joksanen

[joksanen]

Jospa minäkin aloittaisin tällaisen ketjun, kun ei kerran kukaan muu meistä kehtaa. Wing Tsunia treenataan ja vedetään, tavoitteita ei ole juuri muuta kuin itse oppiminen. Kevään treenit ovat menneet vähän plörinäksi, joten WT-kesäleirillä ei graduoida. Menee syksyyn. Tai sitä pidemmälle. Olen kyllä jo alkanut henkisesti valmistautua sitä seuraavaan tilanteeseen. Mm tällä päikkyrillä.

Treenit maistuvat taas hyvältä. Sitkeä flunssa on taltutettu hyvällä levolla kiitos varaohjaajan, ja lentsua hyvän aikaa ennen telottu nilkka alkaa pikkuhiljaa taas herättää luottamusta.

Olen alkanut jäädä pysäkin verran etukäteen pois bussista ja keskittymiskykyni riittää tuon parinsadan metrin matkalle tarkkaillakseni nilkan asentoa. Liekö tullut automaattivaihteisesta autosta koko nilkkaongelma. Tai sitten siitä, että kerran talvileirillä muljautin sen paksupohjaisilla vaelluskengillä metsikössä itseäni lämpimäksi juostessani täysin jääkalikkana vietetyn horrosteluyön jälkeen. Tai kaikesta yhteensä.

Sunnuntai 20.5.
Viisikuisen pojan vaunuja työnnellen tunnin lenkki mäkisellä kuntoradalla. Kiersin sen kahdesti ja siirtymiset päälle, joten matkaa tuli jotain nafti neljä kilometriä. Vaunujen työntäminen on hyvää tehohyötyliikuntaa. Kohta siitä tulee ihan urheilua, jos vaimo alkaa sauvakävellä siinä vieressä. Se tarkoittaa vauhdin kasvamista.

Puolentoista tunnin wing tsun treenit. Ensin katsottiin muutama kohta chum kiu -liikesarjasta ja sen jälkeen alettiin tapella. Apuri syötti ihan minkä tahansa hyökkäyksen, ja harjoittelija teki tämän sitten vaarattomaksi millä tahansa puolustuksella omaa tilaansa halliten. Ja perään sama kahdella apurilla, jolloin harjoittelijan tempo kasvoi.

Varsinainen tappeluosuus ehkä näytti vähän epäilyttävältä ulospäin. Harjoittelija seisoi selkä seinää vasten ja kaksi apuria pieksi häntä lyhyehköillä purskeilla pääasiassa alarekisteriin. Puolustaja ei saanut karata tilanteesta, eikä varsinaisesti lyödä takaisinkaan vahingoittamistarkoituksessa. Omaa tilaa pystyy kuitenkin hallitsemaan yllättävän hyvin eikä kilppariin tarvinnut mennä. Ja saipa huonosti suojatut apurit pari litsariakin.

Suunnitelmallisesti melko aggressiivisen alkutreenin jälkeen alettiin tehdä käsien asemadrillejä, mikä sinällään on oppimisen kannalta ihan väärä järjestys. Mutta kun on riittävän väsynyt, on pakko löytää joku taloudellisempi keino toimia kuin tyhjältä pöydältä aloitettaessa. Kellon kanssa treenatessa tulee yleensä riittävästi toistoja ja se oli nytkin käytössä. Palauttavaksi loppulämpäksi ihan pientä painia. Käytännössä vain altapääsyä.

Illalla vielä yksi kierros kuntorataa vaunujen kanssa.

Maanantai 21.5.
Puolitoista tuntia wingiä. Alkulämpöinä tönimistä ja siitä palautumista, sekä henkilönsuojausta.

Varsinaisessa treeniosuudessa käytiin ensin hyvällä temmolla läpi kaksi tuttua sisäänmenoa omasta kätisyydestä riippuen (diagonaali tai paralleelikätisyys). Tutussa harjoitteessa pääsi keskittymään myös käsitekniikan ulkopuolisiin asioihin eli jalkatyöhön. Tulipa lennettyä kunnolla persiillenikin, kun harjoituspari kamppasi minut kumoon.

Näiden jälkeen kaksi kertaa pidemmällä kellotuksella kaksi puoliuutta sisäänmenoa vielä erilaisiin tilanteisiin. Sekä kaikennivoava soveltava osuus, jossa kaikkia sisäänmenoja tehtiin tarpeen ja tilanteen mukaan. Tuli myös hyvää dialogia itse tekemissession päätteeksi. Tuntuu että tietty liikkuminen loksahti paikoilleen usellakin harjoittelijalla.

Loppuun jälleen vähän pientä painiskelua, vaikka me ei sitä oikeasti osatakaan.

[Mika]

Taas yksi seurattava päivyri lisää. Ei pysty....

Aktivoi Jarno muitakin teitin seurasta. On hienoa lukea erilaisia näkemyksiä samoista harkoista (ja lajeista).

[joksanen]

Ei ne uskalla kun tietävät että mä luen niitä. Olisi kuitenkin tosi kiva jos joku kirjoittaisi. Ehkä ne (ja muut myös, tietty) sitten jättää senkin edestä kommentteja tähän ketjuun.

[joksanen]

Turussa järjestyy lauantaina joku monikulttuuritoritapahtuma, ja sinne on myös Shaolinista menossa porukkaa esille. Saan hengenahdistusta ja näppylöitä kun vaan ajattelenkin koko tempausta. Tapahtumajärjestäjät tarjoavat standit, mutta ei ole antanut niistä minkäänlaista kuvausta, joten standitoiminnan tai -koristelun suunnittelu on melko vaikeaa. Samaten demoteltan kokoa tai käyttövuoroja ei ole kerrottu.

Joskus tuntuu ettei ihmiset osaa järjestää mitään, johon on tulossa sellaisia ihmisiä, jotka eivät jo valmiiksi tiedä kaikkea.


Keskiviikko 23.5.

Puolitoistatuntinen wingiä. Keskiviikko on meillä vähän hifistelypäivä, kun taas Helsingissä hikijumpataan. Aiheuttaa joskus vähän käsite-eroja kun puhutaan "tyypillisistä keskiviikkotreeneistä".

Varsinainen hifistely jäi vähälle ja muotoja tehtiin lähinnä rentouden löytämiseksi. Itse nakkasin kaikki kolme muotoa ilmoille välittämättä mikä työkalu käsivarren päässä oli. Tavoitteena oli siis märän makaronin kaltainen ylirentous, joka on aika vaikea olotila.

Tällä makaroniudella lähdettiin sitten tekemään sticky-handsia, jolloin siitä oikeastaan väkisinkin tulee sticky-armsia, koska salaisuus joka tapauksessa on kyynärpäässä. Uups, nyt minä kerroin sen.

Tämä siis edistyneemmille, jotka tekivät harjoitteeseen sitten lisäosia osaamisensa mukaan. Ja vuoronperään kukin kävi tekemässä peruskoordinaatio- ja paineharjoituksia nuoremman veljen kanssa.

Alan olla aika kypsä silmälaseihin, vaikka kukaan ei niitä tänään solminutkaan. Kerään rohkeutta piilolasikokeiluun ja rahaa silmäleikkaukseen.

[joksanen]

Varasin tänään optikon piilolasitesteihin ja -opastukseen. Olen illan mittaan räplännyt sormellani silmän alaripsejä ohjeiden mukaan, eikä tämä nyt niin kamalalta tunnu kuin mitä etukäteen luulin. Huomenna sitten silmämunaa puhtaalla sormella tökkimään.

Apet ovat kylässä keskiviikkoon ja omatkin vanhemmat kävivät näyttäytymässä ennen lomaansa. Tämän päivän privat on siirretty huomiseen. Privoista oppii yleensä itse eniten. Antaa tai ottaa. Viime kertaisesta ottoprivasta on liian kauan aikaa. Onneksi WT-leiri on jo parin viikon päästä.

Minusta tuntuu että olen löytänyt vastauksen yhden oppilaan viime treeneissä esittämään kysymykseen. Miksi tässä tehdään näin ja tuossa toisessa noin, on hankala mutta opettavainen pohdinta. Toivottavasti muistan vastauksen vielä seuraavissa treeneissä.

[Naked]

Toivottavasti piilolasit tekevät tehtävänsä. Jo pari vuotta itse käyttänyt ja pois en vaihda. Paitsi sillä silmäleikkauksella sitten...

[joksanen]

Se silmämunan tökkiminen ei olekaan ollut niin helppoa. Ärsyttää kun ei näe mitä tekee. Ehkä pitäis kuvata itseään videolle niin näkee onko suoritus jälkikäteen edes summittaisesti oikein. Mun olis pitänyt ryhtyä insinööriksi.

Torstai 25.5.
Tunti WT-privaa oppilaalle. Tunnin teemana ehkä vähemmän yllättävästi kyynärpäät, kun niistä on täälläkin puhuttu. Aluksi lämmiteltiin lajinomaisesti poon-saulla, jonka kyynärpääpositiot alkoivat mennä kohdilleen. Tuntui loksahtavan joskin ihan peruslyömisessä kyynärpäät eivät osanneet enää käyttäytyä samoin. Lyömistä on tehty niin paljon, että sen virheitä on vaikeampi korjata.

Päivän pääepistola oli siis kyynärpäät. Perusläpsyttelyetäisyydestä siirryttiin kopsutteluetäisyydelle. Huomattiin kuinka kroppaa pitää käyttää eikä kaikki voi olla pelkistä käsistä kiinni, vaikka se siltä näyttääkin. Loppulämppänä niskaotteesta pientä sparrinomaista koukkuja, polvia ja - ylläri - kyynärpäitä käyttäen.

Taisin dominoida tilannetta paremman ulottuvuuteni ansiosta, mutta muutamissa kohdissa kyynärpään sijaintia tutkiskellessa tuntui kyllä aika avuttomalta. Toivottavasti vastapuolikin huomasi tämän.

Koska vielä oli vähän puhtia, juoksentelin portaat ylös ysikerrokseen. Tuntuu.

Huomenna on se torihärdelli. Jee..

[joksanen]

Torihärdelli meni paremmin kuin uskalsin odottaa. Noin niinkuin järjestymisen kannalta. Standi oli sellainen posetiivarikompleksin kokoinen kärry pienellä harjakattoisella aurinkosuojalla. Paikalle oli tullut aika montakin shaolinlaista.

Lauantai 26.5.
Vedimme 4-5 noin kymmenen minuutin "demoa" ihan vaan siinä kadulla kaiken kansan keskellä. Demon esittelevä osuus oli vähän vähäinen kun ei siinä viitsinyt puhumaan ryhtyä ei-kenellekään, joten treenailimme vain samalla kun muut jakoivat pahaa-aavistamattomille sivustakatselijoille flyereita.

Kaikkiaan teimme hiukan poon-sauta - vaikka sille alkaakin näytösmielessä olla allerginen - ja sisäänmenoja, sekä kyynärpääharjoitteita. Ja tietysti kaikkea sekaisin "mix-uppina", joka on kaiketi lähin asia jota voimme kutsua sparriksi. Aika rennostihan tuossa pitää olla, kun tila jaetaan jalankulkijoiden kesken ja sivullisia pitää väistellä. Kohteliaasti.

Hyvää treeniä kuitenkin, koska seisoskelu ja mainosten jakaminen on aika väsyttävää puuhaa. Löytyy taas rentoutta kun ensin on väsyttänyt itsestään jäpittämisen pois. Voiko tässä kohtaa puhua petrittämisestä?

[joksanen]

Sunnuntai 27.5.
Puolitoista tuntia wingiä. Kesällä - ja eritoten sunnuntaina - väki on vähennyt harjoituksista aika paljon, ja parit ovat epätasaisia. Perusteiden hinkkaaminen on silti aina tärkeää, ja edistyneemmät löytävät varmasti itselleen kehityskohteita näennäisesti helpoistakin asioista.

Alkuun ensin chum-kiuta ja erityisesti sen jalkatyötä. Tuttuun tapaan jatkoimme sisäänmenojen teemaa lähes kokonaan eri miehistöllä kuin aiemmilla kerroilla. Ja loppuun kyynärpään perusdrilliä. Se tekee hyvää (tai pahaa) selälle ja pakottaa jalat työskentelemään.

Apet ovat vieläkin täällä, joten lapsenvahti on jo olemassa. Jospa tästä vielä pääsisi sinne sauvakävelylenkillekin.

[joksanen]

Jeps, varastin vanhempien sauvat ja mentiin sauvakävelylle. Pari kierrosta tuttua kuntorataa meni noin kolmeen varttiin, mutta en saanut vaimoa enää kolmannelle kierrokselle. Mikä on ihan ymmärrettävää.

Vaikka sauvoilla tuleekin parempi ryhti, niin ihan kuntoilun nimissä taidan tyytyä jatkossa vaunujen työntämiseen. On helpompaa kaivella kutiavaa nenääkin kun ei tarvitse pelätä mihin sauva sojottaa.

Kioskille mennessäni kolme parikymppistä hampuusia yritti lähteä samalla ovenavauksella mäyräkoirat kourissa maksamatta. Toinen kioskin työntekijä oli tuli juuri perästäni sisälle ja esti varkauden oven telkemällä. Toinen taas konviskoi oluet ja pomotti mukulat pihalle porttikiellon kera poliisille asti soittaen. Mihin lie oikeasti soittanut koska ei saanut ketään kiinni. Stressireaktio oli silminnähden esillä.

Pojat itse olivat kyllä aika rentoja.

[joksanen]

Joskus tuntuu että koko sali on myöhässä ennen meidän harjoitusvuoroja ja kaikki ajattelevat että se ei meitä heittaa koska olemme usein viimeinen vuoro. Ajatelkaa toisin.

Jalamo kävi kysymässä jotain yksityiskohtaa wingiä koskien hänen uuteen hamassa tulevaisuudessa ilmestyvään kirjaansa. Taisin korjata jonkun väärinymmärryksen ja samalla poistaa wingin kokonaan kirjasta. Harmi, sillä mikä tahansa julkisuus on yleensä hyvästä.

Kävin tänään koittamassa piilolinssejä ja testilinssin tuhertaminen paikoilleen kesti varmaan 25 minuuttia ja 20 min saada se sieltä pois. Silmä on hiukan arka, syystäkin. Minulla on niin pahat hajat että joudun odottamaan linssejäni noin viikon. Toivottavasti ehtivät leiriin mennessä.

Maanantai 28.5.

Puolitoista tuntia wingiä. Alkuun tuttua henkilönsuojausharjoitusta yhdellä apurilla ja sitten muutama kierros pistareiden hakkaamista. Ehkä siitä henkilönsuojauksesta pitäisi tuollaisella ryhmityksellä tehdä kahden tappelijan erottamisharjoite, kun se sellaiseksi oli taas mennä. Portsarialkulämppä.

Pistareita (ts paljaita käsiä, koska emme päässeet kaappiin) nakuteltiin padinpitäjän käskystä 1, 2, 3 tai 5 lyöntiä, sitten perään kyynärpää. Kolmannella ja neljännellä kierroksella padinpitäjän tai lyöjän käskystä (in respective order) shootteja tai polvipotkuja. Yleensä huudan itse nuo merkit, mutta nyt olin myös tekemässä, joten näin tällä kertaa. Ensialkuun oman äänensä korottaminen tuntui ihmisistä hankalalta. Kaikkeen tottuu.

Jatkoimme viime kertojen teemaa ja teimme tuttuja sisäänmenoja, mutta nyt keskittyen enemmän myös liikkumiseen. Liikkumisteemaan meni myös potku sisäänmenon yhteydessä. Tietyllä tapaa ajateltuna tutkimme potkujen vaikutusta sisäänmenon liikkumiseen, mutta en tainnut sanoa sitä ääneen. Pitää sanoa enemmän asioita ääneen. Toisaalta pitää puhua vähemmän. Hankalaa.

Oli miten oli, potkulla pitäisi olla vaikutusta sisäänmenon liikkumiseen hyvin vähän. Potku on vain askel jossa jalka nousee ilmaan.

Näitä perusasioita on jankattu viime aikoina aika paljon, mutta toivottavasti harjoittelijat edelleen saavat niistä mehua irti. Liikkuminen ja jalkojen ja käsien yhteinen mutta itsenäinen koordinaatio on sen verran tärkeä ainesosa isommasta palapelistä. Samalla se helpottaa käsitekniikoiden idean hahmottamista.

Loppuun 1 vs 2 -monivastusdrilliä omissa ryhmissä, kunnes salin huono ilmanlaatu teki siitä 1 vs 5 -drillin.

Pirun hyvä olo, ja vaikka treenipaita onkin ihan märkä, se on jälleen keskiviikkona puhtaana päällä. Krhm.

[joksanen]

Kiesus että on kuollut olo.

Illan sauvakävelyt jäivät laiskuuden, sateen ja juniorin unettomuusrytmin vuoksi väliin, joten paikkasimme sen erällä Twisteriä. Puoli tuntia editoiduilla aikuisten house-ruleilla ja nyt puoli tuntia myöhemminkin edelleen jalat ja kädet tärisevät. Oli välillä kyllä aika capo asento.

[joksanen]

Ihana päivä, vapaapäivä.

Piti viemäni kellarista löytämäni polkupyörä huoltoon, mutta sade teki tepposet. Käytiin pojan kanssa neuvolassa ja kierrettiin samalla kuntorata kerran. Samalla reissulla heitettiin hyvästit appiloisille (no pun intended) jotka lähtivät kotimatkalle. Poika nukkui pitkät päiväunet ja optikolta ilmoitettiin piilolinssini jo tulleen, vaikka olin valmistautunut yli viikon odotukseen.

Keskiviikko 30.5.
90 min Wing Tsunia. Meille tuli uusi harjoittelija, jolle tuli näytettyä perusteita vaikkakin aika nopeasti edeten. Aika nopeasti saatiin tekemisen meisinki ja oli todella ilahduttavaa huomata kuinka hän keskittyi lantion asentoon silloinkin kun en katsonut. Joskus tämä ensimmäisten treenien henkilökohtaisen opetuksen vaivannäkö menee hukkaan, mutta joskus ei.

Alkulämppinä tönimistreeniä, joka toistokerroilla muotoutui triplalyöntiseen sisäänmenoon. Näytti hyvältä. Itse treenien teema oli pääsääntöisesti lyöntien ja askellusten synkronointi. Jos jo kaksi lyöntiä yhdellä askelparilla menee huonosti, ei oikein voi kuvitella saavansa mitään voimaa kolmanteen lyöntiin. Oman tahdin mukaan yhdelle askelparille (siis yksi askel) tehtiin 3-6 lyöntiä. Taisin sanoa oikeita sanoja, koska koko treenien tekeminen muuttui ajantaposta ryhdikkääseen ja tarkoituksenmukaiseen harjoitteluun.

Paikalla oli taas sen verran vajaa miehitys, että lyöntiaskelharjoitukseen varmasti palataan myöhemmilläkin tunneilla. Pitänee suunnitella joku tarkka ohjelma, jonka jokainen oppilas sitten käy läpi milloin paikalle sattuu. Vanha määrättyihin lat-sau-ohjelmiin perustuva syllabus oli hyvinkin sellainen ja onhan sillä omat hyvät puolensa.

Sitten vielä yhden käden positio- ja tuntoharjoitusta sekä rakenteen ja ajoituksen hahmottamisharjoitusta, joka kulkee myös nimellä universal solution. Lopussa staattista olkavenytystä 20 laskien. Oma palauttava tuli sateisesta farmarikävelystä 12 ja 9 kilon punnuksilla parkkipaikalta kotitalolle. Kokista ja vissyä. En kävellyt portaita ylös vaan tyydyin hissiin. Poika oli jo nukkumassa, ja jääkapista löytyi olut, jossa oli minun nimeni.

Ihana päivä.

[joksanen]

Minulla meni aamulla varmaan 45 minuuttia saada molemmat piilarit päähän. Näkö vaihteli melko täydellisestä melko sokeaan parin minuutin välein. Pihalla pyörrytti ja tunsin itseni monimetriseksi. Jalkani näyttivät ainakin kolmimetrisiltä ja pää muuten tuntui olevan paljon korkeammalla kuin ennen.

Kävin optikolla urputtamassa asiasta, mutta optikkotäti ei oikein ottanut asiaa vakavasti, vaan sanoi että linsseihin pitää totutella muutamia päiviä. Kun vihdoin päästiin mittauskoneeseen, en nähnyt testiruudusta mitään edes yläriviltä. Testin päätteeksi luettelin kaiken tikkana alariviltä ja optikkotädiltä putosi leuka. Saan uudet linssit ja jos ne käyttäytyvät vielä samoin, pitää alkaa miettiä muita vaihtoehtoja.

Illalla minulla meni tunti saada molemmat linssit pois, ja silmäni tuntuvat vieläkin puolitoista tuntia myöhemmin kirveleviltä. Alan vakavasti miettiä onko tämä kaiken vaivan arvoista.

Seuraavat varsinaiset treenit on vasta sunnuntaina kun viikon privasessio jää väliin. Onneksi kohta on tulossa leiri ja sitä seuraava ottopriva on jo buukattu.

[Mika]

Jarno, se on varmaan tottumiskysymys ja luonnekysymys.

Itse hylkäsin piilarit hyvin nopeasti. Ei maksa vaivaa. Mutta minä olen minä, ja edustan tässä vähemmistöä. Mutta et siis ole yksin.