Reggae Friends

[batrik141]

Tässä voidaan keskustella Reggae musiikista ja artisteista. Laittakaa kaikennäkösiä linkkeja Reggae biiseist.

Nyt alussa en ole vielä tehnyt äänestys lista, voitte kirjoittaa teidän mielestä hyviä artisteja joista sitten tehdän se äänestys lista.

[batrik141]

Reggae on afrikkalais-karibialainen musiikkityyli, joka syntyi Jamaikan saarella. Tyylillä on läheisiä yhteyksiä rastafari-uskontoon. Reggaen juuret ovat perinteisessä afrikkalais-karibialaisessa musiikissa sekä rhythm and bluesissa. Ska ja rocksteady ovat jamaikalaisia reggaen edeltäjiä.

Reggaen historia
1960-luvun alulla jamaikalaiset levytuottajat, kuten Coxsone Dodd ja Duke Reid, alkoivat tuottaa sound systemiensä käyttöön kotikutoista vastinetta amerikkalaiselle rhythm and blues -musiikille. He synnyttivät nopeatempoisen tyylin, joka tunnetaan nimellä ska. Tyylin tunnetuin edustaja maailmalla on Studio Onelle runsaasti levyttänyt The Skatalites. Muita artisteja olivat mm. Justin Hinds ja Prince Buster. Vuoden 1967 tienoilla takapotkuvetoinen tyyli hidastui ja muuttui soul-vaikutteisemmaksi rocksteadyksi. Rocksteadyn tähtiä olivat enimmäkseen rakkauslauluja esittäneet laulajat ja lauluyhtyeet, kuten Paragons, Heptones, Alton Ellis, Ken Boothe ja Slim Smith. Bob Marley, joka myöhemmin vei reggaen maailmansuosioon, nauhoitti myös rocksteady-lauluja uransa alkuvaiheessa.

Poliittisten olojen muuttuessa epävakaammiksi 1960-luvun lopulla musiikkikin muuttui. Syntyi militantimpi reggae, jonka laulut käsittelivät rakkauden sijasta ympäröivää sosiaalista todellisuutta ja ammensivat inspiraatiotaan myös rastafari-uskosta. Reggae-sana on tiettävästi johdettu "rähjäisiä vaatteita" tarkoittavasta jamaikanenglannin sanasta (vrt. englannin "rags", "ragged"). Tämä viittasi musiikin yhteiskunnalliseen taustaan ja jamaikalaisen työväenluokan köyhyyteen.

Sitä reggaen tyylilajia, jonka Bob Marley teki tunnetuksi, kutsutaan roots reggaeksi. Rootsin rinnalla kehittyi instrumentaalinen reggae-tyyli dub, jonka tärkeimpiä kehittäjiä olivat studioissa miksaajina ja tuottajina toimineet King Tubby, Lee "Scratch" Perry, King Jammy ja Scientist.

Marleyn kuoltua ja uuden poliittisen väkivallan aallon alettua Jamaikalla 1980-luvun alussa jamaikalainen reggae alkoi aiheiltaan keskittyä taas entistä enemmän hauskanpitoon ja muihin maallisiin aiheisiin. Syntyi dancehalliksi kutsuttu uusi tyyli, joka oli aiempaan reggaeen verrattuna rytmisesti riisutumpaa. Dancehallin vuonna 1985 kehittynyt digitaalinen (Euroopassa myös raggana tunnettu) versio on nykyisin soitetuinta musiikkia Jamaikalla. 1990-luvun puolivälissä tiedostava reggae nosti päätään ja useissa jamaikalaisissa studioissa alettiin tuottaa taas perinteisempää reggaeta; tosin nyt äänessä olivat uuden sukupolven artistit, kuten Sizzla, Tony Rebel, Garnett Silk ja Luciano.

Reggae Suomessa
Reggae saapui Suomeen jo 1970-luvulla. Suomalaisen reggaekulttuurin merkittävän elävöitymisen ja kasvamisen voidaan katsoa alkaneen heti 2000-luvun alussa. Vuosituhannen alun suosituimpia ja aktiivisimpia orkestereja olivat Soul Captain Bandin lisäksi jyväskyläläinen Laulurastas, oululainen Jatavi sekä Helsingissä vaikuttanut Dashing Waves. Suomen reggae-skeneen on sittemmin ilmaantunut useampiakin varsin laadukkaita esiintyjiä, erityismaininnan yhtyeistä ansaitsevat ainakin Puppa J. & Tasottavat sekä sound systemeistä Lion Head, Black Hula Sound, MPV, Healing Of The Nation, Irie Sound, Pouta Sound sekä Black Bear Sound.

Suomenkielinen reggae on noussut viime vuosina suuren yleisön tietoisuuteen erityisesti Soul Captain Bandin "Jokaiselle tulta" -levyn (2001) myötä. Yhtyeen jäsenet, tunnetuimpina ehkä vokalistit Jukka Poika ja Nopsajalka, ovat sittemmin esiintyneet mitä erilaisimmissa kokoonpanoissa. Helsingin reggae-tansseista vastaa nykyään useimmiten samaan kokoonpanoon läheisesti kytkeytyvä Komposti Sound, joka valittiin 2004 ensimmäisessä suomalaisessa soundclashissa suosituimmaksi suomalaiseksi sound systemiksi.

Mike Thomas on nimi, joka tunnetaan paremmin maailmalla Symarip- ja The Pyramids -yhtyeistä. Michael "Mike" Thomas on asunut Suomessa vuodesta 1985 ja keikkailee Suomessa Saganor-yhtyeensä kanssa.

[Jorge]

" onclick="window.open(this.href);return false;

[remo]

erittäin osuva jotenki toi kummelipoikain esitys..


no mutta:

itsestäänselvänä = " onclick="window.open(this.href);return false;

ja kaikki vanhan polven rootssedät bob-sedän lisäksi.


ite tykkään myös paljon rocksteadystä:

" onclick="window.open(this.href);return false;

[Mika]

batrik141, nyt tuo näyttää siltä kuin olisit itse kynäillyt tekstin - ja voihan se ollakin, jos olet tämän artikkelin rustannut: http://fi.wikipedia.org/wiki/Reggae" onclick="window.open(this.href);return false;

Jos et ole, lähteet kannattaa ja pitääkin aina mainita.

[M. Vilenius]

Pistetaan nyt tannekin sitten lemppareita Jamaika-osastolta vuosien varrelta. Hypataan nyt skan yli ja siirrytaan suoraan Rock Steadyyn:

Uniques - People Rock Steady
" onclick="window.open(this.href);return false;

Sitten hieman wanhaa gangsta osastoa: Derrick Morgan - Tougher Than Tough
" onclick="window.open(this.href);return false;

Muutamia rauhallisempia roots reggae-biiseja:

Heptones - Cool Rasta (yksi ensimmaisia reggae-biiseja johon todella tykastyin)
" onclick="window.open(this.href);return false;

Gladiators - Looks Is Deceiving
" onclick="window.open(this.href);return false;

Johnny Clarke - Declaration of Rights
" onclick="window.open(this.href);return false;

Peter Tosh - Downpressor Man
" onclick="window.open(this.href);return false;

90-luvun alun tanssimusiikkin tutustuneillekin tutulta kuullostava kappale (ja todellinen roots-klassikko):

Max Romeo - Chase the Devil
" onclick="window.open(this.href);return false;

Kyseinen biisihan on Lee Perryn tuotantoa, mista paastaankin aasinsiltaa pitkin katevasti dubiin:

Lee "Scratch" Perry & Upsetters - Woman's Dub
" onclick="window.open(this.href);return false;

Joe Gibbsilta olin oikeasti halunnut linkittaa Tribesman Rockersin, mutta koska sita ei mistaan loytynyt (Amazonissa voi kuunnella patkan), niin laitetaan tama hauskoja saundeja sisaltava dub-iloittelu:

Joe Gibbs - Dub Three
" onclick="window.open(this.href);return false;

King Tubbyn tuotannosta laitetaan malliesimerkiksi tama:

Augustus Pablo Meets Rockers Uptown - Brace's Tower Dub
" onclick="window.open(this.href);return false;

Ja Tubbyn oppipojalta kanssa yksi biisi (joka on saanut nimensa Kurosawan leffasta):

Prince Jammy - Throne of Blood
" onclick="window.open(this.href);return false;

Dubista toustaajiin, eli pari deejiita ja vahan pirteampaa menoa. Vaikka U-Roy onkin "se alkuperainen", niin itselleni on jotenkin I-Royn tyyli uponnut aina enemman:

I-Roy - Sister Nelly
" onclick="window.open(this.href);return false;

No, kylla se U-Roykin tottakai kelpaa.. pistetaan klassikko herralta:

U-Roy - Chalice in the Palace
" onclick="window.open(this.href);return false;

Dillinger on parhaimmillaan kanssa aika hulpeaa menoa. Dillingerilta oma lempparini on Ragnampiza, joka on saanut parilla deejiikeikallakin yleison aika villiksi introineen ja siita lahtevine rockers-rytmeineen. Ei loydy youtuubista, mutta Last.fm:ssa biisin voi kuunnella kokonaan. Youtuben puolelta loytyy kuitenkin Potkuun sopiva biisi (Mantiksien tuleva kansallislaulu?). Bionic Dread levylta (josta tuo Ragnampiza on) loytyy muuten toinenkin Kungfuilijoille sopiva biisi, Ital Fighting.

Dillinger - Natty Kung Fu
" onclick="window.open(this.href);return false;

Mutta siirrytaan takaisin roots osastolle 70-luvun loppupuolelle ja siita aina 80-luvun alkuun.

Culture - Black Starliner Must Come
" onclick="window.open(this.href);return false;

Linval Thompson - I Love Marihuana
" onclick="window.open(this.href);return false;

The Viceroys - We Must Unite
" onclick="window.open(this.href);return false;

70-luvun lopulta / 80-luvun alusta paastaan katevasti sitten dancehall sointiin:

Althea & Donna - Uptown Top Ranking
" onclick="window.open(this.href);return false;

Eek-a-Mouse (Hieno nimi, hieno artisti ja niin jumalattoman cool Jos jostain saatte kasiinne Wa Do Demin alkuperaisen vinyylin kasiinne, niin katsokaa ne kuvat takakannesta. Tuo Youtubessa oleva kuva, joka loytyy CD:n kannesta ja uusintapainosvinyyleista on cropattu niista) - Ganja Smuggling
" onclick="window.open(this.href);return false;

Yellowman - Zungguzungguguzungguzeng
" onclick="window.open(this.href);return false;

Barrington Levy - Here I Come
" onclick="window.open(this.href);return false;

Dennis Brown - Rub A Dub Style (itseasiassa Dennis Brownilta etsin ensin tonne roots osastolle semmoista biisia kuin Black Liberation Worsds of Wisdom levylta, mutta eipa loytynyt)
" onclick="window.open(this.href);return false;

Sister Nancy - Bam Bam
" onclick="window.open(this.href);return false;

Ja samaan klassiseen Stalag rytmiin toinen superhitti 80-luvulta Tenor Saw - Ring the Alarm
" onclick="window.open(this.href);return false;

Sitten asteittain digitaalisempaan suuntaan dancehall-osastolla:

Anthony Red Rose & King Kong - Two Big Bull Inna One Pen
" onclick="window.open(this.href);return false;

Ja sitten kunnon digitaaliseen dancehalliin:

Anthony Red Rose - Tempo
" onclick="window.open(this.href);return false;

Johnny Osbourne - No Ice Cream Sound
" onclick="window.open(this.href);return false;

Johnny Osbourne - Buddy Bye
" onclick="window.open(this.href);return false;

Ja tan kertainen posti paatetaan 90-luvun dancehall saundeihin

Mad Cobra - Yush
" onclick="window.open(this.href);return false;

90-luvun alussa dancehall iski lapi jenkeissakin. Semmoiset artistit kuin Shabba Ranks, Dawn Penn ja Chaka Demus And The Pliers ovat varmaan nimina tuttuja Potkulaisillekin. 90-luvun lopulla varsinkin Beenie Manin Who Am I (Zim Zimma) oli melkoinen hitti, Ei nyt pisteta sita kuitenkaan, vaan laitetaan samaan Playground rytmiin:

Sean Paul - Infiltrate
" onclick="window.open(this.href);return false;

Paatetaan siihen vuosituhannen taitetteen paikkeille tama posti. Tulihan siina jo muutama vuosikymmen kasiteltya (tosin hyvin pintapuolisesti, mutta ehka antaa vahan mielikuvaa jamaikaliasen musiikin kehityksesta ja varsinkin meikalaisen musiikkimausta ). Listaa saa taydentaa!

EDIT: Korjattu pari rivitysta ja Barrington Levyn biisin nimi.

[navajas]

T.O.K (tätä kuulokkeisiin, kun ottelee, niin ei voi hävitä)
" onclick="window.open(this.href);return false;

Spragga Benz & Lady Saw
" onclick="window.open(this.href);return false;

Lady Saw
" onclick="window.open(this.href);return false;

Bounty Killer
" onclick="window.open(this.href);return false;

Black Uhuru
" onclick="window.open(this.href);return false;

[Vlad Tepes]

Minä tykkään musiikillisesti kyseisestä genrestä ja sen lähisukulaisista, mutta se ahdasmielisyys, aggressiivisuus ja muu ahdistava kulttuuri ja ideologia estää siitä nauttimisen nykyään. Harmi, että niin paljon hyvää musiikkia tulee tuhoisista lähtökohdista.

[Tapani]

Taas yksi musiikkilaji, josta tykkään tosi paljon ja jota en tunne isojen nimien (Bob Marley) ulkopuolella juuri ollenkaan. Kiitoksia linkeistä!


Tapani

[navajas]

Minä tykkään musiikillisesti kyseisestä genrestä ja sen lähisukulaisista, mutta se ahdasmielisyys, aggressiivisuus ja muu ahdistava kulttuuri ja ideologia estää siitä nauttimisen nykyään. Harmi, että niin paljon hyvää musiikkia tulee tuhoisista lähtökohdista.

Ja kun kieli on niin hankala, niin suurin osa ihmisistä ei edes tiedä, mistä biiseissä lauletaan. Esimerkiksi T.O.K:n biisi Chi Chi Man aiheutti briteissä aikamoisen kohun, mutta Suomessa sitä ei noteerattu. Näin muun muassa eräässä Helsingin ragga-illassa homoparin joraavan kyseisen biisin tahdissa iloisesti, mitä he eivät ehkä olisi tehneet, jos saisivat sanoista selvää.

[remo]

kiitos vilenius! "sulla on mun mieli"...


ite en jaksanu kaivaa...

[remo]

Minä tykkään musiikillisesti kyseisestä genrestä ja sen lähisukulaisista, mutta se ahdasmielisyys, aggressiivisuus ja muu ahdistava kulttuuri ja ideologia estää siitä nauttimisen nykyään. Harmi, että niin paljon hyvää musiikkia tulee tuhoisista lähtökohdista.

Ja kun kieli on niin hankala, niin suurin osa ihmisistä ei edes tiedä, mistä biiseissä lauletaan. Esimerkiksi T.O.K:n biisi Chi Chi Man aiheutti briteissä aikamoisen kohun, mutta Suomessa sitä ei noteerattu. Näin muun muassa eräässä Helsingin ragga-illassa homoparin joraavan kyseisen biisin tahdissa iloisesti, mitä he eivät ehkä olisi tehneet, jos saisivat sanoista selvää.

muutenkin huvittaa kun törmää tähän "se-on-sellasta-aurinkoista-kesää-musaa-eiks-oo-?"

kaikki ei oo.

burn, burn, burn.

[navajas]

muutenkin huvittaa kun törmää tähän "se-on-sellasta-aurinkoista-kesää-musaa-eiks-oo-?"
kaikki ei oo.
burn, burn, burn.

Varsinkin dancehall-puolella aurinkoisuus on usein aika kaukana.

[M. Vilenius]

Minä tykkään musiikillisesti kyseisestä genrestä ja sen lähisukulaisista, mutta se ahdasmielisyys, aggressiivisuus ja muu ahdistava kulttuuri ja ideologia estää siitä nauttimisen nykyään. Harmi, että niin paljon hyvää musiikkia tulee tuhoisista lähtökohdista.

Joo, ymmarran varsin hyvin. Itseani tuo paatos ei haittaa, vaan jotenkin tuntuu, etta ne menevimmat biisit syntyvat just aggressiivisuudesta ja ideologiasta. Pystyn itse erottamaan hyvan musiikin ja "sanoman" ja kykenen jopa diggailemaan jostain rasistisesta nahkapaamusiikista.

Jamaikalla tuo paatos, varsinkin se ylitsepursuava homofobia ja vanhoilliskristilliset asenteet saavuttavat valilla hillittoman humoristisia suuruusluokkia. En voi olla kuin hymyilematta, kun Mad Cobra toustaa raivolla "One man to a splif, one lip to a splif. Two man nuh fi a lip to lip", eli jokainen polttaa oman spliffinsa, koska onhan se ihan homoa jos kahden miehen huulet koskettavat samaa spliffia

Toki jamaikalaisessa musiikissa loytyy myos variaatiota. En tieda missa Vladin rajat menevat, mutta kannattaa tsekkailla jotain lover's rockia (joka tosin noin lahtokohtaisesti on aika pliisua yleensa omaan makuuni). Ja jos hillitonta itsekehua kestaa niin noista soundsystem toustauksista loytyy takuulla asenteellista, mutta silti mitaansanomatonta meininkia (esim. ylla No Ice Cream Sound, Two Big Bull Inna One Pen, lisaksi mm. Brian ja Tony Goldin Pass Me The Dubplate. Ja varmaan tuhansia muita biiseja).

Noissa soundi-hehkutuksissa loytyy kylla murhaa ja hirttamista jne. mutta tassa tapauksessa kyse on ihan vaan symbolisesta toisen soundsystemin murskaamisesta ja "murderer" voi olla biisi, joka siirtaa kaikki vastakkaisen soundsystemin joraajat oman soundsystemin tahdissa tanssimaan (vrt. engl. "that's a killer tune").

EDIT: poistettu yksi ylimaarainen a-kirjain

[M. Vilenius]

Heratellaas nain kesan kunniaksi hieman tata ketjua kun loytyi hauska patka lengendaarisen Studio One -levymerkin Klassikkoja (kylla, isolla K:lla) juutuubista yhteen miksattuina:
" onclick="window.open(this.href);return false;

Ja heitetaan sekaan viela muitakin Studio One lohkaisuja:

Jackie Mittoo (of Skatalites fame) Studio ykkosella:
" onclick="window.open(this.href);return false;

Kultakurkku Freddie McGregor Coxsonen tuottamana:
" onclick="window.open(this.href);return false;

Abyssiniansin Studio One (kasittaakseni alkup.) versio Declaration of Rightsista (Johnny Clarken hieno versio loytyy tuolta aikaisemmasta postauksesta):
" onclick="window.open(this.href);return false;

Yksi meikalaisen lempi bandeista, The Gladiators Studio Onella:
" onclick="window.open(this.href);return false;
" onclick="window.open(this.href);return false;

Ja lopuksi Wailing Wailers Studio Onella:
" onclick="window.open(this.href);return false;