Etukiertopotku

[Mika]

Miten potkaiset etukiertopotkun ja miksi?

Eli lähinnä: suoristatko kehosi ja jalkasi kokonaan vai jääkö lantiosi hieman taakse ja jalka koukkuun? Vai joku muu tapa?

Millä kohtaa jalkaa osut kohteeseen? Ja mitä kohteita tällä potkulla tavoittelet?

Aloitetaan nyt noilla...

[Tapio]

Jopas tuli kysymys.

Miten potkaiset etukiertopotkun ja miksi?

Laji, opettaja ja tilanne riippuvaista. Ainakin Han Moo Dossa ja Hokutoryu Ju-jutsussa tehdään ja opetetaan aivan eri tavalla. Hyvä sinällään, sillä näin voi löytää itselleen parhaan tyylin. Hokutoryussa opetetaan juurikin suoristamaan lantio ja jalka kokonaan siten, ettei keho ole "mutkalla", vaan yhdessä linjassa. Han Moo Dossa toistaiseksi etukiertopotkussa on kiinnitetty huomiota siihen, että jalka palaa yhtä nopeasti kuin se on kohteeseensa löytänytkin, sekä siihen, että tukijalka kääntyy riittävästi.

Itse yritän tasapainoitella nopeuden ja voiman välillä. Nopea potku ei yleensä ole voimakas ja voimakas potku ei yleensä ole nopea. Tarpeeksi monta toistoa kun tekee, niin nopeus ja voima lisääntyvät.

Millä kohtaa jalkaa osut kohteeseen? Ja mitä kohteita tällä potkulla tavoittelet?

Jalan olisi tarkoitus osua kohteeseen "varpaista sääreen" välisellä alueella, osumakohdasta riippuen. Varpaat siksi, että parempi edes hipaista, kuin potkaista kokonaan ohi.
Osumakohtana mieluiten jalat ja ehkä kyljet (helpompi potkia), mutta kaikki ruumiin osat kelpaavat osumakohdaksi, pääasia on että osuu. :twisted:

Ehkä vastaan tähän viestiin 5-10 vuoden kuluttua uudestaan... 2,5 vuoden harjoittelu HJJ:ssä ja peruskurssi HMD:ssä ei vielä itselläni riitä tämän parempaan vastaukseen.

[thejuha]

Miten potkaiset etukiertopotkun ja miksi?

Laji, opettaja ja tilanne riippuvaista.

Opettajan osuus tuossa on jopa suurempi, koska monessa lajissa on kuitenkin aika suuri vapaus toteuttaa itseään. Tilanne on suuri määrittelevä asia, koska itse ainakin potkin hyvin eri tavalla kenkien kanssa tai ilman kenkiä. Vastustaja vaikuttaa todella paljon (tekeekö mitään tai onko jollakin tapaa valmiina). Vahingon aiheuttamisen tavoite määrittelee potkutekniikkaa hyvin pitkälle. Se missä asennossa vartalo on ja mitä vartalo tekee riippuu todellakin tehtävästä etukiertopotkusta ja mitä potkulla haetaan.

Millä kohtaa jalkaa osut kohteeseen? Ja mitä kohteita tällä potkulla tavoittelet?

Itse suosin ilman kenkiä potkiessani säärtä. Tuohon useita syitä, joista 1 olkoon nyt sitten säären kestävyys jalkapöytää paremmin. Kengät jalassa on kiva huitaista ihan nilkka koukistettuna ja varpailla. Silloin on potku aika vaikea torjua ja osuma tulee pienelle painealueelle (vaikutus on aika hyvä, jos osuu).
Kohde osumiselle on sitten todella laaja kysymys. Mutta, suosin potkuja valikoituihin kohtiin jaloissa ja sitten alakylkiin. Pääasiallisesti tuolla tavalla potkuissa on mahdollisuus ylimääräistä tehoa pienellä omalla riskillä.

Eli taisin vastauksellani jättää enemmän vastaamatta, kuin mitä vastasin. Mutta kysymyksen asetanta on hieman liian laaja. Mutta taisi kysymys olla lähinnä vain avaamaan keskustelua ja tästä on hyvä jatkaa.

[kaik]

Ainakin Han Moo Dossa ja Hokutoryu Ju-jutsussa tehdään ja opetetaan aivan eri tavalla. Hyvä sinällään, sillä näin voi löytää itselleen parhaan tyylin. Hokutoryussa opetetaan juurikin suoristamaan lantio ja jalka kokonaan siten, ettei keho ole "mutkalla", vaan yhdessä linjassa. Han Moo Dossa toistaiseksi etukiertopotkussa on kiinnitetty huomiota siihen, että jalka palaa yhtä nopeasti kuin se on kohteeseensa löytänytkin, sekä siihen, että tukijalka kääntyy riittävästi.

Itse yritän tasapainoitella nopeuden ja voiman välillä. Nopea potku ei yleensä ole voimakas ja voimakas potku ei yleensä ole nopea. Tarpeeksi monta toistoa kun tekee, niin nopeus ja voima lisääntyvät.

Vastasitkin juuri samalla HMD:n ja HJJ:n eri lähestymistapoihin etupotkun opettamisessa. Han Moo Do:ssa painotetaan aluksi potkun nopeutta ja tekniikan puhtautta. Kun potku alkaa teknisesti olemaan hyvä ja nopeuttakin löytyy voi harjoittelija alkaa tuomaan voimaa potkuun. Kilpailuissa huomaa että varsinkaan ylemmillä vöillä potku ei ole enään sellainen millaisena se aluksi opetettu, vaan paljon enemmän tuollainen missä jalka menee suorana.

Ilmeisesti Hokutoryu jujutsussa on toisenlainen lähestymistapa, jossa opetellaan ensin tekemään potku voimakkaasti ja sen jälkeen siihen lisätään nopeutta. Harrastajasta varmaankin on enemmän kiinni, kumpi lähestymistapa on parempi omalle kohdalle. Mutta kuten vanha sanonta kuuluu - kertaus on opintojen äiti. Toistoa toistoa toistoa, niin kyllä se voimakas ja nopea potku sieltä tulee.

[Mika]

Tällaisessa yhteydessä tulee aina mieleen tarina Andre Agassista.

Päinvastoin kuin kaikki muut valmentajat, Andren isä valmensi poikaansa niin, että keskityttiin vain voimaan (ja tietenkin myös tekniikkaan) ja vähät välitettiin tarkkuudesta. Tarkkuus tuli sitten vähitellen. Yleensähän tennisvalmentajat keskittyvät tekniikkaan ja tarkkuuteen, ja vasta myöhemmin lisäävät voimaa. Andren isä siis valmensi poikaansa kaikkien "sääntöjen" vastaisesti.

Lopputuloksen tiedämmekin.

En tietenkään sano, että tuolla metodilla pääsee maailman huipulle, kyllä siihen tarvitaan paljon muutakin. Mutta että moni opetustapa voi johtaa samaan tulokseen.

-------

Itse opin potkimaan etukiertopotkua nimenomaan tekniikkaan painottuen ja nimenomaan vartalo aina suorana (suora linja nilkka-polvi-lantio-olkapää). Nyttemmin olen opetellut sen "toisen" tavan potkia eli sen, mitä joskus ehkä hieman harhaanjohtavasti sanotaan epäpuhtaaksi potkuksi.

Ehkä olen teknisesti lahjaton tai jotain, mutta itse saan huomattavasti enemmän wirtaa tuohon ns. thai-nyrkkeilypotkuun.

Joku on joskus verrannut näitä kahta potkutyyliä (ja onhan niitä muitakin tapoja, nämä ovat ehkä ne kaksi yleisintä) ruoskaan (suora vartalo) ja pesäpallomailaan (thaikku). Kumpikin taatusti toimii, mutta eri tavalla. Lopputulos lienee useimmille sama.
Paitsi siis minulle...

Niin, ja itse potkin yleensä vain keskivartaloon tai sen alapuolelle. Kankeakin kun olen...

[kaik]

Mutta että moni opetustapa voi johtaa samaan tulokseen.

Tuo olisi hyvä muistisääntö monenkin opetella. Ei pelkästään kiertopotkussa vaan yleensäkin keskustellessa kamppailulajien tekniikoiden toimivuudesta. Turhan usein näkee perusteltavan asioita "Näin meillä opetetaan, tämän täytyy olla paras tapa". Tuo Andre Agassi tosiaan loistava esimerkki. Hän pääsi huipulle eri reittiä kuin muut, mutta pääsi sinne kuitenkin. Ja siellä huipulla on paljon niitäkin jotka ovat opetelleet ensin tekniikan ja sitten siihen voimaa.

[KungFuMiäs]

Kai tässä on nyt kyse roundhouse potkusta.. Minä ainakin teen sen aika thaimaisesti lisättynä hieman turvallisuutta. Eli rennosti lähtee niikuin isolla painavalla nuijalla iskis, polvi tulee aikaisessa vaiheessa eteenpäin (estää alasvientejä) ja sitten vaan kunnon lantion/jalan kierto ja jalan suoristus, jalka iskeytyy hieman alaspäin kaartaen vastustajan sääreen/polveen.

[Ale]

Itse pidän kieropotkuissa vartalon hieman mutkalla etuviistoon. On pisteottelussa on helpompi potikia nopeasti ja tarkasti jos kääntää vartalon suoraksi niin että, jalan nostoon osallistuu myös pakaralihakset mutta, itselläni ei ristinivel kestä täysi tehoisia mällejä siittä asennosta. Lisäksi on helpompi jatkaa käsillä kun vartalo on jo valmiiksi menossa eteenpäin.

[Ronin]

Itse potkaisen etukiertopotkun Muay Thai-tyyliin. Kun harjoittelen sitä koitan saada sen tehtyä mahdollisimman rennosti ja tarkasti. Voimaa siihen tulee melkein itsestään mikäli suoritus on tarpeeksi rento.

Kohde on käytännössä mitä tahansa reiden ja nilkan välillä. Tosin SD-tilanteessa en kyseistä potkua käyttäisi...no, paitsi jos siihen tulisi idioottivarma tilaisuus, mutta en lähtisi nimenomaan hakemaan sitä.

[griip]

Aikaisemmin treenatessani jujutsua potkin aina suoristaen vartalon mahdollisimman suoraksi, mutta capoeiran myötä olen päätynyt jonkinlaiseen välimuotoon kahdesta mainitusta, capoeirassa kun potkun pääasiallinen tarkoitushan ei ole osua, varsinkaan etukiertopotkun, joka on lähinnä hämäyskäyttöön tarkoitettu.. Se kun ei ole niin näyttävä

[premier]

Etukiertopotkuja on monenlaisia. Itse käytän lajista johtuen kahta, jotka ovat luonteeltaan ja toteutukseltaan huomattavasti erilaisia.

Ensimmäinen on voimakas läpitunkevaa voimaa käyttävä potku nilkalla ja säärellä. Potku kohdistuu yleensä jonnekin vastustajan polven ja vatsan välimaastoon. Polvi nousee ylös takaa, ei tukijalan vierestä. Ideana on tosiaan rusauttaa rennosti täydellä voimalla ja tähdätä reilusti kohteesta läpi. Tähän pyritään suoristamalla polvi vasta sen ohitettua iskukohteen taso. Polvi menee siis edellä, jolloin se on aika reilusti hartialinjaa edellä.

Toinen on enemmän snäppi-tyylinen kiertopotku päkiällä. Potku suuntautuu yleensä mihin tahansa vastustajan nivusista päähän. Tässä potkussa polvi nousee huomattavasti selkeämmin tukijalan vierestä ja palautus tapahtuu yhtä terävästi kuin ojennus snäppiefektin parantamiseksi. Tässä tehdään yleensä myös ylävartalolla vastakkaiseen suuntaan kierto ja jalka työntyy hartialinjan ohi. Näin saadaan vähän lisää ytyä muuten melko heppoiseen potkuun.

[Andy]

Minulla on muutoskausi käynnissä ja yritän saada potkua potkunyrkkeilyn omaiseen kuosiin, jossa se tulee melko lailla alhaalta, eikä yhtä sivulta, kuin aiemmin olen potkinut.

[Lasse Paananen]

Käytän kierto potkua yleensä jalkoihin sitten vaan käsillä jatko. Tosin aina silloin tällön tulee tehtyä kierto potku vatsan / kyljen seudulle U-väistön jälkeen. Osuma kohtana sääri tai polvi riippuen etäisyydestä.

[Mii Hoo]

Tämä "parempi osua edes varpailla kuin ei ollenkaan"... Itse en samaa mieltä.
Ihan jo senkin vuoksi, että jalkapöydässä on paljon pieniä heikkoja luita mitkä saa rikottua aika helposti. Ja jos ei saa luita poikki, niin saa aikaiseksi turvotuksen hermoihin ja sitten ne hinkkaa niihin luihin ja voikin heittää lenkkikengät ja treenikamat kaappiin vähäksi aikaa!!!
Toinen syy on että kilpailutilanteita ajatellen pisteitä ei heru hipaisuista, vaan kunnon potkuista. Ja kunnon potku siis on sellainen jossa tukijalka kääntyy ja sääriluu on kohta, joka osuu vastustajaa. Itseäni ainakin alkaa vain hävettämään jos menen varpailla pyyhkimään toista...

[Tapani]

Entäs kantapää? Kantapäällä saa aikaan aika julman sivukiertopotkun, tosin osumakohtana voi olla vain lähinnä vastustajan jalka(polvi, reisi tai takasääri). Kantapäällä potkaitaessa potku tulee tietty hiukan etuviistosta, ei suoraan sivulta.
Koska omassa lajissani treenataan kengät jalassa, ja koska kadullakin on kengät yleensä jalassa, jalkapöydällä osumisessa ei ole niin suurta vaaraa. Toisaalta kunnon sääriosuma on kyllä aika vakuuttava juttu.

Tapani