Koulukiusaaminen

[Joni Samanen]

Minä en oikein ymmärrä miten se fyysinen kiusaaminen tapahtuu?

Tappelut tajuan, mutta miten nuo hölökit saavat sen valta-asemansa?

Kai se valta on sillä joka sen ottaa...

Tai jotain.

[Vlad Tepes]

Liittyisikö koulujen koko asiaan millään tavalla?

Niin, että isommissa kouluissa olisi enemmän kiusaajia?

Kun olin itse ala-asteella meillä oli vain yksi luokka per vuositaso. Siinä olisi ollut aika vaikeaa kiusata ainakaan samanikäisiä, kun istutaan koko ajan samassa luokassa, jossa oli vielä meidän tapauksessa tiivis toverihenki.

Ovatko kiusaajat yleensä tuttuja vai tuntemattomia?

Yläasteikäisenä sain kerran turpaani jutussa, joka oli tilattu koulussa. Minä harrastin koviksille vittuilua, josta he eivät oikein pitäneet. Siis tein sellaista, että sählyä pelatessa löin mailalla selkään ja muuta vastaavaa. Eräs kuraurpo, joka hukkui pari vuotta sitten huumepäissään, (nostimme sillekin lasin jos toisenkin myös veljensä kuoli huumeisiin vähän aikaa sitten jota samoin juhlimme ) hakatutti minut sitten kouluajan ulkopuolella. Se oli ihan kivaa. Ei vissiin uskaltanut sitä itse tehdä, niin pisti kätyrit tehtäviin. Minä kävin sitten koulussa kiittämässä tätä tyyppiä siitä. Ei silloinkaan uskaltanut kuin mutista.

KOULUKIUSAUS

perunaa, kermaa, mausteita ja koulua uunissa.

[Paappa]

Esimerkki: lapset leikkivät lumisotaa. Kaikki pommittavat kaikkia, joku saa lumpparin otsaan mutta ei se mitään, kaikilla on kivaa.

Toisaalla jotkut YHTEISESTI SOPIEN "gang-up" ja alkavat nöyryyttämistarkoituksessa keskittyä jonkun kimppuun, jos joku tästä huomauttaa sanotaan viattomasti että "tämähän on vain lumisotaa" vaikka kaikki tietävät mistä on kyse. Kyse ei välttämättä ole niinkään siitä mitä tehdään, vaan miten ja missä hengessä.

Työkaveri näki kun joukko poikia potki maassa makaavaa, ei kovaa mutta sen verran että sattui, tarkoitus oli nöyryyttää. Hän meni väliin jolloin potkijat hämmästyneinä totesivat että "tämähän on vain leikkiä". Uhri lähti pois, toiset seurasivat ja työkaverini lähti perään. Talon takana sama potkiminen jatkui.

Muuten, tuo ylimielisyys on piirre joka muun muassa tekee vieläkin minuun sen vaikutuksen että jos vaikkapa kamppailulajien opettaja suhtautuu halveksuen muihin lajeihin tai niiden edustajiin yhteistyö hänen kanssaan loppuu hyvin nopeasti. Parempaa on kuitenkin tarjolla.

KOULUKIUSAUS

perunaa, kermaa, mausteita ja koulua uunissa.

Mätäpaise, rutto, sielunvamma ja vakava ongelma koulussa, jos siihen ei puututa.

[bodyguard]

Yllättävän vähän jouduin minkään kiusaamisen kohteeksi kun ottaa huomioon että olen aina ollut aika ujo ja hiljainen enkä muutenkaan mitenkään erityisen suosittu. Ehkä meidän koulussa vaan oli vielä otollisempiakin kiusaamisen kohteita joten omat kokemukset tuosta jäi aika vähille

[Kulma]

Tuosta puuttu vaihtoehtoa "Molempia". Ja luulisin, että se ei ole kovin harvinainen vaihtoehto...

Niinpä..

[L.K.]

Itse kohtasin lievää kiusaamista koulussa ja tietenkin tyhmänä teininä sitä piti jatkaa eteenpäin.
Mutta sekä itseä kohtaan että muita kohtaan se pysyi sellaisissa perinteisissä yläasteen riittilinjoissa (eli jotain pesuja yms.).
Varmasti mielipahaa niistäkin syntyi mutta ei tiettävästi kenellekään mitään traumoja tai muuta.Ja kiusaukset kestivät suhteellisen vähän aikaa eli kyse ei ollut mistään jatkumosta.

Itse asiassa en juuri muista että omassa koulussa olisi ollut kovinkaan montaa kaveria ketä ei olisi missään vaiheessa jollain tasolla kiusattu.
Mutta tokihan jotkut olivat paljon pahemmin toisten hampaissa kuin toiset.
Typerää touhua,näin jälkikäteen ajateltuna.
Mutta niin tyypillistä nuorille..

[MaKo]

Mutta tokihan jotkut olivat paljon pahemmin toisten hampaissa kuin toiset.

Muistan yläasteajoilta pari tyyppiä, joiden kohtelusta voi sanoa, että se oli kiusaamista. Myöhemmin mietin sitä, että miksi nämä tyypit liikkuivat niissä kiusausporukoissa? Itse liikuin pääsääntöisesti "nörttijengissä" (matikanopettajien suosikkeja), joka lie näytti ulospäin niin vaaralliselta ja pelottavalta (:shock:), ettei sitä juuri häiritty.

Sittemmin olen ymmärtänyt, että näillä parilla kaverilla oli suunnaton halu tulla hyväksytyksi ja he ajattelivat, että jos he kestävät sen kiusaamisen, "kovisporukka" lopulta hyväksyy heidät - vaan näin ei käynyt koskaan, meno vaan yltyi yhä rajummaksi. Olisivat menneet oman ikäryhmänsä nörttijengeihin (kumpikaan ei ollut mun ikäluokkaa), niin tulevaisuus olisi varmaan ollut valoisampi :-(

[kamppaaja]

Liittyisikö koulujen koko asiaan millään tavalla?

Niin, että isommissa kouluissa olisi enemmän kiusaajia?

Ainakin siinä pienessä steiner-koulun luokassa (1.-2.lk), jossa aloitin koulunkäyntini, oli kiusaamista, ja se kohdistui pääasiassa tyttöihin, varsinkin siihen yhteen jonka sai helposti itkemään. Itsekin olin siinä mukana.

Yläasteella tuli kuvioihin maallemuuton myötä pitkätukkaiset kovisjuntit (yksi niistä harrasti ilmaan potkimista vähän niinkuin Keravan kollit vintiöissä ) jotka vittuili ja uhkaili jatkuvasti, ja joille ei uskaltanut sanoa mitään takaisin. Väkivaltaa siinä ei ollut paljoa mukana mutta sen uhka oli jatkuvasti ilmassa.

Mielestäni koulukiusaamiseen pitäisi puuttua kunnolla lainsäädännöllä. Jatkuvan kiusaamisen, johon tavalliset keinot eivät tehoa, pitäisi johtaa aina kiusaajan erottamiseen koulusta. Henkilökunnalle pitäisi selvästi määritellä velvollisuus tehdä jotain (lässytys ei riitä).

Olikohan se Hämeenlinnan kaupunki joka tuomittiin maksamaan korvauksia siitä että se ei ollut saanut kiusaamista loppumaan. Muistaakseni se vaatimus kaatui kuitenkin hovissa ja uhri tuomittiin maksamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut. :evil:

[Jasse]

Olisin vastannut molempia...
Minä määrittelisin kiusaamisen sellaiseksi systemaattiseksi ja pitkäaikaiseksi mollaamiseksi ja nöyryyttämiseksi. Tällaiseen en kuitenkaan mielestäni ole syyllistynyt.

Ala-asteella minua kiusattiin sukunimen johdosta (Junkkari) ja myös siitä syystä että minulla oli R ja S puhevika. No, varsinkin pienenä en hirveästi vittuilua jaksanut kuunnela vaan vedin turpaan. Oli jopa sellainen vakio vittuilija joka ei ikinä osannut lopettaa ajoissa.. Näin minustakin voi siis leipoa kusaajan. Pahin rangaistus oli: (helvetin laiton) kouluoikeudenkäynti jossa opettajan johdolla luokka haukkui minut ja määrättin 2h jälki-istuntoa ja 2h ehdonalaista jälki-istuntoa...

[Kulma]

Minäkin tein molempia. Ja koska olin pieni säälittävä ruipelo, joutui oman kiusaamiseni kohteeksi sellainen joka ei todellakaan voinut puolustaa itseään. Ja koska olin pieni, säälittävä, lukihärönen, nyrkillä tapettava räkänokka en voinut juurikaan kiusata fyysisesti. Joten tein sen henkisesti.
Omaan hyvän mielikuvituksen ja minusta kehittyikin varsin hyvä sadisti.
Tuhosin varmasti ison osan tämän poloisen lapsuudesta. Liekkö toipui koskaan.
Jossain vaiheessa heräsin ja huomasin mitä olin tehnyt. Yritin korjata virheeni, mutta enhän lapsi ressu tiennyt miten sen tekisin.

Myöhemmin, lähes aikuisena tapasin tämän pahan oloni kohteen ja yritin pyytää nöyrimmiten anteeksi. Vituiksi meni. Raukka sai lähes paniikki kohtauksen minut nähdessään, eikä varmasti adrenaliini höyryissään kuullut sanaakaan mitä yritin sanoa.

Elämässäni on harvoja asioita joita todella kadun. Tämä on se. Syvästi toivon että tuon poloisen ei tarvitse enää koskaan nähdä minua tai ketään kaltaistani. Tai kenenkään muun sen enempää.

Mutta koska jopa pahoissa asioissa on usein jotain hyvää, niin ainakin voin sanoa reilusti puolustaneeni ja auttaneeni muita kiusattuja jo varsin nuorena kun tajusin mitä olin tehnyt.

[MarkkuT]

ehdonalaista jälki-istuntoa...

[mronkain]

Liittyisikö koulujen koko asiaan millään tavalla?

Niin, että isommissa kouluissa olisi enemmän kiusaajia?

Kun olin neljännellä, valmistui Länsimäen ala-aste, jonne muutimme kesken vuoden. Koulu ei ollut mikään valtavan iso, kolme luokkaa per vuosi, joku 30 oppilasta per luokka, eli yhteensä about 550 oppilasta. Mutta rakenne oli varsin fiksu. Rakennus oli plussan (+) muotoinen, niin että omissa siivissään olivat 1-2 luokat, 3-4 luokat 5-6 luokat ja yleiset tilat (veistoluokka, musiikkiluokka, liikuntasali yms.). Oppilaat myös ulkoilivat omilla pihoillaan. Valvominen oli helpompaa, sisällä olo välitunneilla oli kielletty, ellei ollut pakkasta todella paljon (vessassa toki sai käydä, mutta yksi opettaja oli käytävässä vahtimassa että pidemmälle ei menty ja ulkona oli muistini mukaan vähintään kaksi opettajaa touhua vahtimassa. Hirveästi kiusaamisia ei tapahtunut ja niihin puututtiin heti. Reksi oli kova luu, joka ei kohdellut kiusaajia mitenkään silkkihansikkan. Yläasteella touhu muuttui täysin. Samassa rakennuksessa joku 18 luokkaa yläastelaisia ja yhdeksän lukioluokkaa. Iso koulurakennus, välitunneilla sai olla sisällä tai ulkona, myös viereisen uimahallin kahvio oli vakipaikka, vaikka periaatteessa koulun alueelta ei saanut poistua. Tupakkanurkkauskin oli, eikä siellä papereita kysytty. Lisäksi oli parakkirakennus jatkeena kun tila ei muuten rittänyt, sen takana sitten tapahtui ties mitä, samoin kuin viereisen urheilupuiston alueella. Vesipesuja vessanpöntöissä ja muuta kivaa tapahtui suht. usein. Meno rauhoittui jossain välissä kun iso osa oppilaista sijoitettiin Hakunilan kouluihin (koulu oli siis Sotungin yläaste ja lukio, ennen Hakunilan yhteiskoulu).

Ennen kaikkea, opettajilla oli tuolla sellainen "ei kiinnosta" -meno. Valvonta oli olematonta.

- Marko

[tmm]

Ehkä enemmän kiusattu. Ala-asteella se oli vaan sitä normaalia piparia mitä se on kaikilla välillä. Ylä-asteella sitten kolme luokan "kovista" ottivat ja liitoutuivat minua vastaan. Eikä hajuakaan syystä. Piparittelin aina takaisin. Kerran yksi alkoi kuristelemaan. Siitä kun irtosin, niin pentele otti ja löi. Naureskelin päälle räkäisesti, kun ei edes sattunut. Siinä sitten nyrkkisankari nolona selitteli luokassa kavereilleen, ettei viitsinyt kunnolla kun olisi tappanut

Lukion aikana eräissä bileissä kyseinen urho, joka oli silloin amiksessa, ajatteli olla nokkela. Kiipesin portaita ylös kun repäisi takaapäin hihasta. Käännyin ja huomasin kun luuvitonen ujeltaa päin käkätintä. Leuka alas ja nykki otsaan. Murtui kaverilta sormi Siihen loppui se. Kesällä luvassa yläasteen luokkakokous... Odotan innolla

[AnarkiaVaari]

Minua ei itseäni peruskoulussa kiusattua oikeastaan ollenkaan, kai minua pidettiin niin outona ettei ne uskaltanut Ja minusta kuulemani mukaan liikkui aika sairaita huhuja. No, ei haittaa, pysyiväthän poissa lukuunottamatta nyt sitä tavallista suunsoittoa mitä kaikki kokee.

Itse toimin pari kertaa kiusaajana ja häpeän sitä suunnattomasti, vaikken ikinä pitkälle mennyt (lähinnä auoin rumaa turpaani). Mutta siltikin. Tosin ei ole mitään vihanpitoa jäänyt päälle kyseisen henkilön kanssa.

Nykyisin sitten mörköilen puolustamassa pikkuveikkaa, kun siitä ei lökäpöksyt tykkää. Ei ole tosin vähään aikaan kuulunut niistä heeboista. Mokomat tårta på tårta.

[M M A]

Olisin vastannut molempia...
Minä määrittelisin kiusaamisen sellaiseksi systemaattiseksi ja pitkäaikaiseksi mollaamiseksi ja nöyryyttämiseksi. Tällaiseen en kuitenkaan mielestäni ole syyllistynyt.

Ala-asteella minua kiusattiin sukunimen johdosta (Junkkari) ja myös siitä syystä että minulla oli R ja S puhevika. No, varsinkin pienenä en hirveästi pipari jaksanut kuunnela vaan vedin turpaan. Oli jopa sellainen vakio pipari joka ei ikinä osannut lopettaa ajoissa.. Näin minustakin voi siis leipoa kusaajan. Pahin rangaistus oli: (helvetin laiton) kouluoikeudenkäynti jossa opettajan johdolla luokka haukkui minut ja määrättin 2h jälki-istuntoa ja 2h ehdonalaista jälki-istuntoa...

Onhan se kyllä tosiaan aika naurettava nimi...