Lauantai 20/03/10 - karate 3 h, vyökoe
Ilmatieteenlaitoksen sedät lupailivat alkusyksyn viimeistä kuumaa viikonloppua, mittarissa reippaat +30C päivän aikana. Laavli. Menomatkalla soitettiin autossa Amorphista että päästiin tunnelmaan.
Vyökokeeseen osallistui muutama valkovöinen, reilut puolentusinaa sinivöisiä ja neljä vihreävöistä (jokaiseen ylemmät tasot mukaan lukien). Vihreävöisiä oli kaksi ylempää jotka graduoivat 2. kyun eli ruskean vyön, meitä alempia oli myös kaksi ja tavoitteena 3. kyu ja vyöhön ommeltava musta lätkä. Seidossa vyöarvojen väritys on vähän nurinkurinen (katso vaikka
täältä), yleensä tulee mainittua kyu-arvo värin sijaan kun asiasta keskustellaan. Keltavöisiä ei graduoitu tällä kertaa ollenkaan.
Shodanit vetivät ihan kohtuullisen alkulämmittelyn jonka jälkeen vihreävöiset pyydettiin sivuun odottamaan juoksulenkin alkua. Vähän oli semmoinen "mennään jo"-fiilis, piti itseään toppuutella että kyllä tässä vielä ehditään ja relaa kun tilaisuus on. Eikä tarvinnut kauan odottaa, komennus ulos, lenkkarit jalkaan ja viisi kertaa puiston ympäri, hop hop. Aurinko oli jo sen verran korkealla että hiki tuli.
Takaisin sisään tultaessa alempien vyöarvojen koe oli ohi ja vihreävöiset pyydettiin salin keskelle riviin. Alkuun tehtiin tekniikkasarjoja joista viimeisin oli shuto mawashi uke, jun tsuki kiba dachiin, takaisin shuto mawashi ukeen, etujalan maegeri, mawashigeri, kake geri, takajalan hiza geri, ushiro geri, mawate + shuto mawashi uke, zen kutsudachi, morote sanbon tsuki, 2 x awase, mawate, shuto mawashi uke, gyaku tsuki. Väliin 10 punnerrusta ja seuraava satsi läpi (muistaakseni yhteensä 5 kertaa).
Seuraavaksi käytiin läpi kihon kumite, meillä testattavana sarjat 1-4. Nämä meni mielestäni oikein hyvin ja jälkeenpäin kuvia katsoessa etenkin nelosen spinning back kick näytti aikasta hyvältä vaikka itse sanonkin. Sitten sensei pyysi ylemmät vyöarvot auttamaan yakusoku kumiten kanssa ja sain pariksi sen naispuolisen shodanin josta olen aiemminkin kirjoittanut ja sieltä tuli kohtalaisen tuhtia tavaraa, ei mitään puolitehoisia harjoittelutekniikoita. Sarjat 1-3 käytiin molemmille puolille läpi hyvällä intensiteetillä.
Sitten vuorossa kata. Ensiksi Taikuyoku II hieman erikoisemmalla rytmityksellä: ensimmäiset 5 liikettä ibukin kanssa, seuraavat 5 normaalitahtiin, seuraavat 5 niin että jokainen tekniikka tehtiin 3 kertaa samalle puolelle, sitten taas 4 normaalisti ja viimeiseen liikkeeseen yhden iskun sijaan 30 chudan tsukia. Tämän jälkeen tehtiin Pinan III ilman mitään talon erikoista ja sen perään Seido III ja kaksi kertaa Gekisai Dai. Loppuun Sanchin johon shodanit tulivat "auttamaan" eli tönimään, puskemaan liikkeitä vastaan, läimimään reisiin ja kokeilemaan vatsalihasten jännitystä.
Tässä vaiheessa alkoi olla mittarit punaisella.
Tämän jälkeen sensei tarkasti Seido strategian parin kanssa erilaisia potkutekniikoita vastaan. Sain pariksi mieheni ja niissä ei ollut sen enempää miettimistä. En nähnyt mitä muut osion aikana tekivät mutta sensei ei ollut kovin tyytyväinen jostain syystä.
Seuraavaksi testattiin perustason IP-tekniikoita väärälle puolelle ja parina oli juuri takaisin treeneihin tullut ruskeavöinen mies, semmoinen oikein mukava 125-kiloinen järkäle. Iso, lempeä mies, mutta osaa vaatia ja opettaa. Väsymys alkoi jo painaa ja pari perustekniikkaa meni suorilta metsähallituksen puolelle, ei vaan aivoissa A löytänyt B:tä kohden. Prkl. Tästä jäi sapettavan hyvä maku seuraavaksi tehtäviin intermediate IP-tekniikoihin saman parin kanssa ja niitä oli helkkarin vaikeaa vääntää ison miehen kanssa. Alasvientejä piti tehdä oikein tosissaan, etenkin tekniikat joissa vedetään käsivartta alas ja samaan aikaan tehdään sweeppi menivät yrittämisen puolelle - piti purra kieltä etteivät suomenkieliset voimasanat päässeet ilmoille.
Katsaus kojelautaan: kaikki mittarit punaisen alueen huonommalla reunalla.
Komennus lattialle ja muutaman kympin sarja erilaisia punnerruksia. Sitten jokainen sai valita lihaskuntoharjoituksen joita tehtiin kymppi tai pari kerrallaan, ensin hartialevyisiä punnerruksia, sitten vatsalihaksia, minä valitsin dipin ja viimeiseksi vieruskaveri valkkasi punnerruksen + polvet rintaan hypyn. Siinä vaiheessa taisin jo mutista jotain ääneen, etenkin kun sensei innostui tuumasta. Seitsemännen toiston jälkeen tulin punnerruksesta ylös hyppyyn raivon ja väsymyksen kyyneleet silmissä ja sensei komensi kiba dachiin odottamaan kolme viimeisen toiston ajaksi. Purin takahampaita yhteen ettei aamiainen tullut moikkaamaan ja odotin sarjan loppua, koko kroppa tärisi ja suoraan sanoen v1tutti etten pysynyt perässä. Sarjojen jälkeen käskettiin tekemään muutama syvähengitys ja oma rytmi ei meinannut tasata millään ja uloshengityksessä kuului pitkä valitus. Kokeen aikana sensei komensi kaikkia jatkuvasti: "More oomph to your technique!", mutta jos olisin vetänyt yhtään kovempaa varmaan ois suoni katkennut päästä.
Ja sitten kaikki varusteet päälle ja valmistautumaan sparriin, erät 2.5 minuuttia. Se toinen alempi vihreävöinen ei sparrannut kokeessa aiemman loukkaantumisen vuoksi, joten meitä testattavia oli kolme ja avustajia kuusi (yksi nidan, yksi shodan, kaksi ylempää ruskeavöistä, yksi alempi ruskeavöinen ja yksi ylempi vihreä eli mies).
Ennen sparrin alkua ylemmältä vihreältä ja minulta kysyttiin kirjallisesta osasta kysymys. Kuinka ollakaan minulta kysyttiin kunnioituksen merkityksestä treenatessa ja siihen oli helppo vastata (aihetta sivuttu tällä foorumilla).
Ensimmäinen erä shodania vastaan. Kaikkea tuli yritettyä ja kannustusta tuli koko ajan. Vähän jos kädet tippui tuli tavaraa suojauksesta läpi ja onneksi oli kypärä ja tossut, sieltä lävähti yksi mawashigeri suoraan takaraivoon.
Seuraava erä ruskeavöisen järkäleen kanssa, saman jonka kanssa tein IP-tekniikoita. Se vaan tulee massallaan päin ja käskee vetämään keskivartaloon niin kovaa mitä lähtee ja yritystä oli. Koukkuja tuli lähinnä tehtyä ja kun vähänkin oli virtaa yritin polvella kylkeen.
Kolmas erä nidanin kanssa, sensein vanhin poika joka lyö samalla tyylillä. Molemmat jättävät usein oikean olkapään alueen liian auki ja sinne tuli yritettyä. Koitin taas mennä polvien kanssa sisään ja päädyttiin seinää vasten josta sensei tuli vetämään takaisin lattialle ("Ei tartte hyökätä koko ajan.")
Neljäs erä miestä vastaan ja mittarit oli jo aikaa sitten menneet overloadin ohi. Ei ollut mitään hajua mitä ympärillä tapahtui, tosin kuulin kannustukset ja sain muutaman iskun sen verran hyvin sisään että mieheltä tuli hyvää palautetta.
Viimeinen erä. Laulun sanoin: On vain itku ja hammastenkiristys. Saimme valita viimeisen parin ja valkkasin miehen. Sensei naurahti ja sanoi, että sä valitset sen aina (ei tarkoittanut että valitsen miehen aina sparripariksi, vaan että valitsen mieheni). Kaikki peliin, enemmän potkuja ja kun sensei huusi miksei kiertäviä takapotkuja tule keneltäkään, tein kaksi peräkkäin. Tyylipisteitä tuskin tuli mutta yritys hyvä kymmenen.
Luojan kiitos se oli siinä. Muutama syvähengitys (ts. syvävalitus meikäläiseltä), salin laidalle ottamaan sparrivehkeet pois ja siinä vaiheessa jo moni taputti selkään että hyvin meni. Lopuksi sensei antoi palautetta yleisesti kokeen tasosta ja sanoi toivovansa enemmän latinkia tekniikoihin ja selkeyttä: yksi tekniikka kerrallaan intensiteetillä, no slurring. Enemmän latinkia, voi ristus, mietin siinä että mistä reservistä olisin enää ladannut ruutia.
Kaikki läpäisivät kokeen ja saivat uudet vyöt tai niihin ommeltavat merkit - paitsi minä ja se toinen 3. kyun graduoinut kuten jo aiemmin mainitsin. Kokeen aikana senseillä meni pari kertaa nimet ja värit sekaisin ja hän kutsui yhtä shodania nimellä senpai Niina (eli minun nimellä) ja lopuksi hän toivotti meille uusille ylemmille sinivöisille onnea. Hmmm. No, näiden "keskiarvo" on suunnilleen vihreä vyö.
Hän oli erittäin pahoillaan että unohti vyömerkit, mutta eipä tuo mittään, tiistainahan nuo saa, tärkeintä oli suoritus.
Kokeen jälkeen sain palautetta kovasta panoksesta muilta oppilailta ja yhdeltä koetta seuraamaan tulleelta ulkopuoliseltakin. Mies sanoi olevansa minusta erityisen ylpeä, tulin kuulemma kovat piipussa päälle viimeisessä sparrierässä vaikka hän ei ole ikinä nähnyt meikäläistä niin väsyneenä. Itsellä oli kakka fiilis kun kunto ei kestänyt ja henkinen kantti alkoi murtua. Olin niin väsynyt ja keskittynyt suoritukseen, että en muista ketä siellä oli koetta katsomassa ja missä kohtaa porukka vaihtui tai lähti kotia kohti. Yleensä mennään vyökokeen jälkeen porukalla lounaalle mutta nyt ei tehnyt mieli muuta kuin pois salilta ja suihkuun/nukkumaan/syömään/tekemään ihan mitä muuta tahansa joka vaan veisi ajatukset pois kokeesta.
***
Jälkikirjoituksena sanottakoon, että meikäläiselle iskee päälle jokaisen suuremman saavutuksen jälkeen lievä "tyhjiömasennus", olipa kyseessä sitten opintojen päättyminen, urheilusuoritus, tai mikä vaan projekti johon on tullut satsattua. Samassa jamassa ollaan taas, eilen teki tiukkaa kun kestävyyden pettäminen painoi mielessä enkä mielestäni onnistunut kokeessa tarpeeksi hyvin.
Mies painotti tänä aamuna, että koe oli kovin minkä olen ikinä läpäissyt eikä tarkoitus ollutkaan päästä helpolla. Tein kuulemma kolmea punnerrusta + hyppyä lukuun ottamatta kaiken ja hänen mielestään jopa paremmin kuin esim. se ylempi vihreävöinen (ylläolevasta kuvauksesta on muutama lihaskuntojuttu ym. pois kun en muista missä järjestyksessä ne oli). Sensein huomautus intensiteetin puuttumisesta oli miehen mielestä yleinen kommentti suunnattu lähinnä sinivöisille ja mies myös sanoi, että olen kehittynyt fyysisesti - sen voi vaikka todeta kuntosalin treeniohjelmasta jossa seurataan edistystä.
Kirjauduttuani tänä aamuna Pärstäkertoimeen vyökokeessa auttamassa ollut shodan oli jättänyt viestin jossa kehui suoritusta ja kirjoitti, että kiai pysyi vahvana koko kokeen ajan. Ha haa, kun mitään muuta ei ole jäljellä tankissa seiso selkä suorana ja pidä kiai vahvana.
Niin. Että kai tässä pitäisi olla tyytyväinen. Kysykää parin päivän päästä uudestaan niin varmasti jo hymyillään.
Laitan tähän loppuun omaksi muistutukseksi pari kuvaa, mies nappasi nämä kokeen aikana. Kun kolme vuotta sitten aloitettiin treenaus, en osannut/pystynyt potkimaan kuin jonnekin vyötärön alle ja mawashigeri tuntui olevan sula mahdottomuus. Siis oikeasti kuvittelin, että en opi sitä koskaan. Seuraavan kerran kun tulee samat "mä en osaa mitään"-fiilarit tulen tähän postaukseen takaisin ja katson alla olevia kuvia.
Kyllä, se olet sinä ja sinä osaat, senkin möllökkä.
En yleensä paukuta välineissä painoja perille asti kun se vie toistosta työn pois, mutta nyt tuli leuanvetolaitteessa vedettyä 3 x 15 sarja semmoisella intensiteetillä että varmaan kuului naapurikylään saakka.
Piti muutama sekunti pomppia paikallaan ja tunnustella että miten kävi. Ei huonosti, joten siitä jatkettiin, tosin piti varoa ko. käpälän kanssa. Möh. Vastapuoli pyysi varmaan puolen tusinaa kertaa anteeksi ja minä sanoin tunnin lopulla että ei se nyt oikeesti mitään haittaa, et ollut tosissaan minua satuttamassa sp. jos en halua ottaa riskiä niin en tule tunnille. Racing incident, ei sen enempää.
No sithämmää hokasin, että nii ei tarttekaan ja otetaas rennosti, tsuumaillaan mitä vastapuoli meinaa ja kokeillaan uusia juttuja. Lopuksi tehtiin sanchin, pyydettiin vetämään oikein tunteella ja niinhän me sitten.
....mutta täytyy myöntää, että itsellä tilanne on päivästä riippuen 40/60. Toisena päivänä se vyöarvon merkitys on korkeampi, toisena kunhan pääsee treenaamaan ja yrittämään kehittyä. Kieltämättä aika hajottavaa.
eipä tuohon voi muuta sanoa...
