Kieli itämaisissa lajeissa

[toni-f]

En tiä kirjotanko tätä nyt oikeeseen paikkaan, mutta eiköhän se siirretä jos paikka on väärä
Eli!
Tätä en ole koskaan käsittänyt itämaisissa taistelulajeissa, että miksi jokainen liike ym. pitää opetella sanomaan ja ymmärtämään esim. Japaniksi.
Käsitän itse asian niin, että kun suomessa ollaan, niin suomeksi puhutaan.
Tottakai ymmärrän sen, että eri kielellä sanottuna se tuo lajiin jotain "eksotiikkaa" ja joissain tapauksissa suomeksi sanottuna liike kuulostaa "pöljältä". Ymmärrän myös sen, että kouluttajia/opettajia kutsutaan senpaiksi ja senseiksi, mutta muuten asiaa en ymmärrä.
Itselläni lopahtaa nopeesti mielenkiinto lajiin, kun kielipääni on niin huono, että en kertakaikkiaan muista mikä oli ylä torjunta ja mikä karkuun juoksu
(ei tästäkään tekstistä saa varmaan mitää selvää...nukkumaan pitäs jo mennä)

[KungFuMiäs]

No ei kaikissa itämaisissa lajeissa tätä tehdä, esim. omassani ainoastaan joitakin sanoja ja nimiä on hyvä oppia ja ilman niitäkin pärjää ihan hyvin. Mutta kuvitteleisin että esim. jos päädojo on Japanissa ja sinne mennään treenamaan niin on hyvä tietää harjoituksien ja liikkeiden nimiä että pysyy mukana opetuksessa.

[Janne Oksanen]

Niin kyllähän se johtuu siitä, että kaikilla harjoittelijoilla olisi yhteinen kieli. Nuo kurjat kun eivät esimerkiksi Japanissa, Espanjassa, Ranskassa tai Israelissa puhu savoa, niin on valittu se alkuperäinen kieli mitä kaikki sitten käyttävät.

[toni-f]

Niin kai se sitte on, mutta miksiköhän siihenkään ei ole valittu kansainvälistä kieltä ja nyt en tarkota keskisormea vaikka senkin moni ymmärtää.
Käsittääkseni aika harva kumminkin lähtee jonnekkin japaniin treenaamaan...kai.
Meikäläiselle toi nyt on vain vaikeeta, ku en sitte opi millään mitää komeita sanoja.

[Jussi Häkkinen]

Niin kai se sitte on, mutta miksiköhän siihenkään ei ole valittu kansainvälistä kieltä

Itse asiassa on. Lajin emämaan kieli on lajin kansainvälinen kieli.

Meikäläiselle toi nyt on vain vaikeeta, ku en sitte opi millään mitää komeita sanoja.

Opettele niiden osat. Mikäli esimerkiksi mietit sanaa maegeri ja jaat sen osiin, huomaat sisällön olevan aivan looginen: mae l. eteen, keri l. potku. Eivät muutkaan nimet yleensä juuri tuon vaikeampia ole.

En ole vielä nähnyt kenenkään kompuroivan loputtomasti lajikielessä. Ja jos on kykenevä oppimaan lajin, ei sen uuden kielenkään oppiminen (tarvittavilta osin) pitäisi vaikeaa olla.

Oma taipumukseni on käyttää aika tavalla sekä suomea että japania opettaessani. Näin ne merkityksetkin tulevat tutuiksi.

[Mika]

Olen edellisten kanssa samaa mieltä.

Mieti toni-f jos Suomeen tulee joku ulkomaalainen opettamaan tai lähdet itse ulkomaille harjoittelemaan: onko silloin parempi käyttää suomea, englantia vai lajin alkuperäistä kieltä (olettaen ettei se ole suomi tai englanti)?

[AriJ]

Itse en usko että oikeastaan kuin vasta lajia opettamaan ryhtyvälle on oikeasti väliä tuon kielen (ja kulttuurin!) opettelemisella. Tietty, jos yhtäkkiä päättää / päätyy opettajavirkaan eikä ole aiemmin ollut yhtään kiinnostunut lajinsa kielestä ja kulttuurista niin saattaa olla aikamoinen kakku haukattavana

Eli kyllä sillä onkin merkitystä koko matkan ajan Sorppa Se on vaan se syvyys mihin sen kanssa tarvinnee mennä; kursoorinen ulkoaopettelu (joka ei vaatine hirveästi kuin haukionkalaa) riittänee esim. aina opettelun alla olevan paketin osalta.

[toni-f]

Ehkä se on vaan minun kohdallani niin, että lajia opetellessa ja vyökokeisiin menon suurin panostukseni uppoo juuri kielen opetteluun huonon kielipääni takia.

[Mika Väyrynen]

Häkkisen kanssa samoilla linjoilla: kansainvälinen kieli on lajin emämaan kieli. Meille se on Korea. Eikä terminologiaa ole vaikea oppia, kunhan roikkuu mukana tarpeeksi pitkään ja pitää korvat auki. Itseään voi myös opettaa: kun toistat tekniikkaa, toista aluksi mielessäsi sen nimi. Esim. Taidossa Unsokua opeteltaessa (silloin vuonna yksijakaksi kun Taido kokeilin), toistettiin aina askelkuvion nimi, sitä tehtäessä.

Musiikissa kansainväliseksi kieleksi on muodostunut Italia, jota kaikki muusikot (ainakin klassisen musiikin puolella) osaavat musiikkiterminologian verran. Helpottaa kommunikointia muusikkojen välillä - ammattiasioista, todellakin.

Mika V.

[AriJ]

Ehkä se on vaan minun kohdallani niin, että lajia opetellessa ja vyökokeisiin menon suurin panostukseni uppoo juuri kielen opetteluun huonon kielipääni takia.

Älä ajattele sitä kielen opettelun kannalta, vaan ainoastaan asioiden nimien, vähän kuin kavereiden parempien puoliskoiden nimet ja naamat kohdalleen ettei tule pahoja *hups* tilanteita yhteisissä karkeloissa.

Tuo nimen sanominen sitä tehdessä on kyllä hyvä pointti. Itse sanon myös homman nimen kun sen opetan, vähintään, useimmiten myös sen mitä se merkitsee ja mitä se merkitsee

Haukionkala
Haukionkala
Haukionkala

[joksanen]

Men tunne ketään, jolta olisi vyökokeet tai vastavat jäänyt hylsyiksi siksi ettei muista suoritteiden vieraskielisiä nimiä. Alkutasoilla näytetään jokatapauksessa mallia ja ainahan voi vakoilla toisilta. Joten asiasta on Aivan Turha Stressata ja olla vaihtamassa harrastusta sen vuoksi.

Mutta totta on, että opettaessaan voisi joskus vähän selkeämmin puhua noista nimistä. Oon viime aikoina itse panostanut siihen ja sivuvaikutuksena se on tuonut myös ryhtiä oppilaiden tekemisiin.

[marcus]

Edellä sanottujen pointtien lisäksi Itä-aasiassa englanti ei ole mitenkään erityisen hyvin levinnyt kieli. Ei ole mielestäni millään tavoi kohtuullista olettaa, että esim. lajin pääopettajan pitäisi puhua englantia. Se joka haluaa oppia, sopeutuu.

[Tyrsky]

Se oli vaan niin hemmetillistä kun joskus nakkijamuusi-vuoden jälkeen pyöriskelin Judoa harrataen ja silloin olisi vyökokeessa pitänyt osata liikkeen nimi japaniksi..Tarvinneekohan mainita ettei mennyt iiiihan oikein mitä nuori Tyrsky yritti sepittää. Onneksi selvisin lyhyestä Judo-kaudestani melkein kunnialla huolimatta huonosta kielipäästä. Innostus lopahti oranssin suorittamisen jälkeen.
Tankulasta on yllättävää kyllä tarttunut(ja tarttuu edelleen) muistiin muuvien nimiä, mitä syvästi ihmettelen täysin kielitaidottomana ihmisenä...

Haukionkalailu on astetta vaikeampaa niille jotka oppivat lukemalle ja/tai kirjoittamalla ylös sillä harvoin liikkeiden nimet ovat kirjoitettuna "suomennoksen" kanssa. Vai onko, tietenkin tämä on seura- ja lajikohtaista, jossain suuri liike-suomi-liike-sanakirja?

Jooh, ei järjen hiventäkää vaikka on päivä..

[Poista käyttäjä 3276]

Just niinku Häkkinen sano, jakaa osiin ja tarkastelee miks tekniikan nimi on just noin. Karatejutuissa kun tuo on ihan ääriloogista, japanialaiset laittanu oman nimen ihan joka variaatiolle, ja nimestä voi hetimiten ymmärtää minkälainen variaatio on kyseessä.

Ite nimenomaan kiinnostuin välittömästi ottamaan aina selvää miksi jonkun tekniikan nimi on noin, ja sitten taas tajusin paremmin japaniaa ja nimeämispolitiikkaa. Ei siinä ny peruskurssia pitempään menny että hokas aika pitkälti miten japskiksi menee kamppailukieli, mut mä oonki vissiin muka kielimiehiä :p

Pikemmin harmittaa semmoset tapaukset kun yritetään jutella jostain tekniikoista ja toinen sönkkää jotain "no se silleen jännästi menevä niinku käänteinen potku joka tehään silleen viistosti erilailla ku se suora potku joka ojentuu niinku sillein hassusti ja mä en nyt muista sen japsinimee mut siitä tuli muistaakseni mieleen mulle aina mun mummon viikset ja kissa."

[Beorn]

Tankulasta on yllättävää kyllä tarttunut(ja tarttuu edelleen) muistiin muuvien nimiä, mitä syvästi ihmettelen täysin kielitaidottomana ihmisenä...

Vai kielitaidottomana. Tämä puhe kieli- ja matikkapäistä on tasan sitä ihtiään. Jos jokin asia kiinnostaa riittävästi, sen oppii. Oppimisessa auttaa suuresti, jos lakkaa jankuttamasta itselleen, että en minä voi tätä oppia, koska minulla on huono kieli/matikka/puu/oppilaanohjaus/koneistus/mäenlasku/lateraaliviitta/kahvi/auskultointi/harppi/keinolannoitus/veisto/männänrengaspää. Myönnän kyllä, että on tavattoman vaikea vapautua näistä itselleen ottamistaan(osittain annetuista) ja uusintamistaan erilaisista huonoista "päistä". Kokemusta on, joudun itse alati kamppailemaan asian kanssa, mutta onpa niista mahdollista suoriutua eroon. Luulin nimittäin pitkään, etten millään konstilla opi ruotsia. Osoittautui, että olen vakavasti erehtynyt. Ei ruotsin oppimiseen mitään maagillista kielipäätä tarvittu. Tarvitsi vain istua alas ja opiskella hiukan enemmän kuin hiukan .