Okinawalaisen ja muun Karaten erot ja yhtäläisyydet

[Jussi Häkkinen]

Suosittelen lukemaan koko pdf:n.

Jep, olen lukenut sen ja se ei mielestäni selitä sitä, miksi tuo McCarthy Seisan on aika selvästi yhdistelmä eri Seisanin versioista. Itse näen selvästi sieltä paikkoja Uechi ja Shorin Seisaneista. Hyvin suurella todennäköisyydellä siellä on myös Goju Seisania mukana (ja mahdollisesti muitakin, mutta niitä tunnen vielä huonommin). Rekonstruktiona en sitä itse pidä, vaan McCarthyn omana yhdistelmänä eri Seisaneista. Eli edelleen, katan oikeampi nimi olisi McCarthy Seisan.

Siteeraan McCarthyä suoraan: "It's my own interpretation of Aragaki Seisho's Seisan kata". Eli oma tulkinta siitä, millaista Seisania Aragaki Seisho olisi hänen mielestään voinut opettaa.

Mitä todennäköisimmin sopassa on kaikki Timon mainitsemat + hieman enemmänkin.

[TimoS]

Siteeraan McCarthyä suoraan: "It's my own interpretation of Aragaki Seisho's Seisan kata". Eli oma tulkinta siitä, millaista Seisania Aragaki Seisho olisi hänen mielestään voinut opettaa.

Niin, minusta vaan on hieman ongelmallista se, että koska kukaan ei oikeasti tiedä millainen se Aragakin Seisan on oikeasti ollut, niin miten sitä voidaan silloin tulkita? Onko se ollut lähelläkään tuota? Vai onko se kenties lähempänä Chito ryu:n Seisania? Joskin tuo Chito ryu:n Seisan lienee todellisuudessa tulkinta Kyanin versiosta (eli Matsumuran versiosta)

[Jussi Häkkinen]

Siteeraan McCarthyä suoraan: "It's my own interpretation of Aragaki Seisho's Seisan kata". Eli oma tulkinta siitä, millaista Seisania Aragaki Seisho olisi hänen mielestään voinut opettaa.

Niin, minusta vaan on hieman ongelmallista se, että koska kukaan ei oikeasti tiedä millainen se Aragakin Seisan on oikeasti ollut, niin miten sitä voidaan silloin tulkita? Onko se ollut lähelläkään tuota? Vai onko se kenties lähempänä Chito ryu:n Seisania? Joskin tuo Chito ryu:n Seisan lienee todellisuudessa tulkinta Kyanin versiosta (eli Matsumuran versiosta)

Tulkinta mielikuvasta kai. Sellaista jännäkettä, heh.

Mutta eihän Makkaato no Seisan kiinnostaisi ketään. Kun pistää pikkasen mystiikkaa niin rokettirol, jo kansa ostaa ja taistelee.

[Lasse Candé]

Mielikuvia joita tulkitaan, voi olla monentasoisia. Jos työ on huolella tehty ja tavoitteena on ollut jahdata mahdollisimman tarkkaa tietoa nimenomaan siitä, mitä Aragaki on aikoinaan demonnut, en ymmärrä ettei olisi ymmärrettävää kutsua kataa nimenomaan viitaten Aragakiin, vaikka se käytännössä onkin McCarthyn aikaansaannos. Nimi kertoo riittävän hyvin mitä on yritetty aikaansaada. Oikeutusta nimelle voi vaikka sitten arvioida esim asteikolla yhdestä kymmeneen. Mikä arvosana pitää ylittyä, jotta on oikeutus ja kuka on asiassa pätevä arvioimaan? Samaten McCarthy kertoo ihan suoraan sen että kyse on hänen väsäyksestään (Jussin lainauksessa täsmälleen sama tieto kuin pdf:ssäkin), joten mikä se ongelma nimiasiassa on?

Pointti taitaa olla siinä, kun TimoS toi esiin että sisältää elementtejä eri Seisaneista, että millä perusteella elementit on valittu mukaan. Sinänsä spekulaatio hienosta nimestä markkinointitarkoituksissa jne on myös ymmärrettävä argumentti aina näissä keskusteluissa. Jotta keskustelu menisi eteenpäin, olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla vaikkapa miltä osin McCarthy on kiistatta epäonnistunut pyrkimyksessään, jos kiistattomuus on saavutettavissa. Muuten kritiikki on hieman pohjatonta. Vaikuttaisi että McCarthy läimäsisi aika avoimesti korttinsa pöydälle, mutta suoraansanottuna itse en kykyne tätä, pientä nettilueskelua syvällisemmin arvioimaan.

[Ikkyu]

Haluisin kysyä ... että minkä näkisit sitten tänä karaten määrittävänä metodina jos se ei ole kata? Jokin tekninen tekijä vai jonkinlainen asenne?

Kime. Tarkkuus ja kontrolli, äärimmäisen tarkasti ja tehokkaasti kohdennettu valkohehkuinen raivo.
Se oli se juttu joka mut orjakseen teki ja sen kautta mä yhä hahmotan.
Mä väitän yhä että karatepohjat autto mua kehittymään hyväksi pistooliampujaksi/tappelijaksi.

Näin yövuorossa puurtaessa tuli mieleen syy, miksi näkisin tuon hieman ongelmallisena määritelmänä: karaten voisi hyvin korvata vaikka sanalla koryu

Tai ei ehkä niinkään raivoa, kuin... "intent"

[Kari Aittomäki]

Näin yövuorossa puurtaessa tuli mieleen syy, miksi näkisin tuon hieman ongelmallisena määritelmänä: karaten voisi hyvin korvata vaikka sanalla koryu

Tai ei ehkä niinkään raivoa, kuin... "intent"

Nyt ei hahmotu.
Mä puhun intohimokieltä, kaskun olen ihan elänyt nuo vaiheeni.
Ja mä käytän sanaa raivo.
Koska mun on yhä hankala olla tallomatta naamoja lyttyyn silloin ku niin.

Voijesus kuinka mä olenkaan seisonu jarrupolkimella, molemmin jaloin.
Nytkin tärisyttää kun muistelen muutamaakin riemuidioottia, ja mitä mun ois todellakin pitäny kulloisellekin tehdä.

Siksi raivo, siksi ei kliininen päättäväisyys.
Capiche?

Eliselvennätko miksi koryu?

[Lehe]

Lasselle kommentti hieman myöhässä, mutta parempi sekin, kuin ei milloinkaan.

Koirakommentti oli sarkasmia, jossa mielestäni on jopa vinha perä. Olen myös tietoinen historiasta ja mitä eroa eri saarilla on. Silti se ei mielestäni oikeuttanut määrätynlaiseen ylikävelyyn, jota ketjussa viljeltiin.

[Lasse Candé]

Minä en ainakaan tulkinnut episodia ylikävelyksi, (tosin enhän tiedä kenen argumentaatiosta puhut) vaan eri näkökulmiksi, joita sitten perusteltiin rakentavasti ja vähemmän rakentavasti, varmasti puolin toisin. Keskustelussa saattaa niiltä osin valitettavasti olla mahdotonta edetä, ilman minkäänlaista leireihin jakavaa piikittelyä. (?) Taitaa aina mennä rivien kasaamiseksi, vaikka ei näin fiksujen ihmisten parissa tarvitsisi.

[Mika]

Jätkät. Antakaa ylipotkijoiden tehdä työnsä, älkää turhaan sotkeko asiakeskustelua metakeskustelulla. Kiitos

[Ikkyu]

Siksi raivo, siksi ei kliininen päättäväisyys.
Capiche?

Mjoo, jos sen noin pistää niin uskoisin ymmärtäväni mitä tarkoitat. Sanoisin kuitenkin tuon olevan jotain mitä tuot itse mukanasi lajiin. Voiko sitä sitten hahmottaa vain sen kautta?

[TimoS]

Mjoo, jos sen noin pistää niin uskoisin ymmärtäväni mitä tarkoitat. Sanoisin kuitenkin tuon olevan jotain mitä tuot itse mukanasi lajiin

Olen itse asiassa samaa mieltä, koska ainakaan minusta tuossa Karin listassa ei ollut yhtään sellaista asiaa, jota ei löytyisi käytännössä lajista kuin lajista.

[Kari Aittomäki]

Ai minä teen tulkintoja ja miellän sen olevan elävä osa treenaamaani lajia..

Kenties näin on.
Mutta kuten olen kertonut, mulla Karaten käsikirja

oli se katekismus joka kerto että se kiehunta mikä mun sisällä vello(o) on ihan kohdennettavissa ja kontrolloitavissa.
Yhä vieläkin, kun mä katselen niitten irvistävien karate-demonien totaalista omistautumista..
Kylmiä väreitä.

Meinaatko tosiaan väittää jotta mä kanavoin jotain mielenvikaani metodiin?
Jos niin on niin niin olkoon.
Olenpahan pysynyt hengityskykyisenä aina tähän asti.

ja niinku TimoS sanoo, sama juttu löytyy jokaisesta todeksi tarkoitetusta tekemisen muodosta.

Viitsisitkö selittää miksi koryo?
Just nyt mulla on kuva että puhut ylhäältä alas.
Ja voin taata että tunnen maailmasi lainalaisuudet. Utelias kun olen.

[Lohikäärmepallo]

Kynttilääkö se kansikuvapoika sammuttaa? Itsellä aikanaan Karate oli se ensirakkaus, josta harrastukseni lähti todenteolla käyntiin, vaikka olin jo ennen karateen menoa opetellut jujutsun ukemeja, potkuja ja lyöntejä veljen kanssa kirjoista. Karate oli silloin jotain ihan ihmeellistä, senseit pystyivät lyömään tiiliä palasiksi paljain käsin. Ekojen treenien jälkeen joka paikka oli niin kipeä, etten päässyt seuraavana aamuna omin avuin sängystä ylös. Myöhemmin olen tajunnut, että painista ja nyrkkeilystä olisi varmaan saanut irti ihan samoja juttuja, jos olisi älynnyt etsiä, mutta eipä silloin tullut mieleen.

Vuosikausia karaten jälkeen olen treenannut parissakin seurassa ja enemmän ja enemmän myös ominpäin. Hyvin pitkäksi aikaa treenaamiseen pesiytyi ikävä sosiaalisuuden sivujuonne, jonka aikana kehittyivät kyllä fyysiset ominaisuudet, mutta kamppailullinen asenne jäi melko teoreettiseksi. Ajan kuluessa alkaa oma kuolevaisuus tulla välillä mieleen, ajan tuhlaaminen ei enää tunnu hyvältä. Myöskään kehittyminen ei ole enää niin vaivatonta kuin poikasena, treenin on oltava tehokasta. Viimeiset viisi vuotta treenini selkäranka on ollut taas liikesarjaharjoittelu ja se tie tuntuu antoisalta. Luulenpa että minulla ei ole tarpeeksi elinvuosia jäljellä, että saisin noista harjoituksista kaiken irti mitä niistä on mahdollista saada.

Karaten pariin palaaminen käy aina välillä mielessä. Karate on mielestäni välillä vähän väärin ymmärretty laji, koska sen tekniikat tuntuvat monista epäkäytännöllisen yksinkertaisilta ja avoimilta. Itse epäilen, että karatessa tekniikat on pelkistetty päämääriin ja soveltaminen on sitten jokaisen omista hoksottimista kiinni. Vähän niin kuin veitset eivät sellaisenaan ole kovin vaarallisia ja arvaamattomia, mutta oikeissa käsissä niillä tehdään pahaa jälkeä.

Kamppailullisen asenteenkin olen tainnut lopulta tajuta. Jouduin, jälkikäteen ajateltuna harmittomaan, tilanteeseen, jossa piti olla tiukkana. Tappelupukari oli minua isompi ja vanhempi(=kuuro puheilleni), olin jo lähdössä tilanteesta pois kun kuulin selkäni takaa jotain urputusta. Siinä kohtaa kroppa lähti liikkumaan takaisin päin ihan omia aikojaan, tietoinen ajattelu poistui takavasemmalle. Urpo arvioi tilanteen, vaikeni ja istui takaisin tuolilleen, eikä minun tarvinnut edes sanoa tai tehdä mitään. Olo oli sen jälkeen hyvälämminhellä ihan jonkin aikaa.

[Ikkyu]

Viitsisitkö selittää miksi koryo?

Selitit jo itse. Samaa minä tarkoitin:

ja niinku TimoS sanoo, sama juttu löytyy jokaisesta todeksi tarkoitetusta tekemisen muodosta.

Siksi en hahmota miksi se on nimenomaan karate.

[injunjack]

nyt munkin täytyy laittaa jo tähän ketjuun jotain.

Tosin munkin on vaikea hahmottaa miksi karate? Ainakaan en osaa sitä kelleen selittää.

Kun mä en juuri muuta oo treenannu, vähän sitä korean karatee kun se tuli suomeen.

Mutta kun siinä on kaikki.

Siksi. Karate.
Nih.