*juhlallinen tattarataa!!!*
Taustaa: Olen "kehä kolmosen ulkopuolella" asuva naishenkilö, 37 vee. Olen liikkunut vaihtelevasti koko ikäni, paras termi olisi ehkä "entinen lupaava urheilija*.
Alle kaksikymppisenä treenasin tosissani taidoa, kilpailin myös kivalla menestyksellä. Muita lajejani ovat lentopallo, jalkapallo, nyrkkeily, erilaiset jumpat, päivittäinen arkipyöräily (joka säässä) sekä viikottainen maastoratsastus (lähes joka säässä). Ikävuodet 26-30 tein lapsia, kolme kappaletta. :3some: Silloin liikuin vähemmän ja hankalammin. Toki äiti-lapsipaini sekä perheakrobatia ovat olleet ohjelmassa "aina".
Olen vastikään aloittanut itselleni uuden lajin eli lukkopainin/vapaaottelun peruskurssin ja olen asiasta kovin iloinen.
Kurssin aloittamiseen tarvittiin muutaman vuoden pohjustus. (Miespuolinen) kaveri kertoili jo aikaa sitten omista kokemuksistaan paikkakunnan vaparikarkeloissa ja kuuntelin ja kyselin silmät innosta kiiluen. Vaadittiin kuitenkin henkinen niksahdus omassa päässäni: Miksi en voisi ITSE harrastaa "rankkaa" lajia josta olen kiinnostunut, sen sijaan että roolini olisi ihailla (!) ja seurailla muiden (=miesten) treenaamista. Heh!
Nimeän päiväkirjan liikuntapäiväkirjaksi, koska koen termit treenaaminen ja urheilu kovin juhlallisina omaan tapaani liikkua ja harrastaa.
Enkä lupaa pysyä vain liikunta-aiheissa, minussa asuu myös pikku sosiologi... Tavoitteinani uudelle lajilleni ovat liikunnan, nujuamisen ja uuden oppimisen riemu ja niistä syntyvä hyvä olo, mielellään myös sosiaalisten kontaktien kera. Konkreettinen lähiajan tavoite on pystyä jälleen tekemään puolivoltti (edes yksi!) ennen ensi kesän syntymäpäiviä.
Myös ajatus aloittelijoiden kisoistakin lukkopainissa on käynyt mielessä, tosin epäilen olisiko sarjassani *vantterat täti-ikäiset naiset* muita osallistujia... Selviytymistaitoja myös tosielämän hankalissa tilanteissa sattaa tarvita.Tiedostan faktan, että minut todennäköisesti tunnistetaan (jos asia nyt ketään kiinnostaa!), vaikka työni takia pidän aika matalaa profiilia tämän tyyppisillä palstoilla. Terveisiä tutuille!
20.1.2010 Elämäni ensimmäiset lukkopaini\vapaaottelutreenit. Jännitin töissäkin koko päivän ja vielä matkalla salille meinasi perua koko jutun. Mähän olen yli-ikäinen, ylipainoinen ja "väärää" sukupuolta! Kääk!
(Soitin tuskissani kaverille joka käski nyt vaan mennä sinne salille... Tackar! 
)Mutta treenit menivät HYVIN! Siis omasta mielestäni, toisin sanoen nautin ihan suunnattomasti, sain parin, en jäänyt jalkoihin ja päätin tulla seuraavallakin kerralla! Ensimmäiset tekniikkaharjoitukset menivät hitaasti mutta epävarmasti. Lukkopainissa juuri lukot ovat minulle entuudestaan vieraita elementtejä, liikeratoja saa hakemalla hakea. Toistoja, toistoja!
Niin- salilla ei ole naisille omaa pukuhuonetta eikä suihkua. Pieni erillinen tila kyllä löytyi tai siis vain menin sinne. Ja huomasin olevani ainoa nainen kurssilla, ihan sitä en kyllä ollut odottanut. Mutta mitä väliä?
Välipäivinä työmatkapyöräilyä ja äiti-lapsipainia.
Sovitut ratsastukset jouduin perumaan julmetun pakkasen takia. Lihakset aivan jumissa!!! Varsinkin reidet, kävelytyyli lähes nolo... Auts auts auts. 25.1. Tokat treenit ja ekat painimatsit treenien lopuksi. Hauskaa!!! Tekniikka uupuu vielä lähes totaalisesti, joten paini on outoa vääntämistä ja jäkittämistä. Lukkoja en oikein osaa edes lähteä hakemaan. Hyvä hiki tuli!
27.1. Onkohan minulla rutto? Siltä vaikuttaisi sen perusteella, että kukaan ei tahdo olla parini harjoituksissa. Pikkuisen alkaa ketuttamaan, jos ilmiö jatkuu...
Olemme harjoitelleet triangelia ja muutamia muita juttuja joiden nimi ei todellakaan ole muistissa/tiedossa. Alkeellinen olo: toistan liikesarjat mekaanisina osina, ilman käsitystä kokonaisuudesta. Mustelmia käsivarret ja ranteet täynnä. 
Viikonloppu pääkaupungissa, mm. etsin treenivaatteita. Millainen on naisten lukkopainiasu? Tavoittelen lähinnä toimivuutta: ei rullaa, joustaa, pysyy päällä. Eikä paljasta liikaa. Vinkkejä?
1.2. Treenit. Alan huomata mikä on heikko kohtani: ranteet. En pärjää ranne/käsivoimassa muille. Oma puristusvoimani ei riitä ja sen lisäksi käsiäni väännellään liian helposti. Otan tämän haasteena! Lisää lasten nostelua kotona! Toinen huomio: opettaja selvästi valmentaa rintojani. Katseen suuntaus on selkeä ja lähes taukoamaton. Päätän olla asiasta vain huvittunut, koska muuten meininki on tosi mukavaa, asiallista ja reilua. (Terveiset... 8-) )
2.2. Keilaamassa lasten kanssa. Hauskin osuus oli kun nuorimmainen lapsi keilasi pallon sivukouruun niin hitaalla nopeudella, että pallo pysähtyi matkalle. Sitten heitimme uusia palloja perään, jotta eka pallo etenisi. Tätä jatkettiin kunnes pallojono vihdoin vieri loppupäähän.
3.2. Treeneissä mm. guardin ohitusta ja triangelia. Riemun hetki: Sain painiessa vastustajan *melkein* triangeliin
Riemun tuotti se, että eka kertaa osasin edes aavistuksenomaisesti soveltaa jotain viime viikkoina oppimaani. Jiihaa! 
Lisäksi alan kaipaamaan naisten pukuhuonetta: en vaatteiden vaihtoa varten vaan jutustelua! Pojatkin höpöttelevät omia treenijuttujaan, kuulen kyllä osan mutta en kehtaa huudella väliin. Onneksi sama nuori adonis jää siivoamaan mattoa aina treenien jälkeen, höpötän hänelle päällimmäiset asiat... (Kiits!) 
4. ja 5.2. Työmatkapyöräilyä, lasten kanssa pelmuamista.
Hölmöähän se olisi marmatella sitten loppuikänsä että ois se lukkopaini vaan ollut kivaa, mutta [tähän joku selitys]...
Tekisi niiin mieli vaparitreeneihin, mutta ei ole pokka antanut periksi...vielä.
jälleen, mutta ei onnistu.
Huoh... Tunnelman lauhduttua anteeksipyynnöt ja -annot saatiin suoritettua ja kotona maistui ruoka!
Sen verran kuitenkin kävi kunnon päälle, että lopputreeneissä piti välillä hengitellä tehokkaammin. Jännä oli taas huomata miten keho muistaa muinaisen treenitaustan, kuinka rytmittää hengitystä ja tsempata vielä vähän vaikka kroppa ei meinaa jaksaa... Tuntumaa siihen ihanaan rääkkifiilikseen, aah! 
Kivaa on se, että jo useamman kerran treenatut jutut alkavat saada tekemisessäni alkeellisen muodon. Oppimisen iloa!
Hupaisaa kuitenkin oli, että painiessa multa repesivät housut! 
Onneksi vain polven kohdalta. Kotona housuista syntyi shortsit, simppelisti saksilla.
