Pohjoismaiden historiaa

[Abe Simpson]

Sainpas konvertoitua nuo mp3:ksikin, nyt voi kuunnella vaikka kännykällä.

- Marko

Sama urakka tuli mieleen, paljonko on yhteenlaskettu megamäärä? Olisiko noita mahdollista saada jakoon jotenkin?

[Paappa]

Berserkeistä. Miten on, luuletteko että näillä into- tai myrrysmiehillä olisi yhtymäkohtaa muiden kamppailulajien joukossa? Lainaus vikipediasta.

Berserkit olivat muinaisskandinaavisia sotureita, jotka menivät taisteluun kiihkeän raivotilan vallassa.

Berserkkejä pidettiin pelottavina vastustajina, joiden uskottiin usein omaavan yliluonnollisia voimia. Omat joukotkaan eivät usein pitäneet berserkeistä. Esimerkiksi Islannissa kiellettiin berserkkitilaan meneminen, sillä berserkit aiheuttivat jatkuvia ongelmia. Sana berserkki tulee muinaisskandinaavisesta sanasta "berserkr", joka tarkoittaa "karhun paitaa" tai "pelkkää paitaa", tällä tarkoitetaan karhuntaljan käyttöä vaatteena ja siitä saatavaa raivoa ja voimaa, tai berserkkien tapaa taistella ilman haarniskaa. Jotkut berserkit myös ottivat nimen "björn" tai "biorn", eli karhu.

Berserkit saattoivat vannoa uskollisuutta Odinille. On arveltu, että he olivat kuten suljettu lahko, joka opetti raivotilaan päätymisen kyvyn vain jäsenilleen. Siitä, millainen sotilasryhmä berserkit olivat, on kiistelty.

Nykyisin oletetaan, että berserkit saavuttivat raivotilan samankaltaisilla tekniikoilla kuin šamaanit transsitilan; kyse oli siis jonkinlaisesta itsesuggestiosta. Myös tajunnantilaan vaikuttavia aineita on voitu käyttää. Erään teorian mukaan berserkkitila oli alun perin tahaton seuraus suopursulla tai suomyrtillä humalien sijaan maustetun oluen juomisesta. Berserkkien kerrotaan muun muassa karjuneen eläinten lailla ja purreen kilpiään ennen taistelua. Berserkkien väitetään joissain tarinoissa olleen haavoittumattomia, ja mahdollisesti he ainakin itse uskoivat näin mennessään taisteluun. Mahdollisesti heidän hypnoosia muistuttava tilansa poisti heiltä kivun ja uupumuksen tunteen. Joidenkin berserkkien kerrotaan rynnänneen niin lujaa taisteluun, että he kuolivat rasitukseen.

Berserkkien kykyä on verrattu eräiden myöhempien aikojen suomalaisten tietäjien kykyyn. Intomiehiksi ja myrrysmiehiksi kutsuttiin tietäjiä, jotka taistelivat yliluonnollisia olentoja, kuten taudinaiheuttajia vastaan silmittömän raivotilan vallassa. He saattoivat karjua mielipuolisesti, hakata esineitä yhteen, huitoa asein näkymätöntä vastustajaa, viiltää itseään tai nostaa paljain käsin kiukaalta kuumia kiviä.

Muistan lukeneeni, että näihin berserkkeihin on liitetty myöhemmin myös ihmissusitarinoita.

[Miklu]

Berserkit etc. stuffia

Somafera on termi johonka joskus törmää /s€-juttuja selatessa.

[mronkain]

Sainpas konvertoitua nuo mp3:ksikin, nyt voi kuunnella vaikka kännykällä.

Sama urakka tuli mieleen, paljonko on yhteenlaskettu megamäärä? Olisiko noita mahdollista saada jakoon jotenkin?

Yhteensä 951 megaa tuli kokoa omalle konversiolleni.
YLE on aika tiukkana tekijänoikeuksista, joten ei noita viitsi julkiseen jakoon laittaa....

- Marko

[Sardaukar]

Poltetun Njallin saagan ja Gunnar Väkevän saagan jälkeen Orm Punaisen jutut kolahtivat aika hyvin. Lisäksi tällä kirjoittajalla on aika hyvät kirjasarja meneillään:

" onclick="window.open(this.href);return false;

[Paappa]

Dokudraama Stamfordin sillan taistelusta 1066, osa 2. Britit yrittävät päästä sillan yli ja Tanskalainen on toista mieltä asiasta.

[youtube][/youtube]

[Kari Aittomäki]

Mun käsityksen mukaan tuo oli yöllä ja tuo mahtava viikinkisoturi tosiaan kaatoi yli 40 saksia, kunnes sai kuolettavan osuman sillan alta isketystä peitsestä.
Joki olis ollu syvä ja keihäsmies veneessä, muutenhan Haraldin joukot ois menny yli mokomasta purosta jotta heilehtaa vaan.

Muut viikingit ois heränny meteliin ja ehtiny sonnustautua hyökkäystä vastaanottaan.
Tuo yksi mies siis varmisti Englannin kohtalon tuona päivänä.

Ihmetellä täytyy miksei hommaa hoidettu jousella tai silkalla massalla, tuo kilpien ja varustusten taso ei voi pitää paikaansa.
Kilpimuurille ei yksi mies mitään voi, ei millään.

[Paappa]

Todennäköisesti mukana on paljon silkkaa legendaa. Silti vaikka osakin olisi totta on kyseessä melkoinen suoritus. Kapealla sillalla varmaan taitava ja vahva mies saattoi pitää pitkäänkin puoliaan, lisäksi pitkävartinen kirves saattoi olla sen aikaisista aseista ehkä paraskin valinta moiseen. Kilpimuuria ei kapeikossa oikein voi käyttää, kun ei mahdu eteen kuin yksi mies kerrallaan. Jousilla tai pitkillä salkoaseilla tilanne olisi toinen.

Noita yksinäinen mies sillalla - tarinoita on Japanista ja myös Suomesta, Swen Tuuva. Lisäksi luin juuri eräältä forumilta dokumentoituja tarinoita siitä, miten yksi mies oli pitänyt puoliaan useita vastaan, jokaisessa oli puolustautuja osannut valita paikkansa niin että ei joutunut saarretuksi tai käyttänyt myös pimeyttä hyväkseen. Vaan nämä taktiset jutut eivät liene kenellekään outoja..

Wikipediasta, kuinkas muuten, löytyi kuvaus taistelusta:

Battle of Stamford Bridge

The Vikings were at an enormous disadvantage. Their army was divided in two; with some of their troops on the west side of the River Derwent and the bulk of their army on the east side. Their armour had not been brought with them, they had left them on the ships as they had not expected the English army to arrive so quickly. The English force arrived, and annihilated the Vikings who fought a futile defence on the west side of the river. By the time the bulk of the English army had arrived, the Vikings on the west side were either dead or fleeing across the bridge. The English advance was then delayed by the need to pass through the choke-point presented by the bridge. A later folk story has it that a giant Norse axeman blocked the narrow crossing, and single handedly held up the entire Saxon army. He was only killed when an Englishman floated under the bridge in a barrel, and thrust his spear through the laths in the bridge, killing him.[6]

Whatever the delay, this had allowed the bulk of the Norse army to form a shieldwall to face the English attack. Harold's army poured across the bridge, forming a line just short of the Norse army, locked shields and charged. Though the battle raged for hours, the Norse army's decision to leave their armour behind on the ships began to show; without their armour they were exposed to Saxon steel. Eventually, the Norse army began to fragment and fracture, allowing the English troops to force their way in and break up the Norwegian shield wall. Completely outflanked, and with their leaders Tostig and Hardrada killed, the Norwegian army completely disintegrated and was almost annihilated.[7]

In the later stages of the battle, the Norwegians were reinforced by troops who had been left behind to guard the ships at Ricall, led by Eystein Orri, Hardrada's daughter's fiancé. Some of his men were said to have collapsed and died due to exhaustion upon reaching the battlefield. Their counter-attack, described in the Norwegian tradition as "Orri's Storm", briefly checked the English attack, but was soon overwhelmed, wiped out and Orri himself killed. The Norwegian army routed, pursued by the English army, some of the routers drowned in the rivers.[8]

So many died in such a small area that the field was said to have been still whitened with bleached bones 50 years after the battle.

Aftermath

King Harold accepted a truce with the surviving Norwegians, including Harald's son Olaf and Paul Thorfinnsson, Earl of Orkney. They were allowed to leave after giving pledges not to attack England again. The losses the Norwegians had suffered were so horrific that only 24 ships from the fleet of over 300 were needed to carry the survivors away.[10] They withdrew to Orkney, where they spent the winter, and in the spring Olaf returned to Norway. The kingdom was then divided and shared between him and his brother Magnus, whom Harald had left behind to govern in his absence.[5]

Three days later, on September 28, the Normans under William the Conqueror landed on the south coast of England. King Harold had to rush his battered, weary army south to meet the new invasion. Less than three weeks after Stamford Bridge, on October 14, Harold was defeated and killed at the Battle of Hastings, beginning the Norman Conquest of England, and ending the Anglo-Saxon era.

[DeusVult]

Itse olen aina ollut sitä mieltä, että tuo tarina miehestä sillalla on silkka legenda. Todennäköisesti sen pani alulle joku Godwinsonin armeijan komentajista, kun piti keksiä selitys sille miksei sillan yli ja norskien kimppuun päästy nopeammin.

Sinänsä tuota taistelua (joka olisi voinut hyvin mennä myös toisin päin jos Harald Ankara ei amatöörimäisesti olisi antanut yllättää itseään) mielenkiintoisempi tarkastelun kohde on koko vuoden 1066 kampanjan strateginen tilanne: Kolme täysin eri kansakuntaa - ranskalaiset, skandinaavit ja germaanit - taistelemassa Englannin herruudesta. Kenelläkään ei oikeata perimysoikeutta Edward Tunnustajan jättämään kruunuun, mutta silti voittaja määrittäisi koko saarivaltion suunnan useiksi sadoiksi vuosiksi ja jättäisi jälkeensä ehkä ikuisen perinnön. Sinä syksynä tosiaan historian lehdet havisi... oi kumpa oisin saanut olla mukana.

[Kari Aittomäki]

Mutta kaunis tarina, vaikkei niin totta oliskan.

Ja kas, alkaako sääty-yhteiskunta tehdä tilaa hahmottamisessa?
"Kenelläkään ei oikeata perimysoikeutta.."
Mua itteeni huvitti silloin aikoinaan kun tosiaan aloinmiltei itsekin kokea olevani jotain riffraffia..
Brittien asenteellinen superiority on kyllä kavalaa. Ois saanu Armada onnistua.
Tai viimeistään Luftwaffe.

Ja piruvie kun ois saanu olla mukana missätahansa noissa ryminöissä.

[DeusVult]

Mutta kaunis tarina, vaikkei niin totta oliskan.

Ja kas, alkaako sääty-yhteiskunta tehdä tilaa hahmottamisessa?
"Kenelläkään ei oikeata perimysoikeutta.."

Ai täh? Mitä mun mahdolliset hahmottamiset historiaan liittyy?

Kysehän on (oli) siitä että kenelläkään näistä osapuolista ei ollut kunnollista oikeutusta hyökätä Englantiin. Casus bellin käsite tunnettiin kyllä jo keskiajalla, vaikka en tiedä kutsuttiinko sitä silloin sillä nimellä. Jumalan nimittämä Englannin hallitsija oli kuollut ilman osoitettua seuraajaa, joten käytännössä näistä kolmesta päälliköstä jokainen oli maassa rosvoretkellä. (*)

Samaan tyyliinhän se pensasneuvostoliittolainen tuli Suomen rajan yli 70 vuotta sitten ilman mitään kunnon syytä (tai oli niillä tietysti oma syynsä ), eikä siinä sitä "oikeudettoman hyökkäyksen" kohteeksi joutunutta osapuolta silloin lohduttanut sääty-yhteiskuntahahmottamiset tai niiden puute.

(*Harold Godwinson tietysti oli maassa jo valmiiksi, joten hänen ei tarvinnut mihinkään hyökätä. Kruunu ei kuitenkaan olisi hänelle kuulunut, ei ainakaan jos asiasta olisi järjestetty kansanäänestys)

[diesel 64]

(*Harold Godwinson tietysti oli maassa jo valmiiksi, joten hänen ei tarvinnut mihinkään hyökätä. Kruunu ei kuitenkaan olisi hänelle kuulunut, ei ainakaan jos asiasta olisi järjestetty kansanäänestys)

Witenagemot poliittinen instituutiohan Haroldin nimesi ?

Tunnetuin witenagemot kokoontui 5. tammikuuta 1066. Se hyväksyi Harald Godwininpojan kuninkaaksi Edvard Tunnustajan kuoltua.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Witenagemot" onclick="window.open(this.href);return false;

[DeusVult]

(*Harold Godwinson tietysti oli maassa jo valmiiksi, joten hänen ei tarvinnut mihinkään hyökätä. Kruunu ei kuitenkaan olisi hänelle kuulunut, ei ainakaan jos asiasta olisi järjestetty kansanäänestys)

Witenagemot poliittinen instituutiohan Haroldin nimesi ?

Kyllä, mutta asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Edward oli käynyt katkeraa valtataistelua Jaarli Godwinin (Haroldin faija) kanssa jo vuosia, ja eräiden lähteiden mukaan luvannut jättää kruunun perintönä Normandian Williamille, joka oli Edwardin jonkinasteinen kamu. Jaarli Godwin oli Wessexin jaarli, ja näin ollen yksi Englannin vaikutusvaltaisimpia aatelisia. Hän ei kuitenkaan ollut kuninkaallista sukua sen enempää kuin poikansakaan - toisin kuin Edward joka oli suorassa linjassa satoja vuosia vanhaan Wessexin kuningassukuun. Godwin kuoli 1053, mutta testamenttisi valtansa ja omaisuutensa pojalleen Haroldille, ja epäilemättä teki kaikkensa lobatakseen tätä tulevaksi Englannin kuninkaaksi. Edward Tunnustaja kuoli tammikuussa 1066 julkistamatta seuraajaansa, ja etukäteen voideltu aatelisneuvosto julisti Haroldin kuninkaaksi vielä samana päivänä. Tästä suivaantuneena Normandian William päätti lähteä hakemaan sitä mikä hänelle oli (ainakin jos häntä itseään oli uskominen) luvattu. Lusikkansa soppaan laittoi vielä Norjan Harald, joka oli oikea "vanhan koulun" viikinki, ja joka uskoi edesmenneen sisarenpoikansa ja Englannin entisen tanskalaiskuninkaan Harthaknutin keskenään solmiman sopimuksen antavan hänelle oikeuden Englannin kruunuun.

[diesel 64]

(*Harold Godwinson tietysti oli maassa jo valmiiksi, joten hänen ei tarvinnut mihinkään hyökätä. Kruunu ei kuitenkaan olisi hänelle kuulunut, ei ainakaan jos asiasta olisi järjestetty kansanäänestys)

Witenagemot poliittinen instituutiohan Haroldin nimesi ?

Kyllä, mutta asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Edward oli käynyt katkeraa valtataistelua Jaarli Godwinin (Haroldin faija) kanssa jo vuosia, ja eräiden lähteiden mukaan luvannut jättää kruunun perintönä Normandian Williamille, joka oli Edwardin jonkinasteinen kamu. Jaarli Godwin oli Wessexin jaarli, ja näin ollen yksi Englannin vaikutusvaltaisimpia aatelisia. Hän ei kuitenkaan ollut kuninkaallista sukua sen enempää kuin poikansakaan - toisin kuin Edward joka oli suorassa linjassa satoja vuosia vanhaan Wessexin kuningassukuun. Godwin kuoli 1053, mutta testamenttisi valtansa ja omaisuutensa pojalleen Haroldille, ja epäilemättä teki kaikkensa lobatakseen tätä tulevaksi Englannin kuninkaaksi. Edward Tunnustaja kuoli tammikuussa 1066 julkistamatta seuraajaansa, ja etukäteen voideltu aatelisneuvosto julisti Haroldin kuninkaaksi vielä samana päivänä. Tästä suivaantuneena Normandian William päätti lähteä hakemaan sitä mikä hänelle oli (ainakin jos häntä itseään oli uskominen) luvattu. Lusikkansa soppaan laittoi vielä Norjan Harald, joka oli oikea "vanhan koulun" viikinki, ja joka uskoi edesmenneen sisarenpoikansa ja Englannin entisen tanskalaiskuninkaan Harthaknutin keskenään solmiman sopimuksen antavan hänelle oikeuden Englannin kruunuun.

Jep, Sekava soppa näyttää olevan

Edvardin isä Ethelred II oli hallitsijana kahdesti 978–1013 ja 1014–1023, järjestyksessä hän oli Englannin 15. hallitsija kun Edvard puolestaan oli 21. Tämä osaltaan kertoo hyvin epävarmoista ja muutoksia täynnä olleesta ajasta Englannin historiassa

Kuolema ja perimys
Edvard Tunnustaja kuoli tammikuussa 1066 lapsettomana ja siis ilman laillista kruununperijää. Lähin sukulainen ja ehdokas perijäksi olisi ollut veljenpoika Edvard Maanpakolainen, joka kuitenkin eli suurimman osan elämästään Unkarissa ja palattuaan Englantiin vuonna 1057 kuoli pian tämän jälkeen. Tämän jälkeen Edvard määräsi perijäkseen Edvardin Maanpakolaisen pojan Edgar Athelingin. "Ulkomaalainen" ja Edvard Tunnustajan kuoleman aikoihin vain noin 14-vuotias Edgar ei kuitenkaan koskaan päässyt kuninkaaksi.

Kruunusta taistelivat Normandian Vilhelm, myöhemmin Vilhelm Valloittaja ja hänen lankonsa Harald Godwininpoika myohemmin Harald II sekä Norjan kuningas Harald Ankara (Hårdråde). Heistä Harald ehti olla hallitsija vain hyvin lyhyen aikaa kunnes Vilhelm otti vallan. Vilhelm Valloittaja aloitti monella tavalla uuden sivun Englannin historiassa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Edvard_Tunnustaja" onclick="window.open(this.href);return false;

Luettelo Englannin hallitsijoista

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_E ... uninkaista" onclick="window.open(this.href);return false;

[Beorn]

Samaan tyyliinhän se pensasneuvostoliittolainen tuli Suomen rajan yli 70 vuotta sitten ilman mitään kunnon syytä (tai oli niillä tietysti oma syynsä )

Lienevätkö ottaneet oppia naapuriltaan; erään läntisen suursu...vallan eräät piirit pyrkivät rajan yli Pietarin (ja pikkuisen muunkin alueen siinä sivussa) valtaamiseen ja hyvä syyhän moiseen operatsiooniin tarvitaan. Syyksi saatiinkin se, että venäläiset juuri sopivasti tulivat pommittaneeksi Inon linnaketta. Ihmeellisen hyvä ajoitus oli venäjäläisillä. Valitettavasti sitten vain maailman tilanne eli ja muuttui, ja niin jäi tämäkin hyvä syy käyttämättä.