Tohtori Krabola

[Tohtori Krabola]

20. elokuuta

32. Streching + belt cracking 60 min

Taustamusiikki: Daft Punk - Discovery

Olohuoneen möbleeraaminen myöhäisessä iltapäivässä toi yllärihien, jonka ajattelin kerrankin hyötykäyttää. Lähdettiin hitaasti liikkeelle ja avattiin paikat rauhassa. Nivusia kokeiltiin kuitenkin liian aikaisin. Onneksi löysin venytyksen, jolla saan ne lämpimiksi. Good times. Kikkakopasta kaivettiin esiin ikivanha venytys, jota en ole sitten vuoden 2006 jälkeen käyttänyt. Hyvin toimii edelleen.

Vyön kanssa paukutteluun saatiin hyvännäköistä soljuvuutta. Ehkä se vielä siitä suttaantuu.

[Tohtori Krabola]

28. elokuuta

Perinteisten kiinalaisten lajien seminaari

Sain ujutettua yhden työasian samalle päivälle Helsinkiin, joten pääsin riemumielin läimimään reiteni mustelmille ja niskan kipeäksi. Taisin rotkia vähän liian rennosti, kun tuli selkeä whiplash niskaan. Kiitokset siis KungfuMiähelle opastuksesta, on taas vähän lisää palikoita joita pyöritellä. Taikina, muta, jousi, hissin ovet. Siinä konsepteja kerrakseen.

Se että eilen paukahti flunssa päälle, ei ainakaan parantunut treenatessa. Mitä sitten, nyt voidaan sitten kerätä voimia ja aloittaa uusi viikko rennosti läpsyttelemällä.

[Tohtori Krabola]

29. elokuuta

Heräsin aamuyöstä aivan hirveään oloon. Kylmä hiki virtasi ja vatsassa velloi. Ajattelin, että oli vikatikki syödä äitimuorin lihamureketta edellisenä iltana. Minkäs sitä tekee kun on nälkä? Oli sellainen tuntuma, että tavaraa tulisi kummastakin päästä ja paineella. Kurkussa oli sellanen tuntuma, että kourallinen legopalikoita pyrkii ulos. Vatsassa paini kaksi jäistä mäyrää. Päätin, että lähden liikkeelle vasta kun on ihan pakko. Makasin liikkumattomana tunnin verran ja kuulostelin tilannetta. Paha olo liukeni vähitellen ja se kakkahätäkin laantui. Käänsin kylkeä ja jatkoin unia.

Kaikenlaista.

Tänään käytiin hääpäivän kunniaksi syömässä intialaista. Tässä odotellaan jännityksellä ensi yön tuntemuksia .

[Bahar]

Tänään käytiin hääpäivän kunniaksi syömässä intialaista. Tässä odotellaan jännityksellä ensi yön tuntemuksia .

Woo, aika uhkarohkea veto varsinkin edellisyön jälkeen

Josta tuli mieleen: " onclick="window.open(this.href);return false;

[Tohtori Krabola]

Tänään käytiin hääpäivän kunniaksi syömässä intialaista. Tässä odotellaan jännityksellä ensi yön tuntemuksia .

Woo, aika uhkarohkea veto varsinkin edellisyön jälkeen

Josta tuli mieleen: " onclick="window.open(this.href);return false;

Nukuin kuin tukki. Jos jotain tuli housuun, en sitä aamulla huomannut. Hauska mies .

[Tohtori Krabola]

1. syyskuuta

Pitkään odotettu saunailta oli vihdoin tosiasia. Tuutoriryhmämme kesken on pitänyt mennä saunomaan ja pitsattelemaan jo puoli vuotta. Kaupinojan sauna avasi meille kosteat ovensa. Pukuhuoneessa kuulin, että tämä on uimahousullinen sauna. Meinasi mennä maku koko hommasta, mutta lainauimurit päällä läpsyteltiin löylyhuoneeseen. Itse huone oli keskivertokaksion kokoinen ja kiuas yksiön. Vettä heitettin litrasella kattilalla. Aluksi kaikki tuntui jotenkin mukavan pehmeältä ja rauhalliselta. Ensimmäinen uintikaan ei ollut mikään suuri shokki. Jossain toisen ja kolmannen löylykierroksen aikana tiloihin saapui Tapparapipoinen isäntä, joka päätti kerralla näyttää miten Kaupissa saunotaan. Kaksi litraa vettä tarkasti valikoituihin paikkoihin ja iholla alkoi kiehua. Löylyt muuttuivat pehmeästä tissuttelusta turpalällyksi. Saunominen muuttui selviytymistaisteluksi.

Jälkikäteen olo oli kuin piestyllä. Olin kuullut, että tällä saunalla käy löylypätijät, mutta kyllä liika on aina liikaa. Taidan ensi kerralla käydä Rauhaniemessä. Jos vaikka selviäisi hengissä kotiin saakka.

[Tohtori Krabola]

8. syyskuuta

33. Venyttely + JBG 90 min

Joo-o. Nyt alkaa olla lähellä. Vaimo näyttää kovin tuskaiselta ja vatsaa kuulemma kivistää. Voidaan päästä jopa seuraavana yönä puskemaan uutta ihmistä maailmaan. Kaislakin taputtelee omaa vatsaansa ja hokee vauva, vauva. Ollaan jonkin uuden ja ihmeellisen äärellä.

Monikamerakurssi on lähtenyt melko verkkaisesti liikkeelle. Aika on kulunut luennoilla istuessa. Tänään oli harvinaista herkkua, kun Kari Ahola, uutiskuvaaja maailmalta, tuli kertomaan, että miten kuvauslupa Israeliin hankitaan ja kuinka tarkistaa arveluttavan näköisestä sähköjohdosta sen toimivuus. Kolmekymmentä vuotta maailman kriisipesäkkeissä opettaa yhtä jos toista.

Luennolla istumisessa on se ärsyttävä puoli, että kainalot hikoaa ihan hirveesti. Se on ollut paita per päivä -meininkiä koko viikon. Yleensä voin kikkailla puoli viikkoa samalla ilman mitään hajuhaittoja. Ei ole hyvä tämä.

[Tohtori Krabola]

2011

Jepa. Tänä vuonna ei sitten tässä päivyrissä nurista treenien laadun tai määrän suhteen. Aion vetää just niin paljon kun nappaa ja pakarat antaa myöten. En myöskään aio numeroida yksittäisiä treenejä, koska se on niin ankeeta. Jospa vaikka keskittyisin vain siihen treenaamiseen.

Toisen lapsen syntymä on tehnyt asioista jänniä. Enää ei ole aikaa keikkua potkussa ja postata videoita toisten peräpukamista tai lollittaa jokaista hassua kommenttia. Asiapitoisuus viesteissäni on vähentynyt vuosien saatossa, koska on paljon kivempaa olla kaikkien kaveri kuin kiukkusika, joka haluaa puolustella tekosiaan. Tänä vuonna voisin yrittää taas vähän treenivetoisempaa kirjoitusotetta. Kainalopierujen kaveriksi vähän kyykkää ja puiden kuorintaa Kokkolan tyyliin.

Vuoden ensimmäinen liikunnallinen merkintä osuu eiliselle.

10. tammikuuta

Lohikäärmetanssi 2 tuntia

On taas se aika vuodesta, kun kiinalainen kalenteri vaihtaa eläimen toiseen. On alkamassa jäniksen vuosi. Läjä kiinalaisten asoiden parissa puuhaavia ihmisiä kokoontui kulttuurikeskus Caisan tiloihin ja yritti saada kangaslohikäärmeeseen eloa. Aika mukavastihan tuo kangasruoja kääntyy ja vääntyy hyppysissä. Kuviot alkavat olla tuttuja ja niitä keksii aika kivuttomasti lisää. Oma treenaamattomuus ei näyttänyt ainakaan tämän intensiteetin treenausta haittaavan. Lohikäärmeen liikuttelu täydellä vauhdilla on ns. persehelvettiä, mutta onneksi vielä palautellaan asioita mieleen. Joululahjaksi saatu kahvakuula löytää varmasti paikkansa iltojen iloisista hetkistä, jolloin sylissä ei ole lapsi tai kaksi.

Tässä vaiheessa kaikki liikunta on ylläripylläriä, koska koskaan ei voi tietää miten paljon ehtii ja voi tehdä. On vähän samanlainen tilanne tuon hippikoslan kanssa. Kun yrittää säästää eikä osta uusia pyyhkimensulkia, on ajo takuulla jännää joka kerta. Kun menivät bensan koostumustakin vaihtamaan, niin pitäisi Mitterandin aikaiseen sitikkaan ostaa sitä kalliimpaa bensaa. Empä taida. Autoilu on muutenkin niin nuivaa. Perheen liikuttaminen on vaan niin paljon helpompaa sillä.

[Tohtori Krabola]

23. tammikuuta

Oikeastihan minulla ei ole mitään realistisia mahdollisuuksia liikkua niin paljon, että sitä voisi kutsua kuntoa kohottavaksi sellaiseksi. Koulu, kaksi lasta, vaimo ja internet - siinä yhtälö, johon on hankala ujuttaa edes ajoittaista kahvakuulaa tai edes housujen nostelua. Toissapäivänä sain kuitenkin varastettua sen verran aikaa itselleni, että sain paidan kastumaan (eikä kyseessä ollut puklu). Vaimo ja kaisla menivät saunaan ja minulla oli käytössäni kokonainen puolitunteroinen.

Ensimmäinen, josta lähden tätä nykyä liikkeelle on Ji Ben Gong ja kaikki siihen verrattavissa oleva toiminta. Yläkroppaan vähän painetta blet crakcingin muodossa, jalkoihin dynaamista venyttelyä ja lantiolle öljyä. Puskahyppelyn hienouksia on turha yrittää 20 neliön tilassa. Enkä ole ihan varma haluanko niitä tällä haavaa tehdä. Kahvakuulailu kahdeksan kilon kuulapäällä on paljon kouriintuntuvampaa tekemistä. Ja saahan siinä samalla paitansa täyteen kuolaa. On positiivista huomata, että kaikki tuntuma tekemisestä ei ole kadonnut. Jonkinlaista sähäkkyyttä on vielä liikkeissä, eikä se ryhtikään ole niin huono kun välillä luulee.

Maanantaina olisi sitten taas lohikäärmetanssia.

[Tohtori Krabola]

27. tammikuuta

Olen noin viikon ajan pyöritellyt päässäni käsikirjoituksen ideaa, jota ei millään haluaisi kirjoittaa ylös. Sitä on paljon mielekkäämpi pyöritellä mielessä ja antaa sille koko ajan uusia suuntia. Viimeksi tuli yksi hieno vivahde mieleen, kun odottelin Ateneumin edessa bussi numero 65A:ta ja kuulokkeissa soi the Black Keys. Yksinkertaista, mutta samalla nerokasta lähestymistä koko elokuvan tekemiseen. Alan ajoittain epäillä kuvaajan opintojeni miellekkyyttä, koska se kaikki tekninen infoähky on omiaan tappamaan mielenkiinnon oikeasti mielenkiintoisesta asiasta. Kuitenkin, kun saa sen HDCamin ensimmäisen kerran olalleen ja pääsee kokeilemaan niitä kaikkia pieniä kilkkeitä, tuntuu valinta kuitenkin niin oikealta.

Tapahtumien ketju, joka johti bluespohjaisen musiikin kuunteluun ja eksymiseen Helsingin yöhön, alkoi täältä Tampereelta. Lohikäärmetanssitreenit ovat tekosyy sille, että pääsin irtautumaan Kaislan kanssa arjesta. Ja onhan siinä sekin puoli, että vaimo sai näin tilaisuuden syödä kalaa ja ottaa rennosti. Kaisla on toisinaan melko hankala lapsi. Matka etelään oli ensimmäisiä kertoja elämässäni, kun pelkäsin liikenteessä (jos ei ota huomioon kolaria) henkeni puolesta. Keli oli inhottavan liukas ja auto oli kuin kiisseli haarukalla. Tuplaperävaunukombon ohittaminen meinasi jäädä viimeiseksi tai ainakin sellaiselta se tuntui. Juuri kun saavutin rekan peräpään, heilahti se raivokkaasti sivulle ja hyrysysyni eteen. Onnistuin jarruttamaan viime hetkellä. Sen jälkeen ajelin kiltisti rekan perässä, kunnes sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta uuteen ohitukseen. Melkein sottasin sotisopani, taas.

Päivä, jonka luulin olevan melko tylsä ja tapahtumaköyhä, paljastui iloisten terssijouksutusten säestämäksi hupailuksi. Kaislalla puhkesi lenssu sunnuntaina ja maanantaina äitin sai kuningasajatuksen, että melkein kipeä lapsi pitää viedä uimaan. Vähän samanlaista logiikkaa käytti muuan herra Somerjoki aikoinaan ottaessaan selviytymisryyppyä. Ajattelin, että olkoon. Eipä olla valvottu tarpeeksi lähipäivinä. Uimailu oli kaikin puolin menestys. Suihkusaippuat hävisivät tuusulalaisen uimahallin lokeroista ja vessaan menin epähuomiossa ilman uimahousuja. Eriö oli sijoitettu siihen viimeiseen mutkaan ennen allasalueelle kirmailua, enkä olettanut että sukukalleuteni näkyisi puolelle uimahallista. Onnekseni pikku performanssini todistajina oli vain kourallinen uimavalvojia. Uinnin jälkeen kahviossa hörpitty kaakao tuntui jotenkin vainoharhaiselta, kun ikkunan toiselta puolelta käveli yksi uimavalvojista ja antoi minulle jonkinlaista silmää. Ensimmäinen ajatus oli se, että nyt tuli oppitunti uimahousujen käytöstä. Taisi vaan olla perusnaamari eikä muuttuva suhdanne.

Illan harjoituksissa olo oli poissaoleva ja hontelo. Perheen sisäinen lenssuaalto alkoi tehdä selvää jälkeä vastustuskyvystä. Voin kuitenkin olla iloinen siitä tosiasiasta, että sain saunlistaani sadannen merkinnän. Oli sellanen vähän valju höyrysauna, joka oli täynnä ehtoopuolen kroolaajaa ja kultakäätyjä. Pahanmakuinen höyry, joka jäi jotenkin kutkuttamaan jonnekin takaraivon seudulle. Ehkä siksi treenasinkin leijonaa, enkä lohikäärmettä.

Uinti 1h
Leijona 1,5h

[Tohtori Krabola]

5. maaliskuuta



Olen aina ollut talvi-ihmisiä. Tänä talvena sain kuitenkin pakkasesta tarpeekseni, jota ei ole tapahtunut sitten talven 87 jolloin tipuin puroon (jäällä oli keppi, joka minun oli pakko saada). Kylmyyden maksimimaalinen vaikutus mielialaan kulminoituu kuvaustilanteissa. Joko olen unohtanut villasukat jalkaan tai sitten olen tehnyt väärän hanskavalinnan. Kun se routa hiipii jalkoihin ja ne kylmettyvät, on koko päivä yhtä palelua. Ja tämä tapahtui viimeisen kuukauden aikana useammin kuin haluaisin myöntää. Ikääntyminen tekee ihmisestä vain vanhemman, ei muuta.

Hiihtoloma tuli todella tarpeeseen, koska tiesin että silloin pääsisin sisäkuvauksiin (lomaahan tällä alalla ei vietetä). Koulun studio ja t-paita ja mahdollinen hiki kirvoittivat hymyn naamalle. Ehkä isoin plussa näissä kuvauksissa oli se, että olin vaihteeksi kuvaajana enkä lavastajana (työnkuva, jota olen tehnyt jo aivan tarpeeksi). Kuvausvälineenä oli paljon parjattu Canon 7D, joka mielestäni on oikein mainio pikkukamera. Tiedostomuoto (H.264) aiheuttavat leikkaajille päänvaivaa eikä kameran kenno oikein kestä nopeaa liikettä (wobble-efekti). Monitoroinnin optimoiminen on turhauttavaa ja linssien vaihtoon saa kulumaan monta ylimääräistä minuuttia (follow focus on aina tiellä). Kunhan kaikki nämä pienet harmittavuudet on otetty huomioon kuvasuunnittelussa, on se oikeasti mainio vempele. Kunnon linsseillä (joita koululla ei ole) saadaan pelastettua paljon. Ja valaisija on AINA kuvaajan paras kaveri.

Tällä kertaa tehtiin taidepuolen projektia, joka kertoo minulle vapaudesta tehdä jotain muuta kuin dialogipohjaista ihmissuhdedraamaa. Tiesin operoivani kykyjeni ylärajoilla, joka pitäisi olla tilanne jokaisessa elokuvassa. Vain sillä tavalla saa aikaiseksi jotain yllättävää. Työryhmä pysyi mukavan pienenä ja kuvauksissa oli rento tunnelma, jota ei voi sanoa kaikista. Liian usein haalitan turhia ihmisiä nurkkiin pyörimään. Ei taidetta tehdä varmistin päällä. Elokuvaus antaa välillä niin huimia tunteita, että pitää välillä käydä ostamassa automaatista Pepsiä ja täristä yksinään innosta.

Kuvausten ja pakkasen hellittäessä, alkaa mieli jotenkin kaivata jonkinlaista fyysistä kuritusta. Koska jouluna saatu kuula on tähä mennessä kerännyt vain pölyä, päätin ottaa pari laatikkotanssiaskelta raskaan rannekorun kanssa. Perusjutuilla lähdin liikkeelle, koska heiluttelu jännitti vähän etukäteen. Tämän kerran komboksi jäi swing-clean-press. Kierros alkoi mukavasti (3x10, 3x10, 2x10), mutta viimeisten pystypunnerusten aikana sain ranteeni niin kipeiksi (joo, olen tietoinen että mustelmien kerääminen ei ole se juttu) kolhuista että ei siitä meinannut mitään tulla. Pitänee harjoitella sitä räkkiä vähän enemmän. Ja tietty nostella vähän lisää, ettei meinaa jäädä painon alle. Toisaalta, taidetta ei tehdä varmistin päällä.



Kahvakuula 30 min

[Tohtori Krabola]

7. kesäkuuta

Täytyy myöntää, että olen yllättynyt. Liikunnan määrä on lisääntynyt eksponentiaalisesti sitten maaliskuun. Toukokuun lopulla väheni kontaktitunnit, joten koululla ei tarvinnut enää juosta joka päivä. Jotain outoa tapahtui - aloin liikkumaan. Reilun viikon sisään on mahtunut enemmän toimintaa kuin koko alkuvuoteen. Ehkäpä tätä asiaa piti taas kypsytellä tarpeeksi pitkään.

Kesä on ihan parasta aikaa treenta. Alkulämmön ottaminen on turhaa, koska pieni hiki on koko ajan päällä. 70-luvulla rakennettu betonimöhkäle (jota myös kodiksi voi kutsua) lämpiää viimeistään kolmen aikaan niin lämpimäksi, että ihan kotona neppailemalla tulee kuuma ja kutku.

Kaksi olennaista asiaa on tapahtunut, jotka ovat suuresti vaikuttaneet aktivoitumiseen. Ensiksi, aktivoin itselleni Heiaheia-tilin. Pirteännäköinen käyttöliittymä ihan houkuttelee liikkumaan, jotta näkee miten pikkumulikat liikkuu ja tuntilaskuri raksuttaa. Toiseksi, aloitimme vaimon kanssa geokätköilyn. Vahvasti kolmekymppisten aikuisten aarteenetsintäharrastus, jossa voi liikuskella ja kiipeillä mitä jännimpiin paikkoihin. Tässä on jotain kovin harrypottermaista, mutta kaipa jokaisella pitää oma salakerho.

Venyttely 1h
Boulderointi 30 min
Jumppa 1,5h
Cross Training 1h 10 min
Circuit Training 30 min
Shuai Jiao 1h

[Mika]

Heh, juuri eilen yöllä kämppis kävi etsimässä kätköjä. Haluaisin itsekin joskus mennä (olen halunnut jo vuosia), mutta tuo voisi olla hauskempaa pienessä porukassa yksin siirtymisen sijaan.

Jos viitsit ja ehdit, kirjoita vaikka kokemuksistanne tähän ketjuun.

Se on hyvä että treeni taas maistuu!

[Tohtori Krabola]

Ai että kirnuvoi on hyvää. Se on kuin vetäisi hiukopalaksi pari villisikaa ja sen päälle karahvin viiniä. Jos siis sellaisesta pitäisin.

Olin kovasti suunnittelemassa matkaa Sodankylän filmifestareille. Tarkoituksena oli dokumentoida matka ja haastatella erinäisiä elokuvahenkilöitä, mutta tänään tuli puun takaa sellainen työtarjous että se oli pakko ottaa vastaan. Rahaa on paljon mukavampi ansaita kuin kuluttaa. Toisinaan.

Venyttely 45 min

[Tohtori Krabola]

23. kesäkuuta

On se jännä. Heti kun helteet lakkasivat, passivoitui tämä ällöpylly. Muutamia hassuja vetoja on tullut tehtyä, mutta siinä kaikki. Fiilis on kuitenkin katossa vähän kaiken suhteen. Työkeikka ei ole vieläkään käynnistynyt, koska mainokselle piti saada siunaus Ranskan päämajasta. Tällä haavaa olisin työllistetty heinäkuun kaksi viimeistä viikkoa.

Treenirintamalla on valikoima ollut yllättävän laaja. Frisbeegolf-kiertue oli kevyehkö (12 tuntia + tauot), jonka aikana tekniikka hiotui ja vasen puoli kropasta kivettyi. Siltamäen radalla heitin peliurani ensimmäisen pirkon (birdie), josta olin todella tyytyväinen. Siinä samassa huumassa piti sitten mennä hukkaamaan lempilätty sameavetiseen lampeen. Kolmen radan ja muutaman sadan kilometrin jälkeen jalat olivat hyytelöä ja vatsalihakset kramppailivat pienestäkin yskähdyksestä. Kyllä urheilu on hieno asia .

Jiben gong 70 min
Core training 30 min
Frisbeegolf 12h
Venyttely 90min
Lenkki 6km 60min
Venyttely 30min
Core training 45 min