Sisu

[Sisu]

Tiistai 11/05/2010 – karate 2.5 h, general syllabus, intermediate class, conditioning + sparring

Lähdettiin hyvillä mielin salille viikonlopun menestyksen jälkeen, itse oikein odotin sparrituntia ja kontaktia pistehipan sijaan.

Ekalla tunnilla tehtiin perusjuttujen jälkeen strategiaa, eli erilaisten potkujen torjuntoja. Tunnin lopulla porukan ruskeavöinen joka oli myös turnauksessa kertoi lyhyesti lauantain tapahtumasta ja painotti, että ens kerralla sitten isommalla porukalla mukaan, eikö. Meinaa olla että samat tyypit on aina menossa ja itse toivon, että kellään ei ole semmoista fiilistä että: "En mä voi kun noi aina menee." Lokakuussa on tulossa isompi turnaus, toivottavasti sinne saataisiin junnuja ja alempivöisiä kehään.

Intermediate-tunnin annista muisti vähän pätkii, kai siellä jotain strategiaa tai sen tapaista tehtiin. Onkohan tullut otettua liian monta tälliä päähän.

Sparri, oujea! En ole sitä moneen kuukauteen odottanut niin kuin nyt. Väänsin pari erää sensein kanssa ja yhden miestä vastaan, pidin strategiaa yllä enkä rynninyt hyökkäämään kuitenkin samalla hyvää agrea päällä pitäen. Mies jälkeenpäin autossa kehui että nyt meni hyvin, painostusta ja kontrollia sopivassa suhteessa.


Keskiviikko 12/05/2010

Kävin juttelemassa samasta miekkailukoulusta minua hieman aiemmin eronneen (silloin) shodanin kanssa. Tarkoitus on ollut tavata jo pidemmän aikaa, mutta nyt vasta sain itseäni niskasta kiinni.

Jos joku on enemmän meikäläisen tekstejä lukenut, saatatte ehkä muistaa että liityin Potkuun n. vuosi sitten kun piti päättää mitä teen miekkailun suhteen kun sensei alkoi käyttäytyä jokseenkin oudosti. No, lähtöhän siitä sitten tuli, enkä ole juuri iaitoa esille sen jälkeen kaivanut. Tämä toinen oppilas on treenannut itsekseen reilun vuoden ajan ja on toisessa osavaltiossa sijaitsevan sensein alla käynyt seminaareissa ym. Paras saavutus on miehen toinen sija Tai Kaissa Japanissa viime vuonna luokassa alle 3. dan, joten ihan persiilleen ei ole mennyt.

Turistiin pitkä pätkä kaikesta tapahtuneesta ja hän kertoi paljon nykyisestä senseistään ja Japanin meiningistä. Meikäläistä on mietityttänyt, että mitenkähän tämä uusi potentiaalinen sensei suhtautuu karaten harrastamiseen. Tämä tuskin tulee olemaan ongelma: mies on treenannut Goju Ryuta ties kuinka kauan ja vetää miekkailun ohella Goshin Ryu dojoa, useampi oppilas treenaa molempia lajeja yhtä aikaa. Oli vähän naurussa pitelemistä kun muistelen miten ehdoton se edellisen koulun sensei oli - siinä vaiheessa jo hymähtelin ääneen kun kuulin, että Japanin treeneissä yksi vanhempi japanilainen sensei oli esitellyt ex tempore Shotokan-taitojaan (treenannut Shotokania 20 vuotta). Niin että ehkä tässä ollaan edetty vaikeuksien kautta paremmalle tielle, etenkin kun tällä uudella porukalla on aktiivinen yhteys Japaniin ja päivitetty tieto katoista ym.

Lupasin aloittaa harjoittelun kahden viikon päästä ja minua pyydettiin jo nyt lähtemään mukaan kesäkuun seminaariin. Lähtiessä kysyin, että onko nyt ihan varma että sensei ei tykkää kyttyrää jos tulen treenaamaan ja vastaus oli, että asiasta on kuulemma jo keskusteltu eikä hätiä mitiä, mukaan vaan. Naama hirveessä virneessä kotia kohti!

Mutta helvata mites tää hakama taas laitettiinkaan päälle...


Torstai 13/05/2010

Rokkijalka vipatti, jotain kiiltävää nyt päälle laita!

[youtube][/youtube]

Käytiin Vampire Weekendin loistavalla keikalla eikä menty dojolle. No, pitäähän sitä elämässä joskus muutakin olla kuin treeni.


Lauantai 15/05/2010 – karate 1.5 h

Peruslauantai, paljon drillejä ja kihonia hyväksi viikonlopun aluksi.

Pitäis varmaan päivittää näitä vähän ripeämmin niin muistais jotain yksityiskohtia.

[Sisu]

Tiistai 18/05/2010 – karate 2.5 h, general syllabus, intermediate class, conditioning + sparring

Mies oli taas niin uppoutunut tyohonsa ettei ehtinyt treenaamaan. Oh well, ei tata ikuisesti kesta. Dojolla sensei kommentoi uutta miekkailukuvioita ja nauroi itsekin, etta hyvan porukan olet nyt loytanyt. Mukavaa kun han jaksaa kannustaa muidenkin lajien harrastamiseen.

Ensimmaisella tunnilla kaytiin perustekniikan lisaksi lapi melkein kaikki katat vihreaan vyohon asti. Jos naita tehdaan porukalla, ylemmat vyot tekevat yleensa katat silmat kiinni jos kyseessa on alemman kuin oman vyoarvon kata.

Intermediate-tunnilla tehtiin lisaa kataa ja kun meita oli vain muutama, sensei laittoi meidat tsekkauksen jalkeen harjoittelemaan itsenaisesti ja tuli valilla vilkaisemaan miten menee. Pinan IV:ta toivoin, mutta yansua piti harjoitella ja se meni vahemman tunteella. Ihan kuin en olisi sita ikina treenannut, kai tama on jotain turnausvasymysta.

Sparritunnille meita jai sensei, yksi shodan ja mina. Vaude. Taalla on talvi tulossa ja kylma ilma verottaa treenaajia, sali ei nimittain ole lampoisimmasta paasta (paitsi kesalla kun on tuskan kuuma), pitaa ottaa riehumalla hiki. Ensi alkuun lammittelya ja sitten kuuden liikkeen kuntopiiri, jokaista liiketta 3 x 10 setti ja valiin juoksukiekka salin ympari. Itse tein 3 x 8 sarjoja ja siina oli ihan tarpeeksi.

Sitten sparriin, otin pari eraa sensein kanssa ja yhden shodania vastaan. Sensei oli jattanyt omat sparrivehkeet vahingossa kotiin ja veti tunnin vanha kypara + hanskat paalla, silla etta se tahtia haittasi. Sensei veteli kunnon talleja vaihteeksi keskivartaloon ja yritin tilaisuuden salliessa vetaa koukulla takaisin keskivartaloon. Sen shodanin kanssa oli taas kikkailua kun se on semmoinen melkein 190 cm supermies jolla on jarjettoman pitkat jalat. Ei kun blokista sisaan ja lahikontaktia. Loppuun viela sarja lihaskuntoliikkeita + holkyttelya salin paasta paahan ja ibukilla lapi tehty gekisai dai.


Torstai 20/05/2010 – karate 2.5 h, general syllabus, meditation, conditioning + sparring

Jee, mies tuli ajoissa kokouksesta kotiin ja lahti treeneihin. Torstaina ei yleensa ole paljon porukkaa, mutta nyt oli paljon junnuja ja pari meita ylempaa varivoista. Kihonin jalkeen siirryttiin taas katan pariin, meita ylempia vihreita opetti yksi nidan jolla meinasi olla pinan IV vahan hakusessa. Arvotaan seuraava tekniikka. Pienen tsekkauksen jalkeen saatiin kaikki palaset kohdalleen ja hyvin meni esim. siihen verraten, etta vieressa sensei opetti alemmille vihreille samaa kataa joka ei siis viela sisally heidan vyoarvoon. Oops. Naita sattuu.

Meditoidessa melkein taas ajatukset pysyi paan sisalta pois. Plaah. Paremmin tosin meni kuin miehella, joka naputteli tuntien valissa tyomuistiinpanoja iPhoneen. :evil:

Ja sitten sparritunti joka lammittelyn jalkeen jatkui kuntopiirilla. Kuusi liiketta, jokaista 3 x 10 sarja ja valiin juoksu salin ympari. Homma lopetettiin kyykkyhyppelylla salin paasta paahan yhteensa viisi kertaa (me polvivammaiset saimme tehda hyppelyn puoleen valiin ja siita vaihto juoksuun).

Sparria vedettiin yhteensa kuusi eraa. Ensimmainen era pelkkia kasitekniikoita shodanin kanssa, sitten potkuja ruskeavoista vastaan (yksi osui kylkeen sen verran yllattaen etta vastustajalta paasi pieni murahdus). Sitten era sensein kanssa ja voi pojat sielta tuli taas luutavaraa. Sensei harnasi lyomalla oikein mukavia talleja koukulla meikalaisen etukaden olkavarteen, eilisen jalkeen on noin muutenkin ollut koko vasen puoli hellana.

Sitten era sita nidania vastaan, kokoluokaltaan samaa sarjaa sen pitkan shodanin kanssa ja hartialeveytta piisaa. Tiukoin era pitkaan aikaan, osumaa tuli ja semmoista erikoisempaa settia pelkkien lyontien ja potkujen sijaan (sweeppia, paalle tunkemista jne.). Pistin sinne valiin lahietaisyydelta mawashigerin suoraan miehen naamaariin ja kun senpai ei sita osannut odottaa han oli liikkumassa taakse pain ja juuri strategisella hetkella kaansi kasvonsa potkua pain. Oho. No ei kuitenkaan sattunut, se oli enemman semmoinen lapsy ja kannustavaa kommenttia tuli heti. Senpai ei valitettavasti paase tyon ja perheen takia treenaamaan kovin usein mika on harmi, silla han on erittain hyva opettaja ja tarjoaa vaihtelua. Jossain vaiheessa alkoi taas sama "emmaosaa"-peikko huutaa sisalla ja se otti valittomasti paahan, isolla.

Seuraava era miesta vastaan ja oma turhautuminen tuli esiin. Mies sanoi treenin jalkeen eran aikana ajatelleensa: "Oh no, she's got that angry look in her eyes, I'd better be careful or who knows what she'll do." Ack. Tuli kieltamatta vedettya vahan turhan kovaa.

Viimeinen era, sensei sanoi etta valitkaa joku ja siita saman tien era kayntiin. Marssin suoraan nidanin eteen ja otin revanssin omasta peikosta. Meni paremmalla asenteella ja vastasin niihin erikoisempiin juttuihin ja unohdin hetkeksi "miten yleensa tehdaan". Kun senpai puski paalle pituudellaan ja massallaan, kiersin takakaden miehen niskan taakse, tein puolikaaressa vaistoliikkeen sivuun ja samalla kadella tyonsin vastustajan hitolle.

(Huomasin taas etta pitais alkaa tehda potkuharjoituksia sakkiin tai tyynyyn etta sais jalan asennot oikeiksi. Tuntuu etta aina on varpaat solmussa sparrin jalkeen.)

Loppuun viela holkkaa ja juoksua salin paasta paahan + lihaskuntoharjoituksia ja ennen loppuvenyttelya tehtiin sanchin. Kiitos ja nakemiin, olin lopussa, koko vasen puoli sen verran jaykkana etta venyttelysta ei meinannut sille puolelle tulla mitaan.

But I wouldn't have it any other way.

[Sisu]

Perjantai 21/05/2010 - kuntosali ~1.5 h

Töistä kotiin ja sohvalle, vetämätön ja mitään sanomaton olo. Mies tuumasi, että hän ei tuota kattele koko iltaa joten lenkkarit jalkaan ja salille, hop hop.

Vedin uuden ohjelman ensimmäistä kertaa läpi ja etenkin uudet jalkasarjat mietitytti etukäteen, että mitenköhän naisen käy. No, kävi niin että seuraavalla kerralla pistän suorilta painoja kunnolla lisää, sen verran helpolta tuntui (tosin jalkaprässin viimeistä sarjaa en tehnyt kun laitteen vei ryhmä teinipoikia). Uusittujen pin loaded-laitteiden kanssa oli pähkimistä kun painot ei mene 1/1 vanhojen kanssa, kokeilemalla löytyi sopivat painot.

Porealtaan kautta virkistyneenä kotiin, kyllä kannatti lähteä.


Lauantai 22/05/2010 – karate 1 h

Odoteltiin senseitä kuuluvaksi dojon ulkopuolella ja muutaman minuutin myöhässä paikalle kaarsi sensein vanhin poika avaamaan salin oven. Mikä tarkoittaa sitä että senseille oli taas osunut huono aamu terveyden suhteen.

Porukan shodan veti tunnin ja hyvin vetikin, oli intensiteetti kohdallaan. Tunti käytettiin kihoniin ja kataan ja heti jos alkoi "Osu!" tai kiai joko heikentyä tai unohtua vedettiin lattiaan tekemään punneruksia ja muuta mukavaa. Tätä ollaan kaivattu viime aikoina, junnut jaksaa tehdä ja osallistua mutta meillä pidempään treenanneilla on joskus motivaation kanssa vähän niin ja näin. Miehen kanssa mekastettiin takarivissä oikein innolla ja yritettiin saada intoa tarttumaan.

***

Lauantai-illaksi hankittiin liput Muay Thai-matsia katsomaan:



Työkaverin salilta oli pari kaveria ottelemassa ja kieltämättä toinen näistä otteli parhaan undercard-matsin illan aikana (tästä oli kuulemma moni samaa mieltä).

12 ottelua yhteensä illan aikana, taso parempi mitä aiemmissa tapahtumissa missä ollaan käyty ja tunnelma ihan omaa luokkaa. Ilta oli järkätty tiloihin joka oli enemmän semmoinen iso peltivaja kuin mikään hieno sali (vaikkakin sisällä oli ihan jees tilat), rinki oli keskellä salia ja paikalla live-bändi soittamassa thaikku-musaa.

Useammassa ottelussa oli ottelijoiden välillä aika huisa pituusero, etenkin ensimmäinen naisten matsi meni etupäässä siihen että voittaja tarjoili vastapuolelle jalkapohjaa naamariin suuremman osan ajasta. 82-kiloisten miesten ottelussa rinkiin astui ihan järkyttävän pitkä intialainen mies joka tinttasi päätä lyhyemmän vastustajan otsan pari kertaa auki - KO toisessa erässä.

Naisten WMC World Title-ottelu olisi ollut parempi jos kehään olisi tullut kaksi mestaruudesta ottelevaa henkilöä. Ei tietty itsellä ole paljon varaa huudella täältä ruudun takaa, mutta kyllä oli pettymys että Thaimaasta tuodaan ottelija jolla ei tuntunut olevan kuntoa tai motivaatiota viiteen erään. Työkaverin kanssa tätä jälkeenpäin myös pohdittiin, että ehkä vei hieman arvoa pois illan odotuksiin nähden. Hän sanoi käyneensä pari viikkoa sitten Queenslandissa treenaamassa naisen kanssa jonka alun perin piti otella mestaruudesta ja tämä olisi kuulemma vetänyt vastustajalta pelin poikki välittömästi jos olisi päässyt kehään.

Viimeinen matsi thaimaalaisen Tum Mardsuen ja paikallisen ottelijan välillä olikin ihan eri sfääreistä, jo tästä pelkästään olisin maksanut lipun hinnan. Miehen potkut oli hurjia, nopeutta ja tehoa aivan käsittämättömiä määriä. Eikä sillä että vastustaja mitään ylikävelyä matsista teki, koko viisi erää nuo ottelivat ja Mardsue voitti, aivan oikeutetusti. Katselin jälkeen päin kuvia illan annista ja tällä aussilla oli naama matsin jälkeen sävy sävyyn siniseksi värjätyn mohikaaninsa kanssa.

Hieno ilta, parempi meininki kuin niissä kahdessa aiemmassa eri promoottorin illassa joissa ollaan käyty.

[Sisu]

Keskiviikko 26/05/2010 - battodo ~1.5 h

Reilun vuoden tauon jälkeen aloitin vihdoin ja viimein battodon harjoittelun. Muistin jopa miten hakaman nauhat solmitaan, tai ainakin sinne päin, eipä tuo treenin aikana nilkkoihin valahtanut.

Treenikaverin kanssa vallattiin pieni sali paikallisen poliisiseuran tiloista, samassa tilassa nyrkkeilyä harrastavat jättivät meille miekkoja heilutteleville hyvin tilaa. Kaikki oli vähän kömpelöä alkukumarruksista lähtien, etenkin kun treenikaveri joka on vuoden harjoitellut itsekseen sanoi että kun dojoa ei ole niin hän soveltaa etikettiä ym. Mistään koulusta ei meidän kahden kesken edes puhuta, ollaan vain "study group" ja kun kaverilla ei tällä hetkellä ole vyöarvoa niin ollaan teoriassa samalla tasolla. Käytännössä hän on minulle senpai, ainakin korvien välissä, ja koska hän on nyt oppinut International Battodo Federationin opettaman tyylin hän opettaa sitä minulle.

Käytiin läpi hasshu no noto, happo no gamae sekä toyama- ja seitei toho-katat. Kaikkiin on tullut muutoksia siitä mitä opin edellisessä koulussa, seitei tohoon jopa yksi kata lisää. Perusjutut tulee edelleen selkärangasta, mutta niiden pienten yksityiskohtien viilaaminen: ah ja voih... Tässähän lajin hienous tavallaan tietysti piilee, liikesarjoja ja muuta opittavaa on kohtuullisen vähän, mutta niiden hiominen ja siihen kuuluva prosessi muodostaa treenin sisällön. Tästä syystä pidän miekkaharjoittelusta kovasti, oli se sitten miten turhauttavaa tahansa ja se mielestäni antaa toimivan vastapainon karaten harjoitteluun.

Treenin jälkeen päätin että jätän ensi kuussa järjestettävän seminaarin väliin, aikaa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi ja tuleehan näitä tilaisuuksia. Kiirettä ei ole, etenkään edellisen kokemuksen pohjalta.

[Sisu]

Sunnuntai 06/06/2010 - kuntosali ~1.5 h

Viimeiset pari viikkoa on mennyt sairastellessa ja mieliala on ollut sen mukainen: miehen ei tartte kuin katsoa meikalaisen suuntaan vahan vinosti, niin heti tekee mieli repia ukolta paa irti. :evil: Koko kroppa kihisee liikunnan puutteesta ja paakoppa on samalla aaltopituudella, kahden viikon sohvalla makoilusta kipeytyneet hartiat eivat auta.

Tanaan lahdettiin molemmat salille ja paatin tehda uuden ohjelman jalleen lapi. Alkulammot otin crosstrainerilla ja holmona luotin laitteen sykemittariin enka tekemisen huumassa tarkkaillut omaa Polaria. Laitteen mukaan olin oikealla sykealueella, mutta lammittelyn lopussa ei meinannut henki kulkea eika ihme, syke oli oman mittarin mukaan semmoiset 15% korkeammalla mita piti. Ups. No eipa mittaan, steppilauta kainaloon ja kohti prassia.

Edellisesta sen vahempaa viisastuneena latasin ensimmaiseen jalkaprassiin (isolateral leg press, semmonen missa jalat tekee erillaan tyontoliikkeen) isommat lahtopainot kun kerran viime kerralla tuntui kevyelta. Tein kolme kertaa sarjan lapi (45 sekuntia prassissa +5 x yhden jalan hyppy steppilaudalle molemmin puolin + 5 x yhden jalan "grunt" molemmille puolille) ja Axel Oxenstiarna meinasi tulla vierailulle useamman kerran. Muutama syva henkaisy ja sitten normaaliin prassiin ja kolme kertaa seuraava sarja lapi (12 x prassi, 10 x askelkyykky paikallaan molemmille puolille + 12 x kyykysta tasajalkahyppy steppilaudalle).

(Miehen maaritelma sisusta on, etta eteenpain mennaan vaikka se ei aina olisi ihan viisastakaan. En tietenkaan tata allekirjoita, ainakaan julkisesti. )

Seuraavaksi pari ylakroppaliiketta pin loaded-laitteissa ja sitten kolme kertaa lapi viimeinen liikesarja (10 x syva vatsalihasharjoitus kuntopallolla + 10 x selkalihasliike molemmille puolille + 12 x polvien veto rintaan ja punnerrus bosu-pallon kanssa). Olin puhki, rikki, halki ja onnellinen ja tein loppuun pitkat ja nautinnolliset venyttelyt.

Salin taman iltapaivan mielenkiintoisin asiakas: rastapainen, bandipaitaan pukeutunut kolmekymppinen mies, joka treenasi mustat loysat farkut ja kuluneet maiharit paalla (mm. teki tasapainoliikkeita bosun paalla maiharit jalassa). We shall remain rok at all costs and at all times.

[Sisu]

Tiistai 08/06/2010 - karate 1.5 h, general syllabus, intermediate class

Jes, kahden viikon tauon jälkeen viimeinkin treeneihin! Sensei kysyi että miten voin ja sanoin että muuten ok, mutta pää edelleen tukossa ja kipeä. Kysyin vastapainoksi että mites hänellä menee ja hän kahden kesken sanoi: "I'm struggling." Yhden senpain kanssa ollaan kovasti mietitty, että miten tarjota tilanteeseen apua diplomaattisesti kun kilometrin päähän näkee että ei hyvin mene. Treenaamista ja dojoa en jätä, se on varmaa.

Ensimmäisellä tunnilla tehtiin jälleen reippaasti kihonia ja lihaskuntojuttuja, tällä kertaa iso osa tunnista käytettiin myös venyttelyyn ja se teki sunnuntain repäisyn jälkeen hyvää. Noin ylipäätään jalat huusi armoa ja loppuun tehdyt kyykkyhypyt ym. saivat hampaat kireälle.

Intermediate-tunnille meitä jäi yhden shodanin lisäksi ylempi ruskea ja minä, tunnin aiheena intermediate IP-tekniikat 1-5. Yhtä lukuunottamatta näihin kuuluu alasvienti ja puolen tunnin lattialla pyörimisen jälkeen tunnelma oli vähän kuin että kukas mä oon ja onhan mulla Haminassa sukuakin mutta ei näin pyörällä pitäisi olla. Sanoin senseille, että on aika olla järkevä ja jättää tältä erää tähän. Olisin halunnut jäädä ja pyyntöäkin tuli siihen suuntaan, mutta tolkku voitti.


Keskiviikko 09/06/2010 - battodo

Lähdin salille jossa treenikaveri on treenaillut reilun vuoden vain havaitakseni, että meidän yleensä käyttämä huone on buukattu seuraavaksi 6 kk:n jaksoksi kiukkariporukalle. Jaha. Seisoin aulassa odottamassa battodo-vermeet päällä miekkalaukun kanssa ja japanilaiset senseit aina välillä vilkuilivat meikäläisen suuntaan ja sana sieltä ja toinen täältä paljasti kiinnostuksen.

Treenikaverin kanssa päädyttiin toviksi kaikille taistelulajille yhteiseen harjoittelumuotoon, eli pashanjauhantaan. Tehtiin suunnitelma että etsitään toinen treenipaikka ja jollei löydy ni se on sit Teh Str3et. Kaverilla on tiedossa viikonloppuna seminaari Queenslandissa jonne on tulossa Japanista sensei, hyvällä säkällä mies tulee takaisin virallisen vyöarvon kanssa (tosin hän tätä epäili kun graduointiin pitää kuulemma olla kolme senseitä paikalla).


Torstai 10/06/2010 – karate 2.5 h, general syllabus, meditation, conditioning + sparring

Mies on edelleen projektin kimpussa joten lähdin omin päin dojolle. Ensimmäinen tunti meni taas perustekniikan kanssa, lihaskunnon kohotusta unohtamatta.

Meditaatiossa tehtiin istunta-asennon jälkeen meditointia kokutsu dachissa silmät kiinni ja se meni ensimmäistä kertaa hyvin ja horjumatta. Edistystä!

Sparritunnille jäi sensein lisäksi nidan ja minä, hooray! Ens alkuun hölkkää salin päästä päähän ja sitten 3 x 10 x 10 x 10 sarja dippejä tuolien avulla, josta 3 x 10 soutuliike, perään 3 x 60 s. lankku ja välissä 10 x vatsalihas ja loppuun vielä 3 x 10 sarja punnerruksia jalat tuolilla. Tämän jälkeen dojohiihtoa rei dachissa, eli tehtiin liikkumisharjoitteita sparriasennossa eteen- ja taaksepäin liikkuen. Sitten sensei kysyi, että treenataanko yonju godoa vai laitetaanko matsivehkeet niskaan ja nidan jätti päätöksen minulle. Ja ei kun sparraamaan!

Kun sen neljä erää olin ottanut yhteensä molempia säälimättömiä miekkosia vastaan, päässä soi vain yksi ajatus: "MITÄS LÄKSIT, NII!!!" Turpaan tuli, mutta siinä taistelun huumassa huomasin että jotkut asiat (blokit ym.) alkaa tulla automaattisesti ja hyvä niin, onhan niitä drillattu. Viimeinen erä sensein kanssa oli kovaa rytinää ja ylläripylläri otin ensin yhden potkun leukaan ja vähän päästä mawashigerin suoraan oikeaan korvaan. Mulla oli kypärä, senseillä ei jalkasuojia, tähtiä näkyi. Piti oikein kääntyä hetkeksi pois ja ravistella päätä, sensei tuli tsekkaamaan että kaikki oli okei ja jatkettiin erä loppuun jonka hyväksi lopuksi täräytin miestä pari kertaa melkosen korkealle (lue: naamaan) oikealla kädellä, eikä ihan 100% vahingossa. Eräkello soi, palattiin aloituspisteeseen rei dachissa ja sensei veti happea silmät kiinni, hetken luulin että se tippuu siihen justiinsa mutta mies pysyi pystyssä. Hän halasi erän päätteeksi ja oltiin molemmat sen verran piipussa, että se meni lähinnä toistemme pystyssä pitämiseen siinä "Are you ok?" "Yeah, I'm right, you ok?" -mutinan välissä.

Mietin kotimatkalla Potkussa paljon keskustelua herättänyttä aihetta mitä karate on ja asia tiivistyi mielessä laulun sanoihin: nenästä verta, sielusta kultaa. Sitähän se karate ja ip-lajien harjoittelu meikäläiselle on, persoonan jalostusta fyysisen haasteen kautta. Ainakin korkeammalla tasolla.


Lauantai 12/06/10 - karate 1 h

Porukan aktiivisin shodan veti tunnin ja heti kärkeen lupasi, että tänään opitte miten tullaan vahvemmaksi fyysisen haasteen kautta. Ou jea. Vaihtelua lauantai-aamujen Club Med-tunnelmaan.

Astetta tiukempi alkulämppä lihaskunnon kanssa ja heti drilleihin, lyöntejä sanchin dachissa ja sitten blokkeja zenkutsu dachissa liikkuen. Näihin yhdistettiin lopuksi vielä lyöntisarja ja viimeisten vetojen välissä tehtiin punnerruksia. Ennen potkudrillejä vielä lisää lihaskuntoa ja sitten zenkutsu dachissa liikkuen erinäisiä potkuja.

Tästä meidän jaettiin kahteen ryhmään, kyu-arvoisten seniorina vedin basic IP-tekniikat I-IV läpi pienemmälle ryhmälle ja pidin huolta että intensiteetti ei laskenut. Senpai teetti valkovöisillä potkusarjoja dojon toisella puolella ja kun tätä oltiin tehty jonkin aikaa, vedettiin vielä loppuun maegeri-sarjoja potkutyynyihin. Loppuun ringissä lyöntisarjoja ja zenkutsu dachissa liikkuen potku+lyöntisarjat.

Ihan jees tunti, tosin senpai sanoi jälkeenpäin että ei ollut ihan varma tekikö hän tunnista tarpeeksi kovan. No, oishan tuo saanut itselle olla kovempikin, mutta porukan pienimpiä mielessä pitäen meno oli sopiva.


Sunnuntai 13/06/10 - kuntosali ~1.5 h

Jalat edelleen viikon takaisesta salisessiosta tiukkina, sisäreidet huutaa hoosiannaa. Molemmissa jalkaprässeissä ja kyykyissä teki mieli murista, piti pitää liikkeet melko lyhyinä.

Vedin ohjelman rivakasti läpi, tietäen että kotona odotti olohuoneen maalaus. Vauhtia haittasi jalkaprässiin ilmeisesti syvemmänkin romanttisen siteen solminut nuori mies, joka teki sarjansa à la Uuno Turhapuro ja maailman hitain varastomies. Tein kaikki omat liikkeet alta pois ja se sama tyyppi oli laitteessa edelleen puolen tunnin jälkeen, mutta meneehän siinä aikaa jos pitää ottaa nokoset joka sarjan väliin. Viesti meni lyhyen sivussa odottelun jälkeen perille, mutta kun sain oman sarjan tehtyä arvatkaapa vaan kuka porhalsi laitteeseen takaisin. No eipä mitään, siinä vaiheessa jo kuuntelin porealtaan huumaavaa kutsua.

[Sisu]

Tiistai 15/06/2010 – karate 2.5 h, general syllabus, intermediate class, conditioning + sparring

Kata-viikko. Jej! Dojolle ilmaantui mukavasti sakkia, näin talvisaikaan porukkaa on vähemmän mutta nyt oli tupa täys. Alkulämmittelyksi juostiin salia ympäri ja sitten rutiinivenyttely päälle, josta kihonia sanchin dachissa ja zenkutsu dachissa. Väliin lihaskuntoa, eli punnerruksia ja vatsalihaksia. Tästä siirryttiin vyöarvoittain omiin porukoihin harjoittelemaan kataa, olin ainoa ylempi vihreä kun mies jäi kotiin ja sain hioa Pinan IV:a ihan issessee. Ja hiomista on, yksi senpai kävi yksityiskohtia läpi ja savotta on melkoinen - mutta tämän vuoksihan sitä tulee tehtyä.

Intermediate-tunnille meitä jäi vain minä ja sensein nuorin poika, ruskeavöinen junnu. Tehtiin kataa 40 minuuttia, käytiin kaikki katat läpi Taikyoku I:stä Pinan IV:n ja jokaisen katan välissä 15 punnerrusta joita tuli tehtyä yhteensä lähes pari sataa ja ilokseni huomasin että kroppa alkaa olla hyvässä kondiksessa.

Viimeinen tunti jäi vähän tyngäksi kun tuohon keskimmäiseen käytettiin pidempi aika ja kun meitä oli vain kolme ja sensein poika ei voi sparrata (katkaisi joku viikko sitten kätensä parkourissa), tehtiin sen sijaan potkuharjoituksia tyynyihin. Yksi piti potkutyynyä, yksi potki ja jäljelle jäänyt teki kympin sarjoina vatsalihasliikkeitä. Olin ottanut vauhtia töistä (l. oli vittymainen päivä) joten oli oikein mukava vetää voimalla maegeri-mawashigeri-ushirogeri-sarjaa. Loppurutistuksessa alkoi jo virta loppua (hölkkää + punnerus-vatsalihas-kyykky-polvet rintaan hyppy-sarjoja), mutta oli se sen arvoista. Jäipähän työasiat dojon lattialle hikilammikkoon lillumaan.


Torstai 17/06/2010 – karate 2.5 h, general syllabus, meditation, conditioning + sparring

Taas oli väkeä kuin pipoa ja pipaa tässä on ainakin aamuisin tarvittukin kun ulkona on vain pari lämpöastetta. Juu, Australiassa on aina lämmin ja ihana sää. Alun lämmittelystä siirryttiin kihonin kimppuun, lyöntejä sanchin dachissa ja potkuja zenkutsu dachissa liikkuen, viimeinen sarja meille oli etujalan maegeri, takajalan mawashigeri + kakegeri, gyaku tsuki, gedan barai, gyaku tsuki. Sitten lisää potkuja, ensin parin kanssa mawashigeri-harjoittelua niin että molemmat olivat zenkutsu dachissa ja pitivät ristikkäin käsistä kiinni ja takajalalla potku kaverin etujalan puolelle. Tästä lisää potkuharjoituksia, mm. meikäläisen lempparia eli rei dachista mawashigeri, palautus jalka ylhäällä, pari hyppyä eteenpäin ja toinen mawashigeri. Aargh, ei vasen polvi tykkää tästä edelleenkään.

Tämän jälkeen sensei katsasti porukan katan vyöarvoittain, vuoroa odotteleville annettiin tehtäväksi lihaskuntoliikkeitä katan liikkeiden laskun aikana. Vihreävöisiltä katsottiin Pinan IV ja Gekisai Dai, meni tosi nappiin, oikein papananappiin. Melkein uskoisi että tein Gekisai Dain viime vuonna kisoissa, joopa joo... Loppuleikki oli yhdistelmä lattialla ryömimistä, lyöntisarjoja, potkuja, punnerruksia jne. ja jossain vaiheessa alaselkä alkoi soittaa Popcornia. Voi prkl, no onhan se kyllä töiden takia ollut vähän vihoissaan, mutta tätä ei nyt ois tarvittu.

Meditaatiossa tuntui taas tulleen edistystä, pystyin melko rauhallisesti seisomaan yhdellä jalalla tsuruashi dachissa ja kokutsu dachissa silmät kiinni. Asiaa varmaan auttaa myös kuntosalilla tehdyt jalkasarjat, ei tule huojuttua kuten ennen.

Viimeiselle tunnille jäi sensein lisäksi yksi shodan, sensein nuorin poika, mies ja minä. Aluksi tehtiin kuuden liikkeen kuntopiiri, joka pisteelle 3 x 10 sarja ja vaihtojen välissä juostiin sali ympäri. Sitten mentiin läpi yakusoku kumitea ja kolmosen aloituspotkuissa alkoi jo tähdet loistaa. Kun näitä oli tehty puolen tusinaa kertaa sensei käski laittaa sparrivehkeet päälle - poikansa ei edelleenkään sparraa ja minä sanoin kohteliaasti, että nyt on parempi että jätän illan karkelot väliin. Ahaa, no mitäs sitten keksitään... Mies ehdotti, että kun melkein puolet ei sparraa niin josko tehtäis jotain muuta ja niin sitten päätettiin. Loppuilta meni potkuharjoittelussa mitseihin ja tyynyihin, tosin piti omat potkut tähdätä paljon alemmas mitä yleensä.

V1tuttaa, mutta minkäs sitä vanhalle vaivalle voi, tosin sensei sanoi että välillä on hyvä muistaa pitää itsestään huolta. Long term, baby.

[Sisu]

Kävin tänään hakemassa hammaslääkäriltä uuden hammassuojan:



Tuota tehtäessä lekuri sanoi, että juu laitetaan ihan mikä teksti vaan, hän tekee suojat itse. En sitten kehdannut mitään suomenkielisiä rivouksia laittaa, sisu riittää. Monessa mielessä.

[Sisu]

Lauantai 19/06/10 - karate 1 h

Lauantai-aamun tunnit nayttavat siirtyneen toistaiseksi senpain hoidettavaksi - miehen kanssa ollaan tyytyvaisia siina mielessa etta sensei saa tarvitsemaansa lepoa. Eika silla, senpain tunnit ovat tata nykya todella hyvia, nuori shodan on saanut itsevarmuutta opetukseen viimeisen 6 kk:n aikana roimasti.

Alkulammittely kayntiin, juoksua, peruslihaskuntoa, venyttelya ja alaselassa raksahtaa. Kauhun kaksi sekuntia ja tajuan etta pystyssa ollaan ja kaikki toimii, mutta siina meni saman tien aamun suunnitelma kovasta treenista ohi. Arse.

Lammittelysta tehtiin kihonia: sanchin dachissa peruslyonteja ja blokkeja ja sitten zenkutsu dachissa liikkuen potkuja. Loppuun viela rei dachissa erinaisia potkuihin painotettuja sarjoja ja valiin lihaskuntoliikkeita. Hyvaa settia, semmoista perusdrillia lantion kayttoon ja blokkien ja potkujen "set up"-vaiheeseen keskittyen.

Tunnin isoin osa kaytettiin kataan, kaikkien vyoarvojen katat mentiin porukalla lapi, sanchin poislukien. Onnistuin keskittymaan kataan, mikaan ei tuntunut haittaavan, ei kipea selka, ei sokaiseva aurinko, eika supattavat juniorit. Tuntui todella hyvalta ja ne katat mitka yleensa menevat miten menevat, tulivat talla kertaa suoraan (kierosta) selkarangasta.

Hieno tunti, oikein old skool-meininkia. Annettiin jalkeenpain molemmat hyvaa palautetta senpaille joka oli itsekin tyytyvainen.

[Sisu]

Tiistai 22/06/2010 – karate 2.5 h, general syllabus, intermediate class, conditioning + sparring

McMurphy: I can't take it no more. I gotta get outta here.
Chief Bromden: I can't. I just can't.
McMurphy: It's easier than you think, Chief.
Chief Bromden: For you, maybe. You're a lot bigger than me.

- One Flew Over the Cuckoo's Nest


Olin töiden jälkeen niin väsynyt että nukahdin autoon kun mies ajoi treeneihin. Kaikki meni muutenkin niin putkeen, että pashaako sitä tänne enempää selittelemään. Turpaan tuli, mutta enemmän korvien väliin kuin fyysisesti.

[Sisu]

Lauantai 26/06/10 - karate 1 h

Ei ois nyt taas oikein lähtenyt tänä aamuna, mutta mies raahasi meidät molemmat tunnille ja hyvä niin. Senpai veti taas erinomaisen treenin ja porukkaakin oli.

Alkuun drillejä: peruslyönti- ja blokkisarjoja sanchin dachissa, sitten zenkutsu dachissa liikkuen, väliin punnerrus- ja vatsalihassarjoja. Sitten samaa rataa mutta potkusarjoin, ensin zenkutsu dachissa ja sitten rei dachissa liikkuen, vihreästä vöistä ylöspäin tehtiin mm. hyppypotkuja ja nyt näyttää siltä että uusi saliohjelma alkaa tuottaa tulosta! Sarjojen lopussa olin liikkunut hypyin niin pitkälle eteenpäin, että menin miehestäkin ohi.

Syllabus-osiossa käytiin läpi kihon kumitea, pääpaino ulottuvuuden hakemisessa l. yritettiin eteen- ja taaksepäin suuntautuvilla liikkeillä mennä mahdollisimman pitkä välimatka. Näitä ei olla vähään aikaan tehty, mutta siitäkin huolimatta sarjat kulkivat hyvin ja jopa vyöarvolle uudet 5 & 6 menivät nappiin. Vitoseen kuuluu maahanmeno ja siitä yokogerin jälkeen ponnistus taaksepäin + kake uke ja loppuun tobi yokogeri - hienosti sujui, kyllä on kannattanut äkistää jalkaprässissä.

Hyvä että läksin, taas on treenin suhteen paljon parempi fiilis.

***

Unohtui: tein tänään päätöksen vetää tipattoman heinäkuun ja osallistuin Dry July-kampanjaan. Kaikkea hullua sitä tulee selvin päin tehtyä.

Edit: ylläolevan lisäys.

[Sisu]

Sunnuntai 27/06/10 - kuntosali 1 h

Kauheesti virtaa koko paivan ja varmaan tasta syysta rauta oli erityisen kevytta. Prassissa laitoin lisaa painoja ja muutenkin yritin puristaa ohjelman lapi lujempaa ja siltikin lopussa mietin, etta pitaisko viela menna juoksumatolle puoleksi tunniksi. En sitten kuitenkaan, sen sijaan menin venyttelyjen jalkeen porealtaaseen. Oujea. Etenkin kun taalla on talla hetkella helkkarin kylma, ihan kuin juhannuksena Suomessa.

[Sisu]

Perjantai 02/07/10 - kuntosali 1.5 h

Treenikerta ohjaajan kanssa, mentiin hanen tekema ohjelma lapi ja keskusteltiin tavoitteista ja tuloksista (ja BJJ:sta, IP-lajeista ja treenaamisesta ). Taas tuli pyynto tulla mukaan bjj-harkkoihin, ne ois viela sopivasti melkein nurkan takana.

Aloitettiin jalkaprassista johon laitettiin lammittelysarjan jalkeen saman tien lisaa painoja, tahan on tullut parannusta yli 30% aloituspainoista. Hyva startti. Ensimmaisen jalkasarjan - yhteensa kolme liiketta ja kolme sarjaa - siirryttiin isolateral pressiin (en vielakaan keksi talle suomenkielista nimea). Edelleenkin haastava liike vasemmalle jalalle huonon polven takia, mutta tassakin on tullut edistysta. Hyvia pointteja tuli myos yla- ja keskivartalon hallintaan liikkeen aikana, jatkossa pitaa keskittya tekemaan jalan ojennus pidemmalle ja tuomaan painot alemmas. Yhdella jalalla tehtavat hypyt steppilaudalle menivat huomattavasti varmemmin ja tasapaino on samoin parempi, tata nykya tuntuu etta vasemmalla jalalla voi hypata eika liike ole vain reisilihaksista tapahtuva nosto vaan polven alapuolelta tulee jouset mukaan kuvioon.

Viimeiseen settiin kuului kuntopallolla tehtava keskivartalon ojennus, selkalihasliike painmakuulla ja loppuun bosu-pallolla tehtava polvien nosto rintaan punnerrusasennossa + etunojapunnerrus (tama on koko ohjelman rasittavin liike). Kuntopalloliike ei ole oikein koskaan tuntunut menevan oikein ja siihen tulikin hyva korjaus, selkalihasliiketta katsastettiin myos ja se tuntuu nyt "oikealta".

Ne punnerrukset silla bosu-pallolla, voi luoja. Irvistelyksi meni, ensimmainen ja toinen setti oli pakko tehda taukojen kanssa, ohjaajakin tuumasi etta mites tahan tuli laitettua 15 toistoa. "Because you're crazy, and I asked for it", vastasin. Setin lopulla ohjaaja huomasi sykemittarin ja siella mentiin 180 lasissa - propsit tuli rutistuksesta ja siita etta tein viimeisen setin alusta loppuun ilman stoppeja.

Ohjaaja oli erittain tyytyvainen edistykseen ja siihen etta teen kovasti toita. No eipa sita tule kuukausimaksua maksettua pelkasta porealtaassa istuskelusta ja nyt alkaa olla tuloksia mita nayttaa. Paino on alimmillaan 11 vuoteen, eika tama ole ollut silkkaa painonpudotusta vaan samalla lihakset ovat kasvaneet ja kroppa kiinteytynyt. I is pleased.

[Sisu]

Lauantai 03/07/10 - karate 1 h

Kuun ensimmainen lauantai - saan salliessa ulkoilmatreenit. Edellisena iltana tuli vetta ja aamulla maa oli liian kostea harjoitteluun, mutta juoksulenkkia varten oli aurinkoinen ilma.

Aloitettiin lammittelylla jonka jalkeen tehtiin perusdrilleja seka paikallaan etta liikkuen. Naiden jalkeen potkutyynyt esiin ja maegerin harjoittelua ja valiin kasi-punnerruksia (eight count pushup, kahdeksan liikkeen sarja johon sisaltyy punnerrus, vahan niin kuin burpee mutta enemman tyota). Mies ja yksi ylempi ruskea tekivat loppuun tobi maegerit ja miehen potkuissa oli korkeutta ja voimaa.

Tunnin loppupuoliskolla lahdettiin ulos lenkille ja kylla huomaa etta joka jampalla on lenkkarit jaaneet kuluttamatta sitten viime talven ulkotreenien. Itse jain joukon peralle suosiolla, mutta vaikka piti pari kertaa pysahtya odottamaan hitaimpia sain silti lopussa muun porukan kiinni (joita piti hieman "kannustaa", olivat sortuneet kavelemaan). Loppuun vedettiin viela sarja intervalleja, jonka jalkeen siirryttiin sisatiloihin loppuvenyttelyyn.

Ihan jees treenit, juoksin ekaa kertaa tiella sitten vuoden takaisen nilkkavamman. Tuntui hyvalta, erilainen tuntuma ainasen juoksumaton kuluttamisen sijaan.

[Sisu]

Raskas päiväkirja,

enpä ole vähään aikaan jne. Kiirettä on ollut ja kaikkea tapahtunut, tässä viime kuukausi pähkinänkuoressa. Huom. tuote saattaa sisältää kiroilua ja apatiaa.

Motivaatio on ollut viime aikoina lievästi sanottuna hakusessa ja sen viimeisen perseelleen menneen sparrin jälkeen teki mieli nakata hanskat nurkkaan. Reilu kolme viikkoa tuli treenattua sparraamatta ja se teki kieltämättä hyvää, treeneissä kävin noin muuten ihan senkin vuoksi kun muut vakiokävijät ovat olleet poissa ja sensei on edelleen alamaissa. Siinä on pääsyy miksi menen dojolle, sensei ei ole antanut minun kanssa kolmeen vuoteen periksi enkä kyllä prkl luovuta hänen suhteen, meni toipumisessa sitten miten kauan tahansa.

Nyt pitää vähän selventää tätä meidän opettaja-oppilas-suhdetta. Sensei on tiennyt alkumetreiltä meikäläisen masennuksesta ja miten se on vuosien saatossa ilmennyt ja miten sitä on hoidettu. Ei siitä nyt sen suurempaa haloota ole tullut tai mitään terapiasessioita pidetty, mutta aina silloin tällöin ollaan asiasta keskusteltu ja näistä tuokioista juontuen ollaan myös parannettu välillä maailmaa. Meistä on siis tullut ajan saatossa läheisiä myös ystävinä, ei sillä että se opetuksessa minään suosimisena tms. näkyy, mutta semmoinen erityinen side meidän välille on tullut (sama koskee miestä, mutta hän puhuu näistä asioista sensein kanssa vähemmän kun on niitä kokenut puolisona ja tukijana).

Muutama viikko takaperin kävin sensein kanssa melko vaikean keskustelun siitä miten menee. Luulin että hän oli paranemaan päin, mutta kun kahden kesken kysyin kuin on, hän sanoi taas suoraan: "I'm still struggling", ja samalla sekunnilla suojaus putosi kasvoilta. Olin muutama päivä tätä ennen puhunut yhden shodanin kanssa joka on hänestä yhtä huolissaan ja mietimme, että miten sitä osaisi hienovaraisesti sanoa miten paljon me välitämme ja haluamme auttaa. Kaikki tulikin sitten sanottua aika suoraan, tosin lempeästi. Sensei sanoi arvostavansa meitä ja huolenpitoa ja toivon että avuntarjous ei jää käyttämättä. Rankkaa nähdä maailman vahvin mies murusina mutta jos se meistä on kiinni niin pidetään kaveri koossa vaikka tahdonvoimalla.

No joo, takaisin asiasisältöön. Takaraivossa oli heinäkuun ajan myös kuun lopulla pidettävä harjoitusleiri jonne oltiin miehen kanssa ilmoittauduttu. Siihen tsempaten päätin, että yritetääs nyt vetää sukat ylös ja kokeillaan sparria ainakin kerran ennen leiriä ettei sitten maan päämiähen edessä tartte dojoa nolata. Hyvinhän se meni, yritin pitää rentoa meininkiä päällä enkä yrittää liikoja.

Kirjoitan leiristä erillisen pätkän jossain vaiheessa, viikonloppu oli hyvin mielenkiintoinen. Parasta antia oli uusien ja innokaiden ihmisten kanssa treenaaminen, kadonnut motivaatio löytyi ja taas painetaan virne naamalla.

Leirin jälkeen ollaan nyt treenattu pari viikkoa, eilen oli vyökoe. En olettanut että saisin vyökoepapereita kun viimeisestä kokeesta on vasta muutama kuukausi ja seuraava vyöarvo on ruskea, eikä niitä tullutkaan. Miehen sen sijaan odotin pääsevän kokeeseen ja hän sitä odotti itsekin, mutta kun aamulle ei löytynyt tarpeeksi aikuisia sparrikavereita ja muita ylempiä värivöisiä graduoimaan, sensei päätti siirtää koetta seuraavalle kerralle. Miestä harmitti hetken verran, mutta se meni pian ohi ja eipä hänellä mitään kiirettä ole kun ei tämä ole mikään nopeuskisa.

Avustimme vyökokeessa junnujen kanssa ja vein kolme teini-ikäistä kokelasta puistoon juoksulenkille. Ymmärsin sensein ohjeet lievästi väärin ja pistin porukan juoksemaan palttiarallaa viisi kertaa enemmän mitä sensei tarkoitti. Oops. Hävettää. Älkää päästäkö minua enää junnujen seuraan pliis. Tästä kolmikosta yksi olisi juossut täysillä vaikka koko päivän, mutta ne kaksi muuta olivat äärirajoilla. Kannustin heitä eteenpäin ja sanoin, että nyt ollaan sillä rajalla mistä sensei ja senpait puhuvat ja katsotaan että annatko periksi, enkä uskonut kummankaan luovuttavan. Mietteet vaan vihreän vyön suuntaan.

Eikä nuo sitten luovuttaneet. Kun mentiin takaisin sisälle kolmikon ainoa tyttö veti niin hurjalla asenteella vyökokeen että oksat pois, välillä kyyneleet silmissä mutta semmoisella voimalla että en voinut kuin katsella suu auki vierestä. Kokeen jälkeen hän tuli halaamaan ja kiitti kannustuksesta, halasin takaisin ja sanoin että olen niin ylpeä ja kun hän aloittaa sparrin meidän on parasta olla valmiina.

Kunhan pääsen kuntosalille seuraavan kerran juoksen tunnin juoksumatolla näiden kolmen kunniaksi.

***

Miekkailun osalta sain mielenkiintoisia joskin synkkiä uutisia. Tapahtumia seuranneet ehkä muistavat että jouduin jättämään koulun ristiriitojen vuoksi ja nyt treenaan toisen koulusta saman syyn vuoksi lähteneen seniorin kanssa. Hän laittoi toissaviikolla viestiä, että yksi koulun oppilaista (jota molemmat pidimme pahimpana poliitikkona) otti häneen yhteyttä ja halusi jutella, aikeinaan lähteä koulusta. Tätä oli vaikea niellä, tyyppi oli sensein luotto-oppilas ja meidän molempien silmissä yksi suurimmista syistä ongelmiin. Vastasin, että kyllä minäkin hänet tapaisin jo silkasta mielenkiinnosta, mutta suojakilvet päällä.

Keskustelun tulos: tämä oppilas ja porukan toinen nidan ovat jättämässä koulun, sensei on kuulemma kohdellut molempia yhtä epäoikeudenmukaisesti kuin meitä aikanaan (huutanut muiden oppilaiden edessä, käskenyt tehdä jotain yhdellä tapaa ja sitten torunut että ei noin, puhunut pahaa selän takana jne. jne.). Meillä molemmilla oli huoli jo aiemmin, että takana saattaa olla muutakin kuin politiikkaa kun sensei on jo reilusti yli 70-vuotias. Tuntuu pahalta, mutta samalla tiedän että tein oikean ratkaisun lähdettyäni. Ja luojan kiitos en lopettanut karaten treenaamista.

***

Ja sitten henk.koht. osastolle, viimeiset viisi päivää ovat olleet melkoista vuoristorataa. Tiistaina varmistin omat epäilyt ja tein positiivisen raskaustestin. Onnea kesti kaikki 24 tuntia, huomisen verikokeen tuloksen jälkeen oletan että lääkäri varmistaa keskenmenon. Elämä on. Tai tässä tapauksessa tuskin on. Kaikki kävi niin aikaisessa vaiheessa että tiesin riskin olevan suuri. Pieni mahdollisuus vielä on mutta en elätä toiveita, katsomme miehen kanssa jo eteenpäin ja yritetään nähdä tilanteen hyvät puolet (niitäkin yllättäen on ja monta).

Sensei tiesi molemmista uutisista heti, päätimme kertoa jo alussa turvallisuussyistä. Hän oli eilen niin pahoillaan tapahtuneesta ja sanoi, että olen uskomaton taistelija, monessa mielessä. Asian käsittely on ollut paljon helpompaa kun tunnen itseni vahvemmaksi, enkä pakene tilanteesta tai ala vetää uhrin roolia, treenin ansiota suurelta osin.

If you fall down seven times, get up eight times.

Sisu.