Mutta nyt kirjoitan omasta nakökulmastani suomen Karate ja Karate: Varmaan sivuaa myös otsikkoa Finn-Karate. Vuonna -74 löysin puhelintolpasta esitteen: Tule KARATE:en, esitteessä Pauli Nerg, ruskea vyö, potkaisee Takashi Ogataa Sokutolla otsaan. Liityin seuraan heti, silloin 12v oltiin kavereitten kanssa nuorimmat sällit salilla, muistan kuinka juostiin ympäri stadikkaa keväällä vielä lumen ollessa maassa ja Takashi sanoi että älä katso lunta, vaan noita hyvän näköisiä naisia , se oli mulle Karaten aikaa... Sitten alkoi riitely rahasta.... tulin takas Karateen -84, oli ilo huomata että homma on nyt hyvin organiseerattua, mutta......... sitten alkoi se Finn-Karateen tutustuminen Seurani oli silloin Wadokan ja sinnekkin mahtui 2 eri (tai 3) eri leiriä, en mahtunut kaverini kanssa mihinkään raameihin, kun tultiin sallin, niin sieltä kuulu että: Hollywood beat saapui monet teistä ei tiedä mitä toi tarkoittaa, mutta mä en oo ainakaan se neekeri "perinteinen" Wadoryhmä otti meidät heti hampaisiinsa, pannaan pojat puolapuitavasten ja aina tuore mies "tykittää", voitte arvata että olin tårta på tårta housuissa, mutta onneksi kiitos halmehe oli piirtänyt noista kaikista mulle luonne analyysin, ekaks tulee läski "talkkari" siitä ei mitään ongelmaa kun ei osannut muuta kuin vyöryä, mutta, sitten tulee Nils Ingves, 1 Dan 2000cm pelkkää ilkeyttä ja haluaa laittaa nöösin ojennukseen, ushrigeri, kaato... nöyryytys.... seuraavaks tulee Oiva Leimu, Daneja enemmän kuin mulla sormia, tobikomizuki, mawa jodan, tiesin odottaa tätä (kiitos halmehe) kaadoin Oivan mawa kaadolla, koko sali hiljeni ja alko odottaa kostoa (tää oli 80 lukua) mutta...vitsi.. Oiva paiskas lapasta ja sanoi että häntä ei ole kukaan kaatanut kymmeneen vuoteen. Siihen loppui Hollywood beat puheet, ja kun he perusti oman seuran ( nimeä en muista ) niin pyysivät jäsenekseen, respect Oivalle.Sitten oli se kolmas leiri, halmehe, tollasia sällejä tarvitaan innoittamaan ihmisiä. Parhaita (ja huonoimpia) opettajia mitä ole tavannut( Hessu vielä opettelee pääsemään jääräpäisyydesttän
)Jos jotain pitää ottaa esille Karate ja Karate ketjussa, niin se on AUTENTTISUUS, sitä tässäkin ketujussa ollaan sivuttu erilaisin lausein, KariA, aina takuua hemmo, mutta: Hessun Mawashigeri, se on KARATEA hienoimillaan, siinä ei Funakoshit hiero vaan helvetin voimakas voima, Hessu ei tykkää tästä, mutta sanon vaan, että menkää testaamaan, ja sitten tulkaa kertomaan että tää ei ole Karatea Jotenkin toi Mawa, se on MULLE sitä Karatea, ei tarttis osata kuin toi tekniikka noin hyvin.... Lyhyesti virsi kaunis, mulle Karatea on se joka voittaa ottelun, tyyli ei ole tärkeä tai tekniikka, vaan se, joka seisoo viimesenä. Ugh.
