Jokin muutos olisi tarpeen, sillä ei tuollainen ongelmien siirtäminen sukupolvelta toiselle ole kovin kestävää. Näitä ihmisiä on kuitenkin lapsuudessaan yritetty auttaa, mutta ilmeisesti monien kohdalla yritykseksi on jäänyt.
Miten tätä pitäisi muuttaa?
HSKodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä kasvaa, mutta vielä nopeammin kasvavat kustannukset. Lastensuojelun sijaishuollon menot kasvoivat 30 prosenttia vuosina 2001–2005 kuudessa suurimmassa kunnassa.
"Nopeimmin kasvavia sosiaalimenoja", sanoo tutkija Aila Kumpulainen, joka laati Kuusikkokuntien selvityksen.
Paikoin kasvu on ollut vielä suurempaa. Menot paisuivat Tampereella yli 50 prosenttia ja Vantaalla yli 40 prosenttia.
Muista kunnista ei ole tietoja, koska kustannuksia ei kerätä kaikkialla eikä perhehoitoa edes lasketa viralliseen tilastoon.
Kasvu jatkuu, Helsingin Sanomien keräämät tiedot kertovat. Tampereella kirjattiin sijaishoidon vuorokausia tammi–lokakuussa 7,6 prosenttia enemmän kuin viime vuonna, Vantaalla ja Kuopiossa on tehty hieman enemmän huostaanottoja kuin viime vuonna.
"Laitoksiin on sijoitettu sata enemmän kuin viime vuonna", kertoo Helsingin sijaishuollon päällikkö Pirjo Rissanen.
Kunnat sijoittaisivat lapsia mielellään perheisiin.
"Tavoite on, että lapselle löytyy koti, jossa on vastuulliset vanhemmat ja lapselle turvallinen syli ja arki", kuvailee Espoon johtava sosiaalityöntekijä Mervi Sjöberg.
Perhehoito tulee myös halvemmaksi. Perheen kuukausipalkkion kokoinen summa hupenee laitoksessa muutamassa vuorokaudessa.
Entistä useampi lapsi ja nuori hoidetaan kuitenkin laitoksessa. Perhehoito ei kasvanut kuusikkokunnissa, mutta laitoksista ne ostivat 100 000 hoitopäivää enemmän viime vuonna kuin 2001, ja omissakin laitoksissa kertyi 25 000 hoitopäivää lisää.
Yhden lapsen laitoshoito maksoi esimerkiksi Oulussa noin 60 000 euroa.
Yksi selitys on se, että huostaan otetaan yhä enemmän murrosikäisiä, kun taas perheisiin sijoitetaan lähinnä pieniä lapsia.
Perheistä on myös pulaa. Muutaman syksyisen viikon kuluessa heitä etsivät ilmoituksilla niin pääkaupunkiseudun kaupungit kuin SOS-lapsikylätkin. Kunnat ovat tiivistäneet yhteistyötä saadakseen perheitä.
"Suurin ongelma on se, että lapset ovat niin moniongelmaisia", sanoo Kuopion läntisen lapsiperheyksikön esimies Auli Pääkkönen.
"Ennen oli tavallisia pullanhajuisia sijoitusperheitä maaseudulla, ja ne selviytyivät hyvin. Nyt lasten oireet ovat niin vaikeita, että vaatimukset kasvavat. Pienillä vauvoilla on vieroitusoireita ja jo muutaman vuoden ikäiset lapset tarvitsevat psykiatrista hoitoa."
Tampereen sijaishuoltopäällikkö Timo Vikman puhuu jäätyneistä lapsista, jotka eivät reagoi mihinkään.
Heitä on hoidettu välinpitämättömästi, jätetty hoitamatta tai hoidettu epäsäännöllisesti, välillä aggressiivisesti ja välillä hellästi. "Tällaisia lapsia näkee aika paljon."
Halpa viina ei riitä selitykseksi. Perheissä on mielenterveyspulmia ja päihteiden käyttöä, mutta myös sukupolvesta toiseen siirtyvää lastensuojelun asiakkuutta.
Hyvää vanhemmuutta voi olla vaikea antaa lapsilleen, jos ei ole kokenut sitä itse.
"Olin 1970-luvulla ohjaajana lastenkodissa. Nyt otetaan huostaan silloisten asiakkaiden lapsia", Vikman kertoo.