.
Joten pitihän se alkuteksti hankkia ja olihan se.
Chuck Palahniukilla on aikamoinen kynä, tulee etsimättä Ken Kesey mieleen..
Muuten, jos joku EI ole lukenut Käenpesää eli One flew over'ia, lukekaa ihmeessä. Sen jälkeen Jack Nicholsonin sinänsä mahtava roolityö tuntuu vaan.. ei riittävältä.
Fight Clubissa sama juttu, leffa painaa lukukokemusta.. vaan nytpä puhutaankin siihen mittaan järeästä elokuvasta että haastaa kyllä kirjankin.
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 153 kurkkijaa