Sisu

[Sisu]

Tiistai 21/09/2010 - karate ~2 h, general syllabus

Tunnille vaikka väkisin. Läksin töistä ihmisten aikoihin, hommaa olisi kyllä piisannut mutta ei se sieltä mihinkään karkaa tai häviä. Prkl.

Dojolle tultaessa sensei veti edelleen junnuryhmää ja yritti saada loppuleikin aikana vekarat kuuntelemaan. Pääpaino taisi kuitenkin olla leikissä ja oli naurussa pitelemistä, hi hii. Junnutunti loppui hieman myöhemmin mitä aikataulu sanoo joten omalle tunnille päästiin hiukka myöhässä.

Illan kohokohta: katselin kun eturivissä yksi seiskavuotias yritti näyttää vuotta nuoremmalleen miten seisotaan naore-kommenosta heiko dachin jälkeen fudo dachissa. Super cute!

Kata-viikko - tämänkin vuoksi edes yritin tulla mukaan, kun siitä eniten tykkään. Tunnin alkuosan, eli kihonin jälkeen käytiin kataa läpi vyöarvoittain, vihreävöisillä tehtävänä Gekisai Dai. Oli taas vähän sekava tunti, etenkin kun kata-harjoittelun aikana sensei pysäytti meidät ja kertoi pitkän pätkän lähtien Gekisai Dain nimestä ja päättyen Kyokushin kanji-merkistön historiaan. Tunnin lopetuksen eli lattian siivouksen jälkeen sensei istutti meidät alas ja halusi puhua "hetken" meneillään olevasta dan-kokeesta. Reilu puoli tuntia myöhemmin hän päästi meidät lähtemään, puhuttuaan dan-kokeen historiasta Australiassa Seidon osalta sekä tulossa olevasta kansallisesta turnauksesta jne. Äh. Väsytti ja otti jollain tapaa päähän.

Itsellä ei ollut aikomusta jäädä välitunnille (jota ei loppujen lopuksi edes pidetty) tai sparriin, mies jäi ja tuli parin tunnin jäljestä kotiin rättiväsyneenä. Sensei oli lopettanut illan pitkällä, kovalla treenillä.

***

Juttelin sensein kanssa viikon mittaan tulevasta lauantain tunnista ja hän antoi ohjeita mitä tekniikoita pitäisi käydä läpi. Ei mikään vaativa lista, varmasti riittävästi hommaa 45 minuutin ajaksi pikkuihmisille joiden keskittymiskyky on rajallinen.

Pakko myöntää että viikon aikana jännitti, etenkin kun miehen kanssa sovittiin että vedän koko tunnin.

***

Lauantai 25/09/2010 - karate 2 h, general syllabus, Pocket Rockets

Piti käydä aamusta näyttämässä räpylää lääkärille, oikean peukalon tyvessä on sparrissa tullut vamma joka ei halua parantua. Taisi olla sensein vasen kyynärpää mikä tuohon nivelen päälle iski. Lääkäri meinasi että ei siinä varmaan murtumaa ole, mutta parempi varmistaa röntgenillä. Hassuja kysymyksiä sillä oli: oliko tämä vahinko vai tarkoituksella tehty tekniikka ja treenaanko ammattimaisesti. No höh ja heh. Olihan mulla kyllä puku takin alla ja treenikassi mukana, mutta silti naaratti.

Ja ei kun dojoa kohti rallivaihteella. Oltiin miehen kanssa porukan vanhimmat vyöarvolta ja jeesattiin ekan tunnin aikana kolmea uutta oppilasta. Senpai veti kovan tunnin, hiki lensi kaaressa eikä ihme, keskipäivällä oli jo +28C vaikka kevät on vasta alussa. Kihon-osiossa tehtiin sarjoja enimmäkseen rei dachissa ja syllabus-osiossa mentiin kataa läpi. Parin nuoremman vihreävöisen kanssa kertasin Gekisai Daita, toinen näistä on menossa turnaukseen tekemään saman katan. Silloin tällöin sensei tulee kokeilemaan ibukin hallintaa Gekisai Daissa läimimällä meitä hartioille tai jalkoihin ja tämä kisaamaan menevä tytski kysyi, että tuleeko ne tuomarit kisakatan aikana testaamaan samaa. Ai vtu, nauratti, mutta pysyin kohtuu asiallisena ja sanoin että ei, ei ne tule, olet lattialla ihan yksin kisan ajan. No, nauratti tuo ajatus sitten häntäkin.

Sensei saapui dojolle samoihin aikoihin tenavien ja vanhempien kanssa ja ensimmäisen tunnin lopussa jutteli meidän kanssa kuulumisia. Pikakatsaus miehen suuntaan ja hän ei näyttänyt kovin tyytyväiseltä - viimeaikaisten, impulsiivisten tuntijärjestelyjen kanssa on alkanut miehelläkin pinna kiristymään joka on hyvin harvinaista. Kuiskasin vaan hiljaa, että let's wing it, we'll see what happens.

Tenavatähti-tunnille tuli muistaakseni 7 tai 8 lasta ja yksi aikuinen, minun ja miehen lisäksi. Tunti alkoi hieman myöhässä, mutta meidän vetämänä. Sensei teki omia juttujaan dojolla tunnin aikana ja seurasi meitä sivusilmällä.

Alkulämmittelyn aikana yritin keksiä vertauksia eläinmaailmasta erilaisiin venytyksiin ym., esim. vihainen kissa köyristää selkää tai vanha aasi on selkä notkolla jne. Tämän jälkeen näytin ensimmäiseksi miten käsi laitetaan nyrkkiin: molemmat kädet suorina eteen kädet auki ja kaikkien piti ajatelle että molemmissä käsissä on aarre, sitten sormet aarteen ympärille ja nyrkki lukkoon peukalolla. Jos peukun laittaa käden sisään, aarre putoaa pois, oh noes!

Sitten kerrattiin jo opittuja perustekniikoita, tehtävinä oli seiken ago tsuki, uraken shomen uchi, jodan uke, maegeri ja hiza geri. Näitä teetin lyhyissä pätkissä ja tekniikoiden välissä pieniä lihaskuntosarjoja ja paikallaan hyppimistä jne. Vaihtelevaa, eikä liian vaativaa. Kaikki yrittivät parhaansa ja osu ja kiai kuuluivat vähintään naapuriin.

Paria yhdistelmääkin kokeiltiin, tekniikka kerrallaan, eli molemmille puolille seiken ago tsuki + molemmille puolille maegeri, sekä vähän myöhemmin molemmille puolille uraken shomen uchi + molemmille puolille hiza geri. Taas hieno yrittämisen meininki, tästä voisi itse ottaa mallia kun into alkaa pettää.

Lopuksi kokeiltiin paria uutta tekniikkaa, kin geria ja gedan baraita, pelkkä ajatus tuon jälkimmäisen opettamisesta sai viikon aikana otsan ryppyyn. Kin geri (=groin kick) oli helppo opettaa, kysyin alkuun että kukas katsoo Australia's Funniest Home Videos-ohjelmaa ja kaikilla räpylä pystyssä - tuumasin vaan että no sitten te tiedätte kaikki missä "groin" sijaitsee. (Ohjelman yksi osio on "Greates groin hits", pääosassa yleensä joko tennispallo ja isä, tai skeittari ja reilinki.) Gedan baraita eli alatorjuntaa kävin läpi hyvin lyhyesti, sitä on vaikeaa selittää joskus aikuisillekin. Tämän jälkeen venyteltiin tovi.

Viimeiseksi jaoin porukan kahteen ryhmään viestikisaan, jossa piti juosta parin esteen ympäri, takaseinällä viisi x-hyppyä, juoksu takaisin ja ryhmässä 10 seiken ago tsukia. Hirveä into ja juoksuvauhti päällä, voi sitä simppeliä riemua (ja oli lapsillakin hauskaa ).

Tunti loppui hyvillä mielin, kun alkuun päästiin niin eipä se sen enempiä jännittänyt. Lapsille piti vaan puhua niiden kieltä ja olla innostava. Mies sanoi tunnin jälkeen että meni oikein hyvin, juuri oikeassa suhteessa leikkiä ja opetusta.


Tunnin aikana sattunutta:

Junnu1: - Saisinks mä mennä istumaan ku mua väsyttää?
Minä: - Jaksaks sä vielä vähän aikaa?
Junnu1: - Joo.
Minä: - Yritä oikein kovasti, jos sä jaksat vaan vaikka kaksi potkua kun me muut tehdään kymmenen ni se on ihan hyvä.
Junnu1: - Joo...
Junnu2: - Mua väsyttää kans.
Minä: (sama preppauspuhe)
Junnu1: - Sä oot ope kans ihan väsyneen näkönen!


Tunnin jälkeen:

Junnu1: - Mä haluaisin viel leikkii jonkun leikin. (ja vielä sama viksuhousu kun aiemmin, hehe)
Minä: - No mut justhan me leikittiin.
Junnu1: - Ai mitä leikkiä?
Minä: - No toi missä me juostiin.
Junnu1: - Mut ei se ollu leikkiä. (liian viksu tenava, hoksaa miten harjoitus verhotaan hauskanpitoon)
Minä: - No kyl se tais olla, ens kerralla leikitään sit lisää.

On ne vaan mainiota tapauksia, vasta viikko menty ja on joo ihan love.

[Sisu]

Maanantai 27/09/2010 - kuntosali ~1 h

Iltakahdeksan jalkeen sohvalla oltiin perimmaisten kysymysten aarella: avaanko oluen, vai lahdenko puntille. Kuntosali voitti ja kun peukalo edelleen ryppyilee, tein vain ala- ja keskivartaloliikkeita. Kylla kannatti lahtea, jai tyohuolet porealtaaseen ainakin hetkeksi.

Senseille soitin aiemmin illalla ja ilmoitin, etta tuskin treeneihin talla viikolla paasen. Toissa on edelleen maailmanlopun meininki, taman viikon jalkeen pitaisi rauhoittua. Joku muutos tilanteeseen on tultava.

[Sisu]

Rakkahin hyljeksitty, ylenkatsottu päiväkirja!

Paljon on taas vettä virrannut ja niin kuin sanonta menee, aina sattuu kun tapahtuu. Syyskuun lopun ja lokakuun alun aikana olen päässyt treeneihin vaihtelevalla menestyksellä ja innolla, työt ne vaan puskee päälle ja kauhea väsy.

Sensein kanssa menee edelleen lujaa, miehen käytöksessä alkaa olla huolestuttavia piirteitä ja sitä on pari kertaa yritetty ottaa ystävän asemassa puheeksi, mutta hankalaa on. Pahin ilta taisi olla kun mies meni dojolle ja sensei veti tuntia siviilivehkeet päällä ja illan aikana häipyi salilta 45 minuutiksi sanomatta kenellekään mitään ja palasi gi päällä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mies sai selittää muille että juu ei tässä mitään, katotaan nyt vaan miten homma etenee; onneksi hänellä oli dojon avain jos sensei päätti olla tulematta takaisin.

Aargh.

Ollaan myös parina iltana käyty sensein luona kutsusta iltaa istumassa ja viimeisellä visiitillä paikalla oli myös muiden vieraiden mukana yksi pariskunta, sensei + kyoshi, jotka ovat meidän sensein tunteneet pitkään. Illan aikana vaihdettiin vaivihkaa pari sanaa ja oli helpotus tietää, että miehen maanisen käytöksen ovat muutkin pistäneet merkille. Se meinasi olla koko illan teema, siis kun katseltiin toistemme kohonneita kulmakarvoja ympäri huonetta sensein ollessa kuin pyörremyrsky.

Illan päätteeksi hyvästejä sanottaessa laitoin kädet sensein ympärille ja hyvin lempeästi sanoin, että olemme hänestä erittäin huolissamme ja että hänen käytös alkaa pikku hiljaa pelottaa. Ystävänä pyysin, että hän pitäisi itsestään huolta. Vaikea paikka, mutta en voi katsoa hiljaa vierestä. Valitettavasti viesti ei tainnut mennä ainakaan heti perille, reaktiosta päätellen, mutta hän toivon mukaan tajuaa miten tosissaan tässä ollaan. Alkaa molemmilla pinna pettää treeneissä ja mies kun ei ole sitä suuttuvaisinta sorttia niin se kertonee asian tolasta paljon.

Sigh.

Olen myös samaan aikaan saanut tietää olevani taas raskaana. Olemme asiasta varovaisen onnellisia, mutta ei vielä kauheasti huudella asiasta kun se edellinen yritys meni miten meni. Vaikeinta on ollut totuttelu siihen, että kova treeni loppuu tähän. Eikä sillä, kroppa on niin vetelä koko ajan, että eipä tässä mitään hirmureeniä tehdäkään, nyt tuntuu että huonona päivänä kympin sarja tavan punnerruksia saa huoneen pyörimään. Sitä se on se elinikäinen oppiminen karaten parissa, aion keskittyä peruskunnon ylläpitoon, lasten opettamiseen ja toivon mukaan myös miekkaharjoitteluun (se kun ei ole niin sykettä nostattavaa ja tapahtuu pystyasennossa).

Viime viikonloppuna oli Seido karaten kansallinen turnaus, jossa vieraili New Yorkista Hanshi Charles Martin (8. dan), Seidon pitkäaikaisin oppilas ja lajin legenda. Olin jo ennen kisoja päättänyt että otan osaa ainoastaan katsojana - työkiireiden vuoksi treeni on jäänyt vähälle, eikä kilpailu henk.koht. tasolla tunnu enää tärkeältä. Ja sitten on tietysti tämä salamatkustaja joka estää sparrin, mutta sitähän ei kukaan (senseitä lukuun ottamatta) luonnollisesti tiedä vielä. Sain päivän aikana useampaan kertaan vastata kysymykseen miksi en ole tekemässä kataa, ylemmiltä daneilta lähinnä. Nuo ovat edellisistä turnauksista ja leireiltä ym. muistaneet, että siitä tykkään kovasti, eikä se ihan huonosti yleensä mene. No, oli mukava olla vaihteeksi päivän ajan tukijoukoissa, vaikka minusta nyt niin paljon apua varmaan ollut kun vietin suurimman osan ajasta istuallaan puolinuokuksissa tai syömässä milloin mitäkin.

Dojolta otti yksi nuori vihreävöinen tyttö ekaa kertaa osaa kisoihin ja oli treenannut kataa oikein tosissaan. Sensein viime aikaisen opetuksen kanssa valmistautuminen on ollut vähän niin ja näin, mutta olemme yrittäneet antaa vinkkejä ja käydä kataa läpi aina kun vain oli mahdollisuus. Aamun aikana tytön kata meni niin hyvin kuin vain voi, paras Gekisai Dai mitä olen häneltä nähnyt joten siihen verraten aivan nappisuoritus. Hän oli ainoa vihreävöinen kisaamassa ja otti automaattisesti kultaa, mutta osallistuminen ja suoritus itsessään taisivat olla tärkeämpää. Olin niin ylpeä hänestä ja tätä hehkutin myös hänen äidille joka oli katsomassa kisoja.

Mies otti myös osaa kataan, tehtävänä Yansu. Keskivaiheilla mies unohti yhden kiain ja naamasta näki, että sitten meni keskittymiskyky ja loppukata aika persiilleen. Hopeaa tuli, mies oli vähän pettynyt mutta tiesi missä meni metsään eikä harmitellut asiaa sen enempää.

Seuraavana miehellä sparri, pidempää ja nuorempaa kaveria vastaan joka veti pointsit kotiin pitkiä jalkojaan hyväksi käyttäen. Edelleen mies ei ollut kovin pettynyt, sanoi että hauskaa oli yhden erän verran. Hän otti myös osaa joukkuesparriin jossa oli lyhyet, minuutin mittaiset erät uusia vastustajia vastaan. Heidän joukkue tuli muistaakseni kolmanneksi (kato ku olin melkein hereillä).

Päivän parasta antia oli tameshiwari, mustavöiset esittelivät murskaustaitojaan. Yksi uusi mustavöinen nuori mies löi komeasti laudan läpi lähietäisyydeltä: laittoi rystyset lautaan kiinni ja veti nyrkkiä taakse todella lyhyen matkan ja siitä saman tien läpi. Päivän päätteeksi Australian päämies, Jun Shihan Ino, murskasi alaspäin suuntautuvalla kiertopotkulla neljä jäälohkaretta, ensin yhden satsin oikealla säärellä ja sitten vasemmalla. Se toinen satsi meni komeasti läpi, heti kun potku meni ensimmäisen lohkareen läpi alkoi takimmainen murtua.

Sunnuntaina Hanshi Charles veti Australian päädojolla treenit ja miehen kanssa oltiin mukana, ei tämmöistä tilaisuutta voi jättää väliin, aamupahoinvointia tai ei. Ja sitä sitten oli. Istuin pukuhuoneessa puhaltelemassa ja se meidän sensein luona tapaamamme toinen sensei arvasi alta nanosekunnin mikä on vikana. Varmaan joku naisten intuitio... Hän kehotti jäämään sivuun treeneistä, mutta sain sen verran virtaa koneeseen että istuin riviin ja läksin mukaan.

Ja olikin sitten hyvät treenit. Ah, onnea! Alkuverryttelyn jälkeen tehtiin miljoona piljoona erilaista punnerrusta, tavallisista punnerruksista erinäisillä sormenpäillä tehtäviin asti. Se edellisessä turnauksessa vastustajana ollut nainen oli rivissä meikäläisen vieressä ja ihmettelin, kun vedin puolikuntoisena satsit läpi ja tämä meinasi nuukahtaa alkuunsa. Ei niitä viimeisiä kukaan hullukaan saanut vedettyä (pikkurilli + peukalo -yhdistelmä), mies siinä rivissä edessä yritti parhaansa mutta hankalaa oli. Myöhemmin mietittiin, että mahtaako tuo olla joku nöyryysharjoite, eli heti alkuun luulot pois jos kukaan tulee saliin egon kanssa. Mene ja tiedä, mutta parhaamme tehtiin ja jos totta puhutaan pärjättiin molemmat paremmin kuin monet siinä ympärillä, kiitos meidän sensein kovan fyysisen harjoituksen.

Sitten tehtiin perusdrillejä, lyönti + potkuyhdistelmiä lähinnä. Hanshi oli siinä meidän läheisyydessä melkein koko ajan ja kun miehellä on kokoa ja auktoriteettia sitä tuli yritettyä vielä kovemmin. Maegeagia tehtäessä mies pisti omalle hartian korkeudelle käden kohteeksi ja sitä tuli paukutettua, myöhemmin pääsin näyttämään miten ushiro geri lähtee ja kyllä nimittäin lähti.

Tästä katan tekoon, ensin mustavöiset ja sitten värivöiset parissa erässä. Meille tuli tehtäväksi Seido II ja I ja kun näitä yleensä pitää kaivella muistilokeroista, ne tulivat tällä kertaa selkärangasta. Ja juuri oikeaan paikkaan, ha ha!

Sitten mustavöiset tekivät yakusoku kumitea salia ees taas ja tämän aikana vinkkasin vieressä seisovalle Jun Shihanille, että vois olla parempi jos en ottaisi osaa mihinkään paritekniikkaan jossa on kontaktivaara. Viesti ymmärretty ja pienestä hymystä päätellen joku sensei oli saattanut syystä hienovaraisesti sanoa. Värivöiset tekivät loppuun perus-IP-tekniikoita pareittain ja tähän treenit sitten loppuivatkin.

Loppukumarrusten jälkeen Hanshi puhui muutaman sanan ja muistutti, että karatea pitää tehdä oman kapasiteetin ja potentiaalin mukaan. Hän on 40 vuoden aikana käynyt läpi koko oppimiskaaren ja nyt seniorina opettelee mihin kroppa pystyy, eikä edes haaveile yrittävänsä temppuja mitä joskus 30 vuotta sitten nuorena kollina kehässä teki.

Hanshin tapaaminen ja hänen alaisuudessaan treenaaminen oli meille molemmille 3.5 vuoden treenaamisen yksi ehdoton kohokohta. Hanshi on lähes kaksimetrinen lempeä jättiläinen ja silmissä on edelleen paloa. Respect.

Laitan tähän loppuun turistiposeerauksen, kuvassa takaoikealla Hanshi Charles Martin, takavasemmalla Jun Shihan Ino Maquirang, edessä mies ja miehen kesy apina.



Nyt pidän parin viikon tauon töistä, treenistä ja ihan kaikesta ja lähden miehen kanssa 10 päiväksi Japaniin. Sayonara!

[Mika]

Toivottavasti tuo tilanne senseinne kanssa vielä selviää. Olisi varmaan hyvä, jos saisitte luotua luottamuksellisen keskusteluyhteyden häneen.

Hyvää matkaa!

[Sisu]

Rakas päiväjne.,

hyvää Uutta Vuotta 2011 lukijoille - olen edelleen hengissä ja treenailen minkä jaksan ja ehdin. Tässä pientä yhteenvetoa loppuvuoden 2010 treeneistä ym. pähkinäallergikoiden karttamassa paketissa.


Miten noin muuten menee?

No ihan hyvin, kiitos, nyt ollaan 17 vko + 2 pv raskaana, mikä alkaa jo pikkuhiljaa näkyä mutta ei juuri tuntua. Ainakaan vielä. Laitan tämän päivityksen tähän heti alkuun, koska nykytila on vaatinut kovia muutoksia treeniin, intensiteettiin etenkin. Lopettaa ei ole tarvinnut, vaikka muutama "HERRAJUMALAHYVÄNENAIKASINÄTEETMITÄ?!?!" tässä on jouduttu kuuntelemaan, mutta ei lääkärien suusta. Hyvä niin, tuntemuksien mukaan sitten vaan etiäppäin.


Karate

Parin viikon tauko matkailun ajan teki oikein hyvää. Reissun aikana meinasi olla välistä aika heikko olo ja väsytti koko ajan, samat oireet ovat pitäneet kotona miehen mennessä treeneihin.

Pocket Rockets-ryhmää ollaan edelleen vedetty vuoroviikoin, muutama aloittanut on tippunut pois ja muutama uusi kasvo tullut lisää. Ilahduttavinta on, että edistystä näkyy jo ja mukulat osaavat nyt jo kuunnella ohjeita, etenkin jos heiluttaa oikeaa porkkanaa nekun alla. Miehen työskentelyä lasten kanssa on ollut mukavaa seurata ja pari kertaa on pitänyt peittää nauru univormun laskoksiin kun hän vastailee pienten kysymyksiin ja haasteisiin. Hyvin sitä on itsekin oppinut, että miten porukan lyhytpinnaisimmat draaman lähettiläät saa mukaan, esimerkki eräältä lauantai-aamulta:

- Mun jalkaan koskee, saaks mä mennä istumaan.
- No katotaas mikä siellä on... Hmmm... Ei sun jalkapohjassa kyllä oo mitään tikkua eikä mitään.
- Mut tohon kohtaan koskee.
- No, jos sä haluut niin mee vähäks aikaa sivuun ja laita käsi pystyyn kun voit tulla takas riviin.
- Okei... (oppilas istuu sivuun)
- (otan pistehanskat käteen) No niin, seuraavaksi kokeillaan peruslyöntejä ja potkuja pistareihin!
- Ei mun jalkaan koskekaan enää!



Treeneissä on pitänyt ajat sitten jättää kontakti ja alasviennit pois, nyt on tullut lisäohjeita lääkäriltä ja kuntosaliohjaajalta ja rajoitukset on syystäkin aika tiukat. Sykkeen pitää pysyä 140 alapuolella, ei saa tulla liian kuuma, paljon lepo- ja juomataukoja, ei rutistavia vatsalihasliikkeitä, ei syviä venytyksiä jne. jne. Kaikki ohjeet olen laittanut eteenpäin senseille ja ohjaajille jotka ovat kaikki hyvin mukana ja kannustavat pysymään treeneissä. Nyt kun asiasta kaikki jo salilla tietää, niin on helpompi ottaa iisisti. Tai no, ei oikeastaan ole. Kaikkein vaikeinta on ollut intensiteetin tiputtaminen kun kroppa on tottunut "heti täysillä"-menoon, etenkin kun raskaus ei tunnu ainakaan vielä rajoittavan liikeratoja tai edes kuntotasoa kovin paljon. Kuntosalilla ohjaaja sanoi, että ajattelet vaan että tämä aika on niin kuin vammasta palautumista, eikä tätä kovin kauaa jatku. Iisisti vaan, nykyistä tasoa ylläpitäen. Parasta tässä kuitenkin on, että saan ja voin vielä treenata, henkisellä puolella menisi varmaan paljon huonommin jos en pääsisi dojolle ollenkaan.

Mies läpäisi marraskuun lopulla vyökokeen ja sai ruskean vyön, eli 2. kyun vyöarvon. Upeaa! Olen hänestä kovin ylpeä, hän sai erikoismaininnan kovasta suorituksesta ja kova paikka olikin: lämpöä oli päivällä taas yli +30C ja koe venyi reippaasti yli kolmen tunnin. Ruskeata vyöarvoa suoritti miehen lisäksi yksi junnu ja yksi vanhempi suoritti ylemmän ruskean, kokeen loppupuolella se junnu meinasi tipahtaa kuumuudesta ja nestehukasta ja sparrin aikana se vanhempi tyyppi laatoitti puolet salia, käytävän ja miesten huoneen lattian. Niin että kohtuu kova koe, mutta näin se meillä menee. Pari tyyppiä on tuumannutkin, että musta vyö, joka suoritetaan Australian pääsalilla, irtoaa helpommin kuin meidän dojolla värivöiden arvot. Itsellä oli vähän turhautunut olo kun en voinut kokeen aikana juuri avustaa, paitsi että vedin junnuryhmän tunnin ulkosalla puiden katveessa siinä sivussa.

Sensei tuntuu rauhoittuneen, epäilen että sillä on taas jonkun asteen lääkitys päällä. Tunnit ovat taas rakenteeltaan selkeämmät, eikä mies ryntäile paikasta ja asiasta toiseen. Toivotaan että asiat jatkuvat tänä vuonna paremmissa merkeissä.


Kuntosali

Ah, kuntosali. Ne sieltä jaksaa aika ajoin soitella, että missäs olet ja milloin tulet seuraavaksi. Vähän oli huono omatunto kun en ole siellä käynyt kuin kerran kuussa, mutta sentään jaksoin mennä dojolle viikottain.

Joulukuun puolessa välissä tapasin taas tämän ohjaajan joka teki aiemman ohjelman ja nyt laitettiin kevyempi treeni kokoon. Vähän aerobista kuntoa, puolen tusinaa pin loaded-laitteissa tehtävää lihaskuntoharjoitetta ja pari juttua kuntopallolla. Tämä on se sama kaveri joka treenaa itse kovaa brassijutsua ja tietää, että yleensä vedän itsekin rajummin - seurauksena että hän n. 5 minuutin välein oli pahoillaan siitä että ohjelma on niin kevyt, mutta nyt on pakko relata. Hemmetin hauska tyyppi kuitenkin, ollaan samalla aaltopituudella asioiden kanssa.

Olen ehtinyt käydä kerran vetämässä ohjelman läpi ja siinä oli jopa vähän tekemistä. Ei nyt mikään hiki tullut, mutta parin uuden liikkeen kanssa piti oikein laittaa otsaa ryppyyn, että nouseeko se rauta vai nou ja saanko sarjat tehtyä mutisematta. Ja tulihan sitä heräteltyä vanha inho kuntopyörää kohtaan, taidan pitäytyä crosstrainerissa ja matolla.


Battodo
Jej, miekkailu jatkuu taas! Mat, eli porukan vetäjä löysi paikan jossa voidaan harjoitella maanantai-iltaisin, työmaan bisnesparkissa on squash-halli joka on iltaisin tyhjillään ja sehän sopii meille varsin hyvin. Mat aikoo hakea vakuutuksen ja laittaa paperiasiat kuntoon piakkoin ja sitten toivon mukaan löydetään vakinainen ja tarkoituksen mukainen tila uudelle Kuroyama-dojolle (koulun tuleva nimi, ei siis tyylisuunta tms.). Sitä ennen hän ei kuulemma aio mm. käyttää vyöarvoaan tai mitään virallista nimeä, ollaan vaan omalla porukalla koossa ja treenataan säännöllisesti.

Mä sitä häneltä kysyin ihan suoraan, että joko hän on vyöarvon suorittanut ja jo kuulemma heinäkuussa graduoi muutaman japanilaisen sensein vieraillessa täällä. Tuloksena, eikä ainakaan minulle mitenkään yllätyksenä, 3. dan. Mahtavaa! Tuli kyllä ihan ansiosta, sen verran teknisesti taitava mies on ja asialle omistautunut. Mat kävi myös vuoden lopulla Japanissa harjoittelemassa ja kisaamassa ja reissu oli oikein onnistunut, kuulemma. Oma tavoite on vuonna 2012 lähteä mukaan.

Treenipaikan löydyttyä ollaan päästy kokoontumaan peräti kerran, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Ennen treeniin lähtöä naureskelin peilin edessä hakaman kanssa, ei meinaa etunauhat enää riittää vatsan ympäri => miehelle ja ompelukoneelle töitä tiedossa. Sieltä edelliseltä koululta on tullut kaksi eronnutta tyyppiä mukaan, se ko. koulun senseille läheisin nidan josta en oikein perusta, sekä keski-iässä oleva nainen joka ehti treenata siellä vuoden. Se mustavyö oli reissussa eli emme ole vielä tavanneet, joten treenattiin sitten kolmeen pekkaan. Se naisimmeinen on ihan mukava mutta, mutta... Puhuu liikaa, etenkin harjoitteiden aikana. No eipä siinä, keskityin sitten omaan tekemiseen, mutta en kyllä kadehdi Matin osaa.

Se edellisen koulun sensei kuulemma minusta käyttää kuvausta "too fierce"; no helvata jos ei muu porukka halua keskittyä tekemiseen ja harjoitteiden toistoon vaan haluaa enempi jutella keskenään niin siitä vaan, ei se minulta pois ole. Toisaalta Mat taas minusta sanoo, että "good zanshin". Hmmm. Jos ottais hitusen molempia ja sekoittais keskenään.

***

Että sil viisii. Karate-treenit jatkuvat huomenna, battodosta en vielä tiedä ja kuntosali on kulman takana auki joka päivä. Raskausajan ohjenuorana on kuitenkin: "If you don't feel like training... Don't.", jota meinasinkin ihan suosiolla noudattaa. Kunhan tuo jälkikasvu on saatu maailmaan, on töitä tiedossa kropan suhteen - mies on suunnitelmissa jo ihan kympillä mukana ja on jo mm. sanonut että mun pitää ostaa itselle rintapumppu ja muut vermeet, että hän voi olla vauvan kanssa kotona kun minä menen hojoamaan. On se vaan semmonen, maailman ihanin mies.

Treenailemisiin!

[fatman]

Hyvä meininki!

Mukava kun kirjoittelit kuulumisia. Koitahan malttaa sen mahasi kanssa, ehdit kyllä projektin jälkeen taas hillua ihan tarpeeksi.

[IIsakki]

Olenkin ihmetellyt että jotain puuttuu vko rutiinistani muttta sehän olikin Sisun päikyn lukeminen

Komppaan Fättistä täysillä, aikaa kyllä tulee vaikka siltä ei aina tuntuisikaan

[porky]

Lykkyä tykö treeniin ja kaikkeen muuhunkin masun kanssa .

Itse on pitänyt jo hidastaa kävelyvauhtiin kun laskettuaika on perjantaina... Mutta muuten mulle on ollut enemmän kuin satajänistä, että oon pystynyt jumppaamaan koko raskausajan.

[Sisu]

Terse taas ja kiitokset kommenteista. Paivitan taas jahka jne. (kylla, kylla, treenattukin on taas).

Kaytiin tanaan ultrassa, poika sielta on tulossa. Ma katoin ekaks etta silla on vaparihanskat kasissa kun tuli tassut ruudulle.

[Mika]

[Sisu]

Viikon 3 ja 4 treenit

Karate

Viime viikolla jatin viikkotreenin valiin, poskiontelot paukkuu taas siihen malliin etta paa on kuin lyijysta valettu. Lauantai-aamuna mentiin treenaamaan ja oli taas niin kostea ja kuuma aamu, etta heti alkulammoista oli syke sallitun ylarajalla => vietin pitkan nautinnollisen hetken seuratessa muiden drillaamista, tekivat gedan baraita ym. lahinna zenkutsu dachissa liikkuen. Kaikki suuret liikkeet ja syvat asennot ja niissa liikkuminen pistaa sykkeen liian tiuhaksi valitettavasti. Fyysisesti ei itsella tee heikkoa, mutta kun tolla pikkukaverilla ei ole mahiksia sanoa etta nyt ei saa happea niin pitaa himmata.

Syllabus-osiossa opetin yhdelle vihreavoiselle junnulle intermediate IP-tekniikoita, sama tytsy joka on alkanut nayttaa merkkeja treeniin sitoutumisesta. Ma olen hanen jalkatyota katsellut ja miettinyt, etta asennot ja voima ovat samalla mallilla kuin meikalaisella pari vuotta sitten (toita on). Siita sitten keskusteltiinkin, lahinna kokutsu dachiin liittyen kun kehotin "istumaan alas". Han kysyi, etta milla saisi jalat notkeammiksi ja voimakkaammiksi ja lupasin lahettaa neuvoja siita miten meikalainen sai jalat auki (meilla on samanlainen vartalotyyppi, levea ja tanakka lantiosta alaspain).

Mies veti lasten tunnin ja meinasi olla vahan liiankin hauskaa, oikein kunnon Mr. Bump-tunti. Loppuleikissa yksi veti nurin lattialle kyynarpaa edella ja toinen juoksi seinaan. Oho. No, ei kyynelia, ei mustelmia, ja parin pienen lapsen aiti sanoikin etta mita nuorempia ne on, sita paremmin ne kimpoaa takaisin.

Eilen piti paasta viikkotunnille, etenkin kun on kata-viikko mutta toissa meni pitkaksi. Harmitti. Toivon mukaan huomenna paasen taas dojolle.


Battodo

Viime viikon maanantaina treenattiin taas ja sain yksityisopetusta. Hakama ahdistaa.

Monen kuukauden tauon jalkeen treenasin iaitolla, ooh sita uudelleen sytytetyn ensirakkauden paloa. Olen raskausaikana vaihtanut teraoljyn parafiiniin ja hyvin tuntui toimivan, ei ainakaan voi kuivaa teraa syyttaa tokkivasta notosta.

Kaytiin lapi hasshu no noto 1-8 ja toyama ryu katat 1-4. Jumankekkale niita muutoksia, muutama on semmosia etta melkein tuntuu kuin olis kiellettya hedelmaa haukkaamassa. Mutta mutta, samalla on semmonen fiilis, etta muutokset ovat myos vieneet tekniikoita toimivampaan ja loogisempaan suuntaan.

Tuntui hyvalta treenata taas iaitolla ja tuntuu etta naita treeneja voi tehda viela pidemman aikaa raskauden edetessa. Me likee.


Kuntosali

Kahdesti olen nyt ehtinyt kayda ohjelman lapi, osa liikkeista on ok tasolla ja muutama tuntuu liian kevyelta. Mietin tassa etta viittisko laittaa ihan pikkasen vaan painoja lisaa vai pitaisko vaan tata tasoa ylla. Eniten nyppii toistojen valeihin laitetut 60 s. palautukset. Pitaa varmaan ottaa kirja mukaan ens kerralla etta on jotain tekemista muuta kuin seinien tuijottelua siina valilla.

***

Hankittiin juniorille bodysuit johon on painettu teksti: "Karate is in my blood." Tata tuo Seido Karaten Australian paamieskin kiitteli, etta ny on vermeet valmiina.

[Sisu]

Satunnainen treenailija palaa rikospaikalle, eli viime aikaisia sattumuksia erinaisilta saleilta.

Kuntosali

Viime viikolla kaytiin taas kimpassa vetamassa ohjelmat lapi, kauhea ryysis maanantai-illaksi. Meinattiin miehen kanssa, etta mahtaa olla alkuvuoden kirkassilmaisimmat siella pumppaamassa rautaa, parin kuukauden paasta lienee valjempaa. Taas oma setti lapi, osa liikkeista vaati tyota ja suuri osa... Tum te tum. No ainakin paasin malliksi kilkuttamaan painoja, jos ei muuten niin naon vuoksi tai mielenrauhaa kasvattamaan.


Battodo

Maanantain treeneissa oltiin kaikki paikalla ekaa kertaa, eli nelja henkea yhteensa. Mahtavaa! Meinaa vaan squash-kentta alkaa kayda pieneksi, mutta Mat lupaili katsastavansa uusia paikkoja lahitulevaisuudessa etta paastaan tekemaan isompia liikesarjoja (ja ehka jopa toivottamaan uusia oppilaita mukaan).

Se edellisen koulun nidan joka tuli myos mukaan, ja josta valitan vahempi, oli messissa ja me hiottiin ensin hasshu no notoa, sitten happo no gamaeta ja loppuun toyama katat 1-3. Toyama I tuntuu paljon paremmalta kun ekan lyonnin aikana kahvaote saa nyt olla enemman vasara-tyylinen ja yhden kaden lyontia vedetaan enemman taaksepain.

Oli taas niin taivaallisen hiki Sydneyn kesasaassa, etta meinasi tehda heikkoa. Mies pidensi hakaman etunauhoja ja se helpotti, nyt pitaa viela tehda sama temppu vyolle. Iaitolla tekee edelleen mieli harjoitella, vaikka kovin savakoita vetoja ei voi enaa tehda etta pysyy syke sallituin rajoissa.


Karate

Lauantaina pidettiin Kagami Biraki, eli vuoden virallinen aloitus. Sensei yleensa panostaa tahan tapahtumaan ja kertoo treenin merkityksesta ja kehottaa miettimaan omia tavoitteita vuodelle, mutta talla kertaa puheet jaivat vahalle ja treeni oli hieman alavireinen. Luulisin etta tama johtuu pitkalle sensein terveydentilasta ja vireesta, ja vaikka sisalto oli tavanomaista hieman kapeampi niin yritysta, energiaa ja oppilaita oli paikalla mukavasti. Treeniin kuului odotetusti paljon perustekniikkaa ja niiden toistoa, itse pystyin tekemaan n. 3/4 tunnista, osan istuin sivussa ja odottelin etta syke palautuu.

Ennen tuntia hihiteltiin kun meikalaisen taytyy tata nykya sitoa vyo mahan alapuolelle ja se nayttaa hassulta. Yksi seniori leukaili, etta ma naytan ihan vanhalta japanilaiselta mustalta vyolta jotka sitoo obinsa ison mahan alle. Siihen sitten sanoin, etta pitaisko viela tyontaa peukalot vyohon ja patsastella ympari dojoa cowboy-tyyliin.

Kagami Birakin peraan mies veti taas lasten tunnin, oppilaita oli mukavat 8 kpl kun muutama palasi lomilta ja siita silmat kirkkaina kertoi (miun mussukat). Oikein kelpo tunti oli ja nyt tuntuu silta, etta pienet osaavat jo keskittya hieman - mies taman totesi ja mina vastasin voi olla etta se johtui siitakin kun tunnilla oli enemman tyttoja. Tieda hanta.

***

Tanaan piti lahtea dojolle, mutta mies kaytti veto-oikeutta ja sanoi etta sina et lahde mihinkaan. "He's the China to my Security Council." Eilen oltiin kaupungilla viettamassa Australian kansallispaivaa - paivalla oli +40C ja ilmankosteus sita luokkaa etta iltakymmenelta ei keskustassa nakynyt pilvenpiirtajien ylakerroksia vaikka ei pilvista ollutkaan. Nukkumisesta ei tullut mitaan ja tanaan oli melkein yhta kuuma => mies kaski sohvalle kun naki miten meikalaisen kroppa on ihan vetela. No ei kai siina sitten, tassa sita on tullut urheiltua viimeiset pari viikkoa tennista ja krikettia telkusta katsellessa. Huomenna puntille ja lauantai-aamuna dojolle se on varma, ellei Kiina.

[Sisu]

Ja tassa loppuviikon rutistukset.

Perjantai 28/01/11 - kuntosali ~1.5 h

Ja salille, niin kuin tarkoitus oli. Mies lahti myos.

Alkulammot kuntopyoralla ja kun tunnelma oli leppoisa katselin siina samalla miesten tenniksen semifinaalia Melbournesta. No voi sun saakeli, musta on tullut kuntosaliklisee: kuntopyoralla verkkaan polkeva nainen joka katsoo samalla telkkua. Derrr. Onneksi on tama nakyva hidaste muistuttamassa miksi, oikea speed bump, har har har.

Alakertaan laitteiden kimppuun. Kun en viikolla paassyt treeneihin, kuntoa oli vaikka muille jakaa. Piti oikein saliohjelmasta tarkistaa, etta olinko valinnut liian alhaiset painot laitteissa mutta samat ne oli kuin ennenkin, tuntuivat vaan tosi kevyilta. Jalkaprassissa kokeilin etta miten nopeasti saan 15 sarjan lapi ja miten ylos syke menee, mutta hyva jos sain 100 rikki. Mies oli vastapaata omassa laitteessaan ja irvisteli takaisin kun haukottelin sarjojen valissa.

Vedin ohjelman kevyesti lapi, yritan ensi kerralla pistaa maltin kanssa vahan painoja lisaa jos silta tuntuu. Mies sanoi jalkeen pain, etta naki mut tekemassa hauiskaantoa taljalla ja vakuuttavalta naytti.


Lauantai 29/01/11 - karate 2 h, general syllabus class, pocket rockets

Oltiin lahdossa treeneihin ja etupihalla juteltiin treeneista naapurissa asuvan nelikymppisen sinkkunaisen kanssa:

- So when do you need to stop?
- When it stops me.

Lievaa alkuvaiheen pahoinvointia lukuunottamatta suurin valituksen aiheeni raskausajasta on edelleen ollut, etta en tunne olevani raskaana. No, eikohan sekin kohta ala, sita ennen ei kun kovaa ajoa (jarjen ja sallittujen suoritteiden rajoissa).

Senpai veti taas normikovan tunnin, ensin perussettia sanchin dachissa ja sitten zenkutsu dachissa liikkuen jonka aikana katselin muiden touhuja vieresta. Lopuksi rei dachissa maegeri-sarjoja, niihin viela jalka nousee hyvin. Syllabus-osiossa opetin uudelle ylemmalle vihrealle Pinan IV:n, tosin piti ensin kayda kata senpain kanssa lapi oman muistin virkistamiseksi.

Junnutunnille tuli vakea enemman kuin ikina, jos oikein laskin 16 oppilasta! Hyva, hyva, olin nimittain edellisena iltana netista bongaillut erilaisia liikuntaleikkeja isommalle porukalle. Tunnilla oli myos mies seka yksi ylempi ruskea ja hanen vihreavoinen tyttarensa, joten senioriapua oli. Vaikka ryhma oli iso ja useampi oli vasta palannut kesalomien jalkeen dojolle (koulut alkavat taas huomenna), oli porukalla hyvin muistissa kihon. Oli mahtavaa opettaa kun ei tarvinnut koko ajan korjata ja vanhemmat opastivat pienimpia.

Paatin edellisena iltana, etta nyt pidetaan hauskaa ja tehdaan erilaisia juttuja tekniikoiden valissa, ei vain tavan punnerrusta ja juoksentelua. Puolessa valissa jaoin porukan kahtia vastapaisille seinustoille riviin, seniorit eteen ja kaikki tekemaan perus-jab-punch-maegeri-sarjaa rei dachissa liikkuen. Kolmen toiston jalkeen piti "juosta" vastakkaiselle seinalle, eka spurtti kyykkyhyppelylla, seuraava rapukavelya ja viimeinen karhukavelya, joka rundi kikattelun saattamana.

Loppuleikiksi valitsin joltain liikuntaleikkisivustolta loytamani pelin. Kaikki lattialle mahalleen makaamaan vierekkain ja vierustoverin kasista kiinni, sitten pari tyyppia jotka jaavat ringin ulkopuolelle yrittavat vetaa jaloista toisia irti. Jos molemmat kadet irtoaa, joutuu ringista ulos ja paasee vetamaan toisia irti. Kaikilla oli niin hauskaa, etta nauramisesta ei meinannut tulla loppua edes loppukumarrusten aikana.

Tuntien jalkeen juteltiin sen ylemman ruskean kanssa joka ihan vakavissaan kysyi, etta olenko ikina harkinnut lastentarhan open hommia, oli kuulemma niin hauska tunti. No, ei ehka itsella karsivallisyys riittaisi vaikka huumorintajua onkin. Ko. nainen pitaa seuraavan kahden viikon ajan tiistai-illan junnutunnit kun sensei on matkannut kotimaahansa perheen tyko. Oli aikakin, senpai sanoi ettei ole niiden vuosien aikana joita on meidan dojolla treenannut sensein pitaneen ikina lomaa.

***

Kaytiin treenien jalkeen iltapaivanaytoksessa katsomassa The Fighter. Ihan kelpo patka, mieskin tykkasi vaikkei urheiluleffoista juuri perusta, mutta leffa ei ollut kummankaan mielesta niin hyva mita oli hehkutettu. Sitten viela kaytiin koirien kanssa puistossa "lenkilla" - koirat juoksi vapaana aidatussa puistossa ja me keskityttiin lahinna sosialisoimaan muiden koiran omistajien kanssa (ei kuitenkaan nuuhkittu kenenkaan pyllyja).

Siina illan paatteeksi istuttiin sohvalla katsomassa kun Kim Clijsters otti ekan Australian Open-tittelin ja sanoin miehelle, etta tana iltana ei tunnu taas tippaakaan silta etta olen raskaana ja tekisi mieli lahtea salille. Onko nama nyt sitten niita raskausajan hormonaalisia, hulluja mielitekoja? Tekisi nimittain mieli treenata kovempaa kuin koskaan ennen.

Nyt ennen kuin kukaan suuremmin huolestuu ja ottaa yhteytta sosiaaliviranomaisiin, vakuutan etta olen ollut enemman kuin varovainen ja liikun sykemittarin kanssa kohtuullisen tiukkoja rajoituksia noudattaen. Heti jos tuntuu etta homma menee liian rankaksi, lopetan hetkeksi ja jatkan jos ja kun silta tuntuu. Aiemmin viikolla synnytyslaakari antoi palautetta, etta vauva on kasvanut ja kehittynyt normaalisti ja mina olen kasvanut vain kohtuudella. Koko ajan on tuntunut hyvalta ja aion pysya aktiivisena niin kauan kuin voin. Tavoitteena on saada jonkunlainen treenirutiini aikaiseksi ennen vuoden loppua, olettaen etta kaikki menee niin hyvin ja normaalisti kuin voi.

[Sisu]

On sitten ollut vahan lammin talla viikolla. Tiistaina oli +46C mittarissa kun tulin kotiin viiden aikoihin iltapaivalla ja eipa tuo ole montaa astetta viikon aikana laskenut. Mies lahti tiistaina treeneihin, hullu, eika kuulemma ollut kovin energiset treenit kenenkaan osalta. Mina olen pysynyt iltaisin kotona, kestaisin ehka alkulammittelyn ajan ja sitten pitaisi jos istua alas vetamaan happea. Mutta kuntosalilla on onneksi ilmastointi, joten:

Torstai 03/02/2011 - kuntosali ~1.5 h

Ja sama ohjelma taas lapi, samoilla painoilla, samoilla haukotuksilla. No ei sentaan, mukavaa oli ja kohtalainen riehumatta hiki-tunnelma ulkolampotilan ja ilmankosteuden kanssa. Katselin siina settien valilla salissa menossa ollutta tuntia, siella punnerrettiin mita mielenkiintoisimmilla tyyleilla. Joku keksi jopa yhdistaa pylly pystyssa + lantio lattiassa-tyylit, rohkea suoritus! No, ei sais nauraa, kovasti nuo tekivat toita, kukin tavallaan.

***

Edellisena iltana joku Captain Obvious tuli baarissa meidan poytaan huutelemaan, etta sinakin oot niin lihava etta naytat ihan silta kuin olisit raskaana. Mies silta kysyi, etta pitaako tassa selostaa mita raskausaika noin ylipaataan tarkoittaa ja se lopetti kanniaalion jutut lyhyeen. Samalla sekunnilla baarihenkilokunta suoritti diplomaattisen hairionpoiston parin poytaseurueen naisen pyynnosta. Eipa ne kommentit henk.koht. tasolla paljon hetkauttaneet, otti vaan paahan kuunnella sita kannijorinaa jota oli jatkunut jonkun aikaa.

[Sisu]

Lauantai 05/02/2011 - karate 2h, general syllabus + pocket rockets

Ajattelin tuossa viikon mittaan, etta jatan iltatreenit kuumuuden taatta valiin ja panostan lauantai-aamuun kun silloin ei ole viela niin kuuma. Puoli kymmenelta aamulla lahdettiin ajamaan dojolle ja mittarissa oli vaivaiset +36C.



Senpai yllattyi iloisesti kun tunnille tuli parisenkymmenta oppilasta. Dojo on kuin sauna, mistaan ilmastoinnista tai lampoeristyksesta ei tietoakaan ja ilmaa ei liikuta kuin pari lattialla istuvaa tuuletinta. Mietin siina alussa etta onkohan tama ihan viisasta, mutta menin silti riviin ja paatin etta istun sivuun jos tekee heikkoa.

Senpai veti perusdrilleja sanchin ja rei dachissa ja yllatyin kun syke ei noussut, vaikka oli ihan tuskan kuuma. Pidin intensiteettia keskitasolla ja tein taydet sarjat, mutta syke ei noussut 120 ylemmas, ei ennen kuin alettiin liikkua zenkutsu dachissa. Koko ajan tuntui hyvalta ja pysyin mukana, jopa mawashigeri-drilleissa. Lopuksi kavin parin vihreavoisen kanssa lapi yakusoku kumite kolmosta, siina kohtaa meinasi karsivallisyys loppua kun naita kiinnosti lahinna hiusten ja silmien pyorittely. Teinit, grraaaarrr. Oh well.

Pidettiin poikkeuksellisesti muutama juomatauko tunnin aikana ja lopuksi senpai kiitti kaikkia treeneihin tulleita ja sanoi, etta tassa se pitkajanteisyys ja luonteen kovuus punnitaan.

Mies veti lasten tunnin ja taas oli populaa, jipii! Yksi uusi tulokas myos, kuusivuotias tytto joka oli hiljainen mutta innokkaasti mukana. Tunti oli oikein tekninen, mies veti ensin peruslyonteja ja -blokkeja ja sitten lyhytta sarjaa zenkutsu dachissa liikkuen. Upeaa nahda miten lapset ovat kehittyneet ja osaavat tekniikoita, pienimpia piti tietty viela avittaa aika paljon.

Mies antoi myos juomataukoja tunnin aikana ja ekalla tauolla nelja tyttoa jai riviin ja sanoivat, etta ei tartte viela juoda. Kaannyin riviin pain ja totesin, etta hienoa ja viela kaikki tyttoja! Go girls!

Tunnin jalkeen juttelin sen uuden tulokkaan isan kanssa ja han sanoi, etta viela tiistaina tytto oli sen verran janskannyt ettei uskaltanut riviin. Tanaan oli kuulemma hauskaa. Juteltiin siina jonkun aikaa ja isan innosta kiinnostuneena kysaisin, etta no millos sina tulet mukaan. Heh, vakiokysymys treenaavien vanhemmille. Han sitten sanoi, etta onhan tuota harkittu ja sitten turistiin aikuisten tunneista jne. Han halusi auttaa salin sulkemisessa ja tytto ei olisi halunnut lahtea dojolta vaikka alkuun ujostelikin, joten eikohan tassa saada uusi treenipari kuvioihin mukaan.

Miehen kanssa kuorittiin likomarat git pois paalta ja valuttiin autoon. Lampomittarissa +42C ja yha vaan kohoaa. Aah, Australia!