Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Miksi treenata, ellei tapellakseen?
Valvoja: Valvoja
Miksi treenata, ellei tapellakseen?
Nostetaan se nyt sitten tarinoitavaksi. Miksi treenata ellei tapellakseen. Jos tämä dojo on siihen vääräpaikka, niin moderaattori siirtäköön oikealle paikalleen. Löytynee varmaan erilaisia näkemyksiä asian tiimoilta.
- Jussi Häkkinen
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 12
- Viestit: 19113
- Lauteille: Helmikuu 2005
Re: Miksi treenata, ellei tapellakseen?
Esimerkiksi mielekkään liikuntaharrastuksen (eli kuntoilun), akateemisen kiinnostuksen, ystävien sekä monien muiden vastaavien asioiden vuoksi.Kuhmu kirjoitti: Nostetaan se nyt sitten tarinoitavaksi. Miksi treenata ellei tapellakseen.
Kamppailukonteksti voi olla monelle se mielekkäin liikunnan tyyppi, vaikka ei koskaan olisi tarkoitus tapellakaan - lisäksi myös "tappelun vuoksi" treenaava voi olla noihin muihinkin aspekteihin suuntautunut.
Mikäli oma ainoa motivaationi olisi ollut oppia tappelemaan, olisin lopettanut jo kauan sitten. Liian ohut ja yksinkertainen kohde. Jossain vaiheessa fiilikset treenaamisen "syystä" enemmän tai vähemmän katosivat - treeni on mukavaa, porukkaan kuuluu monia pitkäaikaisia tuttuja, on "oma juttu" ja on harrastus, pitää riittävässä kunnossa, antaa jonkinlaisen "perinteen" johon liittyä, tarjoaa tutkittavaa ja opittavaa sekä keskusteltavaa ja väiteltävää...jne. Tuon vuoksi vastaan yleensä "miksi treenaat" -kysymykseen yksinkertaisesti: Karate.
Harrastus määrittää ihmisen hänelle itselleen. Siksi treenaan.
Jussi Häkkinen
"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."
"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."
Minä kysyisin mieluummin täällä potkun "vaan tehokäytäntösuperlajit on hyviä" -ilmapiirissä, että miksi ihmeessä treenata tapellakseen? Nyky-yhteiskunnassa harvemmin joutuu tappeluun, ellei sitä itse välttämättä halua (hullut ja narkkarit erikseen jne). Miksi siis harjoitella jotain sellaista varten, mitä ei ehkä ikinä tule omalle kohdalle osumaan? Ihmisiä ei Suomessa kuitenkaan saa hakata, vaikka osaisikin. Siitä saa linnaa tai muita tuomioita.
Jussi Häkkinen luettelikin jo monia syitä miksi harrastaa. Oli harrastus mikä tahansa, sen syy usein ei ole "sit mä tarviin sitä tilanteessa x", vaan itselle mieluisa ajanviete. Haitarinsoitto harrastustasolla ei tuo kauheasti soittajalle "käytettäviä hyötyjä" juuri siitä haitarin soiton osaamisesta. Samoin ei todennäköisesti jonkun kamppailu- tms. -lajin harrastaminenkaan. Miksi siis tähdätä harrastuksensa tappeluun? Haitaristin sormien liikkuvuus kehittyy ja pysyy yllä, ehkä myös jonkinlainen sävelkorva. Kamppailuharrastajalla kunto ehkä kehittyy ja pysyy jonkinlaisena, läskimäärienkin lisääntyminen on ehkä hieman rajoittuneempaa. Siinä on ihan tarpeeksi hyötyjä (noiden Jussin luettelemien yleisten harrastushyötyjen ja -syiden lisäksi).
Jos taas tarkoitit tappelulla sitä, että pääsee tappelemaan treeneissä, niin ok, jos lajin henki on "tappelua treeneissä". Silloin se on harrasteen sisältö ja luo ehkä sitten sen mielekkyyden ja ehkä säännöllinen "tappelemaan pääseminen" on aiheen harrastajalle se "oma juttu", mikä tuntuu mielekkäältä. Aivan kuten se haitarinsoittaminen jollekin toiselle. Tai "tappelijan" mielestä tympeän näköisen liikesarjan tekeminen kolmannelle.
Jussi Häkkinen luettelikin jo monia syitä miksi harrastaa. Oli harrastus mikä tahansa, sen syy usein ei ole "sit mä tarviin sitä tilanteessa x", vaan itselle mieluisa ajanviete. Haitarinsoitto harrastustasolla ei tuo kauheasti soittajalle "käytettäviä hyötyjä" juuri siitä haitarin soiton osaamisesta. Samoin ei todennäköisesti jonkun kamppailu- tms. -lajin harrastaminenkaan. Miksi siis tähdätä harrastuksensa tappeluun? Haitaristin sormien liikkuvuus kehittyy ja pysyy yllä, ehkä myös jonkinlainen sävelkorva. Kamppailuharrastajalla kunto ehkä kehittyy ja pysyy jonkinlaisena, läskimäärienkin lisääntyminen on ehkä hieman rajoittuneempaa. Siinä on ihan tarpeeksi hyötyjä (noiden Jussin luettelemien yleisten harrastushyötyjen ja -syiden lisäksi).
Jos taas tarkoitit tappelulla sitä, että pääsee tappelemaan treeneissä, niin ok, jos lajin henki on "tappelua treeneissä". Silloin se on harrasteen sisältö ja luo ehkä sitten sen mielekkyyden ja ehkä säännöllinen "tappelemaan pääseminen" on aiheen harrastajalle se "oma juttu", mikä tuntuu mielekkäältä. Aivan kuten se haitarinsoittaminen jollekin toiselle. Tai "tappelijan" mielestä tympeän näköisen liikesarjan tekeminen kolmannelle.
- Jointti
- sääreenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 75
- Lauteille: Kesäkuu 2006
- Paikkakunta: Häme
Koskaan en ole tappelua harrastanut enkä aio sitä enään tässä iässä aloittaakaan.
Se voipi käydä aika rankaksi päänupille semmoinen treenaaminen jossa jatkuvasti valmistaudutaan johonkin tulevaan tappeluun, ja mitä sitten jos sitä ei koskaan tulekaan, pitääkö sitä sitten itse ruveta jostain etsimään ja rääpimään päätänsä kylillä että sais edes tapella ettei mene treeni hukkaan.
Täytyy olla hiukan henkisesti epävakaa jos näin menettelee.
Kyllä siellä treeneissä käydään ihan liikunnan, harrastamisen, kavereiden ja itse lajin takia, näin luulisin olevan suurimmalla osalla !
Se voipi käydä aika rankaksi päänupille semmoinen treenaaminen jossa jatkuvasti valmistaudutaan johonkin tulevaan tappeluun, ja mitä sitten jos sitä ei koskaan tulekaan, pitääkö sitä sitten itse ruveta jostain etsimään ja rääpimään päätänsä kylillä että sais edes tapella ettei mene treeni hukkaan.
Täytyy olla hiukan henkisesti epävakaa jos näin menettelee.
Kyllä siellä treeneissä käydään ihan liikunnan, harrastamisen, kavereiden ja itse lajin takia, näin luulisin olevan suurimmalla osalla !
"Kaikki sitä taivaaseen tahtoo, mutta kukaan ei haluaisi kuolla"
-
- reiteenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 457
- Lauteille: Syyskuu 2006
- Paikkakunta: Kempele/Oulu
Minä treenaan potkunyrkkeilyä monen asian takia, suurin syy on ehkä se että olen halunnut aloittaa sen jo vuosikausia sitten, tänä kesänä vasta sain aikaiseksi. Jotenkin minä vaan tykkään tästä lajista.
Ja vaikka en varsinaisesti itsepuolustustaidon takia treenaakkaan, niin nouseehan siinä 161cm/53kg pikkuplikan itsevarmuus ja vähän vähemmän pelottaa kävellä pimeillä kaduilla. Ei ole kyllä kukaan koskaan kimppuun käyny mutta you never know..
Ja vaikka en varsinaisesti itsepuolustustaidon takia treenaakkaan, niin nouseehan siinä 161cm/53kg pikkuplikan itsevarmuus ja vähän vähemmän pelottaa kävellä pimeillä kaduilla. Ei ole kyllä kukaan koskaan kimppuun käyny mutta you never know..
People who didn't need people needed people around to know that they were the kind
of people who didn't need people.
of people who didn't need people.
- Kehäraakki
- reiteenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 3
- Viestit: 428
- Lauteille: Huhtikuu 2006
Harrastan liikuntaa pitääkseni itseni (psyykkisesti ja fyysisesti) kunnossa ja kaikista eri liikunnan mahdollisuuksista treenaan kamppailulajeja, koska ne vain tuntuvat olevan "mun juttu". Saan paremmat kiksit hyvistä, kovaa vedetyistä treeneistä, uudesta, opitusta tekniikasta, kuin vaikkapa kovaa vedetystä juoksulenkistä.
Olen harrastanut eri täyskontaktilajeja ~15 vuotta, enkä vieläkään osaa tapella.
Olen harrastanut eri täyskontaktilajeja ~15 vuotta, enkä vieläkään osaa tapella.
Oon lyöny, mutta on lyöty takaskin
- Sylvesteri
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 6
- Viestit: 1535
- Lauteille: Marraskuu 2005
Pitäähän sitä ihmisellä harrastuksia olla.
Treenailen pääasiassa huvin, urheilun ja kiinnostuksen vuoksi, mutta alunperin valitsin juuri kamppailulajit harrastukseksi tuon siinä sivussa kehittyvän tappelutaidon takia. Ykkösasia se ei kuitenkaan ole, sillä muutenhan edessä olisi jos ei lajinvaihto, niin ainakin sivulajiksi joku joka pääasiassa keskittyy siihen teh str33ttiin 8)
Tai no en kyllä oikeasti keksi mitään lajia, mistä voisin pitää yhtä paljon kuin kamppailu-urheilusta. Joukkuelajit eivät minulle oikein sovellu (esimerkiksi sopivan joukkueen löytäminen on paljon hankalampaa kuin lähimmälle potkunyrkkeilysalille käveleminen) ja muut yksilölajit joita olen kokeillut, ovat yksinkertaisesti tylsiä.
Mutta voin kyllä omasta kokemuksesta sanoa, että kamppailu-urheilussa kehittyvät taidot auttavat itsetunnon nostamisessa kun tietää pystyvänsä suurella todennäköistyydellä laittamaan porukkaa poikki ja pinoon. Tätä tietoa voi sitten helposti hyödyntää kun on tarvetta sanoa joillekin henkilöille, että on ei-toivottu minun lähipiirissäni (eilen tuli taas aihetta tällekin puolelle ja ilmeisesti lajitaustani takia sitä myös näillä näkymin uskottiin joten ei edes tarvitse harkita niska-pers-otteita).
Treenailen pääasiassa huvin, urheilun ja kiinnostuksen vuoksi, mutta alunperin valitsin juuri kamppailulajit harrastukseksi tuon siinä sivussa kehittyvän tappelutaidon takia. Ykkösasia se ei kuitenkaan ole, sillä muutenhan edessä olisi jos ei lajinvaihto, niin ainakin sivulajiksi joku joka pääasiassa keskittyy siihen teh str33ttiin 8)
Tai no en kyllä oikeasti keksi mitään lajia, mistä voisin pitää yhtä paljon kuin kamppailu-urheilusta. Joukkuelajit eivät minulle oikein sovellu (esimerkiksi sopivan joukkueen löytäminen on paljon hankalampaa kuin lähimmälle potkunyrkkeilysalille käveleminen) ja muut yksilölajit joita olen kokeillut, ovat yksinkertaisesti tylsiä.
Mutta voin kyllä omasta kokemuksesta sanoa, että kamppailu-urheilussa kehittyvät taidot auttavat itsetunnon nostamisessa kun tietää pystyvänsä suurella todennäköistyydellä laittamaan porukkaa poikki ja pinoon. Tätä tietoa voi sitten helposti hyödyntää kun on tarvetta sanoa joillekin henkilöille, että on ei-toivottu minun lähipiirissäni (eilen tuli taas aihetta tällekin puolelle ja ilmeisesti lajitaustani takia sitä myös näillä näkymin uskottiin joten ei edes tarvitse harkita niska-pers-otteita).
Mietinnässä.
- Sylvesteri
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 6
- Viestit: 1535
- Lauteille: Marraskuu 2005
No esimerkiksi sen itsetuntoa nostattavan vaikutuksen takia. Onhan se mukavempaa kun tietää että ei ainakaan saa jokaiselta kynäniskalta turpaansa.Hna kirjoitti: Minä kysyisin mieluummin täällä potkun "vaan tehokäytäntösuperlajit on hyviä" -ilmapiirissä, että miksi ihmeessä treenata tapellakseen?
Olet varmasti oikeassa. Luulen kuitenkin, että kun ihminen valitsee kamppailulajin, takana on useimmiten tuollaisia ajatuksia. Sitten ne ajan kanssa karisee kun huomaakin että eipä niitä taitoja kovin usein ole tarvinnutkaan ja niiden tuoma käytännön hyöty jää siihen kuntoon sekä itsetuntoon (niin ja ip-jututhan ajaa se puukko taskussa ja kaiken lisäksi paljon pienemmällä vaivalla). Itsetuntoa saa tietenkin buustattua myös muissa harrastuksissa, siksihän sitä kai harrastetaan jotain että siinä kehittyy ja tulee lopulta hyväksi ja sitä kautta saavutetaan onnistumisen tunteita.Oli harrastus mikä tahansa, sen syy usein ei ole "sit mä tarviin sitä tilanteessa x", vaan itselle mieluisa ajanviete.
Mietinnässä.
-
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 5
- Viestit: 6065
- Lauteille: Toukokuu 2005
- Paikkakunta: Helsinki
Mut jos se sitten osuu kohdalle, niin sit on iloinen jos osaa tapella.Hna kirjoitti: Minä kysyisin mieluummin täällä potkun "vaan tehokäytäntösuperlajit on hyviä" -ilmapiirissä, että miksi ihmeessä treenata tapellakseen? Nyky-yhteiskunnassa harvemmin joutuu tappeluun, ellei sitä itse välttämättä halua (hullut ja narkkarit erikseen jne). Miksi siis harjoitella jotain sellaista varten, mitä ei ehkä ikinä tule omalle kohdalle osumaan? Ihmisiä ei Suomessa kuitenkaan saa hakata, vaikka osaisikin. Siitä saa linnaa tai muita tuomioita.
Vähän aikaa sitten, jouduin viikon sisällä kahteen tappeluun Helsingissä. Toinen oli Kaisaniemen puistossa ja toinen metrossa. Vai ettei ikinä osu kohdalle
Eerik Norvio
Wer mit Ungeheuern kämpft, mag zusehn, dass er nicht dabei zum Ungeheuer wird. Und wenn du lange in einen Abgrund blickst, blickt der Abgrund auch in dich hinein. -Friedrich Nietzsche
Wer mit Ungeheuern kämpft, mag zusehn, dass er nicht dabei zum Ungeheuer wird. Und wenn du lange in einen Abgrund blickst, blickt der Abgrund auch in dich hinein. -Friedrich Nietzsche
- carenza
- reiteenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 481
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
Niinpä, YNK eli You Never Know..
Tuttu pahoinpideltiin juuri teholle, kumpikin käsi poikki etc.
...kiinassa....eli se siitä harhakuvasta, että siellä 'länkkäri' enää olisi kuin herran kukkarossa (kuten oli ainakin v.-97 kun väänsin kättä paikallisen mafioson kanssa Pekingissä
Tuttu pahoinpideltiin juuri teholle, kumpikin käsi poikki etc.
...kiinassa....eli se siitä harhakuvasta, että siellä 'länkkäri' enää olisi kuin herran kukkarossa (kuten oli ainakin v.-97 kun väänsin kättä paikallisen mafioson kanssa Pekingissä
Risto Hietala
"I fell down to inside of my car and they thought that I had collapsed but I was just reaching my Nunchakus and now I was ready to fight against those seven thugs" -Sifu Fong
"I fell down to inside of my car and they thought that I had collapsed but I was just reaching my Nunchakus and now I was ready to fight against those seven thugs" -Sifu Fong
Kehäraakki ja Jussi Häkkinen sanoivat oikeastaan sen, mistä omat harrastusmotivaationikin ponnistavat. Vaikka harjoitteluni ja harrastamiseni on sellaista jojoilua ja harrastelua niin behavioristisesti ottaen oloni on parempi silloin kun harjoittelen, sekä fyysisesti että henkisesti. Kilpailuviettini on vähäinen, ja tappeluihin joudun todella harvoin.
Riku Ylönen
Riku Ylönen
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 89 kurkkijaa