Erillinen alku-/loppujumppa vai lajitreenausta?

#1

Mitenkäs mielipiteet jakautuvat (vai jakautuvatko?), oletteko enemmän perinteisen alkuverryttelyn/-lämmittelyn ja loppujumpan kannalla, vai sitä mieltä että niidenkin pitäisi olla lajikohtaista treeniä, jossa samat tavoitteet tulisivat toteutettua?

Itse olen enemmän jälkimmäisen kannalla, jos treenit kestävät vaikka 1 1/2 tuntia (lienee tavallinen pituus useimmissa lajeissa), sen haluaisi käyttää mahdollisimman hyvin hyödyksi, varsinkin kun itselläni saattaa matkoihin mennä lähemmäs kolme tuntia. Tässä on tietysti se vaara, että jos niitä liikkeitä ei suunnitella kunnolla, voi olla että kaikki tarpeelliset lihakset eivät lämpene ja tulee loukkaantumisia. Hyvin suunniteltu alkutreeni sen sijaan sekä lämmittää lihakset että on ihan oikeaa lajikohtaista treeniä.

Olen puhunut. ;-)

- Marko

#2

Itse teetän jumppina sopivia tekniikkapalasia. Sanotaan vaikka, että mielestäni aikaa treeneihin on muutenkin liian vähän että puolet siitä menisi hikijumppaan "tavallisella" tavalla (jota voit harrastaa muulloinkin).

Jos ollaan Dôjôlla, niin pidetään asia siinä yhteydessä mahdollisimman paljon (kaikkea ei tietenkään voi aina sitoa tekniikkaan).

#3

Itse olen sitä mieltä, että tämä asia riippuu aivan täysin kohderyhmästä - ja kuten aina, tavoitteista.

Lapsia ei tietenkään voikaan ohjata kovin tosissaan, vaan taisteleminen pitää piilottaa leikkiin. Okei, itsestäänselvää.

Mutta jos tämä käännetään täysin ylösalaisin aikuisille, olen käytännössä huomannut että sekään ei aina ole se paras vaihtoehto.

Kohderyhmä pitää huomioida. Jos kaikki ko. ryhmän jäsenet ovat vakavissaan harjoittelevia, se pitää ottaa suunnittelussa huomioon. Heti kärkeen huomautan, että tällaisia ryhmiä ei yleisesti ottaen ainakaan isoimmissa lajeissa, jos ne eivät ole puhtaasti kilpalajeja (Muay Thai, Judo jne.), ole, mahdollisesti poislukien ylemmät vyöt (miten ne kussakin lajissa vain määritelläänkin).

Leikit ovat tärkeä osa ryhmähenkeä. Tämän olen nähnyt ja todistanut tuhansia kertoja.
Osa harrastajista hakee nimenomaan myös sitä lihaskuntoa ja nivelten liikkuvuuden lisäämistä.
Nämä asiat pitää huomioida - joko ohjaajan harjoitusta suunnitellessaan tai harrastajan lajia valitessaan.

Mutta toki pääpaino tulisi aina aikuisilla olla suoraan lajiin liittyvissä harjoitteissa. Hatusta: 90 minsan harkoista 60-75 minsaa varsinaista lajia.

Tästä aiheesta tulee mieleen vielä yksi seikka, musiikki. Jotkut ovat ehdottomasti sitä mieltä, että musiikki ei saisi soida koskaan harjoitusten taustalla. Ymmärrän tämän siinä mielessä, että musiikki saattaa viedä huomion itse harjoittelusta, mutta silloin joko musiikki soi liian lujaa tai ryhmän kollektiivinen keskittymiskyky ei edellytä musiikin soittamista.
Itse kannatan musiikin soittamista taustalla, kunhan se soi riittävän hiljaa, niin hiljaa, että kulloistakin esitystä ei edes tunnista. Todellakin siis vain taustakohinaa.

Oma ohjaamismotivaationi nousi potenssiin kaksi, kun uhmasin tätä taistelulajien kirjoittamatonta sääntöä ja otin poppivehkeen salille. Ja vaikutti muuten harrastajiinkin. Ja jos nyt muutaman kerran aloimme jammata treeneissä, niin voi-voi

Ryhmähenki kasvoi silmittömästi ja harjoituksista tuli paljon rennompia - mutta yhtä kovaa mentiin kuin aikaisemminkin, ehkä kovempaakin. Nyt vain hymyilimme useammin

Olosuhteiden salliessa aion jatkaa tätä perinnettä syksylläkin (kun Tang Lang -kurssit aloitetaan).

Omissa henkilökohtaisissa harjoituksissa taas musiikki kovaa soitettuna saattaa kasvattaa motivaatiota.

Kukin tavallaan, silmät ja korvat auki, voimme kaikki oppia toisiltamme jotakin

Kikudo · #4

aika tyhmää maksaa punnertamisesta. mut jos jengi ei jaksa treenata kunnolla eikä punnerra himassa, niin ehkä sitten.

Serpent · #5

Kikudo kirjoitti: mut jos jengi ei jaksa treenata kunnolla eikä punnerra himassa, niin ehkä sitten.

Yllättävän moni ihminen - minäkin tapauskohtaisesti mukaan lukeutuen - tarvitsee perseelleen potkimista eli ulkoista motivaatiolähdettä tiettyjen asioiden tekemiseen. Eli ei tuo nyt niin ihmeellinen asia loppujen lopuksi ole - aina se ei vain liity urheiluun tai joidenkin lajien treenaamiseen.

- Serpent -

#6

Ja on siinä sekin (jos ajatellaan että siinä on muutakin kuin punnerrusta) pointti, että itse ei välttämättä tunne fysiologiaa niin hyvin että tietää mitä pitäisi tehdä alussa ja mitä lopussa että tulee kaikki lihasryhmät lämmitettyä ja venytettyä. Mieluummin itse kannatan tosiaan lajitreeniä, mutta jos ohjaaja ei keksi tai lajissa ei ole liikkeitä joilla kaikki ryhmät saadaan treenikuntoon ja treenin jälkeen oikein venytettyä, niin sitten mieluummin vaikka ihan tavallista liikuntaa alku-/loppujumppana. Pari kertaa olen telonut/kipeyttänyt paikkojani huonon alku- tai loppujumpan vuoksi ja en mielelläni tee sitä jatkossa jos voin välttää.

- Marko

#7

Ehdottomasti alku ja loppuverryttelyt, jos niitä ei tehdä kimpassa niin siellä on aina joku joka ei niitä tee kunnolla. Niiden tarkoitus on estää loukkaantumiset itse treeneissä. Ei voida mennä koviin treeneihin jos on lihakset kylminä.

Vetäjän tulee aina seurata/valvoa joukkoa ja nostaa/laskea alkulämmittelyn tehoa/tempoa, jotta kaikille tulee se kevyt hiki päälle. Alkuverryttely voi olla myös ihan lajinomainen. Esimerkiksi judossa on yleistä että aluksi otetaan ihan kevyttä, teknistä mattomatsia 10-15min. Sellaista pyöriskelyä. Tietysti sellainen kevyt sparrailu, jossa ei suorituksia lasketa voi olla todella hyvä lämmittely.

#8

Simpanssi kirjoitti: Vetäjän tulee aina seurata/valvoa joukkoa ja nostaa/laskea alkulämmittelyn tehoa/tempoa, jotta kaikille tulee se kevyt hiki päälle.

Jos jokainen tekisi automaattisesti omalla tasollaan (eli puristaisi aina vähän enemmän)... Tässä helposti käy jommassa kummassa (tai kummassakin) päässä köpelösti, kun tehdään "vetäjän tahtiin" - "heikommat" hyytyy, "kovemmat" juuri ja juuri pääsee vauhtiin

Muistan kuinka aikoinaan Karatessa joku tuskaili, että tiettyyn kuntoon pääsee kyllä, mutta sitten siihen jää (treeneissä pidetyn kuntoilun kautta ainoastaan).

PS kaikkea sitä muistaakin - mutta tässä iässähän se alkaakin menemään niin, että ne kaukaiset asiat helpommin pintaan pulpahatvat kuin eiliset...

Thunderbolt · #9

Itselläni tosiaan menee tuo kolme tuntia edestakaisiin
matkoihin KB treeneihin kahdesti viikossa.Kyllä tulee
punnerruksille hintaa.. mutta mä kun olen niin laiska

#10

Thunderbolt kirjoitti: Itselläni tosiaan menee tuo kolme tuntia edestakaisiin
matkoihin KB treeneihin kahdesti viikossa.Kyllä tulee
punnerruksille hintaa.. mutta mä kun olen niin laiska

Jep. Periaatteessa miksi käyttää aikaa voimailuun/kuntoiluun sen "asian" hinnalla... Lämmittely/venyttely tietty hyvästä ettei paikat hajoile (sen takia

), mutta ei "lajiharjoittelun kustannuksella", mielestäni. Senhän jokainen voi hoitaa itsenäisestikin omalla ajallaan

"Soturi on itselleen velkaa hyvän kehon" (en muista lähdettä, sorge)

Oma "opetustahtini" on jotain luokkaa:

1. lämmittely (~15 minsaa)
2. perustekniikka (~45 minsaa)
3. vanhojen kertaus ja uudet asiat (~45 minsaa)
4. loppuvenyttely (~15 minsaa)

...eli saattaa vaihdella jonkin verran "innostumisen mukaan"

#11

Yamazu kirjoitti: 1. lämmittely (~15 minsaa)
2. perustekniikka (~45 minsaa)
3. vanhojen kertaus ja uudet asiat (~45 minsaa)
4. loppuvenyttely (~15 minsaa)

2h treenit? Sitten on meitä matosia joiden pitää suoriutua kaikesta tuosta 56 minuutissa kun siitä alusta kuitenkin aina vähän menee säätämiseen.

Notta kyllä minä ainakin suositan että ihmiset heiluvat itsensä siellä eteisessä plus-merkkiseen tilaan, ja aloitetaan varsinainen harjoittelu heti. Vaikka ehkä vähän varovasti. Mutta aloitetaan kuitenkin. Ja lopussa pieni hartioita avaava rundi taas.

#12

joksanen kirjoitti: 2h treenit? Sitten on meitä matosia joiden pitää suoriutua kaikesta tuosta 56 minuutissa kun siitä alusta kuitenkin aina vähän menee säätämiseen.

1h treenit?

Juu, olen itsekin joutunut joskus (Vantaalla ollessani) vastaavaan tilanteeseen vuorojen osumisen johdosta. Itse sanoisin että 1.5h treenit ovat aika minimit jos yhtään aikoo enemmän asioita tutkiskella... Mutta, kilometrimäärät vaihtelevat tässäkin!

viru · #13

Mika kirjoitti: Oma ohjaamismotivaationi nousi potenssiin kaksi, kun uhmasin tätä taistelulajien kirjoittamatonta sääntöä ja otin poppivehkeen salille. Ja vaikutti muuten harrastajiinkin.

Täytyy myöntää että kyllä vaikutti ja positiivisesti. En tainnut montaa kuukautta ollut treenannut kun roudasit poppivehkeet salille ja ruvettiin hanskaamaan. Kummasti nosti ainakin mulla spirittiä. Tästä taitaa olla aikaa noin 8 vuotta....

#14

Mukava kuulla etten vain omaksi ilokseni sitä poppia kuunnellut

Näin ohimennen voisin sanoa, että noita sääntöjä kannatti rikkoa muuten oikein urakalla. Täältä lisää...

Tervetuloa Potkuun, viru!

PS. Näppärä nimimerkki

pohjanpoika · #15

Jo vuosia sitten (monia) ruotsalaiset käyttivät randoritreeneissä rock musiikkia tunnelman luojana. Aluksi oudostutti, mutta kyllä se hyvä juttu on. Nykyään se on aivan sama mitä ympärillä tapahtuu ( olisko kuulo ja näkö menneet) Liekö pakko keskittyä jotta oppisikin jotain.

Potku.net

Potku.net