Potkulaisten lemmikit

[RikuLahdensuo]

Tässä on meidän Jesse. Jesse on Belgianpaimenkoiran-Sakemannin ja Estrelan vuoristokoiran Vain ja ainoastaan
PARHAIDEN OMINAISUUKSIEN SEKOITUS.

[Mika]

Komia hurtta, Riku 8-) Tuollaiset koirat minua kiinnostavat.

[RikuLahdensuo]

Löysin Paremman Kuvan josta näkyy Jessen koko.
Minä olen 186cm 120kg. Jesseä en ole punninnut säkäkorkeus 74cm.

[Elina]

Hieno koira, vaikka kissaihmisiä olenkin. Tai noh, tykkään kyllä koirista melkein yhtä paljon kuin kissoista. Toivottavasti joskus tulisi perheeseen koirakin.

En yleensäkään ymmärrä tätä koiraihminen/kissaihminen -jaottelua. Jos tykkää eläimistä, tykkää eläimistä. Minä en vihaa mitään eläimiä. Ehkä siksi myös välillä ihmetyttävät kommentit kissojen "vihaamisesta". Viattomia luontokappaleita kun kaikki eläimet ovat.

[Elina]

Susi:



Susi tykkää leikkiä pussinsulkijoilla. Myös kaikenlaiset tikut on hienoja. Sudella on pitkä karva, joka aiheuttaa nutturoita mm. kainaloihin ja perskarvoihin Susi tykkää olla sylissä ja nukkua sängyn jalkopäässä, ja Susi myös pusuttelee ihmisiä varsinkin jos sillä on ollut kova ikävä.

Miusa:



Miusan lempileluja ovat foliosta rytistetyt pallot ja valkoinen turkishiiri. Miusa myös noutaa leluja (Susikin tekee sitä joskus). Miusa kehrää kovaa. Miusa on vähän arempi kuin Susi. Leikin usein Miusan kanssa tuijotuskilpailua, jossa sanon Miusan nimen ja Miusa vastaa kurnautuksella (yleensä Miusa on olohuoneen ison tekokukan takana piilossa tätä leikkiä varten).

Höh. Kun linkit ei toimi, niin uudet linkit (voi herranjestas nuo meidän kissat on niin lutusia):

[susitar]

No Riku, täytyhän sitä tulla katsomaan sitä nallea, josta leirillä puhuttiin. Mukavan näköinen otushan se näyttääpi olevan. On siinä Esalla rapsuttamista. Mun kavereistani yksi on tuossa avatarissa, Luca eli Lusku. Kyllä nuo karvakorvat ovat reiluja kavereita.

[IIsakki]

Jesseä en ole punninnut säkäkorkeus 74cm.

Tuohan on ihan koiran kokoinen, eikä mikään tamagotchi...

[Nade]

Susi:



Susi tykkää leikkiä pussinsulkijoilla. Myös kaikenlaiset tikut on hienoja. Sudella on pitkä karva, joka aiheuttaa nutturoita mm. kainaloihin ja perskarvoihin Susi tykkää olla sylissä ja nukkua sängyn jalkopäässä, ja Susi myös pusuttelee ihmisiä varsinkin jos sillä on ollut kova ikävä.

Miusa:



Miusan lempileluja ovat foliosta rytistetyt pallot ja valkoinen turkishiiri. Miusa myös noutaa leluja (Susikin tekee sitä joskus). Miusa kehrää kovaa. Miusa on vähän arempi kuin Susi. Leikin usein Miusan kanssa tuijotuskilpailua, jossa sanon Miusan nimen ja Miusa vastaa kurnautuksella (yleensä Miusa on olohuoneen ison tekokukan takana piilossa tätä leikkiä varten).

Höh. Kun linkit ei toimi, niin uudet linkit (voi herranjestas nuo meidän kissat on niin lutusia):

Suloisia kissoja.
Minunkin kissani saattaa jutella pitkään. Minusta se kuulostaa sellaiselta pieneltä narahtelulta. Saatan tiedustella jotain asioita kissalta ja kissa narahtelee vastauksia.

[Elina]

Kyllähän kissat vastaa, jos niille puhutaan.

Hauskaa on, miten molemmat kissat ääntelevät eri tavoin. Miusa (pienempi) on kovaäänisempi ja juttelee selvästi enemmän - yleensä naukuu pitkään ja lyhyemmät äännähdykset ovat aggressiivisempia pään heilautuksen kanssa; Susi taas kurnauttelee kysymys-tyyliin - eli jos sille juttelee, se tulee luokse ja vienosti kurnauttaa lopussa nousevalla intonaatiolla Vähän kuin että "Mitä? Puhutko mulle?"

[Nade]

Kyllähän kissat vastaa, jos niille puhutaan.

Hauskaa on, miten molemmat kissat ääntelevät eri tavoin. Miusa (pienempi) on kovaäänisempi ja juttelee selvästi enemmän - yleensä naukuu pitkään ja lyhyemmät äännähdykset ovat aggressiivisempia pään heilautuksen kanssa; Susi taas kurnauttelee kysymys-tyyliin - eli jos sille juttelee, se tulee luokse ja vienosti kurnauttaa lopussa nousevalla intonaatiolla Vähän kuin että "Mitä? Puhutko mulle?"

Minä olen ollut huomaavinani, että se nouseva intonaatio tarkoittaa ystävällisyyttä. Tämä nykyinen kissani tekee vain pieniä tasaisia narahduksia, mutta joskus kun matkin entisen kissani puhetta, jossa loppuun tulee nouseva intonaatio, nykyinen kissani tuntuu ilahtuvan siitä kovasti.

[Elina]

Voi ollakin. Yleensä, kun kissat haluavat leikkikaverin, ne kurnauttelevat niin, että äännähdyksen lopussa on se nouseva intonaatio. Äännähdys on kuitenkin tosi lyhyt - kuulostaa leikkiinkutsulta. Sillä tavalla alunperin opetinkin ne leikkimään piilosta. Eli menin piiloon, huutelin sieltä sillä leikkiinkutsuäänellä ja ne tulivat etsimään. Sitten juostiin peräkkäin, juoksin taas piiloon ja sama juttu alusta. Ne tykkää tosi paljon tuosta leikistä.

Tuo Suden nousevan intonaation juttelu on silti erilaista, se nousevaa intonaatiota edeltävä pätkä on paljon pidempi. Leikkiinkutsu on semmoinen lyhyt lopusta nouseva äännähdys. Ehkä sillä leikkiinkutsulla on se ystävällisyyttä viestivä vaikutus siksi, että se leikkikaveri ei jahtausleikissä vaikka pelkää, että toinen jahtaa häntä tosissaan.

Kissoilla on myös erilliset ääntelyt ainakin lentäville ötököille sekä linnuille. Itikoista viestitetään semmoisella kuiskaavan käheällä säksätyksellä, linnuille taas säksätetään kovemmalla äänellä. Joskus, kun itikka on erehtynyt sisälle, niin se on helppo osoittaa kissoille sillä lentävän ötökän äänellä. Ne tietää heti, mistä on kyse. Saalistetaan perheen kanssa yhdessä

[Elina]

Minähän olen ihan hullu kissanainen

[Mika]

Minähän olen ihan hullu kissanainen

Melkein ainakin...

[Nade]

Voi ollakin. Yleensä, kun kissat haluavat leikkikaverin, ne kurnauttelevat niin, että äännähdyksen lopussa on se nouseva intonaatio. Äännähdys on kuitenkin tosi lyhyt - kuulostaa leikkiinkutsulta. Sillä tavalla alunperin opetinkin ne leikkimään piilosta. Eli menin piiloon, huutelin sieltä sillä leikkiinkutsuäänellä ja ne tulivat etsimään. Sitten juostiin peräkkäin, juoksin taas piiloon ja sama juttu alusta. Ne tykkää tosi paljon tuosta leikistä.

Tuo Suden nousevan intonaation juttelu on silti erilaista, se nousevaa intonaatiota edeltävä pätkä on paljon pidempi. Leikkiinkutsu on semmoinen lyhyt lopusta nouseva äännähdys. Ehkä sillä leikkiinkutsulla on se ystävällisyyttä viestivä vaikutus siksi, että se leikkikaveri ei jahtausleikissä vaikka pelkää, että toinen jahtaa häntä tosissaan.

Kissoilla on myös erilliset ääntelyt ainakin lentäville ötököille sekä linnuille. Itikoista viestitetään semmoisella kuiskaavan käheällä säksätyksellä, linnuille taas säksätetään kovemmalla äänellä. Joskus, kun itikka on erehtynyt sisälle, niin se on helppo osoittaa kissoille sillä lentävän ötökän äänellä. Ne tietää heti, mistä on kyse. Saalistetaan perheen kanssa yhdessä

En muistanutkaan tuota säksätys-ääntä. Minunkin kissani tekee sitä. Entiseltä en koskaan kuullut sitä.
Meillä on myös sama, että kun näen esim. linnun ikkunasta, alan säksättää ja kissa tietää heti mistä on kyse ja tulee säksättämään kanssani. Ötököistökin aina säksätän ja kissa ryhtyy heti töihin pyydystämään sitä. Ne jaksavat olla todella kärsivällisiä ja pitää ötökkää silmällä, kunnes se tulee tassun etäisyydelle. Usein teemme yhteistyötä ja minä pidempänä huidon ötökän jollain sanomalehdellä alemmas ja kissa hoitaa sitten loput.

[Elina]

Näinhän se toimii.