Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Miksi aloitit lajisi?
Valvoja: Valvoja
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 1439
- Lauteille: Huhtikuu 2008
- Paikkakunta: Helsinki
Tutustun lajeihin ennenkuin vakiinnun sen yhden ja tietyn kanssa, ei ehkä sitä "oikeaa" lajia ikinä löydykkään. Mutta enkai tässä mitään menetäkkään vaikka eri lajeija kokeilenkin.
Kwan Nyom Hapkido, 7. Kup
Treenipäiväkirja
Treenipäiväkirja
- RikuLahdensuo
- reiteenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 392
- Lauteille: Lokakuu 2007
- Paikkakunta: Lapua
Re: Miksi reenaan itsepuolluskus / kamppailulajeja
saarikko kirjoitti:Sää varmaan pelkäät jotainSatumetsän Uroskeiju kirjoitti:Kysymys Jota joskus itsekkin ihmettelen
Kaikilla Meillä Pelkomme ja Heikkoutemme.
MÄ PELKÄÄN ITKURAIVARIA JA SARJATULTA
Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Mutta liian viisaista ihmisistä koko yhteiskunta !
Re: Miksi reenaan itsepuolluskus / kamppailulajeja
Satumetsän Uroskeiju kirjoitti:saarikko kirjoitti:Sää varmaan pelkäät jotainSatumetsän Uroskeiju kirjoitti:Kysymys Jota joskus itsekkin ihmettelen
Kaikilla Meillä Pelkomme ja Heikkoutemme.
MÄ PELKÄÄN ITKURAIVARIA JA SARJATULTA
”You must enjoy this”.
Aikidon aloitin 11- vuotiaana, koska olin ihastunut erääseen poikaan joka harrasti myös aikidoa. Halusin siltä rispektiä. Kävikin sitten niin, että innostuin itse lajista ja kamppailulajeista yleensäkin, ja jatkoin sitä vielä 3 vuotta senkin jälkeen, kun poika lopetti.
Sitten muutimme toiseen pienehköön kaupunkiin, ja halusin ehdottomasti harrastaa jotain kamppailulajia. Siellä pystyi harrastamaan taekwondoa ja judoa, ja valitsin taekwondon, koska minusta se oli coolimpi. Taekwondon tiellä olen yhäkin, vaikken enää asu siinä pikkupaikassa.
Sitten muutimme toiseen pienehköön kaupunkiin, ja halusin ehdottomasti harrastaa jotain kamppailulajia. Siellä pystyi harrastamaan taekwondoa ja judoa, ja valitsin taekwondon, koska minusta se oli coolimpi. Taekwondon tiellä olen yhäkin, vaikken enää asu siinä pikkupaikassa.
"Iriminagenauha"
- kollegiassessori
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 2405
- Lauteille: Kesäkuu 2006
Pienenä tuli nähtyä American ninjat, Karate Kidit ja Van Dammet, ja tietenkin kavereitten kanssa leikittiin ninjoja, mutta siitä innostus jäi kytemään. Vasta noin 12-vuotiaana, vuosi taisi olla 1997, toisessa kaupungissa aloitin hokutoryun isäni kehoituksesta, ja sitä tulikin muutama vuosi nautittua. Parin vuoden tauon jälkeen, lukioikäisenä kävin hetken aikaa potkunyrkkeilyssä, mutta Vaasan seuran treenit olivat niin tupaten täynnä että into loppui vaikka ihan mielekästä olikin. Niinpä aloitin samassa paikassa BIFF escriman harjoittelun, miekat ja miekkailu kun oli kiinnostanut jo pikkulapsena. Escrimaa onkin tullut harjoiteltua vuodesta 2003, välillä muuttojen takia taukoa pitäen, nykyisin Turussa. 2004 sain ensikosketuksen karateen ja palattuani armeijasta jatkoin sitä escriman ohella.
- Teo Parjanen
- munillepotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 840
- Lauteille: Heinäkuu 2005
- Paikkakunta: Nummela City
- Takalajit: Taekwondo, paini
- Ikkyu
- munillepotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 817
- Lauteille: Huhtikuu 2008
- Paikkakunta: Turku
- Etulaji: Suiō-ryū iai kenpō
- Sivulajit: Kendo
- Takalajit: ZNKR iaido
Kendon aloitin aikoinaan koska halusin tietty oppia miekkailemaan kuten jedit silloin tuoreessa Star Warsin episodi ykkösessä (olin silloin nuorempi kuin nyt vanhempana) ja äiti sattui huomaamaan peruskurssin näytöksen ilmoituksen lehdessä. Ajan myötä kiinnostuin sitten lajista ihan omana itsenään ja sen kautta myös Japanin historiasta ja kulttuurista ylipäänsä.
Noin neljä vuotta harrastettuani aloin katselemaan saman seuran iaidokoiden treenejä että ihan mielenkiintoisen näköistä (jo kendossa pidin kataharjoittelusta huomattavasti) ja niin aloitin ZNKR seitei iaidon harjoittelun. Aikaa myöten aloin keskittyä enemmän siihen ja parin seuraavan vuoden aikana kendo jäi hiljalleen ikäänkuin sivuun, vaikka vakuutan nyt itselleni että sitäkin voisi katsella uudelleen vielä jonain päivänä.
Iaidon parissa olen vieläkin nyt nelisen vuotta myöhemmin vaikka vaihdoin paikkakuntaakin lähtiessäni opiskelemaan. Hiljalleen kiinnostus myös perinteisempiä lajeja kohtaan kasvoi ja nykyään koitankin tehdä itsestäni mahdollisimman tietäväisen koryû-lajien suhteen. Siksi myös kun hiljattain tarjottiin tilaisuutta harjoitella Suiô-ryûta ei tarvinnut kysyä kahta kertaa, ja tyyli vaikuttaa senverran juuri omalta jutulta että aion kyllä jatkaa harjoittelua jos vaan mahdollista.
Noin neljä vuotta harrastettuani aloin katselemaan saman seuran iaidokoiden treenejä että ihan mielenkiintoisen näköistä (jo kendossa pidin kataharjoittelusta huomattavasti) ja niin aloitin ZNKR seitei iaidon harjoittelun. Aikaa myöten aloin keskittyä enemmän siihen ja parin seuraavan vuoden aikana kendo jäi hiljalleen ikäänkuin sivuun, vaikka vakuutan nyt itselleni että sitäkin voisi katsella uudelleen vielä jonain päivänä.
Iaidon parissa olen vieläkin nyt nelisen vuotta myöhemmin vaikka vaihdoin paikkakuntaakin lähtiessäni opiskelemaan. Hiljalleen kiinnostus myös perinteisempiä lajeja kohtaan kasvoi ja nykyään koitankin tehdä itsestäni mahdollisimman tietäväisen koryû-lajien suhteen. Siksi myös kun hiljattain tarjottiin tilaisuutta harjoitella Suiô-ryûta ei tarvinnut kysyä kahta kertaa, ja tyyli vaikuttaa senverran juuri omalta jutulta että aion kyllä jatkaa harjoittelua jos vaan mahdollista.
A. Junnila
Suiō-ryū Turussa
Suiō-ryū Turussa
-
- munillepotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 943
- Lauteille: Tammikuu 2007
- Paikkakunta: Helsinki
Jaa-a, minulla se seuraavanalainen tarina: ala-asteella heiveröinen mummon luona asuva pikkupoika (vanhemmat eronneet jne.). Kasvupaikkana hiukan pahamaineisempi lähiö. Viikottaisia tappelunnujakoita, koulukiusaamista jne. En ollut ihan hierarkian alimmalla portaalla sillä seudulla, mutta en siellä yläpäässäkään. Sitten tuli se "olo", että pitää alkaa vahvistaa itseään ja opetella jotakin kamppailulajia, koulukaverit kun aloittivat myös (TaeKwonDo oli juuri saapunut Suomeen... Ensiksi Judoon, ja sitä kautta alkoikin tapahtua. Varsinaisiin tappeluksiin siitä ei ollut apua, mutta itseluottamus ja kondis nousi kohisten - kun salilla tuli säännöllisesti käytyä.
Sitten alkoivat "vaellusvuodet", eli muutamissa lajeissa tuli vierailtua. Vöitä tippui siinä välillä keltainen-ruskea, lajeina kaikenlaista. Sitä episodia kesti viitisen vuotta. Sen jälkeen tapahtui "ankkuroituminen", eli se oma laji löytyi. Sillä tiellä ollaan, vaikkakin edellinen päälaji jäikin politiikka yms. sotkujen vuoksi pois lähemmäs parinkymmenen vuoden "uran" jälkeen. Nyttemmin kuljen miekan tiellä, ja varsin tyytyväisenä. Minulle treenaamisesta tuli vuosien myötä elämäntapa, en oikein osaa olla sitä tekemättä. En ole osannut olla vuosikausiin. Enkä varmaan koskaan tule osaamaankaan.
Ja "kostonikin" sain: se lapsuuden kasvualueeni pahin k..pää tuli sitten vastaan muutama vuosi näihin treenijuttuihin tuloni jälkeen. Ensin vanha rooli päällä sillä kaverilla. Loppui se episodi lyhyeen, eikä edes tarvinnut juuri mitään tehdä. Sain varmistuksen olettamukselleni: vaikka tekniikkani kehittyi, asenteeni kehittyi (tai paremmin: sisällä koko elämän piillyt asenne löytyi) vielä enemmän. Sen jälkeen ei ole tarvinnut väistellä elämässä, muuta kuin terveen järjen yms. vuoksi.
Treenaaminen muutti myös suhteeni kotikasvatukseeni, sain "nollattua" typerimmät ja epärealistisimmat kasvatuskoodit ("käännä toinenkin poski", elä väkivallattomassa maailmassa", ihmiset on hyviä" jne.... Opittua enemmän siitä mistä (oletan) tässä maailmassa olevan kyse. Ja löysin itsestäni aidomman puolen: sen, kuka ja mitä oikeasti olen. Agressioineen ja muine puutteineen päivineen:-)
Mika
Sitten alkoivat "vaellusvuodet", eli muutamissa lajeissa tuli vierailtua. Vöitä tippui siinä välillä keltainen-ruskea, lajeina kaikenlaista. Sitä episodia kesti viitisen vuotta. Sen jälkeen tapahtui "ankkuroituminen", eli se oma laji löytyi. Sillä tiellä ollaan, vaikkakin edellinen päälaji jäikin politiikka yms. sotkujen vuoksi pois lähemmäs parinkymmenen vuoden "uran" jälkeen. Nyttemmin kuljen miekan tiellä, ja varsin tyytyväisenä. Minulle treenaamisesta tuli vuosien myötä elämäntapa, en oikein osaa olla sitä tekemättä. En ole osannut olla vuosikausiin. Enkä varmaan koskaan tule osaamaankaan.
Ja "kostonikin" sain: se lapsuuden kasvualueeni pahin k..pää tuli sitten vastaan muutama vuosi näihin treenijuttuihin tuloni jälkeen. Ensin vanha rooli päällä sillä kaverilla. Loppui se episodi lyhyeen, eikä edes tarvinnut juuri mitään tehdä. Sain varmistuksen olettamukselleni: vaikka tekniikkani kehittyi, asenteeni kehittyi (tai paremmin: sisällä koko elämän piillyt asenne löytyi) vielä enemmän. Sen jälkeen ei ole tarvinnut väistellä elämässä, muuta kuin terveen järjen yms. vuoksi.
Treenaaminen muutti myös suhteeni kotikasvatukseeni, sain "nollattua" typerimmät ja epärealistisimmat kasvatuskoodit ("käännä toinenkin poski", elä väkivallattomassa maailmassa", ihmiset on hyviä" jne.... Opittua enemmän siitä mistä (oletan) tässä maailmassa olevan kyse. Ja löysin itsestäni aidomman puolen: sen, kuka ja mitä oikeasti olen. Agressioineen ja muine puutteineen päivineen:-)
Mika
- Reveliina
- ilmaanpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 10
- Lauteille: Elokuu 2008
- Paikkakunta: Pello
Mitenköhän se nyt sitten loppuenlopuksi menikään Joskus kuusivuotiaana kävin pari kertaa lähinnä seurailemassa judoharjoituksia, mutta olin, nyt kun muistelee, niin ehkä liian heiveröinen ja herkkä siihen vielä silloin. Laji jäi vähäksi aikaa, vuoden 2005 aikoina, kun ala-aste meni ja yläaste tuli, kamppailulajit alkoivat taas kiinnostaa. Menin uudestaan harjoituksiin, tällä kertaa hiukan vahvempana ja vielä enemmän kiinnostuneena. Nyt tässä lähtee sitten pikkuhiljaa neljäs vuosi judoa, ja kyllä aion mukana pysyä vielä kauan, jos ei mitään kummempia tapahdu Taekwondoakin kokeilin vuosi sitten, mutta joko se oikeasti oli vain niin outoa tai sitten ei vaan jotenkin kolahtanut
Kova hinku olis tässä myöhemmin, varmaan kun kaupunkiin muuton aika tulee, kokeilla vielä monia eri lajeja, mm. karatea ja potkunyrkkeilyä
Lisäys:// Ja ehkä se oli pienenä osana lajia että tuntee kovin suurta ylpeyttä harrastaessaan jotain tällaista Nykyäänkin kovin mielelläni kerron lajista muillekin kiinnostuneille, ja vaikka omahyväistä onkin, niin kailotan hyvin herkästi ihmisille että *kröhöm*, harrastan muuten judoa Hmmh
Kova hinku olis tässä myöhemmin, varmaan kun kaupunkiin muuton aika tulee, kokeilla vielä monia eri lajeja, mm. karatea ja potkunyrkkeilyä
Lisäys:// Ja ehkä se oli pienenä osana lajia että tuntee kovin suurta ylpeyttä harrastaessaan jotain tällaista Nykyäänkin kovin mielelläni kerron lajista muillekin kiinnostuneille, ja vaikka omahyväistä onkin, niin kailotan hyvin herkästi ihmisille että *kröhöm*, harrastan muuten judoa Hmmh
Aamumörriäinen 3 kyu [judo]
- Eelo
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 1692
- Lauteille: Kesäkuu 2007
- Paikkakunta: Helsinki
Re: Miksi aloitit lajisi?
Se mitä te aloitte yhtäkkiä sielä seminaarilla tekemään helsingin dojon päävetäjän kanssa?Ôari kirjoitti:Ei ole itselleni tullut vastaan, kertoisitko tarkemmin?hpr kirjoitti:Newaza-randori Bujinkanissa...
Eelis Mikkola
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 49 kurkkijaa