Hulppeat pirtit

[TimoS]

Ei ne suuret puheet oo ennenkään suuta halkaisseet

[Tohtori Krabola]

Siittä. Ja halvalla lähtee.

Ite en kyllä tuommosessa haluais asua.

Koulukaveri asuu tuossa ihan nurkalla, ne on kaikki talot samannäköisiä tuollapäin. Ei kyllä sinänsä ollenkaan huonolla paikalla.

[Kyynikko]

Ei ne suuret puheet oo ennenkään suuta halkaisseet

[Jussi Häkkinen]

Ei ne suuret puheet oo ennenkään suuta halkaisseet

No siis, en tosiaan asu hulppeasti, mutta jotenkin on tottunut ajattelemaan hulppeina pirtteinä lähinnä sellaisia juttuja, joihin ei voisi kuvitellakaan itsellä olevan varaa kuin lottovoiton ja ehkäpä sen jälkeen suoritetun onnistuneen sijoitustoiminnan jälkeen.

[bob]

jotenkin on tottunut ajattelemaan hulppeina pirtteinä lähinnä sellaisia telttoja, jotka pitävät vettä . Siis kun oman budjetin omistusasuntoja ajattelee.

Muttaniinsiis, asuntojen hinnathan vaihtelevat niin älyttömästi, että pk-seudun homeloukun hinnalla voi saada ylempää ihan käyvän mökin.

[KonDe]

Minulla on ilmeisesti jotenkin erilainen käsitys sanasta "hulppea", kuin useimmilla tähän ketjuun kirjoittaneilla.

Toki sijainti vaikuttaa hintaan jne, mutta hieman on vaikea pitää jotain 300-500k:n kämppää "hulppeana".

Ihanan keskiluokkaista..

[sanppa75]

Ei ne suuret puheet oo ennenkään suuta halkaisseet

No siis, en tosiaan asu hulppeasti, mutta jotenkin on tottunut ajattelemaan hulppeina pirtteinä lähinnä sellaisia juttuja, joihin ei voisi kuvitellakaan itsellä olevan varaa kuin lottovoiton ja ehkäpä sen jälkeen suoritetun onnistuneen sijoitustoiminnan jälkeen.

Niinpä...kun on jollaksessa muutamaan otteeseen asunut niin sanaa hulppea käyttää rajoitetummin kuin ennen... Lienee näkökulma kysymys. Taas.

[Kari Aittomäki]

Odotellaas tässä kun tuo Tyynismaa tuolta ottaa ja rakentaa ittelleen ja vaimolleen talosen..
Siitä voinee kenties käyttää sanaa hulppea.

On se sentason timpuri, sukurasitteella.
Oliko se 1500-luvulta asti ovat kirkkoja ja semmosia rakennelleet.

Mitä hulppeuteen tulee, mulla on asiaan hiukan kontaktipintaa kun noissa henkivartijajutuissa tuli näitä edustuskäyttöön eli leuhkimiseen tarkoitettuja lukaaleja tuli koluttua...
huonona esimerkkinä vaikkapa leffa Vares, se eräs huusholli Larussa on kaiketi Kari Uodin entinen ökykämppä tai ainakin naapuri.. ja onhan niitä tullu nähtyä.
Yhteisenä piirteenä epäviihtyvyys. Kylmiä ihan epäinhimillisyyteen saakka.

Lisäksi sain telakkahommissa nähdä miten ökylaiva Karibialle tehtiin oikeen glitteriksi.
Sinänsä nastaa, pääsin näkeen mm. italialaisia marmoripintojen virittelijöitä työssään ja olihan se.

Eli kävin höpelöimässä vasta-asennettuja tiilillaattoja, tykkään kosketella eri luonnonmateriaaleja joita ihmiskäsi on sorvaillut, tulee hyvät värinät.
Kun ikäiseni käkkärätukka huutaa nonoota ja käskee murteellisella englannilla tulla takas viikon kuluttua. Tottakai menin ja jäpikäs oikeen juoksi vastaan ja vei mut vastahiottua marmoripintaa nuoleskelemaan.
Juu-u, kehotti ihan maistaan eli kielellä koskettaan.
Mun käsityskyky ja ottimet ei italialaiseen heinostuneisuuteen yllä, niitten nyanssien taju on aivan eri sfääreissä kun mun kurasaappaat antaa myöten lentää..
Mutta tajusin minä sen että jalon kiven soundi on hyvin.. omaansa.
On tullut verrattua sittemmin ja todentotta kivet maistuu erimoisilta.

Mutta menipäs sivuraiteelle.
No senverran vielä että ne italian kivenhiojat oli tosi nastoja ammattimiehiä, elämää suurempia veikkoja, esitteli maailmaansa suurella lämmöllä ja antaumuksella.
Kävivät siinä hienokäytöksisyyksissään jopa vilkasemassa sitä meidän röhkimistä, vähä nolotti kun ei ollu mitään kovin erikoista esittää.
Ryyppyilta saatettiin sentään tarjota. Joka sekin meni vähä häneksi, ei saatu pöytää Neroneen.
Suomi tuntuu joskus vähä karkealta. Ehkä se on hyvä asia.

Niin ja se marmori, se pinta oli siis jotain niin silkkisen sileää että siitäpaikasta ja heti kehitin syvän inhon kaakeleita kohtaan.
Koska tajusin, hiukan viiveellä, mitä kaakelit yrittää matkia ja miten paljon rakentamisessa ja asumisessa yläjään pelataan feikkaamisella.
Näköispinnoilla, tuotteistetulla pikarakentamistavoilla, tehotuotannon eräällä muodolla.

Eli pääsen siis aiheeseen.
Tässä on hulppea pirtti.

Kuva on huono mutta mesta on majesteetillinen.
On siskolikan ja ukkonsa ostama ja remontteeraama satavuotta vanha
koulurakennus itärajalta, aidosta luomupuusta eli tässä vaiheessa kivenkovaa tavaraa. Hiukan erilaista kuin nykyiset pikakasvatetut vaahtokumipuut.
Tontilta löytyy muistaakseni suojeltuja kasveja ja tuikiharvinaisia korrinkaisia vaikka millä mitalla (siskolikan hartaasti ylläpitämiä) ja on muutenkin sellanen maan luista kasattu mesta.

Vielä täytyy hehkuttaa tota nuoremman siskolikan ostamaa rintamamiestaloa.
Köyhän rakentamisen mestarinäyte 50-luvulta, eli laudoitukset halpaa pintalautaa jne.
Mutta kuiva, terve ja ilmava. Ainoa homeensorttinen sijaitsee jääkaapin juusto-osastossa.
Esa kävi katsastamassa tyvestä kattoon ja..
No, koska Delmonte-mies sanos jotta ookkei niin remontteerasin tai itseasiassa entisöin töllin niin suurella pieteetillä kuin osasin.
Joka ei tientenkään ole paljon mutta intoni korvasi osaamisen, hoppas ainakin.
Etenkin laattioista olen ylpeä, väsäsin niistä vanhoista kivisistä joessa uineista luomupuisista raakalaudoista.
Hioin ja hioin ja hioin ja lopulta vahasin.
Ja kun se lauta loppu, ostettiin vanhalta perhesahalta höttöpuusta vuoltua mutta vanhanmallista ponttilautaa, josta ponnistin sellasta pintaa joka lähes kestää kilpailun.

Nuo siskolikkojen töllit on paitsi hulppeita, myös äärimmäisen mukavia.
Jos itte innostun omaan rakennusprojektiin, en tule käyttämään yhtäkään feikkipintaa ja muoveja vain välttämättömimmin.
Puuta ja kiveä, metalleja.

Vaikka luultavasti viihtyisin parhaiten luolassa.

[Paappa]

aidosta luomupuusta eli tässä vaiheessa kivenkovaa tavaraa. Hiukan erilaista kuin nykyiset pikakasvatetut vaahtokumipuut.

Kumma muuten miten nuo vanhat puut ovat erilaisia kuin nykyiset lisäravinteilla kasvatetut. Serkun navetta paloi useita vuosia sitten ja kaikki elukat sisällä, mutta wanha hirsinen navettarakennus jäi pystyyn, mitä nyt katto tuli sisään, mutta hirret vain kevyesti hiiltyivät pinnalta. Ei niitä kuitenkaan voinut enää käyttää, joten maan sisään koko hirsistö.

Ot: se on muuten maajussille sellainen trauma kun navetta palaa ja elukat huutavat sisällä että ei pahemmasta väliä. Mitään ei voinut tehdä

[navajas]

Tämä sopisi meikäläiselle ja täyttää taatusti hulppean asumuksen kriteerit. On ollut aika hemmetin kauan myynnissä. Tosin yli 40 000 euron vuotuiset ylläpitokulut saattavat vaikuttaa asiaan


http://tinyurl.com/6e7ao3" onclick="window.open(this.href);return false;


mod. edit. 290 merkkiä pitkä linkki korvattu. Käytetään sitä Tinyurl:ää!

[Polvi]

Tämä sopisi meikäläiselle ja täyttää taatusti hulppean asumuksen kriteerit. On ollut aika hemmetin kauan myynnissä. Tosin yli 40 000 euron vuotuiset ylläpitokulut saattavat vaikuttaa asiaan

Itse myyntihintahan on hyvin maltillinen.

Eilen tuli katseltua vähän sillä silmällä noita fiinimpiä kämppiä. Osassa vastike on luokkaa +5kEUR. Siinä sitä on maksamista, kun itse kämpätkin olivat suht tyyriitä. Lottovoitolla pääsisi hyvään alkuun..

[navajas]

Tavallaan maltillinen, mutta valittaen hyvin kaukana omasta varallisuudesta. Vaikka nollan pudottaisi pois, niin silti jäisi ostamatta.

Olisi kyllä kiva olla kartanoherrana, mutta taisin syntyä väärään sukuun

[Polvi]

Tavallaan maltillinen, mutta valittaen hyvin kaukana omasta varallisuudesta.

Se oli vitsi

[Kari Aittomäki]

Kumma muuten miten nuo vanhat puut ovat erilaisia kuin nykyiset lisäravinteilla kasvatetut. Serkun navetta paloi useita vuosia sitten ja kaikki elukat sisällä, mutta wanha hirsinen navettarakennus jäi pystyyn, mitä nyt katto tuli sisään, mutta hirret vain kevyesti hiiltyivät pinnalta. Ei niitä kuitenkaan voinut enää käyttää, joten maan sisään koko hirsistö.

Ot: se on muuten maajussille sellainen trauma kun navetta palaa ja elukat huutavat sisällä että ei pahemmasta väliä. Mitään ei voinut tehdä

Ei itseasiassa mitenkään kummallista tuo puitten erilaisuus.
Luomupuu on sitkasta ja rauhasa kasvanutta, minun mielestä yhä elävää materiaalia.
Kunsitten taas pikakasvatettu höttö on sellasta puunnäköstä vaahtoa. Näköispainos.
Ei siitä lähde polttaessakaan lähellekään samoja lämpöjä kuin vanhemmasta tavarasta.
Yksi pesällinen vanhaa puuta vastaa kolmea puupeltojen selluloosatöhkälatinkia.
Juurinytkin mua lämmittää ehkes 90vuotias puu (lämmitän polttamalla puuta), sellasta pinnalta lahonnutta purkujätettä mutta ydin on vankkaa ja tiheää.
Mulla on tuolla sirkkelin luona vielä aimo kasat samaatavaraa pätkimistä odottamassa ja terveimmät pätkät ei mene pesään, menee tutuille puusepille.

Luomupuun veistäjiä on, vaikkei paljon vielä. Ja onneksi sitä tavaraa vielä löytyy, vanhojen talojen purkutyömailta.
Itte pistän talteen kaiken vähänkin paremman tavaran.

Eli ei mikään ihme ettei ne navettapalon vanhat kivihirret kuin hiiltyneet.
Mutta on virhe kuvitella etteikö heitä olisi vielä voinut käyttää, itte olisin kai käyttänyt parrut höyläkoneessa kunnes ydin olisi vilkkunut ja sitten, en tiedä, ehkä rakentanut heistä vekkulin hirsipuun lavoineen.
Tai jotain.

Vanhaan puuhun suhtaudutaan hyvin yliolkaisesti, kun kaiken pitää olla niin kaupunkimaasturia.


Mitä navettapaloihin tulee, se ON kauhea paikka, elinkeinon requiem pahimmassa tapauksessa.
Puhumattakaan siitä eläinten kärsimyksestä.
Mä muistan yhä kun setämiehen talli paloi ja ne tajuttoman suorituskykyiset veljekset loikki ikkunasta sisään savun ja leikkien sekaan hakeen niitä heposia vek, väkivahvoina mursivat seinään uuden aukonkin ihan vaan käsivoimin kai, kun naisväki yritti peittää konien päät ja taluttaa ne pois mutta kuinka ne hölmöläiset repi ittensä vapaaksi ja ryntäs takas palavaan talliinsa..
Kuinka me pennut yritettiin auttaa, minäkin vein Liisalle porkkanoita mutta se oli niin pahoin palanut ettei se muuta kuin kiljui sellasella äänellä joka yhä tulee painajaisiini.

Se oli ja se on Maailmanloppu, joka kerta.

[mronkain]

Asuminen-ketjussa kysellään potkulaisten asumisesta. Saattaa toki olla, että tässä tulee nyt päällekkäisyyttä...

Aloitan.

Kiva talo Porissa

Huvittavinta on, kun katsoo mitä tuolla saa etelä-Helsingissä:
71 neliön kaksio Punavuoressa
80 neliön kaksio Krunikassa
ja suurin piirtein samaan osuu myös
67,5 neliön kaksio Kalliossa (uudiskohde, rempattu/lisärakennettu vanhaan taloon)

Et silleen...

EDIT: tässä on kanssa aika huvittava, yhden neliön omakotitalo! Kovin on pieni, näyttää kyllä isommalta...

Tai tässä, kahdeksan neliötä, "pienen perheen koti" WTF? Edellinen omistaja Nils Holgersson?

Tämmöistä sen sijaan on oikeasti aika paljon, olin itsekin kerran muuttamassa 17 neliön luukkuun, missä oli kaikenlaisia mukavuuksia, mm. vessa suurin piirtein pöntön kokoinen, pesuallas tuli osittain pöntön päälle, paksumpien reisien kanssa ongelmia. Suihkussa käynti pöntöllä istuen (siinä oli sentään sellainen käsisuihku), keittösyvennyksessä kahden levyn sähkölevyt ja minijääkaappi (jostain hotellista nyysitty arvatenkin). Sijainti hyvä, taloyhtiössä rempattu sauna. Vuokra olisi ollut 700 mk/kk /muistaakseni 1992). Jätin sitten väliin kun kamoistani olisi mahtunut sinne noin kolmasosa, itse en ollenkaan.

- Marko