Miksi harjoittelet itsepuolustuslajia? [HUOMAA LAJIALUE!]

[IIsakki]

Kyseinen esitys:
" onclick="window.open(this.href);return false;

[Mjölnir]

Pari Potku-tapaamista sitten Firefighter ja Mjölnir esittelivät Krav Magan ja Defendon välisiä eroja, ja juuri tässä asiassa lajien välillä on eroa, jos en aivan väärin käsittänyt. Eli Magassa pyritään pois, kun taas Defendossa pyritään kontrolloimaan.

Poikkeuksia tietysti on tilanteen mukaan, mutta perusfilosofia tiivistyy hyvin tässä.

[Mars]

Mä en ole koskaan ollut kiinnostunut ipstä.Hauskinta on vaan vääntää tai nyrkkeillä.
Mieluiten traditio bokrausta.---

Eli mitä tuo "tradiotio bokraus" on? Onhan siitä ketjukin täällä, mutta siitä en tullut hullua hurskaammaksi.

[Esa Koivu]

Tradito bokraus = Vanhan aikasta, ku hyvät tekniikat oli sallittuja.Itse asiassa ne paini
vähän pystyssä, käytti kyynärpäitä ja kyynärvarsia etc.Vahvistivat rystyjä jne.

[Mars]

OK.

[Spongebob]

En ole koskaan ollut juurikaan kiinnostunut urheilusta. Niin palloilulajit kuin ympyrän juokseminenkin ovat lähinnä haukotuttaneet ja tuntuneet aika vastenmielisiltä. IP-lajeista on löytynyt ensimmäinen liikkumisen muoto, joka todella kiinnostaa ja saa miehen liikkeelle. Aloitin Krav Magan treenaamisen kuutisen vuotta sitten, mutta parin vuoden treenaamisen jälkeen opiskelu- ja työkiireet pistivät harrastuksen hetkeksi jäihin. (30-tuntinen vuorokausi olisi ihan jees...) Nyt olen aloittanut harrastamisen uudestaan ja olen ollut aivan puulla päähän lyöty, kuinka intoa täynnä ihminen voi olla.

Tällä hetkellä treenailen Krav Magaa ja Defendoa. Olen miettinyt, että mikä minut saa kiinnostumaan näistä melko epäherrasmiesmäisistä lajeista, mutta ei sille oikein järjellistä selitystä löydy. En ole millään mittapuulla väkivaltaan taipuvainen, lähinnä päinvastoin. En koe oloani uhatuksi liikkuessani yksin kaupungilla, sillä olen isokokoinen ja kuulemma hiukan häijyn näköinenkin. Ei minulle ole ikinä kukaan käyttäytynyt oikeasti uhkaavalla tavalla. Ei pieniä päänaukomisia lasketa. Olen siis saanut olla aivan rauhassa ja päässyt ylläpitämään melkoista lintukotokuvitelmaa. Ei siis mitään pelosta tai huonosta itsetunnosta johtuvaa syytä treenaamiseen.

Sellaisen piirteen olen kyllä huomannut itsessäni, että minua saa töniä ja läpsiä ja vaikka kevyesti lyödäkin, enkä siitä suutu; sen sijaan minulle läheisiin ihmisiin ei parane koskea, sillä silloin iskee jonkinlainen laumanpuolustusvietti päälle. Minulle on tärkeää pitää itselleni läheiset ihmiset kunnossa ja turvassa.

Kaikista suurin syy treenaamiseen kuitenkin on se liikkumisesta saatava hyvänolon tunne. En ole kilpaurheilijatyyppiä (kilpailuviettiä ei ole ikinä ollutkaan), joten minulle riittää liikkumiseksi oikein hyvin tuollainen "vähemmän urheilullinenkin" toiminta. Kyllä tällä kunnolla tuolla saa itsensä vedettyä aivan piippuun melkeinpä joka treeneissä, ja se tuntuu mahtavalta.

[Mjölnir]

PaavoPesusieni

[MarkkuT]

Harjoittelen saadakseni vähän huomiota ja saadakseni vähän päteä.

Aha, sullahan pitää kiirettä. Ashiharan ja Seibukanin lisäksi harrastat ip-lajiakin. Voisitko kertoa mitä?

Noniin, eli defendoahan tässä on tullut hetken aikaa tullut kokeiltua, vaikka tuon tosi hauskan heiton aikoihin en ollut ip-lajeja treenannutkaan.

Olen viime aikoina miettinyt jonkin verran tuota ketjun otsikon kysymystä ja en oikein keksi vastausta. Itsepuolustustaito itsessään tuntuu jotenkin ohuelta motiivilta. Kai mä mieleltäni kuitenkin olen kamppailu-urheilija (keholtani ehkä enemmänkin ip-harrastaja ), kun se "tasaselle, läpsästään käsiä ja sit mennään" tuntuu niin tärkeältä. Defendossa ei ole päässyt juonimaan sotasuunnitelmia treenikavereita vastaan, mikä pistää miettimään, että jaksaako lajia jatkaa. Taidan ostaa ensi vuodelle 10 treenin kortteja ja käydä aina fiiliksen mukaan verestelemässä. Tehokasta treeniä tarkoitukseensa, mutta alkaa tuntua, että ei kuitenkaan se mun kuppi teetä.

[Paappa]

Taidan ostaa ensi vuodelle 10 treenin kortteja ja käydä aina fiiliksen mukaan verestelemässä. Tehokasta treeniä tarkoitukseensa, mutta alkaa tuntua, että ei kuitenkaan se mun kuppi teetä.

No vitsinpitsi. Koita nyt joskus käydä kääntymässä.

Itselleni taas urheilukamppailu ei sovi ollenkaan, johtuen korkeasta iästä ja yleisesti kielteisestä suhtautumisesta lyömiseen muuten kuin todellisen vihantunteen vallitessa. Tai sitten olen vaan niin huono fyysisesti, että häviäisin joka tapauksessa urheilukamppailutilanteessa. Tai sitten häviäisin joka tapauksessa, mutta defendon harjoituksissa saan voittaa edes sovitusti.

Joka tapauksessa itsellänikin tuo kymppikorttisysteemi on edessä, koska työn ja perheen raskauttamana ei vaan ehdi. Muitakin kiinnostuksen aiheita on ja niillekin pitää varata joskus aikaa.

[kallev]

Kamppailu-urheilu tuntuu nykyään motivoivammalle kuin muu urheilu. Kai se vaan johtuu siitä, että nujuaminen on niin nastaa. IP-lajeissa viehättää rento ja välitön tekemisen meininki. Liian tiukka dojoetiketti ja muodon treenaus ei jaksa enää kiinnostaa. Kilpalajeissa puolestaan sapettaa ohjauksen keskittyminen kisakoneisiin. Itsellä taas kilpaileminen on melko poissuljettu vaihtoehto, koska prioriteeteissa pari muuta asiaa menee treenaamisen edelle, ja resursseja ei ole loputtomasti.

Varsinainen itsepuolustuskyky ei ole treenaamisen primus motor. Vaikkakin potentiaalisissa väkivaltatilanteissa onkin tuntunut hyvältä tietää, että on jotenkin toimintakykyinen jos hulina alkaa,

[Kari Aittomäki]

Luin tään läpi ja kauhukseni huomaan jotta vain RalleR ja L.K on minun ja EsaK:n linjoilla.

Onhan se nyt jumbe jos tappelun treenaamiselle löytyy jotain muitasyitä kuin tapella jumben tehokkaasti, silloin kun asiat niin vaativat.
Eikö ole tarpeeksi alleviivattu tätä että asiat tulis tehdä itselleen selviksi ennen tilanteita, sielä tohinassa kun sekunti on pitkä aika funtsailla ja epäröinti saattaa maksaa pljon, jopa kaiken.
Ehkä tästä syystä mun magaurani loppu niin lyhyeen, en koskaan tajunnut segmentin todellisia motiivija.

Minäpolo kun yritin vaan näyttää miten se menee niinku oikeesti.

Kuinka tosissansa jengi noin ylöjään ottaa termin itsepuolustus?
Siis ne kursseilletulijat ja muut asianhahmottajat.

edit lisäys

[Ronin]

Kuinka tosissansa jengi noin ylöjään ottaa termin itsepuolustus?
Siis ne kursseilletulijat ja muut asianhahmottajat.

Aika paljon kuulee naurua ja kikattelua ihan miestenkin suusta, mutta on niissä ryhmissä niitäkin, jotka koittaa tehdä "se oikea juttu" mielessä niitä harjotteita yms. Viimeksi olisko pari viikkoa sitten ohjaajan piti vähän painottaa osalle porukasta sitä, että tässä ollaan nyt tappelua varten treenaamassa, että se toinen oikeasti yrittää hakata/raiskata/ryöstää/tappaa tms. Ilmeisesti jotku oli vähän aristellu silmien sorkkimista/puremista tms. ja jutellut siitä ennen tunnin alkua.

[Tyttö]

Kuinka tosissansa jengi noin ylöjään ottaa termin itsepuolustus?
Siis ne kursseilletulijat ja muut asianhahmottajat.

Aika paljon kuulee naurua ja kikattelua ihan miestenkin suusta, mutta on niissä ryhmissä niitäkin, jotka koittaa tehdä "se oikea juttu" mielessä niitä harjotteita yms. Viimeksi olisko pari viikkoa sitten ohjaajan piti vähän painottaa osalle porukasta sitä, että tässä ollaan nyt tappelua varten treenaamassa, että se toinen oikeasti yrittää hakata/raiskata/ryöstää/tappaa tms. Ilmeisesti jotku oli vähän aristellu silmien sorkkimista/puremista tms. ja jutellut siitä ennen tunnin alkua.

Kyllä sitä tulee treeneissä naureskeltuakin, sitä en voi kieltää. Tottakai perusajatus on tehdä tosissaan ja asenteella, mutta ainakin meidän magatreeneissä on ollut myös se plussapuoli, että siellä saa myös olla hauskaa. Naurunremakkaa aiheuttaa yleensä se, kun onnistuu tekemään refleksinomaisesti jotain harvinaisen typerää ja asiaan kuulumatonta. Ja väsymykselläkin on monesti osuutta asiaan...

Mutta itse asiaan. Silloin kun maga tuli Suomeen, niin minua viehätti ajatus tästä uudesta lajista, joka olisi helposti omaksuttava ja suoraviivainen. Ja maga onkin sopinut itselle kuin nyrkkin silmään (tai magamaisesti potku nivusiin) juuri sen takia, että siinä ei ole liikaa liikkuvia osia yksinkertaiselle käsityskyvylleni. Asiat tehdään tehokkaasti ja turhia kommervenkkejä välttäen. Kuitenkin löydän itselleni jatkuvasti uusia haasteita etenkin tekniikoiden soveltamisessa eri tilanteisiin (eli se helposti omaksuttava -käsite pitää kutinsa vain osittain).

Tottakai yksi (ja ehkäpä suurin) motivaattori treenaamiselle on se, että pystyy puolustautumaan, jos joskus tarve niin vaatii. Nykymaailmassa olisi jotenkin lapsellista ajatella, ettei itselle koskaan sattuisi mitään. Tämä maailma kun ei ole enää mikään lintukoto.

[Ronin]

Kyllä sitä tulee treeneissä naureskeltuakin, sitä en voi kieltää. Tottakai perusajatus on tehdä tosissaan ja asenteella, mutta ainakin meidän magatreeneissä on ollut myös se plussapuoli, että siellä saa myös olla hauskaa. Naurunremakkaa aiheuttaa yleensä se, kun onnistuu tekemään refleksinomaisesti jotain harvinaisen typerää ja asiaan kuulumatonta. Ja väsymykselläkin on monesti osuutta asiaan...

Juu en mä tuota tarkoita. Tottakai joskus tulee treeneissä naurettua kun tapahtuu hassuja tai joku lohkaisee hyvän vitsin tms, mutta tarkoitin lähinnä sellaista...hmm, vaikea selittää, mutta siis sellaista kikattelua jota esiintyy kun joku pitää tekemistään vähän hupsuna ja se kikattelu jatkuu sitten läpi harjoituksen ja koko tunti vedetään läpi leikkimielellä BB-talon tapahtumista parin kanssa jutellen eikä mielessä edes vilahda kuva siitä mihin todella ollaan valmistautumassa sillä treenillä. Tosin on se sitten sen näköistäkin se menokin: "hyökkääjä" hyökkää viemällä käden hiiiiitaaaaaasti eteenpäin *aavikkopensas rullaa ohi* siten, että ilman torjuntaa lyönti jää puolen metrin päähän kohteesta ja torjuja pönöttää tikkusuorana ja nostaa hieman yhtä kättä torjunnanomaiseen eleeseen, mutta joka ei edes hidastaisi oikeaa lyöntiä. Kumpikaan ei edes yritä saavuttaa minkäänlaista realismia harjoitukseen ja jokaisen toiston jälkeen on pakko jutella pari minuuttia.

Ei tuo minua häiritse, mutten halua haaskata omaa treeniaikaani moiseen jumppailuun. Eri asia on se, jos tehdään parin kanssa jotain juttua, molemmat tosissaan: lyöjä lyö oikeasti, torjuja torjuu oikeasti ja sitten joku sanoo tai tapahtuu jotain hassua ja kumpikin nauraa ja sitten jatketaan treeniä. Tuossa molemmat kuitenkin on keskittyneet siihen mitä varten harjoitetta tehdään. Kerran kaveri shoottasi, sai vietyä alas, mutta nappasin hänestä kiinni ja huomaamattani jaloillani heitin sen mun yli, mutta hän piti vielä minusta kiinni ja päädyttiin alas niin, että minä olin mountissa. Molemmille hetken WTF-moment ja sitten revettiin nauramaan kun kumpikaan ei ihan tajunnut mitä siinä tapahtui.

[MarkkuT]

Tai sitten häviäisin joka tapauksessa, mutta defendon harjoituksissa saan voittaa edes sovitusti.

Kuulostaa... köh...sekopäiseltä...köh...

Joo se on hyvä, että välimuotojakin on tarjolla. En mä ehkä ihan putipuhtaasta urheilulajistakaan jaksaisi motivoitua.