On tullut ongelmia palautumisessa, mutta luulen että se johtuu pääosin siitä että energiamäärät jäävät usein liian alhaiseksi.Tälläisen +100 kiloisen "urheilijan" täytyy mättää rasvaa joskus aika urakalla jos meinaa saada tarpeeksi kaloreita ja se hirvittää itseäkin. Esimerkki aamiainen vapaapäivillä: paketti pekonia ja 4 munaa paistettuna pekonirasvassa+rehut+kahvi kermalla.Elina kirjoitti: Onko kelleen vhh:lle menneelle tullut ongelmia palautumisen kanssa? Olen meinaan itsestäni huomannut, että jos olen tarpeeksi rankasti vääntänyt, niin syön automaattisesti paljon enemmän leipää - jopa 9-11 palaa päivässä muiden hiilareiden päälle (en nyt viime aikoina, mutta piipahdus crossfitissä herätti taas uinuvan hiilarihirmun). Jos en näin tee, on useamman päivän aika hirveä olo, enkä takuulla jaksa yhtään mitään. Toisaalta olen aina syönyt kohtuullisen vähärasvaisesti ja rasvan käyttöä pitäisi tietysti lisätä, jos hiilihydraatteja vähentää. Liian suuresta proteiininsaannista seuraa osteoporoosiriski ja osteoporoosi ei kyllä oikein houkuttele. Rasvan lisääminen ruokaan jotenkin ällöttää aivan hirveästi - öljyssä lillivä salaatti saa suurinpiirtein yökkäysreaktion suoraan aikaiseksi.
Mietin tässä nyt vähän noita vaihtoehtoja, koska vatsa ei tunnu tosiaan pastasta kauheasti enää tykkäävän ja ruisleipäkin sekoittaa sen. En tiedä, mistä tämä nyt yhtäkkiä on lähtenyt, mutta joka tapauksessa ne krampit ja turvotus eivät tunnu oikein mukavilta. Ohraleipä ja kauraleipä eivät aiheuta suuria ongelmia, muuta kuin vähäistä kaasunmuodostuksen lisääntymistä, mutta ainakaan vatsa ei turpoa eikä kramppaa. Riisi taas on jotenkin niin tuhottoman tylsää.
Vähärasvaisesta poisoppiminen oli alussa itsellekin tosi vaikeata kun oli syönyt niin noin 10 vuotta -90 luvun oppien mukaan...
Kuinka korkeat proteiinimäärät aiheuttavat tuota osteoporoosia?Urheiluravitsemusoppaissa on lienee pidetty n.1,5-2,5g/kg optimaalisena proteiinisynteesin kannalta, eikai toi sulla helposti mene yli?
Mites hedelmien lisääminen kohtuudella?Pitää olla vaan fruktoosin kanssa tarkkana, mutta saahan sillä vähän tota hiilaria paikkailtua. Quinoaa olen itse kokeillut joskus ruuanlaitossa ja se oli ihan ok riisinkorvike ja sopii hyvin monen pakille. Vähän vaan epäilyttää siemenen pinnalla oleva lievästi myrkyllinen kerros joka pitää pestä pois ennen keittämistä, siksi en ole siitä kovin innostunut. Gluteiinittomat riisileivät saattaisivat myös olla hyviä, itse en ole kokeillut.