Häjyistä joitain tiedonrippeitä.
Ylikangas yhdistää puukkojunkkarikulttuurin synnyn Pohjanmaalla elinkeinoelämän muutoksiin, tarkemmin sanottuna tervanpolton radikaaliin vähenemiseen. Jäi suuri joukko työttömiä ja toimettomia nuoria miehiä, joilla oli tarve päteä muilla keinoin. Lisäksi häjyt ovat puukkojunkkarikulttuurin osajoukko pikemminkin kuin sama asia.
Tappelukulttuurista sen verran, että vaikka sivullisiakin joutui mukaan tappeluihin, pääsääntöisesti tapeltiin niiden kanssa, jotka olivat siihen valmiita. Tuossa jo tulikin mainittua "rytkypolkka", eli eräänlainen tanssin muodossa esitetty soidinkutsu tappeluun. Lisäksi tappeluaikeista voitiin ilmoittaa etukäteen, että "tullahan tappelemahan" häihin tai muihin juhliin. Silloin sivulliset tiesivät varoa. Jos etukäteisilmoitusta ei ollut tullut, viimeistään rytkypolkan alkaessa ne, joilla ei ollut tappeluhaluja, tiesivät väistyä. Tosin tappelu tietysti saattoi alkaa muutenkin, kun kerran oltiin herkkiä kunniasta ja maineesta, ja viina maistui. Jossain vaiheessa häjyilyn ollessa pahimmillaan puukon kanto kiellettiin ja siitä rangaistiin, jolloin tuli tarve pitää sitä piilossa, joskus esim. naisten hallussa.
Häjyilyyn kuului myös "lainailu" ja "ajelu", eli otettiin (luvatta) laitumelta hevosia ja ajeltiin niillä pitkin kylänraitteija lauleskellen ja uhoten. Myös lampaita saatettiin "lainailla" paisteiksi, maksusta ei niin väliä. Häjyt itse eivät tuntuneet pitävän tätä varkautena, tai edes rikollisena, ja suuttuivat herkästi jos niin väitettiin.
Puukoista tavallisimmat olivat tosiaan kaksineuvoiset helapäät (kutsuttiin myös nimellä tuppiroska tai helahoito), joita esim. Iisakki Järvenpään mallistosta löytyy edelleen:
http://www.iisakkijarvenpaa.fi/products.htm" onclick="window.open(this.href);return false;
Puukon käytöstä sen verran että sitä tunnutaan käytetyn aika paljon lähietäisyydeltä, itse asiassa sylipainissa, juuri tuo "niskasta kiinni ja puukolla pitkin selkää" kertoo siitä aika paljon. Myös Kiannon Puukkojunkkareissa (muistaakseni) puhutaan siitä miten esim. sormea pidettiin terän kyljessä niin ettei puukko uponnut liian syvälle, tarkoitus oli saada aikaan haava ja kipua, ei tappaa. Yksi syy tähän oli se, että siitä olisi seurannut kuolemanrangaistus, joka tosin käytännössä tarkoitti elinikäistä karkoitusta Siperiaan. Elinikäinen karkoituskaan ei tosin aina ollut elinikäinen, esim. kuuluisa murhamies Matti Haapoja karkasi Siperiasta ja palasi kotimaahan. Liian vakavaa vahingoittamista pidettiin jopa amatöörimäisenä.
Terva(s)tamppi on käsittääkseni tervasköyden pätkä, jonka päässä on solmu (apinannyrkki) painoa tuomassa. Tervaspamppu-nimitystä olen myös nähnyt. Puntarihan on sellainen rautatangon päässä oleva paino, jota siis on käytetty vaakana (ja tappelussa nuijana, joka painostaan johtuen saattoi tehdä pahaakin jälkeä). Tervastamppia näkee esim. elokuvassa "Härmästä poikia kymmenen", joka on löyhästi Isontalon Antin ja Rannajärven & kumppaneiden tarinaan perustuva elokuva. Myös venhempi elokuva "Pohjalaisia" liittyy aiheeseen.
- Marko
Eihän tämä tietenkään mitään oikeaa tutkimusta ole, mutta hauskaa ajanvietettä kun olen aiheesta kiinnostunut. Kiva saada positiivista palautetta.
