Artikkeli - PubMed on tietolinkki, ei tietolähde

[Mika]

Artikkeli on täällä: http://potku.net/pubmed-on-tietolinkki-ei-tietolahde/" onclick="window.open(this.href);return false;

Kirjoittajana on ravitsemustutkija Patrik Borg.

Tässä ketjussa kyseisestä artikkelista voi keskustella.

[jussip]

Piti nyt vastata tämmöiseen antiikkiseen säikeessä, tämän noustessa esille tuolla toisessa keskustelussa.

Mielestäni tuo artikkeli on hyvin kirjoitettu ja tuo ansiokkaasti esille monia ongelmia jotka nousevat esille etenkin kun "amatööritiedemiehet" surffailevat PubMediin, lueskelevat parit abstraktit ja tekevät tämän suhteen "tieteellisiä johtopäätöksiä" (itsekin sorrun tähän aina silloin tällöin).

Kuitenkin se, miksi halusin nostaa tämän aiheen esille on että mielestäni PubMed ko. artikkelin otsikon vastaisesti todellakin on tietolähde, eikä pelkkä tietolinkki. Sen verran tietysti oma lehmä ojassa että omaan työhöni on kuulunut mm. tiedonlouhintamenetelmien kehittäminen PubMedistä löytyvän tiedon louhintaan.

PubMed sisältää enintään 250 sanan lyhennelmän tutkimuksen asetelmasta, havainnoista ja johtopäätöksistä - tämä on aivan riittämätön tietomäärä ylipäätään kenellekään ja siksi kun mielenkiintoinen tutkimus löytyy, asiasta kiinnostunut tilaa tutkimuksen kokonaisena julkaisuna, jotta nähdään tarkemmin mitä tutkimuksessa todella tapahtui.

Juttu on alunperin kirjoitettu vuonna 2002, joten jonkun verran Pubmedin toiminta on siitä laajentunut, mutta myös muistaakseni jo 2002 PubMedissä oli saatavilla myös kokonaisia julkaisuja. Eli, pelkkien lyhennelmien ja artikkeliviitteiden lisäksi PubMed tosiaankin arkistoi satojen eri tieteellisten lehtien kaikki uudet artikkelit. PubMedistä löytyy siis myös (satoja?)tuhansia kokonaisia julkaisuja (joka tietystikään ei kata läheskään kaikkea tieteellistä tuotantoa). Samoin nykyään yhä useammin PubMedista löytyy "open access" linkki alkuperäiseen julkaisuun, jota klikkaamalla pääsee siis ko. lehden kotisivuille ja lukemaan ko. artikkelia. Tämä siis tosin riippuu ihan siitä millä ehdoilla ko. lehden kustantaja haluaa antaa lukuoikeuksia/linkitystietoja julkaisuihinsa (eli nykyään tuo "julkaisun tilaus" yhä useammin onnistuu linkin napsautuksella, mutta tästäkin kirjoittaja on varmasti tietoinen ja tämä vain tarkennuksena potkulaisille).

Samoin enemmänkin "filosofisena näkökohtana" väittäisin, että pelkät lyhennelmätkin viite- ja tekijätietoineen sisältävät kyllä todella paljon tietoa, eivätkä ole pelkkiä "tietolinkkejä". Yleensä se jutun ydin perustaustatietoineen kuitenkin siitä lyhennelmästä selviää. Olen kyllä aivan samaa mieltä että pelkistä lyhennelmistä (tai pelkästään yhdestä lyhennelmästä) ei vielä mitään lopullisia johtopäätöksiä kannata tehdä. Sama tietysti pätee myös ihan koko julkaisuihinkin, jos aiheesta löytyy vinopino julkaisuita, niin todennäköisesti ainakin osa niiden tuloksista on ristsiriidassa toisiinsa. Sen lisäksi PubMedistä löytyy paljon ihan "uniikkiakin" (meta)tietoa, mitä on vaikea löytää mistään muualta. Esimerkiksi vaikka jos haluan tietää että onko esim. Patrik Borg julkaissut ravitsemustieteen julkaisuja, tai että ketkä ovat viime aikoina julkaisseet muay thain harrastajien piirissä tapahtuneisiin vammoihin keskittyviä julkaisuja.

"Amatööritiedemiehille" (ja ihan oikeillekin) jotka hakevat tutkimustietoa itselleen vähemmän tunnetusta aihepiiristä, itse suosittelisin PuMedin käyttöä tiedonhaun lähtöpisteenä. Yleensä kannattanee hakea aiheeseen liittyviä katsausartikkeleita (review), selata näitä muutama läpi, ja tätä kautta saadun perustiedon ja lähdeviitteitteiden perusteilla lähteä syventämään tietämystään. Samalla tietysti kannattaa katsoa PubMedistä myös linkit viimeisimpiin alan tutkimuksiin, tukimustulosten kierto julkaistuksi katsausartikkeliksi kun useimmiten kestää sen pari vuotta.

Eli yhteenvetona toteaisin että mielestäni Borgin artikkeli oli asiantunteva ja toi esille monta hyvää pointtia PubMedistä ja sen käytöstä tiedonetsinnässä. Itse kuitenkin pidän PubMediä paljon laajempana tietolähteenä kuin mitä ko. artikkeli antaa ymmärtää.

Jussi
Amatööritiedemies
Ravinnon ja terapeutin tarpeessa
Kirjoitettu vuonna 2006

[Mika]

Jussi, hyviä kohtia tuot ilmi. Täsmennän omalta osaltani paria kohtaa.


Patrik kylläkin kirjoitti, että kokonaisiakin artikkeleita pääsee lukemaan.

Massiivinen tutkimustietokanta sisältää useiden terveyttä sivuavien tieteenalojen tutkimusten lyhennelmiä 1960-luvun puolivälistä alkaen – joissakin tapauksissa linkeistä pääsee myös kokotekstijulkaisuihin kiinni.

Itsekin aikoinani selailin mm. liikuntafysiologian tutkimuksia täysin maallikkopohjalta. Huomattuani että pohjatietoni eivät riittäneet asioiden omatoimiseen osa-opiskeluun aloin opiskella alaa virallisesti. Varsinkin sen jälkeen olen huomannut, kuinka paljon liikunta- ja eritoten ravitsemusasioista puhutaan puutaheinää - usein tahattomasti, eli puhuja ei vain tiedä tietojensa rajoja. Tällaiset ilmiöt ovat antaneet alkukipinän tuolle Patrikin artikkelille.

On kuitenkin huomattava, että esim. ravitsemusasioissa väärät neuvot voivat olla vaarallisia. Potkussa moderoimme tätä Mahanpururataa juuri siksi hyvin tarkkaan. Tosin on sanottava potkulaisten suureksi kunniaksi, että täällä mitään propagandaa ei ole edes yritetty levittää, joten moderointi on jäänyt lähes nollille.

Olen silti sitä mieltä, että PubMed on alan ammattilaisten apuväline. Muille sen tulisi toimia oikeastaan vain kuriositeettina. Tällä siis tarkoitan sitä, mitä Patrik'kin painottaa tuossa artikkelissa.

PubMedin käyttäjinä on myös paljon tutkimustuloksista muuten vain kiinnostuneita, jotka selailevat tutkimusten lyhennelmiä ja muodostavat mielikuvaa asioista tämän perusteella. Keskustelupalstoillakin on yleistynyt tapa liittää oman väitteen tueksi omaa näkemystä tukeva viite - tämä ei ole mikään ongelma oli mielipide mikä hyvänsä, sillä PubMedin miljoonien tutkimusten joukosta löytyy aina tutkimuksia tukemaan mitä tahansa väitettä. Kuten pian todetaan, yksi tutkimus ei kerro mitään, vaan synteesi useiden tutkimusten tuloksista vasta alkaa lähestyä tiedon ydintä.

[jussip]

Jussi, hyviä kohtia tuot ilmi. Täsmennän omalta osaltani paria kohtaa.


Patrik kylläkin kirjoitti, että kokonaisiakin artikkeleita pääsee lukemaan.

Massiivinen tutkimustietokanta sisältää useiden terveyttä sivuavien tieteenalojen tutkimusten lyhennelmiä 1960-luvun puolivälistä alkaen – joissakin tapauksissa linkeistä pääsee myös kokotekstijulkaisuihin kiinni.

Itse uskon että tässä kohtaa hän todellakin tarkoitti pelkkiä linkkejä. Eli siis että lyhennelmän sivusta löytyy linkki kustantajan kotisivuille ja siellä olevaan kokotekstijulkaisuun. Moni aktiivisesti PubMedia käyttäväkään ei tosiaankaan tiedä, että PubMed myös arkistoi useiden eri tiedejulkaisujen kokotekstijulkaisut. Tämä tosin on toimintaa joka on kasvanut enemmän vasta viime vuosina (open access-julkaisujen yleistyessä), joten ilmeisesti tästä (ja PubMedin hieman sekavahkosta käyttöliittymästä) johtuen moni ei tätä ole huomannut.

Sillä että suoraan PubMedista löytyy iso kasa kokonaisia julkaisuja joihin pääsee käsiksi PubMedin työkalujen kautta on kyllä erittäin iso apu etenkin automatisoidussa tekstinlouhinnassa, tavalliselle käyttäjälle ei välttämättä ole hirveästi eroa että sijaitseeko ko. kokotekstijulkaisu fyysisesti PubMedin vai kustantajan palvelimella (ainakaan jos kustantaja noudattaa open access-politiikkaa). Halusin vaan tuoda myös tämän näkökulman esille, etenkin kun mielestäni PubMed tekee hyvää pioneerityötä kokonaisjulkaisujen tallentamisessa, eikä ole pelkkä "tietolinkki" niinkuin joku saattaisi helposti vaikka tämän säikeen otsikon perusteella luulla

Itsekin aikoinani selailin mm. liikuntafysiologian tutkimuksia täysin maallikkopohjalta. Huomattuani että pohjatietoni eivät riittäneet asioiden omatoimiseen osa-opiskeluun aloin opiskella alaa virallisesti. Varsinkin sen jälkeen olen huomannut, kuinka paljon liikunta- ja eritoten ravitsemusasioista puhutaan puutaheinää - usein tahattomasti, eli puhuja ei vain tiedä tietojensa rajoja. Tällaiset ilmiöt ovat antaneet alkukipinän tuolle Patrikin artikkelille.

On kuitenkin huomattava, että esim. ravitsemusasioissa väärät neuvot voivat olla vaarallisia. Potkussa moderoimme tätä Mahanpururataa juuri siksi hyvin tarkkaan. Tosin on sanottava potkulaisten suureksi kunniaksi, että täällä mitään propagandaa ei ole edes yritetty levittää, joten moderointi on jäänyt lähes nollille.

Olen silti sitä mieltä, että PubMed on alan ammattilaisten apuväline. Muille sen tulisi toimia oikeastaan vain kuriositeettina. Tällä siis tarkoitan sitä, mitä Patrik'kin painottaa tuossa artikkelissa.

PubMedin käyttäjinä on myös paljon tutkimustuloksista muuten vain kiinnostuneita, jotka selailevat tutkimusten lyhennelmiä ja muodostavat mielikuvaa asioista tämän perusteella. Keskustelupalstoillakin on yleistynyt tapa liittää oman väitteen tueksi omaa näkemystä tukeva viite - tämä ei ole mikään ongelma oli mielipide mikä hyvänsä, sillä PubMedin miljoonien tutkimusten joukosta löytyy aina tutkimuksia tukemaan mitä tahansa väitettä. Kuten pian todetaan, yksi tutkimus ei kerro mitään, vaan synteesi useiden tutkimusten tuloksista vasta alkaa lähestyä tiedon ydintä.

Tämä on kanssa aika mielenkiintoinen ja laaja keskustelunaihe, siis että "lisääkö tieto tuskaa". Olen jo muutamaan kertaan heittänyt ilmoille tuon "open access" -termin, joten selvennänpä sitä vihdoinkin.

Eli kyseessä on muutamia vuosia sitten enemmän tuulta alleen saanut idea, että tieteellisen tiedon pitäisi olla vapaasti kaikkien ihmisten saatavilla. Aikaisemminhan homma on toiminut lähinnä niin, että tutkijat lähettävät tutkimustuloksensa julkaisun muodossa kustantajalle (usein myös maksavat kustantajalle julkaisemisesta), joka sitten julkaisee ko. tutkimuksen lehdessään, ja sitten myy tätä lehteä kovaan hintaan tiedeyhteisölle.

Etenkin tietoverkkojen ja elektronisten julkaisujen yleistyessä homma on mennyt siihen suuntaan, että esim. yliopistot ja tutkimusinstituutit tilaavat vain muutaman oleellisimman lehden paperiversioita, mutta maksavat sitten maltaita oikeuksista lehtien digitaalisiin versioihin. Jossain vaiheessa kuitenkin osa tiedeyhteisöstä rupesi pohtimaan ja haaveilemaan, että josko tämän tutkimustiedon (jota yleensä myös rahoitetaan pääosin julkisilla varoilla) tulisi olla ilmaista ja julkista. Tästä siis termi "open access". Vähemmän yllättäen etenkin suurimmat kustantajat ja monet tiedeyhteisön jäärät tietenkin pistivät (ja pistävät edelleen) open access-ajatukselle vastaan, mutta muutamien pioneerien avulla homma on lähtenyt tässä muutamien viime vuosien aikana suhteellisen hyvin eteenpäin, ja yhä useammat kustantajat ovat siirtyneet kokonaan open access-politiikkaan, tai esimerkiksi niin että puolen vuoden kuluttua julkaisusta tehdään siitä kaikille avoin.

Noh, tästä päästään vihdoin ja viimein osaltaan siihen varsinaiseen pointtiin, eli yksi open access:in vastustajien peruskommenteista on ollut että "tieto lisää tuskaa" ja että tutkimustiedon ei tulisi olla saatavilla muuta kuin tiedeyhteisölle. Eli esimerkiksi ei haluta tilannetta että lääkäri määrää lääkettä, potilas menee internetiin ja lukee kasan julkaisuja joissa tutkitaan lääkkeen sivuvaikutuksia, ja tämän pohjalta kyseenalaistaa lääkärin ohjeet. Tai esim. tuo mainintasi ravitsemusasioiden vaarallisuudesta.

Itse kuitenkin olen vahvasti sitä mieltä, että se mitä tarvitaan ei ole tiedon rajoittaminen, vaan tiede/lähdekriittisyyden lisääminen/opettaminen. Siis aivan samoin kuin 10 vuotta sitten keskusteltiin että pitäisikö Internet tai tietyt sivustot kieltää/lopettaa, koska kukaan ei moderoi Internettiä ja sieltä voi löytää vaikka mitä vaarallista/epätarkkaa tietoa (vaikkapa ravitsemuksesta tai lääkkeistä). Niin ratkaisu ei minusta ole Internetin kieltäminen, vaan mediakriittisyyden opettaminen (ja tätä mallia kai esimerkiksi Suomessakin tällä hetkellä käytetään). Mielestäni tieto ei siis itsessään ole vaarallista, sitä pitää vain osata tulkita ja asettaa kontekstiin. Pentti Perusjätkän kohdalla tämä ei mielestäni tarkoita että hänestä täytyy tulla ravitsemustieteen, lääketieteen, farmasian ja biotieteiden asiantuntija, vaan että hänellä on tarpeeksi kriittisyyttä kyseenalaistaa eri tutkimustulokset sekä omat tietonsa, ja kysyä apua asiantuntijoilta silloin kun siihen on tarvetta.

Sitten vähän enemmän itse PubMedistä ja sen käytöstä nettikeskusteluissa.. Keskustelupalstoja seuraamalla on kyllä monesti huomannut, että nykyään esim. juuri PubMedia on ruvettu käyttämään keskusteluissa "aseena" ja useimmiten ihan miten sattuu. Esim. olen nähnyt useamman esimerkin että sanotaan jotain tyyliin "Kofeiinin käyttö pidentää ihmisen ikää, katso vaikka täältä" ja sitten linkki PubMed hakuun jossa hakusanoina vaikka "caffeine" ja "age" (näyttää muuten palauttavan 1291 osumaa), sen enempää sitten noita haun tuloksia analysoimatta. Toinen vaihtoehto on tietenkin tuo, että kaivetaan yksi artikkeli joka osoittaa vaikka että riittävä annos kofeiinia tappaa koe-eläimet, josta tehdään johtopäätös että kofeiinin nauttiminen tappaa (ja samalla jätetään huomioimatta ko. tutkimuksen muut pointit, muut asiaa käsittelevät tutkimukset, sekä MAALAISJÄRKI). Potkulle plussaa siitä että asia on otettu oikein käsittelyn alle ja esille on laitetut oiva artikkeli jossa käydään läpi noita yleisimpiä kompastuskiviä PubMedin käyttössä.

Nojoo, onhan tässä jo taas tullut sepustettua, mutta mainittakoon vielä että mitä enemmän itse on tutkimusta tehnyt, ja etenkin nyt kun olen täällä Jenkkilässä vierailemassa "maailman huippujen opissa", niin joka päivä näkee sen miten tiede muuttuu, ja miten eri tuloksia voidaan tulkita eri tavoilla. Monia ihan "perusymmärrykseenkin" liittyviä asioita tarkennetaan, muokataan ja ihmetellään joka päivä uusien tutkimustulosten valossa. Oikeastaan ehkä nuo huipputiedemiehet erottaakin siitä että he ovat valmiita kyseenalaistamaan olemassa olevan tiedon (myös omaan tutkimukseensa perustuvan), ja ovat valmiita nostamaan kädet pystyyn ja tunnustamaan että he eivät tiedä lopullista totuutta asiasta.

Tämä siis ihan yhtenä ajatuksena että minkä takia mitään yksittäistä tutkimusta ei kannata pitää "lopullisena totuutena" ja aina tieteellisiä tutkimuksia lukiessa kannattaa pitää avoin mieli ja kyseenalaistaa lukemaansa.

[Mika]

Hyvää asiaa, ja ainakin mulle uutta tietoa tuosta open accessista.

Olen ehdottoman samaa mieltä tuosta tiedon saatavuudesta sekä lähdekritiikistä. Nimenomaan itsekritiikki on se, jota tällä artikkelilla sekä Patrik Borg on ajatellut sen kirjoittaessaan ja jota minä ajattelin, kun pyysin Patrikilta tuota artikkelia. Osut aivan oikeaan sanoessasi, että PubMediä käytetään usein aseena ymmärtämättä asiasta sen enempää. Juuri tästä on kyse tässä artikkelissa ja tämän ketjun omissa viesteissäni. Siksi tuo artikkeli on otsikoitu kuten on, ja olet toki oikeassa siinä, että otsikko on tietyssä mielessä harhaanjohtava, mutta kun katsoo artikkelin kirjoittamisen motiiveja, otsikon ymmärtänee paremmin. Kyse on eräänlaisesta näpäytyksestä sekä terveen itsekritiikin herättämisestä.


Kesällä ryhmä proffiamme vieraili Suomessa (Jyväskylän yliopiston vieraina), ja mukana oli laitoksemme pomo, Dr. Chilton. Hänestä oman yksikkömme pääjehu, Dr. Scaffidi sanoi joskus oivasti eräällä tunnilla: "He's the smartest man I know. You know why? He says 'I don't know' more often than anybody else I know." Saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, mutta tuo menee yksiin viimeistä edellisen kappaleesi kanssa.


Minkä alan tutkija muuten olet?

[jussip]

Joopa, tieto ja tiede ovat ihmeellisiä asioita Mutta tosiaan, kyllä täällä Potkussa ainakin on ihan suht hyvin mopo näyttänyt pysyvän käsissä tieteen uusia saavutuksia kummastellessa, ihan oman lukunsa ovat sitten tietysti uutistoimistojen jne. läpi kulkevat tiedeuutiset, joita sitten voidaan ringissä ihmetellä (aiheuttaako se sipsin syönti nyt sitten syöpää ja tappaako nyrkkeily aivosolut?).

Tuo että minkä alan tutkija olen niin onkin sitten vähän hankalampi kysymys. Yleensä tuota kysyttäessä totean että tausta on lähinnä tietokonehommissa ja sovellan niitä bioalan tutkimukseen.

Vähän tarkennettuna voisi sanoa että olen tietojenkäsittelytieteilijä, joka on erikoistunut ohjelmistotekniikkaan ja joka on erityisesti kiinnostunut tämän tiedon soveltamisesta biolääketieteen tutkimukseen. Jonkin sortin bioinformatiikan tutkimusta siis. Tutkimusta olen tehnyt lähinnä neurobiologian ja tällä hetkellä syövän genomiikan parissa, tosin varsinaisesti olen ihan tietsikkanörtti, joten minullakaan ei ole lopullista tietoa tuosta sipsien tai nyrkkeilyn vaaroista (vaikka toimenkuvaan syöpä- ja neurobiologiantutkimuksen lisäksi kuuluu myös sipsinsyönti ja nyrkkeily). Tällä hetkellä tosiaan olen vierailevana tutkijana täällä Maailman Parhaassa Maassa ja teen tutkimusta ja siihen pohjautuvaa ohjelmistokehitystä liittyen genomiikkatutkimuksista saatavan tiedon integrointiin. Sijoituspaikkana tämmöinen lafka http://www.broad.harvard.edu/

Toivottavasti oli tarpeeksi sekavasti ja tyhjentävästi vastattu, yleensä tosiaan totean vain että olen tietsikkanörtti ja teen jotain geenijuttuja ja koitan kiertää asian sen tarkempaa selittämistä, menee vain kumpikin osapuoli enemmän sekaisin

[Mika]

Jaahans, että tuollainen laitos.



Juuri eilen juttelimme roska-DNA:sta ja kuinka se ei olekaan niin roskaa, joten mahtaneeko termikin joskus muuttua?

Olen pitkään miettinyt yleisen tiedeketjun avaamista. Tällaisista asioista olisi mukava keskustella sellaisessa ketjussa.

[tube]

Eli esimerkiksi ei haluta tilannetta että lääkäri määrää lääkettä, potilas menee internetiin ja lukee kasan julkaisuja joissa tutkitaan lääkkeen sivuvaikutuksia, ja tämän pohjalta kyseenalaistaa lääkärin ohjeet.

Ei tähän tarvita pubmediä, lääkkeiden pakkausselosteiden varoitustekstit riittävät oikein hyvin (ja esittelevät sivuvaikutuksia ottamatta kantaa niiden harvinaisuuteen). Esim e-pilleireiden laatikosta löytyvä paperi on kovaa kamaa.

Mitä PubMediin tulee, fulltextejä ei ole kovinkaan hyvin saatavilla ilman ko. lehtien elektronisten versioiden tilauksia. Monella yliopistolla tällainen on organisaatiotasolla, joka voi joskus käyttäjältä jäädä huomioimatta.

Sinänsä olen molempien (Jussin ja Patrikin) kanssa samaa mieltä.

PubMed on ehdottomasti tietolähde, mutta sen tarjoamaa tietoa tulee osata suodattaa ja soveltaa, johon yleensä vaaditaan alan koulutus ja/tai kokemus. Lääketieteellinen irtotieto poissa viitekehyksestä on helposti kovasti harhaanjohtavaa.


/T

[jussip]

Ei tähän tarvita pubmediä, lääkkeiden pakkausselosteiden varoitustekstit riittävät oikein hyvin (ja esittelevät sivuvaikutuksia ottamatta kantaa niiden harvinaisuuteen). Esim e-pilleireiden laatikosta löytyvä paperi on kovaa kamaa.

Jep, sieltä PubMedin kautta tosin yleensä löytyy noiden "virallisen seulan" läpäisseiden sivuvaikutusten lisäksi myös iso kasa lisää tavaraa, mutta kuten itse totesin niin mielestäni tämä tieteellisen tiedon sensuroiminen muilta kuin tieteelliseltä yhteisöltä ei olisi se paras veto, tuota tietoa kun joka tapauksessa saa muistakin lähteistä (vaikka sieltä pakkausselosteesta tai jostain Internetin syövereistä).

Mitä PubMediin tulee, fulltextejä ei ole kovinkaan hyvin saatavilla ilman ko. lehtien elektronisten versioiden tilauksia. Monella yliopistolla tällainen on organisaatiotasolla, joka voi joskus käyttäjältä jäädä huomioimatta.

Joops, tähän liittyen tuon open access-turinoininkin lisäsin. Mutta kuten sanoin niin pelkästään PubMed arkistoi useamman sadan lehden kaikki julkaisut omaan arkistoonsa (käytännössä lienee siis tuhansia julkaisuja kuukausittain?), ja tämän lisäksi löytyy iso kasa julkaisuja jotka noudattavat open access-periaatetta ja joiden fulltexteihin löytyy linkit. Mutta totta on tietysti se että edelleenkin iso kasa tieteellisestä tuotannosta vaatii jonkin sortin lisenssin (joko organisaatiotasolla tai sitten yksittäisen artikkelin tilaamisen maksua vastaan).

PubMed on ehdottomasti tietolähde, mutta sen tarjoamaa tietoa tulee osata suodattaa ja soveltaa, johon yleensä vaaditaan alan koulutus ja/tai kokemus. Lääketieteellinen irtotieto poissa viitekehyksestä on helposti kovasti harhaanjohtavaa.

Jeps. Tästä olen sinänsä ihan samaa mieltä, mutta tunnustan kyllä että olen monesti käynyt läpi harrastuspohjalta esim. juuri ravitsemustieteen ja liikuntafysiologian alan tutkimuksia, ja ehkä niistä jotain järkevääkin saanut ulos vaikka en omaa minkäänlaista koulutusta/kokemusta kummastakaan alasta. Tässä tietysti isona apuna lähde- ja itsekritiikki. En uskokaan osaavani tulkita ko. tutkimuksia niin hyvin kuin alan ammattilaiset, mutta etenkin katsausartikkeleista saa usein hyvin tartuntapintaa että mistähän tässä oikein on kysymys.

Mikalle vielä vastausta..

Juuri eilen juttelimme roska-DNA:sta ja kuinka se ei olekaan niin roskaa, joten mahtaneeko termikin joskus muuttua?

Itse aloitin biotieteiden opiskelun jokunen vuosi sitten, ja silloin oli juuri kuuma aihe tämä miten "roska-DNA" ei olekaan roskaa. Joten tavallaan minut on kasvatettu tähän "ei se olekaan roskaa" asenteeseen, ja itselleni on jotenkin vaikea edes kuvitella että miten sitä on alunperin edes ruvettu kutsumaan "junk DNA":ksi. Näin jälkiviisaana voi vaan miettiä että ihan maalaisjärjelläkin ajatellen on jotenkin outoa että suurinta osaa DNA:sta kutsuttaisiin roskaksi, etenkin kun jo vuosikymmeniä on tiedetty että DNA esimerkiksi kietoituu kromosoihin mitä hassuimmilla tavoille, tekee kaikenlaisia mutkia ja kierukoita, ja nämä vaikuttavat sitten geenien ilmentymiseen. Eli jos sieltä otettaisin se kaikki "roska" pois, niin sittenhän DNA muotoutuisi ihan eri tavalla, joten voisi myös kuvitella että lopputulos olisi ihan erilainen. Sama pätee myös tilanteeseen että "roskan" tilalle laitettaisiin jotain muuta satunnaista roskaa, koska yli 50 vuotta on tiedetty että ne DNA sekvenssissä olevat nukleotidit (eli ne hauskat ATGCATAG kirjaimet) vääntävät DNA:ta eri suuntiin eri tavalla, johtuen ihan perus kemiasta/fysiikasta eli miten erilaiset atomit sitoutuvat toisiinsa.

Nykyään tuota "junk DNA" termiä näkee lähinnä aina lainausmerkeissä, ja kyseessä lieneekin enemmän itseironinen/piikittelevä "miten me/te ikinä kuvittelittekaan että kyseessä olisi roskaa?!" kuittailu. Ja on niille roska osille ollut jo vuosikymmenet ihan oikeat nimetkin. Yleensä kutsutaan vaikkapa yleisnimellä ei koodaava DNA (eli siis ei valmista lopputuotteenaan proteeinia), tai esim. geenien sisällä "introneiksi" (kun taas geenien sisällä olevat koodaavat osat ovat "eksoneita"). Geenien lisäksi tätä ei koodaavaa DNA:tahan löytyy myös geenien välistä, ja näihin alueisiin sijoittuvat sitten geenien säätelyalueet.

Nämäkin asiat ovat suurimmaksi osaksi pääpiirteissään (jonkun verran tieto kyllä aina tarkentunut) olleet osana lukio-opetusta Suomessakin ainakin 30-40 vuotta (mitä itse olen selaillut vanhoja lukio kirjoja), mutta itsekin tuli lukiossa aikoinaan pääosin skipattua biologian tunnit, niin onpahan ainakin jotain opiskeltavaa näin vähän vanhempanakin

Olen pitkään miettinyt yleisen tiedeketjun avaamista. Tällaisista asioista olisi mukava keskustella sellaisessa ketjussa.

Mjoo, tiede on kyllä sattuneesta syystä itseänikin ihan kiinnostava keskustelunaihe, tosin kamppailulajeista olen ollut kiinnostunut paljon pitempään. Pitänee keksiä hyviä aasinsiltoja yhdistellä näitä asioita, esimerkiksi yksi juttu mitä olen joskus mietiskellyt että kun olen Suomessa reenaillut jotain täyden kontaktin hurjimislajeja ja sitten katsellut että tatamilla on tusinan verran reenaajia hakkaamassa toisiaan päähän ja kaikki joko opiskelevat yliopistossa tai ovat sieltä valmistuneet, eli fil. yo.:sta lääkäriin ja farmasian tohtoriin asti porukkaa. Ja kyseessä ei siis ole olleet mitkään yliopiston seurat, tai edes fyysisesti mitenkään erityisesti yliopiston suunnasta löytyvä harjoittelupaikka tms. Olenkin miettinyt että kuvaako tämä "akateemikkojen" kiinnostusta kamppailulajeihin, vai onko se tosiaan Suomessa nykyään tätä että kun otat tusinan verran ihmisiä ikähaarukasta 18-35 v niin suht hyvällä todennäköisyydeltä kaikilta löytyy korkeakoulun opiskelupaikka tai loppututkinto?

Täältä Jenkkilässähän tuotakin korrelaatiota selittää se että monissa lajeissa (kuten vaikkapa BJJ) harrastaminen on sen verran kallista, että yleensä vaaditaan vähän parempi palkkataso/syvempi rahapussi että harrastaminen onnistuu, ja tämä taas sitten usein korreloi suoraan koulutustason kanssa (samoin kuin taitaa olla myös niin että huonompituloisilla on myös vähemmän vapaa aikaa, ja he myös harrastavat vähemmän liikuntaa vapaalla).

Nojoo, tämmöistä pohdintaa tällä kertaa 8)

[Mika]

Tässä on hyvä tutkimus, joka tavallaan liittyy aiheeseen.

New research reveals that the more people think they know about a topic in general, the more likely they are to allege knowledge of completely made-up information and false facts, a phenomenon known as "overclaiming." The findings are published in Psychological Science, a journal of the Association for Psychological Science.

Näistä maallikko"asiantuntijoista" täällä onkin monet kerrat varoiteltu ja keskusteltu.

[Mika]

Katselen juuri yhtä Jeff Cavalierin videota. Hän sanoi äsken: "Science never changes - despite the fact what your PubMed article just told you."