Okinawalaisen ja muun Karaten erot ja yhtäläisyydet

[TimoS]

Timppa, tää poikain "traditionaalisuus" on vain keino huutaa huomiota.
Jos sällit tulee netistä uskottavasti ulos niin sitte katotaan.

Ylipotkija: Et viitsis Kari heittää tälläisiä kommentteja ihmisistä, joista et oikeasti tiedä yhtään mitään.

[Akuma]

Karin kommentti nostaa minut Leviathanin lailla syvyyksistä ottamaan vähän lisää kantaa.

Osan mielestä nämä ovat nähtävästi sama ja osan mielestä eri.

Sanoin noin siksi, sillä tämä vääntö vaikuttaa monelta osin ah-niin-tutulta. Homman peräpää on, että kyseessä on käytännössä noiden kahden osan välillä pyörivä "se sanoi, tuo sanoi" -kuvio. Tämä on aina huono juttu toimintansa tosiasioihin perustavan osan kannalta, koska ihmiset tapaavat luottaa kuivan ja tylsän faktan sijasta mehukkaampiin juoruihin ja romantiikkaan. Eikä pelkästään tuo vaikuta koko kuvioon, mutta lisäksi siihen vaikuttaa myös aivan JUMALATON kulttuuri- ja sukupolviero; ts. kuinka asiat on tehty Japanissa ja kuinka ne tehdään Suomessa.

Tämän asetelman yleinen kaava on, että tuo alkuperäisempää juttua treenaava leiri on voimasuhteissa ajatellen jäänyt jo kaaaaaauas tuon suositumman leirin taakse ja tuolla "vahvemmalla" leirillä on jo ihan sikana liikemäärää allaan. He ovat jo määrittäneet pelikentän ja pelisäännöt.

Jos tuota alkuperäisempää juttua opettava leiri lähtee tähän 'peliin' käyttäen samaa taktiikkaa kun se suurempi leiri, se saa kenkää.
Jos tuota alkuperäisempää juttua opettava leiri lähtee tähän tilanteeseen 'Japanilaisten sääntöjen mukaan', se saa kenkää.
Jos ko. lajin idässä asuvat opettajat odottavat opettajan pelaavan lännessä Japanilaisten pelisääntöjen mukaan, opettaja joka niin tekee, ei tule lännessä olemaan mitenkään suosittu.

Tämä lista tietysti jatkuu, mutta kengänkuva salitoimintansa hanurissa on se yleinen lopputulos.

Uskon tämän olevan yksi syy siihen, miksi moni pätevä opettaja turhautuu koko skeidaan, nakkaa hanskat tiskiin ja lakkaa yrittämästä tuoda sitä alkuperäistä juttua ihmisten ulottuville. Varsinkin Jussin kohdalla luulen, että tämä osuu jossain määrin lähelle. Siitä syystä pidin Jussin suuntaan liipaistua "Millos olet viimeksi opettanut voidaksesi puhua asiasta?" aika "ohi maalin" -heittona.

Niin, mutta kun pointti on mahdollisimman järkevässä lokeroimisessa. Ketjun nimikin viittaa kahteen eri karateen.

Tässä seitsemän kokemukseen perustuvaa pointtia, josta syystä tämä ketju ja aihe ei mitä todennäköisimmin tule saavuttamaan mitään selkeää lopputulosta:

1) Lajikentältä löytyy hillitön läjä jannuja, jotka sanovat ymmärtävänsä opettamaansa lajia hyvin. Mutta koska alkuperäiset opettajat ovat muutaman tuhannen kilometrin päässä eivätkä puhu Suomea, keskivertojantteri ei voi tarkistaa heiltä saamastaan tiedosta mitään. Vaikka voisikin, tämä ei välttis ymmärtäisi Japanilaisen kulttuurin hienovaraisuuksia.

2) Sitä voi väittää ihan mitä haluaa.

3) Suomalaiset kamppailuharrastajat ovat kasvatettu mainostuksella ja tapaavat siksi niellä nämä väittämät, varsinkin jos ne ovat liitoksissa johonkin eksoottiseen (ja vaikeasti todistettavissa olevaan) aiheeseen.

4) Vaikka jotkut kertovat opettaessaan ihan älyttömiä väittämiä lajista ja sen harjoittelusta, on olemassa aina ihmisiä joita voisi sanoa kohteliaasti "etsijöiksi" ja jotka haluavat juoda tuota ihanaisen tuttua rypälemehulaatua.*

5) nämä em. henkilöt tapaavat
a) olla tarkistamatta asioita itse
b) olettavat juorujen olevan totta
c) RAKASTAVAT kaikenlaisten Me-vastaan-Ne -pelien pelaamista
d) oikeuttavat toimintansa näiden käyttäytymistapojensa kautta

6) Keskiverto perinteisten veivaaja ei tiedä tehokkaasta kehonkäytöstä käytännössä hevon hel*vettiä (Oulun murretta). Joten jos tällainen henkilö näkee jonkun ison ja vahvan korston (tai jonkun joka on treenannut jotain lajia väärin niin pitkään, että on lopulta saanut sen 'toimimaan') tekevän jotain näyttävää, he olettavat sen olevan se todellinen juttu. Mutta se ei ole se absoluuttinen kompetenssi joka tuolloin myy, vaan tuon tarkkailevan henkilön havainto kompetenssista.

7) Alla lepäävä agenda/itsekkyys/teen tällä elantoni/"olen panostanut tähän juttuun niin paljon aikaa/rahaa/vaivaa, että...". Tällaisten ihmisten "aion väittää ihan mitä tahansa, joka on minulle sopivaa ja hylkään kaiken muun joka ei sovi näkemykseeni" -käyttäytyminen on melko helposti ennakoitavissa.

* Flavor-Aid Grape, mehujuoma jolla Jonestownin asukkaat tekivät vuonna 1978 massaitsemurhan

[tohtorismies]

Timppa, tää poikain "traditionaalisuus" on vain keino huutaa huomiota.
Jos sällit tulee netistä uskottavasti ulos niin sitte katotaan.

Ylipotkija: Et viitsis Kari heittää tälläisiä kommentteja ihmisistä, joista et oikeasti tiedä yhtään mitään.

Noh,noh. Ja se argumentaatio Kari poikaa vastaan on aina niin puhtoisella tasolla, niinkö?

[tohtorismies]

Ja oli erinomainen teksti airaktilta, kiitos siitä.

[Lasse Candé]

Akuma,

Ei tainnut mennä kirjoittamiseen kovin pitkää aikaa.

Asiaa silti, kuten olen jo aiemmin todennut.

[Ikkyu]

Noh,noh. Ja se argumentaatio Kari poikaa vastaan on aina niin puhtoisella tasolla, niinkö?

Niin no, "meidän puolelta" en ole mielestäni havainnut yhtään kommenttiä "Kari poikaa vastaan [sic]" (omat aiempanikaan eivät olleet millään tasolla sellaisiksi tarkoitettuja). Itselläni ei ole ainakaan mitään halua ruveta kyseenalaistamaan Karin henkilöä koska se ei vaikuta mitenkään tähän keskusteluun. Argumentaatio on liittynyt itse asiaan, eli ollut oikeaa argumentaatiota. Keskustelu olisi mukavampaa jos se pysyisi sellaisena kaikkien puolelta.

Tuntuu tosin siltä että tämä aihe on ns. kulutettu loppuun jo hetki sitten.

[Invictus]

Varmaankin hieman aiheeseen liittyen; Koryu.fi sivulla on listattuna seuraavat Japanin virallisesti hyväksymät Okinawalaiset Koryu -lajit;

1. Itosu ryu karate
2. Kingai ryu karate Okinawa kobujutsu
3. Okinawa Goju ryu bujutsu
4. Ryukyu kobujutsu
5. Ryukyu Oke Hiden Motobu Udonde

Noista ainakin 1 nimestä päätellen on karatea, entä tuo kolmas? Meinaako ihan Goju Ryu nimistä karate tyylisuuntaa vai onko kyseessä joku muu (mikä)?

[airakti]

Sorry, katkes ajatus eilen kirjottelussa, olin ottanut Karatekaa vahvempaa ja ei ollut tarkoitus provosoida mitään. Meni juttu muistelun puolelle.... Koitetaan lyhyesti uudestaan: Mulle Karate oli ilmoitus puhelin tolpassa, sinne siis, täyttä tappelua, 25v myöhemmin tulee ilmi nää koryu jutut, ne on aika vakuuttavia teoriassa ja kehumisessa (en tarkoita ketään henk.koht) mutta käytännössä en ole nähnyt että KUKAAN olisi niitä osannut käyttää. Itselleni Finnkaraten ja perinteisen kombinaatio on ollut se mun Karate, en vaihtais kumpaakaan pois, se on Karaten rikkaus että jokaiselle löytyy jotain, MÄ en osaa sanoa mikä on oikeaa Karatea muutenkuin että: Last man standing.

[tohtorismies]

Noh,noh. Ja se argumentaatio Kari poikaa vastaan on aina niin puhtoisella tasolla, niinkö?

Niin no, "meidän puolelta" en ole mielestäni havainnut yhtään kommenttiä "Kari poikaa vastaan [sic]" (omat aiempanikaan eivät olleet millään tasolla sellaisiksi tarkoitettuja). Itselläni ei ole ainakaan mitään halua ruveta kyseenalaistamaan Karin henkilöä koska se ei vaikuta mitenkään tähän keskusteluun. Argumentaatio on liittynyt itse asiaan, eli ollut oikeaa argumentaatiota. Keskustelu olisi mukavampaa jos se pysyisi sellaisena kaikkien puolelta.

Tuntuu tosin siltä että tämä aihe on ns. kulutettu loppuun jo hetki sitten.

Ei muuten kommentti oolut sinulle, ihan hyvää settiä heität. Juuri sitä keskustelua.

[Ikkyu]

Ok, homma selvä.

[G12]

Heippa,

mietitäänpä musiikkoja: mitä heikommin komppi irtoaa, sitä tärkeämpää ovat ulkomusiikilliset seikat. Niistä itse asiassa tulee usein jopa tärkeämpiä kuin varsinaisista musiikillista lahjoista tahi jos unohdetaan lahjat, ansioista - treenaamallahan pääsee pitkälle, joskin lahjakas treenaaja vielä pidemmälle, ellei käy kuten lahjakkaille usein käy; eli että nuppi ei kestä: nousee päähän tai seurakunnasta tulee tärkeämpi asia kuin siitä, miksi seurakunta alunperin muodostui.

Voi vertauksellisesti kysyä, että onko klassinen musiikki huonompaa kuin muu musiikki?

Jos homma svengaa, homma svengaa. Jos se ei svengaa, on ihan sama millaisella leimalla tai arvonlisällä yrittää torson tekemisen kuorruttaa. Yleistäen voi väittää, että mitä paremmasta muusikosta on kysymys, sitä vähemmän nämä asettavat painoarvoa ulkomusiikillisille seikoille. Ja päinvastoin. Mikä tässä tapauksessa sitten on "ulkomusiikillista"? Käytännössä kaikki se, mikä ei ole fyysistä tekemistä.

Nämä keskustelut ovatkin pitkälti samaa kuin väittelisi siitä, onko Bach kovempi kuin Springsteen, tai klassinen musa parempaa kuin kaikki muu musa. - Who cares? Molemmista kasteista löytyy hyviä muusikkoja joita myös toisen kastin hyvät muusikot arvostavat koska he ymmärtävät, että loppujen lopuksi ei ole väliä sillä mistä genrestä on kysymys vaan sillä, svengaako homma ja onko komppi kohdallaan. Fanit ovat tietysti eri juttu - heillehän vain piks tai poks on kosher.

Jos mielipide ylläolevasta eroaa voikin pohtia, että kuinka hyvä muusikko itse on? Fanittaminenhan on siitä kiva juttu, että toisin kuin soittaminen se ei keskity itseen ja siksi voikin olla kovasti mieltä joko piks tai poks koska loppujen lopuksi ei kuitenkaan tarvitse mennä itse "lavalle".

Jos nyt pitää väriä näyttää todettakoon, että tietääkseni valtaosa hyvistä muusikoista arvostaa klassista musiikkia koska sieltä löytyy todella kovia juttuja. Se ei tarkoita sitä, etteikö niitä löytyisi muualta.

" onclick="window.open(this.href);return false;

RIP.

PS. jos tämä menee metakeskustelun puolelle pyydän anteeksi, se ei ollut tarkoitukseni. Yhtä kaikki, olen jatkossa ulkona keskustelusta.

[bodyguard]

Voi vertauksellisesti kysyä, että onko klassinen musiikki huonompaa kuin muu musiikki?

Et ole tainnut kovin tarkkaan lukea tätä keskustelua? Vertaus nyt ei ole kovin osuva kun kukaan ei ole keskustellut siitä mikä on parempaa. Se on kuitenkin selvää että se Springsteen ei ole klassista musiikkia vaan jotain muuta?

[Kari Aittomäki]

TimoS, mä olen todellakin selvillä Potkun säännöistä.
Tuo viesti oli suunnattu (jurriselle) Timpalle, mutta toki myös muille.

En hyväksy tapaa jolla seibukanistit ylentävät itsensä ja briljeeraavat historialla.
Kamppailukontekstissa kun ollaan niin edellytän näyttöjä.
Melko huvittavasti kuten Andy, tosin hänen ponnisteensa oli sporttipuolella.
Olen toki kiinnostunut metodista itsestään, mutta esilletuonnin koppavuutta ihmettelen.
Esim airakti on nämligen aika melkoisen kovanyrkkinen tapaus, voisin kertoa jutun tai kaksi..kymmentä.
Ei ole kohteliasta eikä viksua kohdella ihmisiä ylimielisesti, edes akateemisuudellisuudesta ponnistaen.

Toistaiseksi en ole saanut tuntemuksia lujaranteisuudesta traditionalistien taholta.
En epäile etteikö tapauksia löydy.
Mutta niinku mulle aikanaan sanottiin: "Lopultakin dani tarkottaa että sä tykkäät skragaa. Sä olet ylittäny monta ojaa tuon vyön takia, muista mitä se tarkottaa."
Tää on se meiän todellisuus, mikäs teiän?

[Kari Aittomäki]

Hops. Ohitin suoran kysymyksen..

Onko nykyään mahdollista päästä K. Aittomäen treeneihin/leirille missään. Äijän jutut on niin pirun mielenkiintoisia, että hänen vetämiin treeneihin todellakin haluaisin osallitua-

En opeta tai ees veä enään.
Nuorempien treenikaverieni ohjauksia on kyllä saatavissa.
Kiitos kysymästä, ei ole ihan poissuljettua ettenkö vielä saattas..
Olen jo lupautunu esitteleen näkemykseni traditiobokrailusta ihan näin Potku-tapaamisin.
Miten se sitte meneekään.

[halmehe]

Tuli mieleen noista jutuista. En tiedä oonko jo aiemmin jauhanu enkä ny jaksa kahlata.

Tuli aikanaan vedettyä "karate" treenejä Wadokanissa, Meidokanissa, Takadossa, Honbussa. Epävirallisemmin jonkun treenin HKK:ssa ja Espoon Urheilijoissa. Saattoi olla muitakin. Noi tyylit oli mulle toisarvoisia. Oleellisin kysymys minulle oli perustelu sille miksi joku asia tehdään kuten tehdään. Jos vastaus on pelkkä tyyli niin jää aika tyhjä olo. Lähinä siksi, että tyylien kehittäjillä oli taatusti tarkoituksensa tehdä asiat kuten tekivät.

Tämä osaltaan tekee tyylin seuraamisen tekniikoiden ja taktiikankin osalta hankalaksi. Meinaan, että kehittäjät olivat tietyn luontoisia, kokoisia, vahvoja, nopeita ja hitaita. Oppilaansa mitä olivat ja ovat omine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Ajatellaan vaikka erittäin pienikokoista tyylin perustajaa. Kaikki harjoittelukumppaninsa ovat olleet enempi vähempi suurempia. Hänen oppilaansa vaikka parimetrinen. Hänen kaikki harjoittelijansa itseään lyhyempiä. Onko harjoitteet samat tai toimivatko suhteessa samoin?

Olen omassa harjoitusten vetämisessä yrittänyt hakea jotain fyysistä ja taktista perustetta aina sille mitä olen näyttänyt muille kokeiltavaksi. Yksi oleellisimpia havaintojani harjoittelussa on ollut ettei liikkeen etenevää painopistettä voi ohittaa ilman haittaa tekniikalle. Toki ottelutilanteessa voi joutua tekemään kompromisseja. Toiset ei joudu.

Jos ajattelen mitä tahansa tekniikkaa niin kyllä siellä ennen tyylisuuntaa tulee huomattavasti tärkeämpää vastaan. Kehon hallinta aina jalkapohjasta tekniikkaan käytettävään raajaan. Pitää liikkeen ja voiman suunta hallussa sekä hallita osuman vastavoima.

Koska noissa edellämainituissa menee ainakin minulta koko elinikä niin ei ole jäänyt hirveesti aikaa kelata noita tyylisuuntavivahteita. Ei sillä ettenkö olisi uteliaasti eri versioita seurannut ja mielusti kuullut perustelut tekniikoille. Mikäli perusteet ovat järjellisiltä kuulostaneet niin itsekin muuttanut tekemistäni