Eilen siis se kaihottu nuju, eli vaparikurssia reilut puolitoista tuntia. Lämmiteltiin pystypainilla, kainaloihin tunkemista ja selkäänpuikkausyrityksiä kahden parin kanssa erät. Tekniikkateemana tänään oli suora käsilukko, eli väänneltiin jujia ensin mountista ja sitten guardista.
Hyödyllistä toistamista ja ihmettelyä, vähemmän vääntöä. Guardista alta pyöriskely kinttuja pään yli (... ja usein päähänkin, pahoittelen) viskellen ei luistanut minnekään. Loppun sovelleltiin myös guardista ei-toimivaan käsilukkoyritykseen jalankoukkaussviippausta, joka vaati huikeaa avaruudellista hahmottamista. Loppupaineissa sain tossunreunasta kipeästi polvilumpioon, kipuilee vähän vieläkin

. Kivat treenit.
Ja bjj-puku tuli! Valkoinen Vulkan, jonka pöksyt ovat melkein yhtä leveät kuin pitkät (vyötärölle mahtuisi kevyesti kaksi, lahkeista loppuu pituus kesken) ja takissa on naisellisille hartioille hyvin kasvuvaraa. Mut on se vaan prooo. Tosi kevyt.
Tänään päätin tuupata päiväkirjan hetkeksi hyllylle, joten tilannekatsaus: tällä hetkellä normiviikossa tiistaisin ja perjantaisin vaparin peruskurssi, torstaina bjj-vuoro, lauantaina hokutoryu (josta olen jo ihan pihalla, kun pääsee käymään niin harvoin) sekä vapaamuotoinen lukkipainivuoro. Intoa olisi treenailla enemmänkin. Tavoitteena edelleen nauttia elämästä ja nujuamisesta, yrittää miedosti muokata kroppaa ja tulla paremmaksi - harrastelufiilis onkin muuten erittäin positiivinen, ainoastaan tuo oppimispuoli tökkii. Kehittymättömyyden tunteesta ja turhautumisesta voisi helposti naputtaa kunnon <avautumisen>, mutta ehkäpä toiste tai toisaalla. Palastellaan!