Makoisimmat kesätyömuistot

[Mika]

Tuli tästä mieleen - tai oikeastaan siitä BG:n vastauksesta. Naurattaa muuten jo valmiiksi

Jakakaa!

[Lasse Candé]

Ei ole kovin makoisia muistoja mutta jonkunhan se on aloitettava.

Hieman juuri BG:n postauksen hengessä...
Oli semmonen 4H:n diili että piti tehdä 80h töitä kunnalle neljä tuntia päivässä neljä viikkoa. Vedin voikukkia maasta juoksuradalta ja laitettiin laituri, siivosin nuotiopaikkaa jossa itse vietän aina juhannuksen, pystytin ulkoesiintymislavaa, leikkasin ruohoa, siivosin koriskenttää jonka abaut ainoa käyttäjä olin, kasasin pöytiä jne.

Kivaa oli hoitaa niitä asioita joista itse luultavasti sai kuntalaisista suurimman hyödyn ja saada palkkaa sekä se kun neljän tunnin mittaiseen työpäiväänkin mahtui kahvitauko paikallisessa bussiaseman baarissa missä on vieläkin hiton hyvää kahvia. Herätys silleen että seiskalta töissä ja yhdeltätoista pois kun aurinko on kirkkaimmillaan. Teho enemmänkin semmoinen aamureippailumainen. Ensimmäinen työpaikka ja jäi koko loppukesä vielä vapaaksi. Kiva kesä kaiken kaikkiaan, vaikka Ranska voittikin Italian sillä typerällä kultaisella maalillaan.

[Elina]

Olin tuossa 19-vuotiaana kesätöissä tulkkina kansainvälisellä työleirillä. Reilusta kymmenestä eri maasta oli eri-ikäisiä nuoria (vanhimmat 27-v., nuorimmat 18) Suomessa kolme viikkoa. He sitten tekivät työtä paikallisella pajalla, josta tulot ohjattiin kehitysyhteistyöhön. Korjattiin polkupyöriä, pesukoneita, ompelukoneita; kudottiin tekstiilejä; hiottiin kiviä koruiksi, jne. Kolme viikkoa hengailin ikäisteni seurassa, asuminen ja ruokailu maksettu; sain maistaa aitoa italialaista ruokaa; tehtiin sangriaa; käytiin bussilla Lapissa (muutama päivä isossa mökissä, jossa ei ollut juoksevaa vettä eikä sisävessaa...) ja Norjan puolella Tromsössä.

Ihan kiva työ Olin siis varalta tulkkaamassa pajalla ja erilaisissa virastoissa, jos tarvittiin.

EDIT: ja sain siis ihan palkkaakin.

[Hollow]

Työpaikka jääköön mainitsematta tässä yhteydessä.

Olin kaksi viikkoa töissä tässä kyseissä työpaikassa, mutta jostain syystä heillä ei ollut mitään töitä tehtäväksi, joten aika kului per$eellään istuen.

Mutta sitten pitikin keksiä ite sitä ohjelmaa.

Toisen kesätyöläisen kanssa meidät määrättiin ydintuhoomaan erään metalliosien pesemiseen tarkoitetun (tai jotain) koneen alle valunutta mutanttimutaa. Oli muuten tiukassa, kunnon kurapa$kaa. Pesemiseen liittyi vesiletkun, lapion, mopin ja vessanpöntön tehokasta soveltamista mitä luovemmilla tavoilla, mutta onneksi lopulta saimme putket tukkoon. Ylpeinä siirryimme jokapäiväiselle tunnin kahvitauollemme.

Jouduimme myös etsimään eräästä arkistohuoneesta, joka oli aivan täynnä mappeja, tietyn tyyppisiä papereita. Mikaa matkiakseni ilmaisen lähestymistapaamme työrupeamaan termillä "kosto". Papereiden etsimiseen meni 3-4 päivää, joista kaksi käytettiin mappejen päällä nukkuen ja rautanaulaa karhunvillaseinään heitellen. Piirrettiin maalitaulu ja kaikkee.

Huoneessa piti myös siirtää iso puulaatikko, joka sisälsi valtavasti piirrustuksia, lattialta ison hyllyn päälle. Laatikko siirty, mutta kaikki piirrustukset tippu leikisti lattialle niin jäätävään sotkuun, että niiden pohjalta olis varmasti pystynyt rakentamaan jänniä juttuja. Käärittiin piirrustukset kiltisti kaikesta huolimatta yllärirullille ja siirrettiin takasin laatikkoon. Tässä vaiheessa huomattiin, että laatikko onkin taikalaatikko. Sieltä tuli paperia ulos 30 hehtaarin metsän edestä, mutta takasin mahtu vaan 20 hehtaaria. Käsky oli kuitenkin käynyt, että kaikki piirrustukset pitää laatikkoon siirtää, joten kunnianosoitukseksi Kummeleita kohtaan tamppasimme laatikon pohjalle piirrustuksista muodostuvan aluskasvillisuuden (kyl varmasti on 30 hehtaarin metsässä semmostaki) ja niiden päälle sitten niitä nättejä rullia. Vatsat meinas vähän krampata tämän huumori arvoltaan yllättävän suuren tapahtuman aikana, mutta eipä siinä... Työ tuli tehtyä ja kaikki oli onnellisia!

Tuohon kahteen viikkoon liittyi myös jätehuoltoa lekojen kanssa ja mappejen pikajuoksua rappusia pitkin, mutta eipä niistä sen enempää. Kaikki varmasti pääsivät juonesta kiinni.

Oli muuten ihan hauska kesäduuni.

[Polvi]

Mulla on vaan paskoja kesätyömuistoja.

[tmm]

Järjetön kanuuna, v*tun iso ja äänekäs ruohonleikkuri, 30 asteen helle. Kovin on makoisat muistot.

Hyi saatana.

[Kristian Hyvärinen]

Ei samperi, mä putoilen tuolle Hollowin duunitarinalle edelleenkin, vaikka onkin jo tuttu juttu...

Hum, vanhainkodissa oli dementikkoja. Useimmilla oli noin 2-5 minuutin muisti, ja erityisesti ulkoiluttaessa koitui hupaisia tilanteita. Eräs mummeli tykkäsi kertoa tarinaa pojastaan, joka oli ylioppilas, mutta vain poliisi! Sellaisella tunnin ulkoilulenkillä sen sai kuulla ehkä toistasataa kertaa, ja kun sitä ulkoiluttaa kolmesta viiteen päivään viikossa kuukauden ajan... monta kertaa menin ja kysyin, että "hei, onkos sinulla jälkikasvua? Jaa että poika... onko jo ylioppilas? Ai että on?" ja niin edelleen. Se lause sitten jäi soimaan päähän aina loppupäiväksi... "Mun poikani on ylioppilas, ja se on VAIN POLIISI!"

Toinen huba kaveri oli sellainen mies, joka tykkäsi huutaa apua. Hän oli seonnut, eikä voinut sille mitään. Aluksi ihmettelin kun yksi ihminen huutaa apua eikä kukaan auta. Sitten siihen tottui, kun tajusi, että miehellä oikeasti on kaikki hyvin. Tosi hyväntuulinen kaveri, kuin olisi vain jonkinlainen pakkoliike. Aina kun hän huusi apua, hän käänsi päätään hieman vasemmalle. Sain kyllä hykerrellä, kun hän tuli päiväsaliin: "O-oikein hyvää päivää kaikille! Hyvää päivää... APUA!!!! Hyvää päivää... mitä ruokaa... Apu-A! AUTTAKAA!" Kaikkein koomisinta oli, kun ruokaillessa sitten eräs mummeli sitten sanoi hitaasti heiveröisellä äänellään: "eei mitään apua", ja tämä mies sitten alkoi käyttää sitä:

Pää kääntyy vasemmalle: "APUA!"
ja oikealle: "Ei mitään apua!"
ja vasemmalle: "AUTTAKAA!!"
ja oikealle: "Ei - ei mitään apua"

Pää liikkui kun olisi pingismatsia seuraamassa ja tuota jatkui 15 minuuttia. Oli pakko nauraa.

[jussip]

Ei samperi, mä putoilen tuolle Hollowin duunitarinalle edelleenkin, vaikka onkin jo tuttu juttu...

Itselle tuli mieleen lähinnä että mitä piparia, mikä ihmeen tarve on tuolla tavalla vammailla ja tahallaan sotkea ja tuhota työnantajan omaisuutta. Tuntuu että jotain oikeasti pitää olla päässä vialla jos yli leikkikouluikäinen toimii tuolla tavalla.

[Sitav Abdullah]

Ei sais(tavallaan) nauraa, mutta .

[Paappa]

Onhan näitä. Veemäisin oli varmaan leipätehdas, jossa pomo veetuili jos työvuoroon tuli sekunninkin myöhässä. Muu joukko koostui muun muassa laumasta Joensuulaisia punkkareita, jotka olivat ansaitsemassa päästäkseen joihinkin festareihin. Näiden kanssa kävin katsomassa Tavastialla Kumikamelin keikkaa, mikä kyllä oli ihan hauskaa. Porukan vanhimpana hääri joku lähes taparikollinen, joka kertoi juttuja katurahinöistä ja aineiden vetämisestä.

Muistoiksi jäi suuri määrä palovammoja käsiin kuumista sämpyläpelleistä. Pahin oli se, jos joutui koneelle jossa tehtiin pieniä ruisleipiä. Niitä tuli sieltä jatkuvalla syötöllä ja piti valvoa ettei linja mene tukkoon, kuten se säännöllisesti teki. Tuli sellainen APUVA!-fiilis aina kun näin tapahtui.

Opiskelut maistuivat kyllä tämän jälkeen.

[Jussi Häkkinen]

Oli muuten ihan hauska kesäduuni.

Öö...mitä hauskaa vandalismissa on? Etenkin arkistohuoneen sotkeminen kuulostaa sen verran törkeältä, että ihmettelen tarvetta paljastaa tekemisiään. Tuollaista sietäisi hävetä erittäin syvästi.

Vaikuttaa kovasti siltä, että teitte tuhansien eurojen vahingot - ja olet ylpeä siitä.


Mikä näitä nykyajan kakaroita vaivaa? Idiootit.

[Hollow]

Ajattelin olla tarttumatta, mutta eipä taida voida.

Eli tuo oli tietenkin typerää, lapsellista ja kaikkea sellasta pahaa. Asian laitaa ei tietenkään muuta se, että olin tuolloin 14-15v kakara, kuten joku ehtikin jo sanoa, mutta eipä tuolloin järki paljoa vaivannut ainakaan itseäni. Ja ei, siitä ei seurannut suuria vahinkoja firmalle ja ei, en ole siitä ylpeä, mutta eipä sen katuminenkaan asiaa mihinkään muuttaisi. Minusta tälläset tarinat ovat hieman väritettynä aina aivan hulvattomia, vaikka kuinka väärin olisivatkin, mutta ehkä minä olenkin vähän mielenvikanen. :p Kerroin kauhistuttavan tarinani, koska ajattelin täällä olevan ehkä joku muukin kusipää, joka asialle osaisi nauraa liittämättä itse asian moraalittomuuteen huomiota. Yksi kappale tuollaisia näköjään löytyi. Mutta muille tietenkin suuret pahoittelut.

[Jussi Häkkinen]

Ajattelin olla tarttumatta, mutta eipä taida voida.

Eli tuo oli tietenkin typerää, lapsellista ja kaikkea sellasta pahaa. Asian laitaa ei tietenkään muuta se, että olin tuolloin 14-15v kakara, kuten joku ehtikin jo sanoa, mutta eipä tuolloin järki paljoa vaivannut ainakaan itseäni.

Ihmettelen silti, mistä tuollainen vandalisointi lähtee. Kotoa ja kasvatuksesta, oletan.

Ja ei, siitä ei seurannut suuria vahinkoja firmalle

Arkistoinnin sotkeminen tekee kohtalaisia vahinkoja. Etenkin kun meininki on tässä määrin totaalista:

Käärittiin piirrustukset kiltisti kaikesta huolimatta yllärirullille ja siirrettiin takasin laatikkoon. Tässä vaiheessa huomattiin, että laatikko onkin taikalaatikko. Sieltä tuli paperia ulos 30 hehtaarin metsän edestä, mutta takasin mahtu vaan 20 hehtaaria. Käsky oli kuitenkin käynyt, että kaikki piirrustukset pitää laatikkoon siirtää, joten kunnianosoitukseksi Kummeleita kohtaan tamppasimme laatikon pohjalle piirrustuksista muodostuvan aluskasvillisuuden (kyl varmasti on 30 hehtaarin metsässä semmostaki) ja niiden päälle sitten niitä nättejä rullia.

joka asialle osaisi nauraa liittämättä itse asian moraalittomuuteen huomiota.

Mikä asiassa oikeastaan oli mielestäsi hauskaa? Mitä ihmeen hauskaa on toisten omaisuuden tuhoamisessa? Mikäli tuo tuntuu edelleenkin hauskalta, näyttää vähän siltä, että paljoa kehitystä ei ole tuonkaan jälkeen tapahtunut.

[Hollow]

Ihmettelen silti, mistä tuollainen vandalisointi lähtee. Kotoa ja kasvatuksesta, oletan.

Älä oleta.

Arkistoinnin sotkeminen tekee kohtalaisia vahinkoja. Etenkin kun meininki on tässä määrin totaalista:

Vahinkojen arvioimiseksi pitäisi varmaan tietää tuhottujen papereiden arvo. Kyse oli siis todellakin ikivanhoista papereista, joita oli siirretty vuosien varrella jatkuvasti paikasta toiseen pois tieltä. Meidän piti aluksi viedä ne hävitettäviksi, mutta sitten käskettiinkin siirtämään vielä joksikin ajaksi sinne kaapin päälle muiden romujen sekaan. Menee hyvä värikynä ihan pilalle kun joutuu tälläsiä avaamaan.

Mikä asiassa oikeastaan oli mielestäsi hauskaa? Mitä ihmeen hauskaa on toisten omaisuuden tuhoamisessa? Mikäli tuo tuntuu edelleenkin hauskalta, näyttää vähän siltä, että paljoa kehitystä ei ole tuonkaan jälkeen tapahtunut.

Tähän minä en osaa vastata. Kenties kyse on pääviasta?

Mutta muuten sinun ei kannattaisi arvioida minua ja minun kehitystäni kovin paljoa kun et minua kuitenkaan tunne.

[MarkkuT]

Tuli sellainen APUVA!-fiilis aina kun näin tapahtui.

Aika hyvin ketjun otsikkoon sopivasti olen työskennellyt useammankin kesän keksitehtaalla taikinoita ja täytteitä tekemässä sekä paistohommissa (normipäivänä käytännössä taikinan kippausta ja uunin lämpötilojen vahtimista, toisaalta ongelmatilanteissa hirveetä häsellystä). Ihan perusleppoisaa hommaa ja letkeitä työkavereita, mutta ei tuo tehdastyö niin herkkua pidemmän päälle ole. APUVA!-fiilis tuli tutuksi noissa paistohommissa, kun jotain meni pieleen. Hankala olla 100 metriä pitkän uunin kummassakin päässä yhtä aikaa. Liukuhihna ei anna armoa.