Painoinon pudotus alkanut... Nälkä. Psyykinen valmistautuminen sujuu hyvin. Katsoin juuri mainion elokuvan "Gladiaattori". Ei ollut ensimmäinen kerta.
Mjölnir taisi onnitteluketjussa nimittää minua Jasse "Puukko" Junkkariksi. Kiitos siitä! Otan mielelläni tämän lempinimen vastaan enkä pahastu jos sen käyttö yleistyy. Googletin äsken hakusanalla "puukkojunkkari", ja tällaine artikkeli löytyi:
http://www.puukkosivut.net/artikkelit/?t=461" onclick="window.open(this.href);return false;
Olen aina pitönyt puukoista, veitsistä ja muista terällisistä. Pienenä vuoleskelin paljon ja käytin puukkojan monin tavoin esim. tarkuusheittelyyn. Noin kymmenen vuotiaana patistin isäni viemään minut puukkontaontakursille, ja seuraavana kesänä miekantaonta. Sepän hommat olikin nuorena haaveeni, ja vielä nykyäänkin... Pitäisi vaan ruveta tuumasta toimeen.
Suvussani ei kuitenkaan käsittääkseni ole yhtään "puukkojunkkaria". Isäni on aina ollut kiinnostunut suvun historiasta, suomalaisista kansanperinteistä ja uskonnoista sekä tietysti junkkari nimen alkuperästä. Sukuvaakunakin on ollut kehitteillä. Junkkarihan tarkoittaa "nuorta herraa"=jung her. Junkkeri on varmaan yleisempi sana. Käsittääkseni junkkerit olivat jonkin sortin semi-aatelisia muinaisessa saksassa. Mannerhein kävi junkkeri-nimisen sotakoulun. Junkkari sana yhtyy myös suomalaiseen muinaisuskontoon. Suur-Junkkari tai Junkka oli jonkinlainen henkiolento jota palvottiin. Näin isäni on kertonut.
Isäni luki myös suomen nuijasodita, kertoi niistä juttuja ja näytti astaloiden kuvia.
Isä kokeli nuorena jiujitsua kun veljensä oli kylillä käydessään oli ostanut jonkin jiujitsu oppaan ,veikkaisin että Niilo Salon "jiujitsu-kurssi" vihkosen. Oppi lonkkaheiton ja klssisen silmiin tökkäisyn. Setä lopetti opuksen tekniikoiden harjoittelemisen kun treenikaveri potkaisi munille liian kovaa. Isä mainitsi minulle joskus myös catch-as-catch-can painista jota esiteltiin Ouluun saapuneessa sirkuksessa.
Tällaisia "kaspin-tarinoita" tänään.