MikaR

[MikaR]

Jo jonkin aikaa on ollut tarkoituksena aloittaa treenipäiväkirjaaminen, sillä sitä kautta tulisi analysoitua tehtyä vielä harjoitusten jälkeenkin, ja sitä kautta kehitystä tapahtuisi vieläkin kirkkaammin. Tai jotain. Hyvät naurut tämä varmaan tarjoaa kun tulevaisuudessa luen kuinka väärässä olenkaan ollut.

Eli olen Vaasassa asuva -86 vuosikertaa edustava BJJ:n harrastaja, jonka ohella tulee toki myös lukkopainittua ja satunnaisesti vapaaottelua harjoiteltua. Tenavana muistaakseni kävin vähän aikaa painimassa, mutta se oli niin lyhytaikainen kokemus, ettei siitä kannata varmaan puhua sen enempää. Tuohon aikaan oli itselle kungfu- yms. leffat kova juttu, ja päädyin sitten Trox-Taekwondoa harrastamaan (sillä tenavan silmään se on ihan kungfua kun siinä potkitaan!), jota jatkoin sitten pari vuotta (kolme? neljä?) ja ensimmäiselle vihreälle vyölle jämähdin, vaikka ei se vihreä numero kaksikaan kovin kaukana ollut, mutta ei päästetty vyökokeeseen kun alkavan teini-iän kunniaksi olin todennut kylillä notkumisen palkitsevammaksi harrastukseksi. Parit juniorikisat kävin, joista jotain kiiltävääkin tuli, mutta sarjojen pienuuden takia tuota ei nyt oikein meriittinä voi pitää.

Kun olin notkunut useamman vuoden, puraisi kamppailukärpänen uudestaan, ja kävin pari kuukautta nyrkkeilyssä, jossa en ehtinyt oppimaan mitään, kun kutsuivat rintamalle kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Reservöidyttyäni näin lehti-ilmoituksen MilFightistä, mitä harrastin sitten pari vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti (kaulassani olevaa kystaa leikeltiin monta kertaa tuona aikana, ettei kehitystä päässyt juuri tapahtumaan, kun juuri kun olin toipunut edellisestä operaatiosta, niin seuraava jo kutsui. Lopulta saivat onneksi sen pois). Suoritin myös keltaisen laatan, vaikkei sitä ikinä minulle myönnettykään, sillä sali siirrettiin kävelymatkan päästä automatkan päähän, ja siihen loppui MilFight. Siinä oli sitten parin kuukauden tauko kamppailusta.

Viime kesänä kaveri kertoi ilmoittautuneensa BJJ:in, johon lähdin sitten mukaan, ja tällä tiellä ollaan edelleen. Lukkopaini ja BJJ ovat itselle ne mieluisimmat lajit, vaikkei vaparissakaan mitään vikaa ole.

Tavoitteena olisi kehittyä lajissa niin hyväksi, että uskaltaisi kilpailemaankin lähteä. Ongelmana on vain etten ole kovin atleettinen, ja kuntokin on jossain rapakunnon ja tyydyttävän välissä. Tekniikat osaan melko hyvin (puoli vuotta treenanneeksi), muttei se auta, jos ei ole voimia niitä toteuttaa. Kuitenkin, hitaasti kiiruhtaen, pikkuhiljaa, hiljaa hyvää tulee ja muita vanhan kansan viisauksia.

Disclaimer! Mikäli kuvailen jonkin tekniikan, periaatteen, tai idean puutteellisesti, epätarkasti tai kokonaan väärin, niin syy ei ole minun, vaan senseini (vai tulisiko käyttää portugalinkielistä termiä "mestre", kun brassilaji on kyseessä?) :p /Disclaimer!

-----------------------------------------------

45 min. Uinti

Lättäjalkaisena en juoksemisesta perusta, kun luihin alkaa sattumaan ennenkuin lihaksiin, joten hyödynsin taloyhtiön allasta. 5 minuutin uintisessioita jokunen, välillä leväten. Lisäksi uteliaisuuttani testailin vesijumppaohjeita, jotka seinältä löysin. Tuntui tehdessä, että on mummoille suunniteltuja liikkeitä, ja moninkertaistin ohjeet, ja nyt on lihakset yllättävänkin väsyneet. Sen siitä ylpeyksissään saa.

Tulipas pitkä teksti! Ihan lyhyesti oli tarkoitus aloittaa!

[MikaR]

90 min BJJ

Aloitimme positiopaineilla, ja huuli halkesi melkeinpä heti. Siispä verenmaku suussa painittiin alusta asti.

Tekniikkana oli (spider?)guardista sweeppi jonka nimeä en tiedä, mutta varmaan flowersweepin variaatioksi lasketaan, lisäksi pyörähdysten kautta omoplataan, triangeliin sekä lopulta jujiin. Pyörähtely oli hauskaa kun sen periaatteen sai sisäistettyä, vielä kun osaisi sparrissakin soveltaa, muutamat kokeilut päätyivät huonoon positioon.

Sparrissa hoksasin, että epäonnistuneessa jujissa on turha roikkua ja väsyttää itseään, vaan kannattaa hakea omoplatan kautta parempaa positiota. Vanhaa asiaahan tämä on, mutta sparratessa ei näitä ikiaikaisia viisauksia tule niin ajatelleeksi, verenmaku suussa. Hyvät treenit, sillä sain lopetuksiakin aikaan, mikä kielii joko tasoni lievästä paranemisesta tai vastusten kovasta huononemisesta. Hyvin siis homma (no pun intended) pyöri, vaikka olin jo alun positiopainien jälkeen aivan puhki, kun ei meinannut saada happea. Sen siitä saa kun sallii itselleen sikareita viikonloppuisin.

Hetken vapaapainiryhmän kanssa juoksentelin, mutta hapenpuutteessa päätin jättää suosiolla väliin ennenkuin alan hyperventiloimaan.

[Benu]

Aah, pitänee tarkkailla sun blogia jatkossa Koska jos pistetään mestren niskoille jotain vikoja ni pitää olla heti puolustamassa kunniaansa

Spider guardista sweeppiä tosiaan tehtiin, en kyllä tiedä itekkään sweepin nimeä. Voimme sen täten nimetä Wilcox sweepiks tai tuttavallisemmin Wilcoxiksi, koska Gabriel sen mulle opetti vuosia sitten

[MikaR]

No mestren niskoille totta kai, enhän minä itse erehdy. Jos minä teen jotain väärin, niin silloin se johtuu vain ja ainoastaan huonosta ohjeistuksesta

90min Lukkopaini

Lämmittelimme sylipainilla ja shooteilla ja sprawleilla. Tekniikkana oli pitkälti polvi mahalla -positiota muutamalla lopetuksella, jujia ja braboa. Yritin kiinnittää erityistä huomiota jujin teknisesti oikeaoppiseen suorittamiseen, sillä olen huomannut pitäväni molemmin käsin sormet verillä vastustajan kädestä kiinni, eli juuri niinkuin jujia ei tule tehdä.

Sparria 4-5 erää, josta yhden jouduin huilimaan jäätyäni toisessa erässä parittomaksi. Lukkopainiessa kärsin taudista nimeltään jalkalukko-oireyhtymä. Tautiin kuuluu olennaisena osana hakea jalkalukkoja hyvän positiopainin ja kontrollin kustannuksella. Tautiin ei tiettävästi ole muuta lääkettä, kuin toistuva taputtavaksi osapuoleksi jääminen. Jokunen kneebar oli lähellä, yksi nilkkalukko taisi peräti onnistua, heelhook-paikkoija oli lukuisia, mutta niihin ei treeneissä saa hyökätä. Muilla lukoilla päivän lopetukset tuli kuitenkin tehtyä, mikä on poikkeuksellista, sillä tavallisesti lopetan onnistuneesti lähinnä kuristuksilla. Yhden kimuran sain haettua sidemountista alta triangelin kautta. Jokunen muukin lopetus tuli tehtyä.

[MikaR]

90min Pystyottelu + MMA 60min + erä lukkopainia

Tuli sitten taas vaihteeksi treenitauko, kun pääsiäinen tuli aloitettu ennakkoon ja lopetettua myöhässä. Lisäksi auto piti saada elvytettyä, joten olin takaisin kaupungissa vasta eilen (joka tarkoittaa tässä yhteydessä keskiviikkoa). Pakko oli tänään siis treeneihin mentävä. Pystyottelussa ei ollut kovin paljoa porukkaa, mutta eipähän ollut ahdasta. Clinch-juttuja katottiin, ja hyvä niin, sillä (myös) niissä olen toivottoman kehno. Pitäisi käydä pystytreeneissä muutenkin enemmän. Kuten myös paini, lukkopaini, MMA ja BJJ -treeneissäkin. Vois ruveta täyspäiväiseksi atleetiksi, niin voisi olla kisakuntoinen jo syksyllä 2013.

MMA-treeneissä vähän jatkoimme clinch-juttuja maahan ja sitten sparrattiin. Vaparisparreista ei ikinä tule yhtään mitään, kun jalkasuojat tarttuvat jokapaikkaan kiinni eliminoiden parempien positioiden hakemisen täysin. Pitääkin siis hakea vain sitä samaa kimuraa half-guardista, (olin sitten päällä tai alla) mihin aina päädyn pystystä.

Loppuun erä lukkopainia, mutta voimia ei enää löytynyt väkisinmakuusta pakenemiseen.

[MikaR]

Rakas päiväkirja (that's gay!)

BJJ 90 min

Polvea mahanpäällä ja kuristuksia sieltä Riku opetti. Vaihteeksi nollilla mentiin ja perusliikkeidenkin kanssa meinasi aluksi olla ongelmia, mutta loppua kohden paransi vauhtia kuin sika juoksua, mitä muistutin. Jokusen kuristuksen sain aikaan, vaikken lainkaan niin montaa kuin mihin itse jäin, vaikka yhden americanan sain blokattua ja muutettua omaksi voitokkaaksi jujikseni. Kivat treenit mutta oma sydän ei ollut aivan mukana. Aivan kuin kroppa oli odottamassa jo ryypiskelyä, jonka seurauksena jouduin kävelemään monta kilometriä päästäkseni kämpilleni takaisin palosaarelle.

Kännikävely 3h

Lähdimme kaverin kanssa kävelemään keskustasta, mikä tarkoittaa kilometreissä vain muutamaa, mutta maisemia ihaillessa, sätkiä kääriessä, poliisia paetessa ja kaljoja availlessa venyi monen tunnin spektaakkeliksi. Olimme jo kampusalueella, mikä tarkoittaa vain muutamaa sataa hassua metriä, kun aloin ystävälleni luennoimaan, kuinka kuvauksellisia mikäkin paikka olisi, ja kuinka kivalta meri näyttäisi ja millainen historia milläkin paikalla on ja päädyimme hukkaamaan aikaamme viimeiseen puoleen kilometriin enemmän kuin muuhun matkaan. Oli se sen arvoista, sillä perille päästyämme päätimme käyttää viimeiset energiamme suomi-indie-leffan "Black Blooded Brides of Satanin" katsomiseen, vaikka pääsimme leffassa vain puoleen väliin kun kätyri päätti illan loppuneen. Siispä oluen voimin päätin tallentaa tarinani tuodakseni riemua elämästä nauttiville ihmisille, joihin liittynen huomenna jos krapula ei vastusta liian voimallisesti.

[MikaR]

Su aamulenkki + Ti aamulenkki

Sunnuntaina herättyäni istuskelin kirjaimellisesti tekemättä mitään koneella varmaan 3-4 tuntia, kunnes sana "aamulenkki" hyppäsi internetin cybermaailmasta silmilleni. Vaikka virallisesti oltiinkin jo pitkällä iltapäivää, niin pystyin hyväksymään sen silti aamulenkiksi, sillä en ollut tehnyt tai syönyt mitään koko päivänä vielä. Päätin, että huono kunto pitää tappaa pois hitaasti kiduttamalla. Testasin HIIT (High Intensity Interval Training) -harjoitusta, mutta totesin sen aivan liian raskaaksi tavaksi aloittaa lenkkeily. Oli itse asiassa niinkin raskas, että hetken keuhkoni eivät olleet täysin varmoja, tulisiko nyt paeta suunkautta vai jostain muusta ruumiin aukosta. Valehtelematta keuhkoihin sattui niin kovaa, etten uskaltanut huohottaa, ja hapenpuute alkoi vuorostaan heikottamaan. Matkaa ei ollut varmaan kuin kilometri, mutta syömättä ja juomatta lenkkeilyyn tottumattomana onnistuin itseni lähes tappamaan tuollakin matkalla.

Tiistaina, eli tänään otin aivot mukaan lenkille. Pyrin hölkkäämään tasaista vauhtia, ja sunnuntailta viisastuneena heti, kun vähänkin keuhkoissa alkoi tuntumaan ikävältä (ei siis tarkoita samaa kuin hengästyminen) siirryin kävelyyn. Varovasti kun totuttaa itsensä tuohon hölkkään, ja pikkuhiljaa matkaa kasvattamalla pysyy sopu myös keuhkojen kanssa.

Ti Lukkopaini 60 min

Tulin hieman myöhässä paikalle, kun samalla matkalla kävin hakemassa lipun viikonlopun Botnia Punishment Fight Nightiin, ja Amarillo oli melkein matkan varrella. Lämmiteltiin sweepeillä ja tekniikkana oli jalkalukkoja. Vihdoinkin ymmärsin toeholdin toimintaperiaatteen, aiemmin olin ymmärtänyt, että tarkoituksena olisi taittaa jalkapöytä osoittamaan kohti kantapäätä, vaikka otteen tarkoitus oli olla vain hyvä, tukeva ote, ja varsinainen paine luodaan (jälleen yllättäen) kropalla. Kneebar oli tuttu tekniikka, jonka kehtaan melkein sanoa osaavani aivan hyvin, mutta silti jotain pieniä juttuja jäi taas takaraivoon. Ja kiinan muurikin koostuu pienistä asioista ja on pienten ihmisten rakentama, joten pieniä asioita ei tule vähätellä.

Ilmeisesti edellinen alkeiskurssi on juuri loppunut, sillä paikalla oli muutamakin itseäni teknisesti taitamattomampi. Kun näin otollinen tilaisuus tuli vastaan, pyrin kokeilemaan enemmän erilaisia sweepejä, kuin mitä yleensä sparrissa pääsee tekemään. Lisäksi kokeilin triangelia mountista ja sain kuin sainkin sen onnistumaan. Siihen olisi ollut hyvä lopettaa, sillä noin viisi sekuntia ennen viimeisen erän loppua jalkalukotin itseni, nilkka kun jäi jonnekin väliin kun lähdin liian kovalla vauhdilla ja turhan vähäisellä ajatuksella kneebaria rakentamaan halfguardista. Olisi pitänyt jatkaa sitä Täydellisen Tekniikan™ metsästystä, rupesi menemään muutenkin liian voimapainiksi lopputreeneissä.

[Benu]

Hienoa että toukkarin salaisuus löyty

[MikaR]

Ma BJJ 90min + Vapaapaini 60min

Se nilkka oli sitten kipeä koko viime viikon, ja vähän tänäänkin, mutta enää ei malttanut lorvailla (vaikka enhän minä viime viikolla lorvaillut, teinhän minä hauiksia käsipainoilla kotisohvalla). Varovasti kun teki, niin nilkka ei juurikaan valittanut.

BJJ:stä. Huomasi että los mestres olivat olleet leirillä, kun tuli niin kieroa tekniikkaa. Inverted armbar josta jatketaan perusarmbariin, josta pyörähdettiin ovelasti vielä triangeliin. Lisäksi oli se toinenkin ovela triangeliin pyörähdys guardista, jota tehtiin pari viikkoa takaperin, että kerrankin tuli vastaan tekniikka joka oli hyvin muistissa. Viimeisenä tekniikkana oli hauska sviippaus guardista, kun vastustaja nousee seisomaan. Tekniikalla taisi olla peräti portugalin kielinen nimi, mikä lisää tekniikan uskottavuutta huimasti.

Sparrit menivät kivasti. Tuli vastaan itseä parempia, yhtä hyviä ja (vielä) kokemattomampia, eli hyvä suhde. Helpoissa vastuksissa kokeillaan kaiken näköisiä juttuja (tai nostetaan egoa tekemällä viiden minuutin aikana kaikki osaamansa lopetukset 50 kiloa itseä kevyempään, puolet vähemmän treenanneeseen), samantasoisten kanssa pyritään hakemaan voittoa ja parempien käsittelyssä tipahdan maanpinnalle nopeammin kuin puolalainen lentokone. Triangeli alkaa sujumaan jo ihan kivasti, kun vielä vähän aikaa sitten en yksinkertaisesti saanut sitä suljettua kunnolla sparrin aikana. En tiedä miten teen sen erilailla nykyään, kun nyt toimii. Mountista kun valmistelee jalan niskan taakse, ja odottaa sviippiä, niin saa helposti suljettua. Sama homma kimuran kanssa, mountissa ottaa hyvän otteen ja ennenmmin tai myöhemmin sieltä sviipataan, ja sviippauksen yhteydessä on hyvä lukottaa, kun vastustajan mielenkiinto on mountista pakenemisessa, ei käden turvaamisessa. Sama periaate molemmissa. Ja onhan se mukava lopettaa alta.

Vapaapainissa lämmiteltiin kantamalla toisiamme eri asennoissa, minkä jälkeen harjoittelimme shoottausta kahteen jalkaan pystypainitilanteesta. Siitä loogisena jatkona hieman sparrinomaisesti teimme samaa tekniikkaa, mutta toinen laittoi hanttiin. Yllättäen sain kaivettua itsetäni riittävästi energiaa, ja sain kuin sainkin muutamia maahanvientiä. Tähän päälle pystypainisparri. Kampeilla ja heittoyrityksellä (muuttui heitosta maahanvedoksi) sain joitain maahanvientejä, mutta shoottaamalla ei tainnut kertaakaan mennä miestä nurin. Hauskasti pistin merkille maahanvientieni olevan hyvin judovaikutteista, mikä on sinänsä merkillistä, sillä en ole päivääkään judoa harrastanut. Minkäs teet kun jaloilla pyyhkäisy on tehokkaampaa kuin shoottaaminen.

Aivan puhki treenien jälkeen, mutta niin pitääkin, ei sinne leikkimään mennä, 'tana.

[Benu]

Tornado roll on se hieno pyörähdys triangeli, juji tai omoplata setti. Mahtava tekniikka, meinasin kusta hunajaa ku tehtiin sitä lauantaina

[MikaR]

Lukkopaini 60min

Lämmöt pystypainilla ja shooteilla. Sitten tehtiin jotain juttuja sidestä, mutta yhtään tekniikkaa en kyllä muista. Kai me jotain tehtiin? Jotain siden-pito-harjoitteita tehtiin (joiden aikana sain siden pitäjän triangeloitua alta). Hitto kun ei väsyneen muisti toimi yhtään, muistaakseni sparrattiin lopuksi. Ainut asia minkä muistan, että sidestä alta on melko helppoa suotuisissa olosuhteissa heittää oma jalka hookiksi vastustajan yli ja näin ottaa vastustajan selkä. Tämä oman kokeilun tuloksena.

[MikaR]

Muistelisin että jotkin BJJ-treenit on jäänyt kirjaamatta, ennenkuin sairastelin reippaan viikon ja sitten olikin jo vappu. Näin tuli jälleen pidettyä tarkoituksetonta taukoa, jonka aikana en siis treenannut, en edes katsonut Submissions 101 -videoita itseopiskelumentaliteetilla YouTubesta. Kunnon laiskuri.

Lukkopaini 90min + Muutama erä potkunyrkkeilyä

Aivan ensimmäisenä hengästyin. Tämä tapahtuu aina kun pitää tahtomattaan tai tarkoituksellisesti: kauhea hengästyminen iskee päälle ja pitkällisesti kehitetty rautainen kunto on menetetty ikuisiksi ajoiksi. Paitsi jos sen hankkii takaisin.

Lämmittelyksi juostiin ja tehtiin erilaisia drillejä. Varsinaisena tekniikkana oli erilaisia guardikikkailuja. Itselle taisi tulla uutena asiana high- ja rubberguardin käyttö (eikö se ole rubber jos ottaa kädellä nilkasta kiinni?). Tokihan näitä on tullut sparratessa rakenneltua, mutta mitään realistista en ole sieltä osannut tehdä, mitä nyt joku perusjuji joskus saattanut tulla.

Sitten sparrattiin, ja olin liian väsynyt yrittämään mitään raskasta. Jokunen hyvä swiippi lähti, pari hyvää lopetusyritystä sekä joku kuristus onnistui. Pari kertaa olin saamassa hyvän lopetuksen aikaan kun kello pelasti. Tämän päivän oleellisin virhe oli huono kontrolli, jotenkin sideen päästyäni lähdin liian innokkaasti rakentelemaan kimuraa tai mountia, että kuka vaan sieltä karkasi. Summa summarum: Innokkaasti väsynyt.

Pystysparrit seurasivat sitten, ja hetken happea vedettyäni otin muutaman potkunyrkkeilyerän. Tekniikka tässä lajissa on vielä heikompaa kuin matossa nyhjäämisessä, mutta etäisyyttä hallitsemalla tehdään ihmeitä. Takaperin kävellen ja satunnaisesti potkien kävin läpi erät ottaen kovasti turpiini. UFC 104:n pistelaskujen mukaan siis voitin kaikki erät.

[MikaR]

BJJ Tekniikkatreenit 60min + BJJ/MMA sparrit ~40min

Aloitettiin positiopaineilla, ja tekniikkana käytiin melko perussettiä. Puvunkäyttöä perusliikkeisiin, jujia, omoplataa ja triangelia. Repetio mater studiem est. Viimeisenä tekniikkana tehtiin pukukuristus sidestä, joka on myös joskus näytetty, mutta olin sen oikeaoppisen suoritustavan unohtanut, en itse liikettä. Tämän seurauksena liikettä on tullut väännettyä ihan väärin, ja siksi se ei ole sparreissa toiminut.

Sparrit ihan kivasti menivät, ei tullut totaalinöyryytyksiä, ja sain melko eläväistä liikettä. Lyhytjalkaisena olen erityisen onnellinen, että sain triangelin tehtyä ihan peruspositiosta, itsellä kun triangelit lähtevät onnistuneesti tavallisesti mountista päältä tai sidestä alta. Lisäksi yksi juji onnistui: Vastustaja oli selällään ja piti toisellä kädellä kiinni lukotettavasta kädestä. Tavallisesti minulla on vaikeuksia saada vastustajan ote murrettua, joten kokeilin heittää jalan vastustajan käsien päälle, ja toisella jalalla triangoloida se. Aukesi heti tällä metodilla. Tätä täytyy soveltaa enemmän.

Lisäksi otin yhden Gracie-MMA -henkisen matsin, sillä MMA sparraajia oli vain yksi paikalla, ja minulla oli hanskat mukana, joten quimono päällä ja hanskat kädessä ottelemaan. Turpiin meinasi tulla pystyssä, maahanviennit eivät aivan onnistuneet, kun jäin alle, mutta silti sain lopetuksen kaivettua. Jos lopetukselle pitää nimi keksiä, niin se oli varmaan inverted toehold, sillä ote oli kuin toukkarissa, mutta väärältä puolelta jalkaa, ja taputus tuli. En tosin ole varma tuliko taputus jalkalukon pelosta enemmän kuin otteesta. Mutta vain voitot merkitään rekordiin, tappiot kuitataan sparreina.

Current Record 58-0-0

[MikaR]

Nyt on ainakin parit treenit jäänyt viime viikolta kirjaamatta. Yritetään nyt ryhdistäytyä tällä viikolla

BJJ 90 min + Vapaapaini ~60 min

Brassitreeneissä oli ainakin pari guardinohitusta ja yksi kuristus sidestä. Sparrissa pistin merkille, että pääsen mounttiin melko helposti, mutta mitään lopetusta en vain saa sieltä haettua, jos vastustaja vähänkin suojaa käsiään. Käytännössä joka mount meni hukkaan siinä, että yritän valmistella triangelia päältä ja tulen swiipatuksi (vaikka yksi triangeli päältä olikin perhanan lähellä). Laajemmin ajateltuna en osaa kyllä muutenkaan kunnolla mitään lopetuksia, muuta kuin selästä kuristuksia liepeellä ja ilman. Satunnaiset triangelit menevät kohdilleen ja hyvin harvakseltaan käsilukot. Tänään oli yksi sellainen poikkeus tosin, sillä sain jujin sidekontrollista alta, mutta sekin meni vain yllätyksellisyyden piikkiin.

Vapaapainissa sitten pyörittiin, nosteltiin ja hypittiin. Lämmitellessä sama nilkka kipeytyi taas, ja piti ottaa vähän hissukseen. Yhteen jalkaan hyökkäykset olivat tämän päivän teemana ja teknisesti sujuivat ihan hyvin. Sparratessa huomasi taas sen seikan, että myös pystypainia oppii vain painimalla, sillä ei minun pystypainia oksentamatta montaa minuuttia viitsi katsoa. Enemmän oma maahanvienti tyyli on guardiinveto -> swiippi, tai jujiin veto (joka ei onnistu oikeastaan ikinä). Mutta katsellaan, jos se pystykin tästä kehittyisi.

Mutta nilkka. Mitäköhän sen kanssa kannattaisi tehdä, kun ei se hirveän kipeä ole kuin satunnaisesti, ja matossa painiessa ei käytännössä lainkaan. Pitäisikö antaa nilkan vain huilia ja panostaa pelkästään mattotreeneihin? Onko kipeän nilkan parantamiseen kenelläkään pirkkaniksejä? Itselle tuli vain mieleen nilkkalihasten vahvistelu, mutta se taitaa olla enemmän sitä ennaltaehkäisevää.

[Benu]

Vinkkinä tohon mountti onelmaan antaisin hämäykset. Eli älä ole liian ilmiselvä aikeissas (ne sparrikaveritkin oppii mitä haet), vaan hae kuristuksia, hämää kuristuksia tai muuten vaan syötä lievettä jostaan oudosta välistä ja kaveri joutuu avaamaan sitä pakettia lopetuksen pelossa, jolloin pääsetkin hyökkäämään siihen jujiin tjms. Sama asia pätee muihinkin positioihin