Kamppailulajit, väkivalta ja moraali

[ninja]

Kertokaa miksi pitäisi kaivaa ja tutkia sisimpäänsä tiedostaakseen kuinka suuriin väkivallantekoihin kykenee? Mitä tarkoitusta asia ajaa? Ymmärrän kyllä, että olosuhteet voivat muodostua sellaiseksi, että "luonnostaan" joutuu asian kanssa tekemisiin. Mutta miksi sitä tarvitsisi hakemalla hakea?

Olisikohan tuossa ajatusmallissa takana se, että olosuhteiden muodostuessa sellaisiksi, ei sitten tulisi yllätyksiä itsensä kanssa?

Joo, ja olosuhteet voi joskus muodostua sellaiseksi, että metsästys- ja kalastustaidot olis tosi yes. Mutta senkötakia pitäsi könytä joka viikonloppu metsässä riistan perässä?

Tässä keskustelussa mua vaivaa se, että osa porukkaa on jollain tapaa tekemisissä väkivallan kanssa ja osa ei juurikaan. Ja sitten väännetään siitä, kuin oikein tai väärin väkivalta on.. Se kai on tullut selväksi, jotta väkivalta on, niin kuin muutkin asiat tässä maailmassa.

Se väkivalta on melko todennäinenkin uhka. Siksi ninja.

No, siis ei todellakaan ole. Sitä tässä juuri olen yrittänyt sanoa. Itse en edes muista koska viimeksi olisin joutunut kohtaamaan väkivaltaa..

[Tero]

Metsästys-keräilykulttuurissa, kun ylijäämää on vähemmän, ei ollut tämänkaltaisia paineita. Tärkein resurssi olivat riistamaat ja kun populaatio oli harva, niin konflikteja syntyi aika vähän.

Siellä oli ihan samanlaiset ihmistenväliset paineet kuin nakkikioskilla ja hiekkalaatikolla, eikä vastapainona sitten enää minkäänvaltakunnan lakeja, ei edes mitään heimoneuvostoja tms.

Käsitykseni mukaan noissa metsästäjä-kerailijä yhteisöissä väkivallan esiintymisessä on hurjia kulttuurisia eroja. Nakkikioski on myös äärimmäisen huono vertaus, kun siellä on kaikki vieraita. Heimoyhteisössä on ollut kuitenkin aika tarkkaa noiden sosiaalisten yhteyksien kanssa, niiden kavereiden kanssa täytyy kuitenkin elää koko elämä. Väittäisin, että ihan jokaiseen ärsykkeeseen ei ole voinut nyrkillä reagoida, vaan sitä väkivallan käyttöä on pitänyt punnita tarkasti. Osa ihmisen menestystarinaa on kyky olla reagoimattaa ärsykkeisiin ulkoisesti, vaikka aivoissa myllertäisikin.
Tästä voisi ehkä myös päätellä miksi nokkelaa vttuilua hyväksytään paremmin kun turpaan vetelyä.

[ka1]

Joo, mistä täällä niinku nyt puhutaan...

Kertokaa miksi pitäisi kaivaa ja tutkia sisimpäänsä tiedostaakseen kuinka suuriin väkivallantekoihin kykenee? Mitä tarkoitusta asia ajaa? Ymmärrän kyllä, että olosuhteet voivat muodostua sellaiseksi, että "luonnostaan" joutuu asian kanssa tekemisiin. Mutta miksi sitä tarvitsisi hakemalla hakea?

Olisikohan tuossa ajatusmallissa takana se, että olosuhteiden muodostuessa sellaisiksi, ei sitten tulisi yllätyksiä itsensä kanssa?

Joo, ja olosuhteet voi joskus muodostua sellaiseksi, että metsästys- ja kalastustaidot olis tosi yes. Mutta senkötakia pitäsi könytä joka viikonloppu metsässä riistan perässä?

Tässä keskustelussa mua vaivaa se, että osa porukkaa on jollain tapaa tekemisissä väkivallan kanssa ja osa ei juurikaan. Ja sitten väännetään siitä, kuin oikein tai väärin väkivalta on.. Se kai on tullut selväksi, jotta väkivalta on, niin kuin muutkin asiat tässä maailmassa.

Tämä oli hyvä tiivistys mielestäni.
Mitä tuohon sisimpänsä pimeitten sopukoiden tutkimiseen tulee, kysymys on aika vaikea minusta. Ennen olin ehdottomasti sitä mieltä, että kenenkään ei kannata sille tielle lähteä, ja kai yhä olen samaa mieltä oikeasti, mutta... olen alkanut vittuuntua mtv-sukupolveen. Jengi ei tunnu tajuavan mitä moraali, lojaalius tai empatia tarkoittavat, ja tämä johtuu täysin siitä ettei tiedetä väkivallan uhkasta mitään. Lähtökohtaisesti en luota kehenkään joka ei näistä jutuista tajua (sisältäen 90% naisista)... sen näkee kyllä silmistä aika hyvin välittömästi.
Olen toki helvetin pettynyt itseeni ja kyynistymiseeni.
No, totuus on kuitenkin se, että ei kukaan niitä sisimpänsä synkkyyksiä alakaan tutkimaan. Jos alkais olisi jo alkanut, omatoimisesti.

Miten tahansa, jos todella on tilastoja jotka näyttävät sosiaalisen aseman ja väkivaltaisuuden selkeän yhteyden, noin niinkuin suurissa massoissa, se yhteys on varmasti sitten olemassa. Suurissa massoissa siis. Sitä ei poista yksittäiset havainnot mukavasta kerjäläisestä tai tappelevasta pukumiehestä.


Silti, Paapan pohdinnat näyttävät ainoastaan jonkin suhteen, mutteivät ota kantaa siihen kumpi on syy ja kumpi seuraus. Ajattelen tässä väkivaltaisuuden olevan vain yksi ilmentymä jostain laajemmasta... Lähinnä siis että kouluttautuuko väki, joka ei ole fyysisesti/aggressiivisesti suuntautunutta herkemmin? Tai päinvastoin? On muuten mielenkiintoinen pohdinta, onko "väkivaltaisen luokan" koko vakio vai ei? Käsittääkseni tätä Paappa on hieman yrittänyt aloitella, mutta on nyt ehkä saanut vähän turhan kärkästä vastakaikua osakseen.

Näin nimenomaan. Minusta tämä pohdinta sosiaalisen aseman ja väkivallan yhteydestä on täysin irrelevanttia. Eihän sillä ole mitään väliä.
Lähtökohta on se, että ihmiset ovat erilaisia. Ihmisten käsitteleminen yhtenä homogeenisenä ryhmänä tämän aiheen suhteen on ihan yhtä tyhjän kanssa.
Meillä on omat esi-isämme sieltä metsästäjä-keräilijöiden keskuudesta - siinä elinympäristössä ihminen on kehittynyt. 5-10% heimosta osallistui metsästykseen. Jotkut teki jotain muuta. Nyt elämme rauhaisassa, järjestäytyneessä yhteiskunnassa, niin tekemistä onkin vähän vaikea löytää. Teoriani ei varmaan kestä tieteellistä tarkkailua - mutta se pointti tuossa on silti, valitettavasti, fakta.

[ed von virtanen]

Hiukan on tullut viestiä viime käynnin jälkeen
Hyvä niin. Pointtia tulee, hyvää ja huonoa.

Minä olen senverta poikanen, etten ole hengaillut noiden alkuihmisten kanssa, joten en kommentoi heidän tekemisiään.

Mutta nykyihmisen lapsilla on omien kokemusten perusteella hyvin vahva taipumus lyömiseen ja muuhun ilkeilyyn. Niin epäonnistunut isä en minäkään voi olla, että olisin lasten mielen saastuttanut jo kävelemään opettelun aikoihin. Eli oma mielipide moiseen on juurikin se, että väkivaltaisuus on asia jota opetetaan välttämään, eikä käyttämään. Ainakin suurimmassa osassa tapauksista.

Noi luokkaerovertaukset suhteessa väkivallankäyttöön menee aika korkealentoiseksi läpäksi.
Eli köyhät rähinöi ja rikkaat ei?

Sinänsä kohtuuton väite, jos jälleen vertaan omiin kokemuksiin. Tiedän hyvinkin korkeasti koulutettua hyvävaraista porukkaa, joita mieron tie houkutti enemmän, kuin hyvästä kodista annetut reilut eväät, koulutukset ja asema "parempien" piireissä.
Ja vastaavasti perseaukisista perheistä lähteneitä työläispohjasakkoja jotka elelevät hyvinkin leveätä elämää nykyisin.

Tää luokkajako kummastuttaa mua muutenkin. Mun käsittääkseni jokainen määrittelee asemansa ja arvonsa omien tekojensa ja olemisensa kautta, eikä niinkään näennäisen yhteiskuntajaon.

Päähänlyöminen on kokemusperäinen asia. Siihen ei liity mitään mystistä.
Liiallinen hyssyttely vääristää näkökannan turhan suppeaksi. Ja taas kiihkoilu menee toisesta päästä yli. Simppeliä. Kunnon turpasauna opettaa kun se on ansaittua.

Moralisointi on helppoa niin kauan, kun ei itse sitä piippua reikäpuolelta katsele. Ja silloin jos katselee, ei ne väkivallanteot sittenkään kait nii kamalia olekkaan. Jännä miten asiat muuttuu kun sattuu omalle kohdalle.
Se että joku ei ole kohdannut väkivaltaa, ei tarkoita etteikö sitä olisi olemassa.
Onnea vaan. Ei se huono asia ole. Muttei myöskään itsestäänselvyys kaikille. Kaikki kun ei ole aina itsestä kiinni. Työnsä tekemisestä on moni joutunut kärsimään. Huonosta ajoituksesta ja paikanvalinnasta sivullisena myös.
Tietyt asiat elämässä seuraavat joskus pitkään. Halusi tai ei.

Aamen.

Ps. Moro vaan doctor! Reenaillaan taas ku kohdalle sattuu.

[ed von virtanen]

Senverta noista tilastoista.. Ei muuten suurin osa väkivallantöistä näy missään tilastoissa..

[Mika]

Tässä on vähäsen tietoa tästä keskustellusta aiheesta:

Tutkimusten mukaan nuorten alttius väkivaltaan on kuitenkin edelleen yhteydessä mm. yksinhuoltajuuteen ja perheen vaikeaan taloustilanteeseen. Erilaisten sosiaalisten rasitteiden kasaantuminen perheessä lisää nuoren alttiutta väkivaltaan.

Samanlaisia yhteyksiä on myös rikosten uhriksi joutumisen ja sosiaalis-taloudellisten tekijöiden välillä. Vaikeasta taloustilanteesta kärsivien perheiden nuoret joutuvat muita useammin sekä omaisuus- että väkivaltarikosten kohteiksi. Huono-osaisuus kasaantuu: talousvaikeuksista kärsivien perheiden nuorilta varastetaan useammin kuin muilta, heidät ryöstetään useammin kuin muut, he kokevat muita enemmän väkivallan uhkaa ja heihin kohdistuu väkivaltaa enemmän kuin muihin.

[ed von virtanen]

Tässä on vähäsen tietoa tästä keskustellusta aiheesta:

Tutkimusten mukaan nuorten alttius väkivaltaan on kuitenkin edelleen yhteydessä mm. yksinhuoltajuuteen ja perheen vaikeaan taloustilanteeseen. Erilaisten sosiaalisten rasitteiden kasaantuminen perheessä lisää nuoren alttiutta väkivaltaan.

Samanlaisia yhteyksiä on myös rikosten uhriksi joutumisen ja sosiaalis-taloudellisten tekijöiden välillä. Vaikeasta taloustilanteesta kärsivien perheiden nuoret joutuvat muita useammin sekä omaisuus- että väkivaltarikosten kohteiksi. Huono-osaisuus kasaantuu: talousvaikeuksista kärsivien perheiden nuorilta varastetaan useammin kuin muilta, heidät ryöstetään useammin kuin muut, he kokevat muita enemmän väkivallan uhkaa ja heihin kohdistuu väkivaltaa enemmän kuin muihin.

Kertookohan toi toisaalta siitä, että henkinen väkivalta on jyrännyt "vähempiosaiset" niin alistuvaan asemaan, ettei edes kiinnosta räpistellä vastaan..?

Kyllä sai minun lapsuudessa ne vähät ryöstelijät rystystä. Missä on mennyt pieleen...

[Kuhmu]

Tässä on vähäsen tietoa tästä keskustellusta aiheesta:

Tutkimusten mukaan nuorten alttius väkivaltaan on kuitenkin edelleen yhteydessä mm. yksinhuoltajuuteen ja perheen vaikeaan taloustilanteeseen. Erilaisten sosiaalisten rasitteiden kasaantuminen perheessä lisää nuoren alttiutta väkivaltaan.

Samanlaisia yhteyksiä on myös rikosten uhriksi joutumisen ja sosiaalis-taloudellisten tekijöiden välillä. Vaikeasta taloustilanteesta kärsivien perheiden nuoret joutuvat muita useammin sekä omaisuus- että väkivaltarikosten kohteiksi. Huono-osaisuus kasaantuu: talousvaikeuksista kärsivien perheiden nuorilta varastetaan useammin kuin muilta, heidät ryöstetään useammin kuin muut, he kokevat muita enemmän väkivallan uhkaa ja heihin kohdistuu väkivaltaa enemmän kuin muihin.

Kertookohan toi toisaalta siitä, että henkinen väkivalta on jyrännyt "vähempiosaiset" niin alistuvaan asemaan, ettei edes kiinnosta räpistellä vastaan..?

Vähintäänkin jännä tutkimus,ei kai se ihan noin mustavalkoista ole?

Ylipotkija: Quote FAIL corrected.

[tohtorismies]

Kertokaa miksi pitäisi kaivaa ja tutkia sisimpäänsä tiedostaakseen kuinka suuriin väkivallantekoihin kykenee? Mitä tarkoitusta asia ajaa? Ymmärrän kyllä, että olosuhteet voivat muodostua sellaiseksi, että "luonnostaan" joutuu asian kanssa tekemisiin. Mutta miksi sitä tarvitsisi hakemalla hakea?

Olisikohan tuossa ajatusmallissa takana se, että olosuhteiden muodostuessa sellaisiksi, ei sitten tulisi yllätyksiä itsensä kanssa?

Joo, ja olosuhteet voi joskus muodostua sellaiseksi, että metsästys- ja kalastustaidot olis tosi yes. Mutta senkötakia pitäsi könytä joka viikonloppu metsässä riistan perässä?

Tässä keskustelussa mua vaivaa se, että osa porukkaa on jollain tapaa tekemisissä väkivallan kanssa ja osa ei juurikaan. Ja sitten väännetään siitä, kuin oikein tai väärin väkivalta on.. Se kai on tullut selväksi, jotta väkivalta on, niin kuin muutkin asiat tässä maailmassa.

Se väkivalta on melko todennäinenkin uhka. Siksi ninja.

No, siis ei todellakaan ole. Sitä tässä juuri olen yrittänyt sanoa. Itse en edes muista koska viimeksi olisin joutunut kohtaamaan väkivaltaa..

Ok, ymmärrän kantasi.
Siinäpä se sitten onkin.

[tohtorismies]

Tässä on vähäsen tietoa tästä keskustellusta aiheesta:

Tutkimusten mukaan nuorten alttius väkivaltaan on kuitenkin edelleen yhteydessä mm. yksinhuoltajuuteen ja perheen vaikeaan taloustilanteeseen. Erilaisten sosiaalisten rasitteiden kasaantuminen perheessä lisää nuoren alttiutta väkivaltaan.

Samanlaisia yhteyksiä on myös rikosten uhriksi joutumisen ja sosiaalis-taloudellisten tekijöiden välillä. Vaikeasta taloustilanteesta kärsivien perheiden nuoret joutuvat muita useammin sekä omaisuus- että väkivaltarikosten kohteiksi. Huono-osaisuus kasaantuu: talousvaikeuksista kärsivien perheiden nuorilta varastetaan useammin kuin muilta, heidät ryöstetään useammin kuin muut, he kokevat muita enemmän väkivallan uhkaa ja heihin kohdistuu väkivaltaa enemmän kuin muihin.

Mulle tuo on niitä ns. itsestäänselvyyksiä. Mutta Erinomainen linkki Mika, ja hyvä että pistit tuon siihen!

Mutta kerokaa nyt minulle onko se henkinen väkivalta pohjimmaiselta tasoltaan niin erilaista fyysisestä(meinaan tuntemuksia/mekanismia)? Jos sitä ihmisen "pahuuden" pohjimmaista olemusta setvitään.

[Mika]

Mutta kerokaa nyt minulle onko se henkinen väkivalta pohjimmaiselta tasoltaan niin erilaista fyysisestä(meinaan tuntemuksia/mekanismia)? Jos sitä ihmisen "pahuuden" pohjimmaista olemusta setvitään.

Kaipa niillä on paljon yhtymäkohtia, ja pitkän ajan kuluessa molempien vaikutukset voivat olla katastrofaalisia, mutta akuutissa mielessä fyysinen väkivalta aiheuttanee suurempaa tuhoa. Fyysinen koskemattomuus on kuitenkin aika pyhä asia, kun taas riitely on ihan arkipäivää pari- ja jopa kaverisuhteissa. Tietenkään jatkuva riitely ei ole normaalia, mutta on kuitenkin normaalia että ihmiset joskus verbaalisesti loukkaavat toisiaan. Tämän yltyminen fyysiseksi ei nähdäkseni ole yhtä normaalia tai tavallista.

Kumpikin on mielestäni väärin.

[Yodhi]

Se väkivalta on melko todennäinenkin uhka. Siksi ninja.

Melko todennäköinen uhka kenelle? Meille kaikille? En kyllä ole samaa mieltä tuosta. Aikuinen ihminen voi suhteellisen paljon kontrolloida kohtaamansa väkivallan määrää esim. omalla käytöksellään ja ympäristövalinnoillaan.

Ja toisekseen, tuskin kukaan täällä (vaikka joku muuta väittikin) kieltää väkivallan olemassaoloa, vaikkei sitä suuremmin kohtaisikaan. Kyse on mielestäni juuri ensisijaisesti omasta ympäristöstä ja käytösmalleista. Siksi höpöttelin aiemmin niistä eri maailmoistakin. Ehkeivät esim. minun ja Karin maailmat täysin eri planeetoilla ole, mutta ainakin saman maailman eri reunoilla sitten. Tämä näkyy mielestäni mm. suhtautumisessa väkivaltaan, sen esiintymistiheydessä ja halussa käyttää sitä ratkaisukeinona konfliktitilanteissa. Nämä ovat mielestäni aika perustavanlaatuisia eroja ajattelumaailmassa, ja vaikka hyppäyksiä puolelta toiselle (esim. väkivaltaa vastustava ihminen löytää itsensä lyömästä jotakuta, väkivaltaan herkästi taipuvainen ihminen selvittää uhkatilanteen sanoin, ei nyrkein) tapahtuukin silloin tällöin, en silti ole taipuvainen uskomaan, että ympäristö, jossa elän ja ajattelutapani ovat niin läheisessä yhteydessä karimaiseen ajattelutapaan, että nämä maailmamme olisivat yksi ja sama.
Tämä siis Lasselle, joka kyseli kantaani tuolla joskus muutama sivu sitten. Tuskin mitään uutta tähän keskusteluun tällä toin, mutta pääsinpähän vihdoin vastaamaan.

Olen myös aika paljon Paapan kanssa samoilla linjoilla siinä, että kasvuympäristö ja sosiaaliset suhteet ovat merkittävänä vaikutustekijänä väkivaltaisen käytöksen syitä etsittäessä. En nyt tällä halua jakaa ihmisiä hyviin ja huonoihin ja sanoa, että vain köyhät tai syrjäytyneet harjoittavat väkivaltaa, mutta näen sellaisen käytöksen itsekin kyllä huomattavasti suuremmissa määrissä esiintyvänä esim. huonosti koulutettujen, alkoholisoituneiden ja syrjäytyneiden parissa. Terveisin köyhän työläisperheen ja alkoholistisuvun lapsi.

[tohtorismies]

Mutta kerokaa nyt minulle onko se henkinen väkivalta pohjimmaiselta tasoltaan niin erilaista fyysisestä(meinaan tuntemuksia/mekanismia)? Jos sitä ihmisen "pahuuden" pohjimmaista olemusta setvitään.

Kaipa niillä on paljon yhtymäkohtia, ja pitkän ajan kuluessa molempien vaikutukset voivat olla katastrofaalisia, mutta akuutissa mielessä fyysinen väkivalta aiheuttanee suurempaa tuhoa. Fyysinen koskemattomuus on kuitenkin aika pyhä asia, kun taas riitely on ihan arkipäivää pari- ja jopa kaverisuhteissa. Tietenkään jatkuva riitely ei ole normaalia, mutta on kuitenkin normaalia että ihmiset joskus verbaalisesti loukkaavat toisiaan. Tämän yltyminen fyysiseksi ei nähdäkseni ole yhtä normaalia tai tavallista.

Kumpikin on mielestäni väärin.

Sammoo mieltä ollaan, sitä ajoin takaa että onkos tämä nyt siellä geneettisen koodauksen puolella, eli se väkivaltainen käytös henkinen/fyysinen siis? Koska ovat melko samankaltaisia noin yleisesti ottaen.
Ympäristön ym merkitystä ollaan tuotu esille jo aivan riittävästi.
Eli tarkkaan ottaen onko väkivaltaisuus siis meissä vieläkin voimakkaana aivan geneettiseltä pohjalta, mutta henkisen väkivallan osuus kasvaa meissä ollen luonnollisempi vaihtoehto nyky-yhteiskuntaan?


Yodhi ja ninja, kyllähän sitä randomia väkivaltaa tapahtuu vaikka kuin, ei siitä pääse mihinkään.
Potentiaalisia tilanteita on ollut ihan päivä aikaan vaikka kuin, myllätä olisin saanut jos olisin halunnut.
Itse muuten olen käyttänyt voimaa viimeksi kolme vuotta sitten, silloinkin olin selvinpäin, erittäin kontrolloitu ja "sankarin" roolissa.
Randomilla heitetyistä väkivallan teoista saa lukea lehdistäki ihan pafkaan asti.
Itse näen väkivallan melko todennäköisenäkin kohdattavana aika ajoin vaikka elänkin sitten niin normaalia vajaan kolmekymppisen elämää että naamaan sattuu. Miinus bile kulttuuri ja yletön alkoholin käyttö "ihmissuhteitten hoidon" nimessä.
Ja näitä flippauksiahan sattuu kanssa, jollakin menee vain yli ja sitten vedellään pataan kaikkea kaupungilla mikä liikkuu.
Huumausaineiden käyttäjät nyt ovat yleisesti ottaen meinaan kovien aineiden käyttäjiä siis, aivan kärpeleellisen arvaamatonta sakkia jne jne.
Väkivaltaa sattuu aivan kauhistuttavan paljon mutta ei se että asian hahmottaa,ymmärtää todennäköiseksi vaihtoehdoksi omalle kohdalleen niin pahaa tee.

Aivan kuten turvavyön käyttö, aivan liian moni ihminen tarvitsee turvavyötä päivittäisellä pohjalla suomessakin mutta ei se välttämättä koskaan itselle tai lähipiirille satu.

Onneksi.

[nassesetä]

Mitä tulee "paremman kansan" öykkäröintiin, niin otetaanpa pois yksi tekijä, alkoholi. Mikä on tulos? Sitä paitsi väitän, että valtaosa koulutetusta väestä ei juuri koskaan syyllisty edes kännissä oikeastaan mihinkään muuhun kuin satunnaiseen hölmöilyyn. Väkivalta on näiden keskuudessa erittäin harvinainen poikkeus.

Veikkaisin, että toimitusjohtaja, rovasti tai rehtori hakkaa huomattavasti todennäköisemmin vaimoaan (tai miestään) ja lapsiaan neljän seinän sisällä, kuin vastaantulijaa kadulla tai puolituttua kapakassa.

Tai harjoittaa jotain yhteiskunnassa käytännössä hyväksytympää väkivallan muotoa, kuten henkistä väkivaltaa.

Ja Paapan mielestä siis väkivalta on jollain tavoin sama asia, kuin "hölmöily" eli käytännössä yhteiskunnan normien rikkominen - vai ymmärsinkö jotain väärin?

Sehän on selvää, että yhteiskunnassa menestynyt "luokka" on se ryhmä, joka osaa luovia tiensä siinä yhteiskunnassa. Väkivalta on kuitenkin mielestäni eri asia, kuin normit - väkivaltaa voi harjoittaa olematta yhteiskunnan silmissä rikollinen.

Erittäin hyvä pointti. Meidän entinen proffa oli kuuleman mukaan yhdellä kentiksellä ympäripäissään opiskelijoiden edessä solvannnut erästä vanhempaa dosenttia. Ei se paikalla ollut ja mies on muutenkin täys v1ttupää, mutta mun mielestä herra professorille ois ehkä kuulunut ne pari korvapuustia. Kari taisi tarkoittaa yläluokan öykkäröinnillä jotain vastaavaa.

Sivukaupalla taas hyvää tekstiä. Siitä Aitton keissistä, vaikea sanoa kun ei ollut näkemässä. Luulen kuitenkin osaavani samaistua tunteeseen. Osalla ihmisistä pärstä ja olemisen sävy vain ovat sellaisia, että heille mieluusti toivoo selkäsaunaa tmv. opetusta. Aika harvassa tällaiset toki ovat, mutta tyypin tunnistaa nopeasti.

Tuollaisissa opetuksissa on kuitenkin se huono puoli, että mukaan tulee vedetyksi myös syyttömiä. Siinäkin olisi voinut käydä niin, että seurueesta yksi on fiksu, eikä pidä kaveriensa tekemisiä sopivina, mutta läimäyksen jälkeen vaistomaisesti puolustaa heitä. Nuorempana osui omalle kohdalle jokunen vastaava keissi, kun kavereilta juovuspäissään katosi järki.

[riku]

Vaikken Yodhi enkä ninja, ja vaikka nämä pointit on jo käsittääkseni tulleet muutamaankin otteeseen, niin...

Leikkaan, liimaan ja lyhennän, toivottavasti nyt ydin, ja mihin tahdon tarttua, käyvät ilmi.

--
Yodhi ja ninja, kyllähän sitä randomia väkivaltaa tapahtuu vaikka kuin, ei siitä pääse mihinkään.
Potentiaalisia tilanteita on ollut ihan päivä aikaan vaikka kuin, myllätä olisin saanut jos olisin halunnut.
---
Randomilla heitetyistä väkivallan teoista saa lukea lehdistäki ihan pafkaan asti.
---
Ja näitä flippauksiahan sattuu kanssa, jollakin menee vain yli ja sitten vedellään pataan kaikkea kaupungilla mikä liikkuu.
---
Väkivaltaa sattuu aivan kauhistuttavan paljon mutta ei se että asian hahmottaa,ymmärtää todennäköiseksi vaihtoehdoksi omalle kohdalleen niin pahaa tee.
---

Olen eri mieltä tuosta random väkivallan yleisyydestä. Kyllä sitä tapahtuu, toki, mutta en pitäisi sitä yleisenä. Ja näin ollen, vaikka miellän väkivallan mahdollisuuden tulevan omalle kohdallekin, niin en pidä sitä todennäköisenä uhkakuvana. En, vaikka asun keskisuuren kaupungin ydinkeskustassa. En, vaikka teen yötyötä ja liikun näin ollen kaupungilla ristiin rastiin levottomimpina vuorokauden aikoina. En, vaikka käyn ajoittain ravintoloissa. Eli en ole missään norsunluutornissa hippilasien läpi kiikaroimassa - ja silti, silti en pidä todennäköisenä omalle kohdalle tulevaa satunnaista väkivaltaa. Empiria ei tue sitä. Hyvään kymmeneen yötyövuoteen on mahtunut pari tiukempaa tilannetta töissä, ehkä saman verran töiden ulkopuolella, kertaakaan ei ole tarvinnut käyttää väkivaltaa/itsepuolustusta/nimeä eufemismisi.

Niin, ja ylipäätään, mitenkäs ne tutkimukset menevätkään: kuinka paljon tosiasiallisesti on aivan täydellisen satunnaista (uhri ja tekijä eivät tunne toisiaan, otetaan vaikka se kriteeriksi) väkivaltaa - kellään tilastoja?

Riku Ylönen