Voit luoda tilin myös sosiaalisen median tunnuksillasi. Klikkaa alta. :)

Kuva

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

Keskustelua voimaharjoittelusta, kamppailulajien oheisharjoittelusta, liikuntaravitsemuksesta ja urheiluvammoista

Ylipotkija: valvoja

Vastaa
Kuvake
PDC
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 45
Viestit: 3966
Lauteille: Syyskuu 2008
Paikkakunta: Kokkola
Etulaji: Aikido
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#1

Viesti PDC » joulu 31, 2010, 14.28

En keksiny topikille oikeen osuvaa nimeä (ja aiheesta hakeminenkin oli aika niin jä näin, siis potkusta) joten pistän herrojen nimet joiden kautta oon tutustunut asiaan. Eli kyseessä on siis ei ylitreenaaminen/freesinä pysyttely ja sen kautta voiman ja kunnon parempi nouseminen kuin normaalilla 1-2 kertaa salilla käymisessä tms., jossa tehdään 10-12 toistoa, 3-4 sarjaa ja ehkä joku 10 laitetta. (hetin tuon vain päästä. Eli tottakai on variaatioita useita)

Treenin jälkeen sitten ollaan (kärjistetysti) täysin puhki 1-3 päivää jolloin ei tehdä mitään. Miksi näin?

Oon Martinin ja Pavelin juttujen johdosta lähtenyt aika vahvasti pois tästä ajattelusta. Esimerkkinä artikkeleita ym

Pavel Tsatsouline - Grease the Groove for Strength

Ross Training foorumilla aiheesta

Pavel Tsatsouline - The Evil Russian Speaks: Part 1

Pavel Tsatsouline - The Evil Russian Speaks: Part 2

Martin Rooney - 11 Myths of Warrior Training

Ja tähän päälle keskusteluja esim. Tohtorismiehen kanssa, Pavelin kirjojen lukemista ja Rooneyn juttujen lukemista + omaa kokeilua.

Omat henkilökohtaiset kokemuksetkin tähän asti tukevat sitä, että on järkevämpää treenata (siis lihaskuntoa, voimaa ym) niin, että esim. ottaa (kuten Pavel käsittääkseni ohjeistaa) perusjuttuja (kuten Rooney ohjeistaa) tekee niitä hyvällä variaatiolla, useasti, lepää hyvin ja tekee niin, että treenin jälkeen jaksaa todellakin kävellä pois sieltä helposti, hyvällä fiiliksellä ja seuraavana päivänä tekee uudestaan. Perusliikkeita, ei polta itseään loppuun, eli kuten sanotaa, että never train to failure (eli tilaan jossa ollaan täysin puhki, koska ainakin Pavelin mukaan se ei kehitä vaan polttaa sinut vain puhki lopulta) jolloin kehitys on parempaa.

Vai onko? Tähän halua keskustelua ja ajatuksia, koska tiedän, että ainakin Pavel on joillekkin kuin guru, joillekkin täysin liian out there, ja siltä väliltä.

Mika, Elina ynnä muut, chime in!


Kuvake
Paha Kani
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 748
Lauteille: Maaliskuu 2008
Paikkakunta: Lieto
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#2

Viesti Paha Kani » joulu 31, 2010, 14.52

Mä en missään nimessä ole alalla mikään guru, enkä selvinpäin edes sellaista esitä. Mutta ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että mulle sopii paremmin sellainen melkein joka päivä tehtävä lyhyt, intensiivinen treeni (jos ihan fysiikkatreenistä puhutaan) kuin pari kertaa viikossa tythödeth niin että kädet tärisee vielä tunnin päästä niin ettei tahdo saada suihkua päälle. Jaksaa kohdata elämää noin treenien ulkopuolellakin paremmin, eikä homma ala maistua puulta.

Uskoisin, että ainakaan maallikon ei paljoa kannata niitä kunnia tai kuolema-treenejä ottaa muuten kuin silloin tällöin mausteeksi ja motivaattoriksi, kun tietämys hommasta tai oman kehon tilasta ei ole kovinkaan syvällinen. Tavan pulliaisella kun ei se ravinto, lepo ja muut semmoiset kuitenkaan ole ihan huippuunsa viritettynä, niin palautuminen voi olla vähän niin ja näin.

Lisäksi on jotenkin nurinkurista että treenaa saadakseen parempaa suorituskykyä ja sitten on treenien jäljiltä aina ihan palasina.
MBC Kiitos 2006-2013[/linkki]

jujigatame
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 453
Lauteille: Joulukuu 2009
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#3

Viesti jujigatame » joulu 31, 2010, 15.03

En ole myöskään guru, mutta kysymys on tässä kaiketi yleisemmin hermottamisesta eli kropan opettamisesta tiettyyn liikeeseen. Varsinkin Tsatsoulinen tapauksessa. Hermotettaessa eli "uutta taitoa opetellessa" ei kannata vetää väsyyn asti kun haluaa kehittyä.Se otetaanko tämä varsinaisen lajin (jos se ei ole esim. maastaveto vaan vaikka karate) harjoittelussa huomioon on sitten jo toinen kysymys...

Jos hankkii salilla tai muuten lihasmassaa niin saahan sitä hermotettua aika kivasti voimaa kamppailuun tai mihin vaan. Jossain on joku tutkimus, että hermostollinen voima/taito ei siirry kovin hyvin vaan on liikekohtainen. Eli jos tekee voimaa pelkästään lyhyillä toistoilla on siirtovaikutus vaikkapa kamppailuun huonompi kuin perusvoimassa. Kroppa oppii tehokkaaksi juuri siinä liikkeessä mitä tekee. Mielestäni pitäisi aina pysyä suht freesiniä mitä tekeekin :p

Satariel
nilkkaanpotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 38
Lauteille: Marraskuu 2010
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#4

Viesti Satariel » joulu 31, 2010, 15.11

Samoille linjoille olen itsekin päätynyt voimatreenien suhteen varsinkin. Lajitreeniäkin on mukana suunnilleen joka päivä, joten palautuminen on todella iso tekijä itselleni (varsinkin, kun tuota ikää alkaa tulla). Olen vähän noiden em. treenimetodien (varsinkin Pavelin) mukaan treenaillut "kevyesti" voimaa nyt muun treenin ohessa. Pääpainona ollut kohtuu vähän toistoja, ja isoja painoja, eikä koskaan failureen, vaan hyvällä fiiliksellä kaikki, periaatteessa "väsymättä".

Todella positiivisesti olen saanut yllättyä tuloksista. Voimatasot toki olivat pitkän treenaamattomuuden ja loukkaantumisien jäljiltä huonot, mutta kehitys on mielestäni ollut huomattavasti parempaa, kuin ns. "perinteisellä" salilla käynnillä, jossa vedetään viimeisetkin voimat peliin pakkotoistoilla ja paikat on vähintään sen 3 päivää kipeät. Varsinkin palautumisajat ovat huomattavan lyhyitä verrattuna vanhaan "täysiä loppuun asti" tyyliini, eivätkälajitreenit kärsi voimatreeneistä juurikaan.

Samaa metodia näyttävät käyttävän mm. jotkut voimanostajat nykyään, treenejä on usein, mutta treenipainot liikkuvat suurimpana osana treeneistä siellä 60-70% maksimista, ja treeneissä ei väsytetä kroppaa puhki.

Tuosta siirtymisestä lajivoimaksi, en ole koskaan huomannut ongelmaa olla siirtämättä salilla kerättyä voimaa varsinkin painilajeihin. Kyllä se ukko on aina keventynyt nostaessa maastavetopainojen noustessa jne. Tuota lajivoiman kehitystä nyt on mahdoton tarkasti mitata, mutta sitä mukaa, kun perusvoimaliikkeet ovat salilla saaneet ruista ranteeseen, on myös fiilis matolla parantunut. Vahvat (ja huolletut) lihakset ovat mielestäni myös selkeä turvallisuustekijä, kun pitävät vähän tuota kroppaa paremmin kasassa eikä raajat vinksahtele vääriin asentoihin ihan niin helposti.

Kuvake
Clancy B.
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 3386
Lauteille: Kesäkuu 2009
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#5

Viesti Clancy B. » joulu 31, 2010, 15.33

ammattilaiset on erikseen mutta reipas kuntotreenaaja katsoo asiaa erilailla.

lyhyet kommentit kokemukseen perustuen:

ikä, kasvunpysähdyksen jälkeen 16-20 v treeni tarttuu ja jaksaa esim.syklillä 3 treeniä +1 välipv.
kun 40 alkaa napsahteleen 3 krt viikossakin on riittävää koska ylläpito ei kehitys.

älä treenaa kovin kipeällä lihaksella.

treeni on ärsyke, kehitys tapahtuu levossa ja ravinnossa.

pää palaa loppuun vaikka lyhyt treeni jos joka päivä, toki aaltomaisesti kun ihmisen psyyke kulkee niin jonain aikajaksoina motivaatio pakottaa treenaamaan "yli". Tee miltä tuntuu hyvälle, katso peilistä ja koe treeneissä kuntosi. Fiiliksen mukaan.

Itse olen kuunnellut vuosien saatossa niitä joilla on näyttöjä ja touhuavat suht samoja asioita. Ehkä nämä otsikon herrat on niitä joilla on sitä.
Regard your soldiers as your children, and they will follow you into the deepest valleys; look on them as your own beloved sons, and they will stand by you even unto death.

Sun Tzu

Kuvake
flammee
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 10678
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Kalajoki
Tykännyt: 62 kertaa
Tykätty: 51 kertaa

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#6

Viesti flammee » joulu 31, 2010, 18.22

Koska mää en aiheesta mitään tiedä niin lähestyn juttua toiselta kantilta, ehkä hieman aiheen vierestä.. Omien havaintojeni perusteella treenimotivaatio tulee treenaamisesta ja siltä kannalta on parempi treenata pikkusen joka päivä kun tosi kovasti jonkun kerran viikossa. Helpommin jää se treeni väliin kun treenaa harvoin, tiheään treenatessa meinaa joskus olla ylitsepääsemättömän vaikeata pitää yhtä lepopäivää jos treenejä ois tarjolla.

Kuvake
bodyguard
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 22944
Lauteille: Syyskuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#7

Viesti bodyguard » joulu 31, 2010, 18.41

Yksi asia joka tulee näin turva-alan näkökulmasta mieleen on myös toimintakunnon säilyttäminen. Ei oo yks eikä kaks kertaa kun on nähny miten jengi valittaa töissä että ei pääse suunnilleen rappusia ylös kun on jalat niin jumissa eilisistä punttitreeneistä. Itse olen kanssa sellaisen treenaamisen fani että pystyy treenaamaan useammin ja niin että seuraavana päivänä ei ole ihan raato.

‎-I thought you were cool.
-I am. And you know what makes me cool? The fact that your opinion means less than squat to me.

Blogi

Kuvake
PDC
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 45
Viestit: 3966
Lauteille: Syyskuu 2008
Paikkakunta: Kokkola
Etulaji: Aikido
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#8

Viesti PDC » joulu 31, 2010, 19.00

Kiitos vastanneille, aika samoilla linjoilla näyttää muutkin vastanneet olevan. Odottelen vielä niitä vastalauseita ja kyseenalaistamisia :)
bodyguard kirjoitti: Yksi asia joka tulee näin turva-alan näkökulmasta mieleen on myös toimintakunnon säilyttäminen. Ei oo yks eikä kaks kertaa kun on nähny miten jengi valittaa töissä että ei pääse suunnilleen rappusia ylös kun on jalat niin jumissa eilisistä punttitreeneistä. Itse olen kanssa sellaisen treenaamisen fani että pystyy treenaamaan useammin ja niin että seuraavana päivänä ei ole ihan raato.
Täysin samaa Pavel sanoi tuossa haastattelussa
In the Russian military the alarm sounds in the middle of the night. The sergeant strikes a match and before it burns his hand you had better be dressed and on your way to get your gear and ammo. Warm-ups aren't appropriate for the military.

Ditto for law enforcement and other government agencies. These people do not have the luxury of a warm-up. Take the US Department of Energy, one of my clients. If a bad guy is going to try to hold up a nuclear power plant you can't tell him, "Sorry, I've got to warm up first."
T: Is soreness necessary?

Pavel: Nobody knows. People have gained with soreness and without soreness. One thing is for sure, you can’t use soreness as an indicator of progress. The only meaningful gauge is the increase in your strength or your muscle mass. Soreness doesn’t mean a thing. For athletes and hard living comrades, so to speak, soreness is not an option either.

If there’s a hostage situation, a tactical officer can’t say, "Sorry, Captain, I did my squats two days ago and I can’t walk." That’s not an option. If you can’t perform on a dime, if you’re all stiff and tired, you’re lunch. Evolution is still at work. You must eliminate the soreness.

Let’s say you’re a martial artist. Martial artists are enamoured with high reps and low weights. They are under this impression that heavy weights build huge muscles. So these fighters are so exhausted from their silly fifty rep squats and thirty rep bench presses, that they have no energy left for their martial arts practice. They can’t punch, they can’t kick, and before you know it they give up strength training, if you can call that strength training in the first place.

If they go to low rep, heavy, non-exhaustive training — three sets of three or five sets of five — they would not get sore. This is what I teach to SWAT teams to keep them ready for action around the clock. If you are into combat sports, read the March 2001 issue of MILO and watch the Rapid Response videos of a PT training course I gave to Texas SWAT teams.

Kuvake
PDC
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 45
Viestit: 3966
Lauteille: Syyskuu 2008
Paikkakunta: Kokkola
Etulaji: Aikido
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#9

Viesti PDC » joulu 31, 2010, 19.11

Paha Kani kirjoitti: Lisäksi on jotenkin nurinkurista että treenaa saadakseen parempaa suorituskykyä ja sitten on treenien jäljiltä aina ihan palasina.
Tästä Martin Rooneykin kirjoitti tuossa artikkelissaan, oikestaan melkein jokaisessa osiossa tartutaan aiheeseen joten en ala niitä tänne lätkimään kaikkia. Yksi esimerkki
Myth #4: MMA is tough, so the training needs to be even more strenuous.

This one frustrates the hell out of Rooney.

"We destroy guys with these grueling camps and endless death circuits to 'mimic' what supposedly happens in a fight, and then we wonder why they show up absolutely bagged."

Rooney says the logic behind it is simple: if a fight is 15 minutes and the fighter gets his or her heart rate up to 160 BPM, why not push the fighter to 30 minutes and 200 BPM?

"It's a neat theory, but physiologically, all that's accomplished is the nervous system and the adrenals get cooked. No wonder the poor athlete shows up wiped!"

As for mimicking the conditions of a fight?

"Look at how NFL players train: they lift, sprint, and stretch. They don't run into walls, train for three hours, or have guys smash them in the legs with bats because it 'mimics' a game situation.

When I train a fighter, he's never gassed on the mat. I train them to feel the opposite, and after every round of training or circuit work I tell them to raise their hands in victory.

Not only does this send a signal to the opponent, it conditions them to be champions. Lying on your back in the middle of the gym is not champion behavior."

For Regular Dudes: We're not saying never perform hard work, but don't make training an ego-driven process. Destroying yourself day after day makes you weak, not strong.
MUOKKAUS: Pakko vielä sanoa, että tuo on helvetin ihailtava lähestymistapa Rooneylta. Ei vain ihailtava, vaan tuohon lauseeseen kiteytyy niiiiiin paljon sitä mikä on johtanut tuohon tilaan sen treenaajan, se koko ajatusmaailma on todella mullistavan simppeli. I salute him.

Lying on your back in the middle of the gym is not champion behavior.

tohtorismies
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 3497
Lauteille: Kesäkuu 2008
Tykännyt: 14 kertaa
Tykätty: 14 kertaa

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#10

Viesti tohtorismies » joulu 31, 2010, 21.45

Satariel kirjoitti: Samoille linjoille olen itsekin päätynyt voimatreenien suhteen varsinkin. Lajitreeniäkin on mukana suunnilleen joka päivä, joten palautuminen on todella iso tekijä itselleni (varsinkin, kun tuota ikää alkaa tulla). Olen vähän noiden em. treenimetodien (varsinkin Pavelin) mukaan treenaillut "kevyesti" voimaa nyt muun treenin ohessa. Pääpainona ollut kohtuu vähän toistoja, ja isoja painoja, eikä koskaan failureen, vaan hyvällä fiiliksellä kaikki, periaatteessa "väsymättä".

Todella positiivisesti olen saanut yllättyä tuloksista. Voimatasot toki olivat pitkän treenaamattomuuden ja loukkaantumisien jäljiltä huonot, mutta kehitys on mielestäni ollut huomattavasti parempaa, kuin ns. "perinteisellä" salilla käynnillä, jossa vedetään viimeisetkin voimat peliin pakkotoistoilla ja paikat on vähintään sen 3 päivää kipeät. Varsinkin palautumisajat ovat huomattavan lyhyitä verrattuna vanhaan "täysiä loppuun asti" tyyliini, eivätkälajitreenit kärsi voimatreeneistä juurikaan.

Samaa metodia näyttävät käyttävän mm. jotkut voimanostajat nykyään, treenejä on usein, mutta treenipainot liikkuvat suurimpana osana treeneistä siellä 60-70% maksimista, ja treeneissä ei väsytetä kroppaa puhki.

Tuosta siirtymisestä lajivoimaksi, en ole koskaan huomannut ongelmaa olla siirtämättä salilla kerättyä voimaa varsinkin painilajeihin. Kyllä se ukko on aina keventynyt nostaessa maastavetopainojen noustessa jne. Tuota lajivoiman kehitystä nyt on mahdoton tarkasti mitata, mutta sitä mukaa, kun perusvoimaliikkeet ovat salilla saaneet ruista ranteeseen, on myös fiilis matolla parantunut. Vahvat (ja huolletut) lihakset ovat mielestäni myös selkeä turvallisuustekijä, kun pitävät vähän tuota kroppaa paremmin kasassa eikä raajat vinksahtele vääriin asentoihin ihan niin helposti.


HALLELUJAH!!

Kirosin jo että lopetan kokonaan potkuun kirjoittamisen/lukemisen mutta nyt on pakko.

Minä en ensiksikään ole mikään spessialisti asiassa tms mutta kyllä sitä on tullut treenailtua joskus ja juurikin tommosella metodilla onn sitä kehitystä alkanut nyt tulla. Varmaan ekaa kertaa eläessään.

Ja kiitos siitä ihan puhtaasti Esa Koivulle. Minä EN ole hänen valmennettaviaan tms mutta on sitä ohjetta tippunut siitä suunnasta kerran jos toisenkin, hänen yksi kantavia ajatuksiaan on ollut se että "kulkee hyvin".


Tottahan toki lihaskestävyys ynnä muu on infernaalisen tärkeää mutta näin perusharrastelijan näkökulmasta niin kyllä minä ainakin painiessa väsyn, aika perkeleestikkin ja se on minun mielestäni kehittänyt kuntoani ja nimenomaan sitä lajinomaista kestävyyttä. Olen minä nujunnut vaikka mimmosten kuntopiiri toisto hirviöuiden kanssa mutta ei ne nyt noin fyysisesti ole sen kummempia kuin moni muu, kyllä se voimma ratkaisee aika paljon.

Lihaskestävyydet ynnä muut tulee siinä asiassa itsessään.

Ja Rooneykin aika kovaa kritisoi tuota tuffit jätkät tekemässä kuntopiirejä hommaa tottakai mikä tahansa treeni kehittää ja kieltämättä melko nopeasti saa aikaan vaikka mitä jos vetää niitä punnerruksia failureen kaksi kertaa vkossa mutta kait senkin ajan voisi käyttää älykkäämmin. Kun tahtoopi olla se loukkaantuminen sitten aika lähellä kun se formi pettää..

Ja minä en vaan henkilökohtaisesti perusta siitä ajatuksesta että teen niitä loputtomia kuntopiirejä punnertaen ja kyykkyhyppien helvatisti. Saman kehityksen noin puhtaasti kunnonkin kannalta saa painimalla.

Mitä tulee Rooneyn ja tsatsoulinen juttuihin niin eihän ne mitään uutta ole, "hermottamisen salat" tiesi jo Arthur Saxon&kumppanit viime vuosisadan alkupuolella. Ja tietty se catchi sen puhtaan kondiksen nostamiseen....

Että sen puoleen. Mutta en minä mikään guru ole, kuhan huutelen.

Ja niinkuin Satarielkin on huomannut kun se mave rauta nousee niin ukkokin nousee kevyemmin, ja on aika helppo olla ""kestävämpi". Ihan samahan se on jos vetää litrasella Nissan Micralla asuntovaunua tai isolla dieseli kasilla. Se max voima ja "vääntö" antaa mahiksen pelata kevyemmin.

Itse ole kuin vanha 200 diesel mersu, ei ne väännöt ole kovin kovat (vielä) eikä huipputeho mutta ei se meno nyt niin älyttömän helpolla lopu. Pitää osata vain valita pykälä oikein oikeassa kohdassa niin ei se meno lopu vaikka saatanan vaikeaa välillä onkin...


SInällään huvittavaa miten "kiinalainen" Rooneyn ja vanhojen catch oopusten suhtautuminen on, eli ajatellaan vuosissa eikä eikä päivissä sitä kehitystä. Ja joka päivä ennemmin vähäsen.

Niinhän sen pitäisi ollakkin, mikä kiire se on valmiissa mualimassa.

Ei mikään, paitsi jos haluaa rummuttaa sitä miehuuttaan.
45 neliön kämmpä oli täynnään lihaksikkaita ja äärimmäisen päihtyneitä voimmamiehiä
"My karate is as simple as walking up to somebody and hitting them, something I saw some 29 years ago." Dennis Jones
"Perkele, mä oon hyppiny narua pikkupojasta asti!" Meskus

Satariel
nilkkaanpotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 38
Lauteille: Marraskuu 2010
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#11

Viesti Satariel » tammi 1, 2011, 00.40

Kyllä, painia voimakestävyyteen ja järkevää voimatreenia maksimivoimaan. Tuo Diiselikoneeseen vertaaminen on varmasti monella vähänkin iäkkäämmällä treenaajalla kohdillaan. Huippuja ei välttämättä enää löydy, eikä maksimikierroksiakaan, mutta välillä tuntuu, että loputtomiiin jaksaa kuitenkin kohtuu teholla vääntää, kun valitsee oikean pykälän silmään ja antaa rullata hetkittäin vapaalla, kun on sopiva paikka kohdalla.

Itse olen nyt 33 vuotiaana ehkä elämäni parhaassa kunnossa, mukaanlukien nuoruuden kilpajudovuodet, ja tuosta saa kiittää vaan järkevää treenausta. Samoja treenejä en pytyisi nykyään varmasti vetämään, mitä n. 18 vuotiaana tuli väännettyä. Ainakin nyt on tunne se, että järkevä treenaaminen on vienyt minut nyt paljon pidemmälle tällä fyysisellä polulla, kuin jatkuva itsensä loppuun vetäminen jokaisessa treenissä. Toissapäivänä (yhdyssana?) otin 12 erää nyrkkeilysparria sen kummemin väsymättä, ja totesin, että nyt tuntuu todella hyvältä tällä tiellä. Onpa kunto jopa kasvanut viime aikoina siihen malliin, että nyt uudenvuoden kuohareiden jälkeen harkitsen vaparikisailun aloittamista ihan tosissaan.

Noh, tämmöistä tekstiä saivat näköjään kuplat päässä aikaan näin uuden vuoden yönä. Katsellaan huomenna oliko puheissa mitään järkeä.

Kuvake
Mjölnir
ylipotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 22895
Lauteille: Joulukuu 2005
Paikkakunta: Valkeakoski
Etulaji: Jyrki Saario Defendo
Sivulajit: Potkunyrkkeily, BJJ
Takalajit: Krav Maga, Hokutoryu Ju-jutsu, Escrima, Aikido, Muay Thai, Shootfighting
Tykännyt: 35 kertaa
Tykätty: 215 kertaa
Viesti:

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#12

Viesti Mjölnir » tammi 1, 2011, 01.54

Satariel kirjoitti: otin 12 erää nyrkkeilysparria sen kummemin väsymättä, ja totesin, että nyt tuntuu todella hyvältä tällä tiellä.
Eilen otin kanssa pystypainia, mattopainia, polvet mukana jne, ja tuntui hyvältä. Nimenomaan siltä.
"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä minä olen pahin pimeys laaksossa"
-Psalmi 23:4 (modattu)

Instructor Petteri
Defendo Green Director
Liity etupotkijaksi

Satariel
nilkkaanpotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 38
Lauteille: Marraskuu 2010
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#13

Viesti Satariel » tammi 1, 2011, 11.01

Mjölnir kirjoitti:
Satariel kirjoitti: otin 12 erää nyrkkeilysparria sen kummemin väsymättä, ja totesin, että nyt tuntuu todella hyvältä tällä tiellä.
Eilen otin kanssa pystypainia, mattopainia, polvet mukana jne, ja tuntui hyvältä. Nimenomaan siltä.
Jostakin syystä urheiluun ja varsinkin kamppailuun on juurtunut melko syvälle käsitys siitä, että treeni ei ole hyvää, jos se ei tunnu pahalle, ja mitä pahempi ja väsyneempi olo on treenin jälkeen, sitä tehokkaampi se on ollut. Sitten ihmetellään kehityksen pysähtymistä ylikunnon rajamailla tai täysin penkin alle menneen matsin jälkeen sitä, että mikä meni vikaan, kun on treenattu täysiä monta kuukautta, mutta ei vaan saanut tehoja irti "tositilanteessa". Väsyneenä oloa ei kannata todellakaan treenata, vaan pyrkiä siihen, että se, mitä tekee lajitreenissa, varsinkin sparreissa todellakin tuntuisi hyvältä ja oikealta myös kropassa. Ihmiselle ei todellakaan ole luonnollinen tila se, että kesken treenin oksennetaan väsymyksestä, vaan kyseesä on kehon puolustusmekanismi liian kovaa kuormitusta vastaan.

Todella koville treeneille on tietenkin aikansa ja paikkansa, ja niillä voidaan hakea rajoja ja ehkä puskea niitä ylöspäin väkisin välillä, mutta jatkuvaan semmoiseen rääkkiin hyvin harvan kroppa koskaan sopeutuu. Henkisen puolen kehittäjinä nuo kovat vedot ovat tietenkin omiaan, kun pusketaan tajunnan rajamailla eteenpäin ja liikutaan lähellä sitä henkistä ja fyysistä murtumispistettä. Mielestäni myös noissa treeneissä on tärkeää se, että pyritään välttämään tuon murtumispiteen ylittäminen, jotta tuollaisestakin treenistä voi poistua "voittajana", eikä murtuneena pisteen löydyttyä. Noista treeneistä ei normaalin ihmisen eikä paljon urheilleenkaan keho kuitenkaan palaudu niin nopeasti, että niitä olisi mielestäni järkevä pitää esim. viikottain.

Järkevällä ja "tuoreena" treenaamisella fyysistä tasoa saa ylöspäin aivan kuin varkain, ja sitä mukaa treenienkin vaativuus tietenkin pystytään pikkuhiljaa nostamaan koko ajan ylemmäs, ja todella kovatkin treenit voi saada tuntumaan hyvältä. Aikaa se ottaa, mutta minusta on viime aikoina alkanut tuntumaan, että tässä tapauksessa "oikotie" liian kovan rääkin kautta muodostuu todella helposti kivisemmäksi, kuin rauhallinen ja alussa selvästi pidemmältä tuntuva reitti.

Kaikki tuo edellä mainittu tietenkin perustuu oman kehon ja mielen tuntemiseen (sekä valmennussuhteessa valmentajan kykyyn lukea ja kuunnella valmennettavaansa).

Ei muuta, kuin hyvillä fiiliksillä ja "freshinä" uuteen vuoteen!

Kuvake
Mjölnir
ylipotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 22895
Lauteille: Joulukuu 2005
Paikkakunta: Valkeakoski
Etulaji: Jyrki Saario Defendo
Sivulajit: Potkunyrkkeily, BJJ
Takalajit: Krav Maga, Hokutoryu Ju-jutsu, Escrima, Aikido, Muay Thai, Shootfighting
Tykännyt: 35 kertaa
Tykätty: 215 kertaa
Viesti:

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#14

Viesti Mjölnir » tammi 1, 2011, 12.28

Martin Rooney sanoo ihan samaa: jos sinut on muserrettu joka harjoituksen jälkeen, opit vain olemaan muserrettu.
"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä minä olen pahin pimeys laaksossa"
-Psalmi 23:4 (modattu)

Instructor Petteri
Defendo Green Director
Liity etupotkijaksi

Kuvake
kollegiassessori
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 2405
Lauteille: Kesäkuu 2006
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#15

Viesti kollegiassessori » tammi 1, 2011, 14.02

Mjölnir kirjoitti: Martin Rooney sanoo ihan samaa: jos sinut on muserrettu joka harjoituksen jälkeen, opit vain olemaan muserrettu.
Nyt ei voi kuin allekirjoittaa paksulla tussilla. Kun nyt oon yhdeksäntoistavuotias nuor mies, törmää kamppailu-urheilun puolella hyvin usein "eeppisiin taistoihin." Toinen ikäiseni tulkitsee minut kilpailijaksi, jolle ei tietenkään voi antaa milliäkään periksi, eikä harvinainen ole sellainkaan tilanne, jossa jo kypsemmän iän saavuttanut herrasmies kokee tarpeelliseksi alleviivata olemistaan pistämällä vähän teiniä turpaan. Kolmekymmentä lisäkiloa on hyvä kaveri siihen hommaan. Toisinsanoen sparripainotteinen harjoittelumetodi ei aina välttämättä salli "freshiä" treenaamista, vaan paikastaan yhteiskunnassa saa taistella päivästä toiseen. Muutaman kerran on ollut loukkaantuminen lähellä, jonka tähden huomio matsaamisessa keskittyykin lähinnä siihen, että saadaan kumpikin osapuoli kotiin kaikki raajat mukanaan.

Kun kehittyminen muutuu selviytymiseksi, saa harjoittelun mielekkyyttä kaivella sohvan pohjalta. Syvästi toivon, että vanhetessani kilpakumppanuus jäisi taaksepäin ja sparri olisi todellakin sitä harjoittelua, eikä egojen kalsketta.
"It's a good tonic, altruism. Nothing helps one put problems in perspective like allegiance to higher cause."


Vastaa

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 kurkkija